Terrorismirikokset ilmestyivät rikoslakiin vasta 2000-luvulla. Tätä ennen kriminalisointeja ei oltu nähty tarpeelliseksi Suomessa. Vaikka erityisesti vanhemmat lukijat muistavat IRA:n ja ETA:n tekemiä terrori-iskuja, joissa kuoli satoja ihmisiä 70- ja 80-luvuilla, ei terrorismi koskettanut Suomea vielä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenenkään alkupuolella. Tästä huolimatta rikoslakiin lisättiin vuosikymmenen alussa uusi 34 a -luku terrorismirikoksista, säädökset astuivat voimaan 1.2.2003. Säännöksiä sovellettiin ensimmäisen kerran 2010-luvun loppupuolella. Jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa havaittiin tarve muuttaa rikostunnusmerkistöjä vastaamaan uusia haasteita. Erityisesti 2010-luvulla terrorismin uhka nousi todelliseksi koko Euroopassa. Vuoden 2020 loppuun mennessä terrorismirikoksia koskevia säännöksiä oli päivitetty toistakymmentä kertaa ja syytteitä hylätty rikostunnusmerkistöjen puutteellisuuden vuoksi.
Terrorismikriminalisoinnit on hoidettu poikkeuksellisen huonosti. Säännöksiä on unohdettu päivittää rikoslain muutoksissa, säännöksiin on jäänyt viittauksia vääriin pykäliin tai vanhentuneisiin lakeihin ja näitä on korjailtu vasta vuosia myöhemmin.
Tässä blogikirjoituksessa avaan terrorismirikoksiin liittyvien rikostunnusmerkistöjen aikajanan ja kerron, miksi mikäkin muutos tehtiin. Avaan myös, mitkä kansainväliset tapahtumat ja sopimukset vaikuttivat kriminalisointien muutoksiin. Teksti on lähteytetty normaalia blogikirjoitusta tarkemmin, koska terrorismirikoksien historian jäljittäminen on melko työlästä lainsäädäntöaineiston perusteella ja haluan tarjota tekstillä hyötyä myös mahdollisille aloitteleville akateemikoille.
Vuosi 2002
Vuonna 2002 hallitus esitti eduskunnalle, että eduskunta hyväksyisi Suomen liittymisen terrorismin rahoituksen vastaiseen yleissopimukseen. Sopimus tehtiin New Yorkissa jo 9.12.1999 ja sen koko nimi on ”terrorismin rahoituksen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus” (SopS 74/2002). Kansainvälisissä sopimuksissa on kuitenkin tyypillistä, että valtiot liittyvät niihin vasta useiden vuosien viiveellä, eli sen jälkeen kun ne ovat saattaneet oman lainsäädäntönsä vastaamaan sopimuksen vaatimuksia. Sopimus perustui YK:n 50-vuotisjuhlassa vuonna 1995 annettuun julistukseen, jonka mukaan YK:n jäsenvaltiot pyrkivät poistamaan kansainvälisen terrorismin kokonaan. Tätä julistusta lähdettiin toteuttamaan tekemällä yleissopimus, jonka artiklojen 2 ja 4 mukaan sopimukseen liittyneet valtiot sitoutuvat tekemään terrorismin rahoittamisesta rangaistavaa.
Suomi pyrki liittymään sopimukseen vuonna 2002. Tätä koskeva hallituksen esitys (HE 43/2002 vp) annettiin eduskunnalle 5.4.2002. Terrorismin rahoittamista ei oltu aikaisemmin kriminalisoitu, joten tätä varten rikoslakiin ehdotettiin lisättäväksi uusi pykälä. Pykälä sijoitettiin yleisvaarallisten rikosten yhteyteen rikoslain 34-lukuun, pykälänumeroksi tuli 9 b §. Tämä sijainti katsottiin pykälälle parhaaksi, koska saman luvun 9 § kriminalisoi yleisvaarallisen rikoksen valmistelun, sisältämättä kuitenkaan sen rahoittamisen kriminalisointia.
