Sikiön, alkion ja perimän loukkaamista koskevat vankeusuhkaiset säännökset koottiin yhden luvun alle vuonna 2009. Uudistustarpeen taustalla oli erityisesti biolääketieteellisen tutkimuksen ja teknologian kehitys, koska 2000-luvun alussa mahdollisuudet ihmiselämän kehittymiseen naisen elimistön ulkopuolella olivat lisääntyneet ja ihmisten perimään puuttuminen oli edistynyt. Tällöin alettiin kokea tarvetta syntymättömän elämän suojaamiseksi laajemmin. Sittemmin rikoslaissa on suojattu sikiön oikeuksien lisäksi myös alkio ja ihmisen sukusolut eli perimä.
_________________________________________________________________________
Oikeudettomasta abortista on aiemmin käytetty termejä “sikiönlähdettäminen” ja “sikiön surmaaminen”.
1 § Laiton raskauden keskeyttäminen
Tsaarinaikaisessa rikoslaissa vuodelta 1889 laitonta raskaudenkeskeyttämistä säänneltiin mm. seuraavalla tavalla:
Jos nainen, joka luvattomasta sekaannuksesta on tullut raskaaksi, synnyttäessään taikka kohta sen jälkeen on tahallansa surmannut sikiönsä käymällä siihen käsin, panemalla sen heitteille, tahi laiminlyömällä mitä sen elossa pitämiseksi olisi ollut tarpeen; rangaistakoon lapsenmurhasta kuritushuoneella vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Tuolloin raskauden keskeyttäminen oli laitonta. Tekoa koskevat pykälät on uudistettu muutamaan otteeseen, mm. 1950 ja 1969. Ensimmäinen erillinen aborttilaki säädettiin vuonna 1950. Tätä ennen abortti oli sallittua vain hätätilanteessa, jos naisen henki oli vaarassa.
Nykyään abortti on laajasti sallittua, mutta siihen edellytetään lääkärin lupa tai muu oikeutus. Merkittävimpänä abortin tekemistä rajoittavana tekijänä voidaan pitää myöhäisimmälle mahdolliselle raskausviikolle säädettyjä aikarajoja. Tämä raja voi olla tapauksesta riippuen 18, 20 tai 24 raskausviikkoa.
Laittomasta raskauden keskeyttämisestä voidaan tuomita se, joka keskeyttää tai yrittää keskeyttää toisen henkilön raskauden ilman raskauden keskeyttämisestä annetussa laissa edellytettyä lupaa tai muuten oikeudettomasti. Luvalla tarkoitetaan lupapäätöstä, jonka lääkäri antaa raskauden keskeyttämiseen. Oikeudettomuus tarkoittaa raskauden keskeyttämistä silloin, kun tekijä ei ole laillistettu lääkäri, tai kun teko tehdään esimerkiksi ilman vajaavaltaisen naisen laillisen edustajan suostumusta.
Sitä naista, joka pyrkii keskeyttämään oman raskautensa laittomasti, ei tuomita tämän pykälän mukaisesta laittomasta raskauden keskeyttämisestä tai sen yrityksestä. Hänet voidaan kuitenkin tuomita sakkoihin raskauden keskeyttämisestä annetun lain säännösten rikkomisesta. Ennen vuoden 2009 muutosta nainen oli mahdollista tuomita ankarampaan rangaistukseen kuin sakkoon. Tätä lievennettiin mm. siksi, että katsottiin kohtuuttomaksi, että oman terveytensä vaarantavaa naista voitaisiin rangaista yhtä ankarasti kuin tyypillistä laittoman abortin tekevää muuta kuin laillista lääkäriä eli puoskaria. Mahdollisuus ankarasta rangaistuksesta myös voisi estää naista hakeutumasta hoitoon haitallisten seurausten ilmetessä.
Ihmishengen rikosoikeudellisen suojan katsotaan alkavan syntymästä. Rajana pidetään hallituksen esityksen (HE 156/2008 vp) mukaan supistusten alkamista tai sitä, että sikiö on tullut vähintään osittain ulos kohdusta. Näin ollen rangaistussäännökset eivät koske esimerkiksi jälkiehkäisypillerien käyttämistä. Tilanteet, joissa raskauden keskeytys on sallittua, on lueteltu raskauden keskeyttämisestä annetun lain 1 §:ssä. Näitä ovat mm. sikiön vaikea ruumiinvika, raskauden alkaminen tietyistä seksuaalirikoksista, raskaana olevan tytön nuori ikä tai naisen korkea ikä, sosiaaliset perusteet eli käytännössä se, että nainen haluaa keskeyttää raskauden.