Rikosta säädettäessä nähtiin ongelmana niin sanotun blankorangaistussäännöksen käyttäminen. Blankorangaistussäännös on rikoslain säännös, jossa viitataan johonkin toiseen lakiin tai kansainväliseen sopimukseen siten, että kielletty toiminta selviää vasta avaamalla tämä toinen laki tai kansainvälinen sopimus. Tämä on ongelma rikoslaissa ja perustuslaissa turvatun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta: jos kriminalisointi on liian epäselvä, esimerkiksi juuri siinä olevan viittauksen vuoksi, ei sen perusteella voida tuomita ketään rangaistukseen.
Kyseinen pykälä on yksi rajatapaus blankorangaistustekniikan käytössä. Se sisältää nykymuodossaan useiden muutosten jälkeen yhteensä seitsemän viittausta kansainvälisiin sopimuksiin. Toisaalta säädös sisältää myös 33 viittausta rikoslain muihin säädöksiin, joten pykälän tarkoittama kielletty käyttäytyminen tulee selkeästi ilmi säännöksestä.
Eduskunta hyväksyi lain sellaisenaan, tasavallan presidentti Tarja Halonen vahvisti lain 28.6.2002 ja se tuli voimaan 28.07.2002 lailla rikoslain muuttamisesta (559/2002). Lain ongelmat kävivät selkeämmin ilmi vasta 2010-luvulla, tästä alla lisää.
Terrorismirikoksia tuli päivittää kuitenkin jo samana vuonna. EU:n komissio antoi 19.9.2001 ehdotuksen siitä, että EU:n tulisi tehdä puitepäätös kansainvälisen terrorismin torjunnasta ja velvoittaa kaikki jäsenvaltiot säätämään tietyt terroriteot rangaistavaksi. Kuten useimmat lukijat voivat varmasti päätellä päivämäärästä, esitykseen vaikuttivat vahvasti WTC-iskut Yhdysvalloissa. Euroopan unionin jäsenmaiden johtajista koostuva EU:n neuvosto saavutti yhteisymmärryksen ja hyväksyi puitepäätöksen 6.12.2001, EU-parlamentti hyväksyi esityksen 6.2.2002 ja puitepäätös astui voimaan 13.6.2002.
Puitepäätöksen keskeisiä osia oli useita, alla listattuna keskeisimmät:
1) Jäsenvaltioiden tulee ottaa lainsäädäntöönsä terrorismin määritelmä, joka annetaan tarkemmin asetuksessa.
2) Tietyistä rikoksista, kuten tahallisista henkirikoksista, tulee rangaista terrorismirikoksena, jos ne tehdään terroristisessa tarkoituksessa. Myös niiden valmistelu, avunanto ja yllyttäminen on kriminalisoitava.
3) Annettiin terroristiryhmän määritelmä, joka jäsenvaltioiden tulee ottaa omaan lainsäädäntöönsä.
4) Jäsenvaltioiden tulee kriminalisoida terroristiryhmän johtaminen ja sen toimintaan osallistuminen.
5) Jäsenvaltioiden tulee säätää näistä teoista tietyt vähimmäisrangaistukset ja rangaista terrorismirikoksista ankarammin kuin muilla motiiveilla tehdyistä rikoksista.
Hallituksen esitys näiden velvoitteiden täytäntöönpanossa annettiin eduskunnalle 18.10.2002. Suomessa otettiin hallituksen esityksen (HE 188/2002 vp) mukaan lähtökohdaksi velvoitteiden täyttäminen, mutta ei sen pidemmälle menevä kriminalisointi. Tästä tosin poikettiin siltä osin, että koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten kriminalisoitiin, vaikka tähän ei ollut kansainvälistä velvoitetta vuonna 2002. Tällainen velvoite astui voimaan vasta 2007. Osasyynä tähän oli se, että pidemmälle menevää kriminalisointia ei nähty tarpeelliseksi. Nämä rikokset lisättiin rikoslakiin omana lukunaan 34 a, joka sisälsi alun perin kahdeksan pykälää.
Nämä pykälät sisälsivät kaikki keskeisimmät terrorismirikokset, tärkeimpänä näistä 1 §:n mukaiset terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset. Rikoslain 34a:1 §:n sääntelyratkaisu on siitä ainutlaatuinen, että se sisälsi oikeastaan 26 eri rikosta. Säännös korottaa normaalisti annettujen rikostuomioiden rangaistusta, jos ne on tehty terroristisessa tarkoituksessa. Tällöin rikosnimike on esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehty tappo, josta rangaistaan ankarammin kuin taposta.
Rikoslain 34 a -luvun 4 §:n osalta koettiin ongelmia, sillä lakivaliokunta piti pykälää liian epätäsmällisenä, joten pykälän sisältöä jouduttiin muuttamaan. Samalla sen nimi muutettiin terroristiryhmän toiminnan osallistumisesta terroristiryhmän toimintaan edistämiseksi. Pykälää täsmennettiin niin, että terroristiryhmän toimintaan osallistuminen on rangaistavaa vain, jos ryhmä tekee terrorismirikoksia tai valmistelee niitä. Aikaisemmin pyrittiin kriminalisoimaan pelkkä osallistuminen. Tämä säännösratkaisu kesti vuoteen 2007 asti.
Muut 34 a -luvun rikokset olivat terrorismirikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen ja terrorismin rahoittaminen. Luvun 6–8 pykälät sisälsivät rikoslaista tuttuun tapaan määritelmät, syyteoikeuden ja oikeushenkilön rangaistusvastuun.
2003
Rikoslain 34 a -luku astui voimaan 1.2.2003 tasavallan presidentin hyväksyttyä sen 24.1.2003 lailla rikoslain muuttamisesta (17/2003). Laki tuli siis voimaan alle vuosi sen jälkeen, kun ensimmäistä terrorismirikosta ehdotettiin lisättäväksi rikoslakiin. Vastoin mielikuvaa EU:n mallioppilaasta Suomi pani puitepäätöksen täytäntöön (taas kerran) myöhässä, määräaika tälle oli 31.12.2002.
Rikoslakiin lisättiin 1.4.2003 uudet säännökset rahanpesusta. Tässä yhteydessä unohdettiin päivittää terrorismiryhmän toimintaan osallistumisen kriminalisointi, jossa viitattiin rikoslain rahanpesusäännöksiin. Myös luvun 1 §:ssä viitattiin vanhenevaan lakiin, nimittäin teräaselakiin, joka korvattiin vuonna 2003 järjestyslailla. Hallituksen esitys (HE 40/2003 vp) annettiin eduskunnalle 5.9.2003, eli yli viisi kuukautta sen jälkeen, kun pykälissä viitattiin vanhentuneisiin säädöksiin. Laki rikoslain muuttamisesta (832/2003) vahvistettiin 26.9.2002 ja se astui voimaan jo 1.10.2003. Tänä aikana kukaan ei tosin syyllistynyt terroristiryhmän toimintaan osallistumiseen, joten pykälän epäselvyydellä ei ollut käytännön merkitystä.
2004
Vuonna 2004 mihinkään terrorismirikoksia koskevan luvun pykälään ei tehty muutoksia. Kuitenkin rikoslaissa muutettiin nimike ”ihmisryöstö” nimikkeeksi ”ihmiskauppa” ja samalla pykälään tehtiin muutoksia, joilla pantiin täytäntöön kansainvälisiä velvoitteita. Terrorismirikoksissa oleva viittaus unohdettiin (taas) päivittää. Nämä muutokset tulivat voimaan 1.8.2004.
2005
Euroopan neuvoston piirissä tehtiin 16.5.2005 Varsovassa yleissopimus terrorismin ennaltaehkäisystä (SopS 49/2008), joka tulisi myöhemmin vaikuttamaan rikoslain säännöksiin, kun Suomi liittyisi sopimukseen.
Vuonna 2005 huomattiin, että terrorismirikosten yhteydessä, pykälissä 1 ja 5, puhuttiin yhä ihmisryöstöstä, vaikka olisi pitänyt puhua ihmiskaupasta. Hallitus antoi tätä korjausta koskevan esityksen (HE 169/2005 vp) eduskunnalle 21.10.2005, eli 14kk sen jälkeen, kun säädös oli vanhentunut. Laki rikoslain muuttamisesta (1161/2005) vahvistettiin 22.12.2005.