Laittomasta raskauden keskeyttämisestä tai sen yrityksestä ei ole tuomittu vuosina 2015-2019 kertaakaan.
Laittoman raskauden keskeyttämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ilman raskauden keskeyttämisestä annetussa laissa (239/1970) edellytettyä lupaa tai muuten oikeudettomasti keskeyttää toisen raskauden, on tuomittava laittomasta raskauden keskeyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Naista, jonka raskauden keskeyttämisestä 1 tai 2 momentissa tarkoitetussa teossa on kyse, ei rangaista tekijänä eikä osallisena laittomaan raskauden keskeyttämiseen tai sen yritykseen. Nainen voidaan kuitenkin tuomita rangaistukseen raskauden keskeyttämisestä annetun lain 13 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta.
_________________________________________________________________________
Laittomasta abortista tekee törkeän vakavan vaaran aiheuttaminen tai abortin tekeminen naisen tahdon vastaisesti.
2 § Törkeä laiton raskauden keskeyttäminen
Törkeää laitonta raskauden keskeyttä koskevassa pykälässä keskitytään naisen suojelemiseen abortin tekijältä, ja sitä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 156/2008 vp) todetaankin rangaistusuhan ensisijaisena kohteena olevan lääketieteellistä koulutusta vailla olevat puoskarit.
Laiton raskauden keskeyttäminen on törkeä silloin, jos
1) keskeytyksessä aiheutetaan naisen hengelle tai terveydelle vakavaa vaaraa tai
2) keskeytys tehdään naisen tahdon vastaisesti.
Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä. Myös yritys on rangaistava.
Laittoman abortin tekijä on yleensä henkilö, jolla ei ole lääketieteellistä koulutusta ja kokemusta. Laiton abortti voidaan tehdä tavalla, joka aiheuttaa naisen hengelle tai terveydelle vakavaa vaaraa. Tässä vaaralla tarkoitetaan konkreettista vaaraa, ja vakavuusarvioinnissa otetaan huomioon sekä seurauksen syntymisen todennäköisyys että mahdollisen seurauksen vakavuus.
Toinen tekomuoto eli abortin tekeminen vastoin naisen tahtoa tekee teosta lähtökohtaisesti törkeän. Syynä on se, että teossa puututaan vakavasti naisen itsemääräämisoikeuteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Hallituksen esityksessä (HE 156/2008 vp) annetaan tästä kaksi esimerkkitapausta. Törkeä teko voidaan tehdä esimerkiksi antamalla asiasta tietämättömälle naiselle sellaista lääkeainetta, joka suurella todennäköisyydellä aiheuttaa raskauden keskeytymisen. Törkeämpänä tekotapana pidetään sitä, jos nainen esimerkiksi pahoinpidellään siten, että nimenomaisena tarkoituksena on saada aikaan raskauden keskeytyminen.
Törkeästä laittomasta raskauden keskeyttämisestä on tuomittu vuosina 2015-2019 yhden kerran. Yrityksestä ei ole tuomittu kertaakaan. Oikeuskäsittelyssä on kuitenkin ollut joitakin tapauksia. Esimerkkinä voidaan mainita tapaus, jossa mies pahoinpiteli törkeästi raskaana olevan kihlattunsa. Mies tiesi kihlatun olevan raskaana ja mm. löi ja potki häntä vatsaan ja kuristi tätä. Syyte törkeästä raskauden keskeyttämisestä kuitenkin hylättiin, koska käräjäoikeus katsoi, ettei ollut riittävää näyttöä siitä, että pahoinpitelyn tarkoituksena olisi nimenomaan ollut raskauden keskeyttäminen. Myös hovioikeus hylkäsi syytteen törkeästä raskauden keskeyttämisestä.
Törkeän laittoman raskauden keskeyttämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos laittomassa raskauden keskeyttämisessä
1) aiheutetaan vakava vaara naisen hengelle tai terveydelle taikka
2) rikos tehdään vastoin naisen tahtoa
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä laittomasta raskauden keskeyttämisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
Vain sellainen periytyvien ominaisuuksien muuttamiseen tähtäävä tutkimus on sallittua, jonka tarkoituksena on periytyvän vaikean sairauden parantaminen tai ehkäiseminen.