2006
Vuonna 2005 vahvistetut muutokset astuivat voimaan 1.1.2006 eli 16kk sen jälkeen, kun ne olivat viittausten osalta vanhentuneet. Tämäkään ei osoittautunut kriittiseksi, koska ihmiskauppaa ei paljastunut terroristiryhmien rahoittamiseksi tai terrorismina Suomessa tänä aikana.
2007
Vuonna 2007 Suomi pyrki liittymään Varsovan yleissopimukseen, mikä edellytti kahden uuden kriminalisoinnin säätämistä sekä radikaalia muutosta 34 a:4 §:ään eli terroristiryhmän toiminnan edistämiseen sekä pienempiä muutoksia 34 a:1 §:ään eli terroristisissa tarkoituksissa tehtyihin rikoksiin.
Pienemmät muutokset 34 a:1 §:ään tarkoittivat törkeän julkisrauhan rikkomisen ja ydinenergian käyttörikoksen lisäämistä pykälään, koska sopimus edellytti näiden kriminalisointia. Sopimuksessa edellytettiin myös kriminalisoitavaksi terrorismirikokseen yllyttäminen, minkä vuoksi samaan pykälään lisättiin rangaistavaksi terroristisessa tarkoituksessa tehty julkinen kehottaminen rikokseen.
Sen sijaan 34 a:4 §:ää muutettaessa jouduttiin tekemään laajempi periaatteellinen ratkaisu. Vuonna 2002 lakivaliokunta oli katsonut, että osallistumisen kriminalisointi olisi liian epäselvä ja siksi sopimaton rikoslakiin. Tämän vuoksi kriminalisointi oli laajennettu ryhmän toiminnan edistämiseen silloin, jos ryhmän piirissä tehdään rikoksia. Nyt yleissopimus kuitenkin edellytti ryhmän toimintaan osallistumisen kriminalisointia, vaikka ryhmän piirissä ei tehtäisi rikoksia.
Yleissopimuksen artikla 7 edellytti myös terrorismia varten tapahtuvan koulutuksen kriminalisointia. Aikaisemmin koulutus olisi kriminalisoitu osana terroristiryhmän toimintaan osallistumista. Nyt yleissopimus kuitenkin velvoitti kriminalisoimaan koulutuksen myös siinä tapauksessa, että kouluttaja toimisi yksin tai kouluttaisi yksittäisiä terroristeja. Tämän vuoksi koulutuksen kriminalisointi siirrettiin omaan 4 a §:äänsä.
Lakivaliokunta ei kuitenkaan hyväksynyt muutosehdotusta. Yleissopimuksen 6 artikla edellytti värväyksen kriminalisointia. Lakivaliokunnan näkemys oli, että värväyksen kriminalisointi osana 4 §:ssä säädettyä terroristiryhmän toiminnan edistämistä ei ollut riittävä, koska se katsoi sopimuksen edellyttävän myös yksittäisen ihmisen tekemän värväyksen kriminalisointia. Tämän vuoksi lakivaliokunta vaati värväyksen sisällyttämistä omaan 4 b §:äänsä, mikä hyväksyttiinkin eduskuntakäsittelyssä. Tässä yhteydessä unohdettiin päivittää 4 §:n toinen momentti, jossa viitattiin ensimmäisessä pykälässä olevaan rikosluetteloon, ja toiseen momenttiin jäi viittaus ensimmäisen momentin kohtaan, jota ei ollut olemassa. Tämä korjattiin vasta 2011.
Näitä koskeva hallituksen esitys (HE 81/2007 vp) annettiin eduskunnalle 21.9.2007 ja laki rikoslain muuttamisesta (1370/2007) vahvistettiin 21.12.2007.
2008
Rikoslakiin vuonna 2007 tehdyt muutokset astuivat voimaan 1.5.2008. Hyväksymiskirja Varsovan sopimuksen täytäntöönpanosta toimitettiin Euroopan neuvoston pääsihteerille 17.1.2008.
2009
Vuonna 2009 ei tehty muutoksia terrorismirikoksiin. Tällöin kuitenkin puolustustarvikkeita koskeva maastavientirikos siirrettiin omasta laistaan rikoslain 46:11 §:ään. Terroristisessa tarkoituksista tehdyistä rikoksista säädettyyn 34 a:1 §:ään jätettiin kuitenkin viittaus vanhaan lakiin epähuomiossa.
2010
Myöskään vuonna 2010 ei tehty muutoksia terrorismirikoksiin. Tällöin tosin valmistui kansallinen terrorismin torjunnan strategia (sisäasiainministeriön julkaisuja 21/2010), jossa suositeltiin selvittämään terroristiryhmän rahoittamisen ja kouluttautumisen kriminalisointien kehittämistarpeet.
2011
Vuonna 2011 todettiin, että luvun 1 ja 4 §:iin on jäänyt vanhentunut pykäläviittaus. Näiden päivittämistä koskeva hallituksen esitys (HE 93/2011 vp) annettiin eduskunnalle 28.10.2011. Samana vuonna tehtiin myös lakialoite (LA 15/2011 vp) terrorismirikosta varten tapahtuvan kouluttautumisen kriminalisoinnista. Aloitteen allekirjoitti 37 kansanedustajaa ainoastaan perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Aloite lähetettiin 7.12.2011 lakivaliokunnan käsiteltäväksi. Jostain syystä asia jätettiin kuitenkin lepäämään vuoteen 2014 asti, jolloin aloite yhdistettiin hallituksen esitykseen, jossa muutoinkin oltiin kriminalisoimassa kouluttautuminen.
2012
Laki rikoslain 34 a ja 46 luvun muuttamisesta (283/2012) hyväksyttiin 08.06.2012 ja se astui voimaan 30.6.2012. Tällöin säädösviittaukset päivitettiin niiden ollessa vanhentuneita 3 ja 4 vuotta.
2013
Vuonna 2013 ei tehty muutoksia terrorismirikoksiin.
2014
Vuonna 2014 havaittiin ensimmäistä kertaa, että nykyiset terrorismikriminalisoinnit eivät olisi riittäviä silloisessa tilanteessa. Erityisesti Syyrian sisällisota loi uusia terrorismiuhkia Eurooppaan. Tällöin tehtiin ensimmäinen täysin kansallisesta tarpeesta lähtevä sisällöllinen muutos terrorismirikoksiin. Tällöin päätettiin kriminalisoida kouluttautuminen, terroristiryhmän yleisrahoittaminen sekä laajentaa rahoittamisen soveltamisalaa.
Ensimmäinen ja pienin muutos oli terrorismin rahoittamisen kriminalisoinnin laajentaminen. Aikaisemmin 34 a:5 §:n mukaan rangaistavaa oli ainoastaan kerätä rahaa varsinaisen terrorismirikoksen tekemiseen. Nyt pykälää päätettiin laajentaa myös tällaisen rikoksen valmistelun, kouluttautumisen ja koulutuksen rahoittamiseen. Sen lisäksi lukuun lisättiin uusi 5 a §, jossa kriminalisoitiin terroristiryhmän yleisrahoittaminen. Tämä tarkoitti, että rahojen antaminen terroristiryhmälle muutettiin rangaistavaksi, vaikka antaja ei tietäisi mihin rahat käytettäisiin, tai vaikka hän uskoisi, että rahoilla ei rahoiteta terrorismia. Aikaisemmin oli rangaistavaa ainoastaan rahojen antaminen nimenomaan terrorismiin.
Samalla päätettiin myös lisätä kouluttautuminen rangaistavaksi teoksi. Osasyynä tähän oli, että Suomesta matkustettiin Syyriaan kouluttautumaan ISIS-terroristijärjestön leireille. Alun perin rikos haluttiin sitoa 4 a §:ssä kriminalisoituun koulutuksen antamiseen. Lakivaliokunta edellytti pykälän täsmentämistä, koska sitä pidettiin epäselvänä. Syynä tähän oli, että hallitus ehdotti kaikenlaisten terrori-iskuun sopivien taitojen hankkimisen kriminalisointia, jos taitojen hankkimisen tarkoituksena olisi terrori-iskun tekeminen. Tämä muutos myös hyväksyttiin eduskunnassa ja kouluttautuminen lisättiin pykälään 4 b. Samalla värväys siirrettiin pykälään 4 c.