3 § Laiton alkioon puuttuminen
Sikiön, alkion ja perimän loukkaamista koskevat vankeusuhkaiset säännökset koottiin yhden luvun alle vuonna 2009. Näitä löytyi rikoslain lisäksi lääketieteellisestä tutkimuksesta annetusta laista (tutkimuslaki) sekä hedelmöityshoitolaista. Uudistustarpeen taustalla oli erityisesti biolääketieteellisen tutkimuksen ja teknologian kehitys, koska 2000-luvun alussa mahdollisuudet ihmiselämän kehittymiseen naisen elimistön ulkopuolella olivat lisääntyneet ja ihmisten perimään puuttuminen oli edistynyt. Tällöin alettiin kokea tarvetta syntymättömän elämän suojaamiseksi laajemmin. Sittemmin rikoslaissa on suojattu sikiön oikeuksien lisäksi myös alkio ja ihmisen sukusolut eli perimä.
Sikiöön ja alkioon puuttumista koskevan luvun säätäminen on yhteydessä myös perustuslakiin. Sen 1 §:ssä ilmaistaan ihmisarvon loukkaamattomuutta. Suomessa perusoikeudet kuuluvat luonnollisille henkilöille heidän elinaikanaan, joka alkaa syntymästä, eli alkio ja sikiö eivät saa Suomessa perus- ja ihmisoikeuksia samaan tapaan kuin jo syntyneet ihmiset. Kuitenkin, esimerkiksi ihmisarvoa loukkaavia ihmisen sikiöön tai alkioon kohdistuvia lääketieteellisiä ja tieteellisiä kokeiluja pidetään myös perustuslain ihmisarvon loukkaamattomuuden vastaisina.
Tutkimuslain määritelmän mukaan alkiolla tarkoitetaan hedelmöityksen tuloksena syntynyttä elävää solujoukkoa, joka ei ole kiinnittynyt naisen elimistöön. Sikiöllä tarkoitetaan naisen elimistöön kiinnittynyttä elävää alkiota. Lääketieteellisellä tutkimuksella puolestaan tarkoitetaan tutkimusta, jossa puututaan ihmisen tai ihmisen alkion tai sikiön koskemattomuuteen ja jonka tarkoituksena on lisätä tietoa mm. sairauksien syistä ja hoidosta.
Laittomaan alkioon puuttumiseen voi syyllistyä muutamalla eri tavalla. Tekomuodot koskevat alkio- tai sikiötutkimuksen tekemistä ilman Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) lupaa. Myös sukusolujen luovuttajan tai raskaana olevan naisen kirjallinen suostumus tarvitaan. Lisäksi alkiotutkimukseen tai sukusolujen tutkimukseen ryhtyminen vastoin tutkimuslain tiettyjä rajoitteita tai kieltoja on pykälän mukaan laitonta. Esimerkiksi periytyvien ominaisuuksien muuttamista koskeva tutkimus on lähtökohtaisesti kiellettyä.
Tässä rikoslain pykälässä viitataan tutkimuslain pykäliin määriteltäessä rikosoikeudellisessa mielessä rangaistavia tekoja. Ensinnäkin pykälän 1-kohdan mukaisesti on on kiellettyä tehdä lääketieteellistä tutkimusta naisen elimistön ulkopuolella olevaan alkioon muualla kuin laitoksissa, jotka ovat saaneet Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen luvan. Tällaiseen alkioon saa tehdä tutkimuksen vain, jos alkion muodostumisesta on kulunut korkeintaan 14 vuorokautta.
Toisekseen kiellettyä on tehdä alkiotutkimus naisen elimistössä olevaan tai naisen elimistön ulkopuolella olevaan alkioon, jos nainen ei ole antanut siihen kirjallista suostumusta. Sama koskee raskaana olevan naisen sikiön tutkimusta. Tutkittavalle on annettava riittävä selvitys hänen oikeuksistaan, tutkimuksen tarkoituksesta, luonteesta ja siinä käytettävistä menetelmistä sekä mahdollisista riskeistä ja haitoista.
Pykälän 2-kohdan mukaisesti on kiellettyä käyttää luovutetuista sukusoluista aikaansaatua alkiota tutkimukseen sen jälkeen, kun suostumuksen peruutus on vastaanotettu. Sukusolujen luovuttajalla on oikeus perua sukusolujen luovuttamisen yhteydessä antamansa suostumus. Samaten on kiellettyä tuottaa alkioita yksinomaan tutkimuskäyttöön, siirtää tutkimukseen käytettyä alkiota ihmisen elimistöön tai pitää sitä elossa pidempään kuin 14 vuorokautta alkion muodostumisesta (pois lukien aika, jona se on ollut syväjäädytettynä) tai käyttää tutkimukseen yli 15 vuorokautta varastoituja alkioita.