Näitä muutoksia koskeva hallituksen esitys (HE 18/2014 vp) annettiin eduskunnalle 4.4.2014. Laki rikoslain 34 a luvun muuttamisesta (1068/2014) vahvistettiin 12.12.2014.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi 24 päivänä syyskuuta 2014 päätöslauselman 2178 (2014) terroristisessa tarkoituksessa tapahtuvan matkustamisen torjumisesta.
2015
Vuonna 2014 vahvistetut muutokset terrorismirikoksiin astuivat voimaan 1.1.2015. Vuonna 2015 (19.5.2015) Euroopan neuvostossa hyväksyttiin lisäpöytäkirja aiemmin mainittuun terrorismin ehkäisyä koskevaan Varsovan yleissopimukseen. Suomi myös päätti liittyä tähän lisäpöytäkirjaan. Lisäpöytäkirja edellytti matkustamisen ja matkustamisen rahoittamisen ja edistämisen kriminalisointia.
Vuonna 2015 Euroopan komissio teki esityksen uudeksi direktiiviksi terrorismin torjumisesta (2.12.2015 (KOM(2015) 625 lopullinen). Myös tässä edellytettiin matkustamisen kriminalisointia.
2016
Suomessa aloitettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman täytäntöönpano. Päätöslauselman ponsikappale 6 velvoittaa kaikki YK:n jäsenvaltiot kriminalisoimaan matkustamisen terrorismia varten eli niin sanotun vierastaistelijaksi lähtemisen. Myös Varsovan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan täytäntöönpano aloitettiin näillä kriminalisoinneilla. Tällöin kriminalisoitiin matkustaminen terrorismirikoksen tekemiseksi sellaiseen valtioon, jonka kansalainen henkilö ei ole. Samalla kriminalisoitiin myös tällaisen matkustamisen rahoittaminen.
Hallituksen esitys (HE 93/2016 vp) annettiin 02.06.2016. Laki rikoslain 34 a luvun muuttamisesta vahvistettiin 11.11.2016. Laki tuli voimaan 1.12.2016.
2017
Vuonna 2017 annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta 2017/541 (EUVL, N:o L 88, 31.3.2017, s. 6–21). Direktiivi edellytti useita lainsäädäntömuutoksia, joita alettiin panemaan Suomessa täytäntöön 2018. Määräaika säädösten täytäntöönpanemiselle oli 8.9.2018.
2018
Hallituksen esityksellä HE 30/2018 vp pyrittiin saattamaan Suomen terrorismirikoslainsäädäntö direktiivin edellyttämälle tasolle. Hallituksen esitys sisälsi muutoksia yhteensä kahdeksaan pykälään sekä kaksi uutta pykälää.
Ensimmäinen muutos oli rikoslain 34 a:1 §:ään. Pykälässä käytettiin aikaisemmin ilmaisua ”terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen on oltava omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa jollekin valtiolle”. Viimeinen sana muutettiin direktiivin perusteella ”maaksi” koska terrorismin katsottiin koskettavan yhteiskuntaa laajemmin kuin vain valtion viranomaisten osalta. Toinen muutos oli tietoverkkorikosten lisääminen pykälään, jolloin mahdollisten terroristisessa tarkoituksessa tehtyjen rikosten määrä kasvoi kolmella.
Direktiivissä edellytettiin ydinterrorismin kriminalisointia. Suomen rikoslaissa ei aikaisemmin ollut radiologista asetta eli ydinräjähdettä tai säteilylaitetta koskevaa rikosta. Tällainen lisättiin uutena terrorismirikoksena 34 a:1 a §:ksi. Rikos ei sopinut 1 §:n yhteyteen, koska perusrikosta ei ollut rikoslaissa eli teko oli rangaistava vain terroristisessa tarkoituksessa. Rikos kattaa esimerkiksi säteilylaitteen suunnittelun tai rakentamisen.