Pykälän 3-kohdan mukaisesti on pääsääntöisesti kiellettyä sellainen alkiotutkimus ja sukusolujen tutkimus, joiden tarkoituksena on kehittää menetelmiä periytyvien ominaisuuksien muuttamiseksi. Tämä on pykälän mukaan sallittua vain, jos tarkoituksena on tutkimus periytyvän vaikean sairauden parantamiseksi tai ehkäisemiseksi. Pykälä tarkoittaa sitä, että vaikeiden periytyvien sairauksien parantamiseksi ja ehkäisemiseksi tehtävä alkio- ja sukusolujen tutkimus on sallittua. Sen sijaan sallittua ei ole ns. geenishoppailu esimerkiksi esteettisten ominaisuuksien valikoimisen toivossa.
Laittomasta alkioon puuttumisesta ei ole tuomittu kertaakaan vuosina 2015-2017.
Laittoman alkioon puuttumisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ryhtyy
1) alkiotutkimukseen ilman lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain (488/1999), jäljempänä tutkimuslaki, 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lupaa tai tutkimuslain 12 §:ssä tarkoitettua sukusolujen luovuttajien tai naisen kirjallista suostumusta taikka sikiötutkimukseen ilman tutkimuslain 14 §:ssä tarkoitettua raskaana olevan naisen kirjallista suostumusta,
2) alkiotutkimukseen vastoin tutkimuslain 11 §:n 2 momentissa tai 13 §:n 3 momentissa säädettyä rajoitusta taikka muuhun alkioon kohdistuvaan toimenpiteeseen vastoin tutkimuslain 13 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua kieltoa taikka
3) alkiotutkimukseen tai sukusolujen tutkimukseen vastoin tutkimuslain 15 §:ssä tarkoitettua kieltoa,
on tuomittava laittomasta alkioon puuttumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
Suomen rikoslaissa kriminalisoidaan pyrkimys luoda ihmisen ja eläimen hybridi.
4 § Laiton perimään puuttuminen
Laittoman perimään puuttumisen kriminalisointia alettiin puuhata Suomessa 1980-luvun lopulta lähtien. Tarpeen taustalla oli lääketieteellisen tutkimuksen ja hedelmöityshoitoteknologian kehittyminen. Keskeistä tämän teon tunnusmerkistössä on se, että tekijän tarkoituksena tulee olla ihmisen kloonaus tai muu tunnusmerkistössä mainittu seuraus. Kun nykyistä pykälää valmisteltiin vuonna 2005, ainakaan tuolloin ei vielä ollut mahdollista ihmisen aikaansaaminen pykälässä kuvatuilla tavoilla, mutta jo tällöin nähtiin perustelluksi varautua tähän mahdollisuuteen ja kriminalisoida teot ennalta. Suomi allekirjoitti Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla sen laatimisvuonna 1997. Tämän biolääketiedesopimuksen lisäpöytäkirjassa (laadittu 1998) kielletään ihmisen kloonaaminen.
Tässä pykälässä tarkoituksena on suojella ihmisperimän koskemattomuutta erityisen paheksuttavia valmistelun tapaisia tekomuotoja vastaan. Laitonta perimään puuttumista koskevassa pykälässä kriminalisoidaan ihmisarvon vastaiseksi katsottava tutkimus. Sellaisesta on kyse silloin, kun ryhdytään tutkimukseen, jossa puututaan ihmisen koskemattomuuteen tai ihmisen alkion tai sikiön koskemattomuuteen ja jonka tarkoituksena on mahdollistaa ihmisen kloonaaminen, ihmisen aikaansaaminen alkioita yhdistämällä tai ihmisen aikaansaaminen yhdistämällä ihmisen sukusoluja ja eläimen perintötekijöitä.
Käytännössä pykälässä on siis kyse eugeniikasta eli rodunjalostusopista, tarkemmin sanottuna “positiivisesta eugeniikasta”. Tämä tarkoittaa sellaista rodunjalostamista, jossa pyritään lisäämään väestössä positiivisena pidettäviä ominaisuuksia. Positiivisen eugeniikan vastakohta on negatiivinen eugeniikka, jossa pyritään rajoittamaan epätoivottujen ominaisuuksien esiintymistä ja lisääntymistä väestössä. Negatiivisessa eugeniikassa kunnostaudutiin esimerkiksi natsi-Saksassa 1930-luvulla.
Laittomasta perimään puuttumisesta ei ole tuomittu kertaakaan.
Laittoman perimään puuttumisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ryhtyy tutkimukseen, jossa puututaan ihmisen tai ihmisen alkion taikka sikiön koskemattomuuteen ja jonka tarkoituksena on mahdollistaa
1) ihmisen toisintaminen,
2) ihmisen aikaansaaminen alkioita yhdistämällä taikka
3) ihmisen aikaansaaminen yhdistämällä ihmisen sukusoluja ja eläimen perintötekijöitä,
on tuomittava laittomasta perimään puuttumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
Kloonattujen sukusolujen käyttö hedelmöityshoidossa on Suomessa kiellettyä.
5 § Laiton sukusolujen käyttö
Pykälä on säädetty vuonna 2009. Sitä voidaan pitää tämän luvun 3 §:n eli laittomaan alkioon puuttumisen vastinparina. Kyseinen pykälä koskee kiellettyjä tutkimis- ja puuttumistapoja alkioon, kun taas laiton sukusolujen käyttö liittyy hedelmöityshoitolaissa kielletyihin alkioon tai sukusoluihin puuttuvaan toimintaan. Hedelmöityshoitolaki tuli voimaan vuonna 2007. Lain keskeinen tavoite on hoidon avulla syntyvän lapsen edun turvaaminen.
Rikoslain mukaan kiellettyä on ensinnäkin käyttää hedelmöityshoidossa alkioita tai sukusoluja vastoin hedelmöityshoitolain asettamia yleisiä rajoituksia. Nämä ovat kielto käyttää hedelmöityshoidossa
1) sukusoluja ja alkioita, joiden perimään on puututtu,
2) alkioita, joita on saatu toisintamalla (eli kloonaamalla), tai
3) sukusoluja ja alkiota, joita on käytetty tutkimustoiminnassa.
Toisekseen on pääsääntöisesti kiellettyä vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lapsen ominaisuuksiin sukusoluja tai alkioita valikoimalla tai muulla tavalla. Valikoinnilla on sallittua vaikuttaa syntyvän lapsen terveyteen valikoimalla vakavista sairauksista terveeksi todettuja sukusoluja tai alkioita. Esimerkiksi Suomessa yksi tyypillisimmistä vakavista perinnöllisistä sairauksista, joiden vuoksi alkioita tutkitaan, on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva keskushermostoa rappeuttava INCL. Lapsen sukupuoleen voidaan vaikuttaa, jos hedelmöityshoidossa käytetään parin omia sukusoluja ja tästä seuraa, että näistä soluista syntyvällä jomman kumman sukupuolisella lapsella olisi huomattava vaara saada vakava sairaus. Valikointi on suorastaan edellytettyä silloin, jos hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja sukusoluja. Tällöin hoitavan lääkärin tulee valita sukusolut, joiden luovuttaja muistuttaa ulkonäöltään syntyvän lapsen asianomaista vanhempaa, jollei hoitoa saavan tahdosta muuta johdu.
Kolmanneksi on kiellettyä varastoida tai käyttää hedelmöityshoitoon sellaisia sukusoluja tai alkioita ilman niiden luovuttajan suostumusta. Tämä koskee sekä henkilöä, jolle hedelmöityshoitoa annetaan, että sitä, joka luovuttaa sukusoluja tai alkion. Suostumus voidaan peruuttaa.
Neljänneksi on kiellettyä alkioiden tai sukusolujen varastointi tai hedelmöityshoidon antaminen ilman Valviran lupaa tai varastointi hedelmöityshoitolain vastaisesti. Lainkohdassa johon viitataan, velvoitetaan hävittämään luovutetut sukusolut ja alkiot viimeistään 15 vuoden kuluttua luovutuksen vastaanottamisesta.
Viidenneksi on kiellettyä antaa hedelmöityshoitoa ilman hoitoa saavan kirjallista suostumusta tai jos suostumus on peruutettu tai suostumuksen antanut henkilö on kuollut.
Laittomasta sukusolujen käytöstä ei ole tuomittu kertaakaan ketään.