Direktiivissä edellytettiin myös valmistamisen kriminalisoinnin laajentamista. Tämän vuoksi 34 a:2 §:ssä oleva valmistelukriminalisointi laajennettiin koskemaan myös 34 a:1 §:n 1-momenttia, kun siinä olevat rikokset, kuten laiton uhkaus ja perätön vaarailmoitus, oli aikaisemmin jätetty kriminalisoinnin ulkopuolelle niiden vähäisyyden vuoksi. Tämän lisäksi rikoslakiin lisättiin viittaus uuteen 1 a §:ään, koska direktiivi edellytti myös radiologista asetta koskevan rikoksen valmistelun kriminalisointia.
Terrorismiryhmän johtamista koskeva 34 a:3 § taas päivitettiin vastaamaan 1 §:n muuttunutta rikosluetteloa sekä kattamaan myös 1 a §.
Terroristiryhmän toiminnan edistämistä koskeva 34 a:4 § taas päivitettiin myös vastaamaan 1 §:n muuttunutta rikosluetteloa sekä kattamaan myös 1 a §. Myös tässä pykälässä muutettiin sana ”valtio” sanaksi ”maa”.
Myös koulutuksen antamista koskevaa 4 a §:ää päivitettiin kattamaan uusi 1 a §.
Kouluttautumista koskevaan 4 b §:ään tehtiin radikaalimpia muutoksia. Sen lisäksi, että pykälään tehtiin teknisiä muutoksia esimerkiksi kattamaan uusi 1 a §, itsekouluttautuminen säädettiin direktiivin edellyttämänä rangaistavaksi. Tämän jälkeen rangaistavaa on ollut kaikki kouluttautuminen, jos tietojen ja taitojen hankkimisen tarkoituksena on terroristinen tarkoitus.
Myös värväystä koskevaan 4 c §:ään tehtiin viittaus uuteen 1 a §:ään.
Rahoittamista koskevaan 5 §:ään tehtiin viittaus uuteen 1 a §:ään, mutta myös rikoslakiin lisättävään 5 c §:ään, joka lisättiin direktiivin velvoittavamana.
Matkustamista koskevan 5 b §:n soveltamisalaa laajennettiin. Pykälä laajennettiin direktiivin edellyttämänä koskemaan kaikkea matkustamista, jossa Suomesta lähdetään ulkomaille terrorismirikoksen tekemistä varten. Aiemmin tässä oli rajoituksia tekijän kansalaisuuden sekä määränpäämaan perusteella, rajoitukset poistettiin direktiivin velvoittamana.
Toisena uutena pykälänä oli 5 c §, jossa kriminalisoitiin 5 b §:ssä tarkoitetun matkustaminen edistäminen. Direktiivi edellytti edistämisen kriminalisointia, mutta rikoslain olemassa oleva avunantosääntely kattoi vain tilanteet, joissa matkustamisrikos tai sen yritys oli jo tehty. Tämän vuoksi ennen matkaanlähtöä tapahtuva edistäminen tuli kriminalisoida erikseen. Rikos on erittäin laaja, koska se kattaa mainittujen esimerkkien lisäksi myös ”muilla tavoin” tapahtuvan matkustamisen edistämisen.
Esitys annettiin eduskunnalle 6.4.2018. Laki rikoslain muuttamisesta (874/2018) vahvistettiin 9.11.2018. Lait tulivat voimaan 15.11.2018 eli Suomi pani direktiivin täytäntöön (taas) myöhässä.
Lopuksi
Terrorismirikoksia ei ole muutettu tämän jälkeen. Aika näyttää, miten terrorismirikokset kestävät aikaa ja tehoavat terrorismin torjunnassa. Tähän mennessä terrorismirikoksista on annettu vain yksi tuomio kesäkuussa 2018 ja useissa tapauksissa erilaisia avunanto- ja valmistelutekoja on jäänyt rankaisematta kriminalisointien puutteellisuuden vuoksi. Voikin olla, että tunnusmerkistöjen laajentamiselle nähdään tulevaisuudessa tarvetta terrorismin ehkäisemiseksi. Tällöin lainsäätäjän tarpeet saattavat joutua taas konfliktiin perustuslakivaliokunnan kanssa, joka on useissa tapauksissa edellyttänyt rajatumpaa kriminalisointia.
Lue lisää teemakirjoituksiamme:
Eelis Paukku
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