Laittoman sukusolujen käytön tunnusmerkistö on seuraava:
Joka
1) käyttää hedelmöityshoidossa sukusoluja tai alkioita vastoin niiden käytölle hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006), jäljempänä hedelmöityshoitolaki, 4 §:n 1 momentissa asetettuja yleisiä rajoituksia,
2) vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lapsen ominaisuuksiin valikoimalla sukusoluja tai alkioita taikka muulla tavalla hedelmöityshoitolain 5 §:n vastaisesti,
3) ottaa vastaan, varastoi tai käyttää hedelmöityshoitoon sukusoluja tai alkioita ilman hedelmöityshoitolain 16 tai 20 §:ssä tarkoitettua luovuttajan suostumusta,
4) varastoi sukusoluja tai alkioita taikka antaa hedelmöityshoitoa ilman hedelmöityshoitolain 24 §:ssä tarkoitettua Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lupaa tai vastoin hedelmöityshoitolain 6 §:n 3 momentissa säädettyä aikarajoitusta taikka
5) antaa hedelmöityshoitoa ilman hedelmöityshoitolain 8 §:n 1 kohdassa tarkoitettua hoitoa saavan kirjallista suostumusta tai vastoin mainitun pykälän 4 kohtaa hedelmöityshoidon antamiseen suostumuksensa antaneen peruutettua suostumuksensa tai kuoltua,
on tuomittava laittomasta sukusolujen käytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
Lapsen identiteettiä loukkaava pykälä koskee lapsen alkuperäänsä koskevien tietojen saamisoikeuden loukkaamista.
6 § Lapsen identiteetin loukkaaminen
Mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa on puhuttu lapsen identiteetin loukkaamisesta mm. sukupuolineutraalin avioliittolain kritisoimisen yhteydessä sekä vastustettaessa yhteiskunnan sukupuolineutraaliuden kehitystä yleisestikin, esimerkiksi tyttö- ja poika-nimitysten käyttöä puolustettaessa. Tämä pykälä ei kuitenkaan koske kyseisiä asioita, vaan sillä suojataan hedelmöityshoidosta syntyvän lapsen etuja ja oikeuksia. Pykälän tarkoituksena on pyrkiä turvaamaan lapsen tiedonsaantimahdollisuudet syntyperästään. Aiemmin lapsen identiteetin loukkaamisesta säänneltiin hedelmöityshoitolaissa, mutta teko siirrettiin rikoslakiin 2000-luvun lopulla.
Mikäli sukusolujen tai alkion luovuttaja on antanut luvan tietojensa luovuttamiseen, lapsella on oikeus saada tieto tämän henkilöllisyydestä. Pykälässä velvoitetaan myös pitämään kirjaa mm. hedelmöityshoidossa käytetyistä menetelmistä ja ajankohdasta sekä säilyttämään adoptioasiakirjoja tietyllä tavalla. Lapsella on oikeus saada myös tiedot häneen liittyvästä hedelmöytyshoidosta sekä tietoja hänen omasta adoptiostaan. Rikokseen voi syyllistyä se, joka laiminlyö näiden tiedonsaantioikeuksia koskevien säännösten noudattamista.
Pykälässä mainitut laiminlyöntiteot ovat rangaistavia vain, jos ne ovat omiaan vaarantamaan lapsen oikeuden saada selville syntyperänsä. Tämä tarkoittaa, että tekoa arvioidaan yksittäistapauksena ja harkitaan, vaarantaako kyseinen teko tyypillisesti lapsen oikeutta syntyperänsä selvittämiseen.
Lapsen identiteetin loukkaamisesta ei ole tuomittu kertaakaan.
Lapsen identiteetin loukkaamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka laiminlyö noudattaa
1) hedelmöityshoitolain 12 §:n 2 tai 3 momentin tai 14 §:n säännöksiä luovuttajan tunnuksen käyttämisestä, sisällöstä, merkitsemisestä tai ilmoittamisesta,
2) hedelmöityshoitolain 18 §:n säännöksiä tietojen ilmoittamisesta luovutusrekisteriin,
3) hedelmöityshoitolain 10 §:n 2 momentin taikka 28 tai 30 §:n säännöksiä tietojen ja asiakirjojen antamisesta, siirtämisestä, tallettamisesta tai säilyttämisestä taikka
4) adoptiolain (22/2012) 92 tai 93 §:n säännöksiä asiakirjojen säilyttämisestä tai siirtämisestä taikka tietojen antamisesta
siten, että teko on omiaan vaarantamaan lapsen oikeuden saada selville syntyperänsä, on tuomittava lapsen identiteetin loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Essi Puhakainen
OTM
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
