Rikoslain 20 luku: seksuaalirikokset

Seksuaalirikoksia koskevat säännökset ovat olleet kokonaisuudistuksen kohteena viimeksi parikymmentä vuotta sitten, vuonna 1998. Kokonaisuudistuksen jälkeen niitä on muutettu useasti ja perusteellisemmin kuin mitään muuta rikoslain lukua. Koska sääntely perusteluineen on osittain vanhentunut, keväällä 2019 Oikeusministeriö asetti työryhmän valmistelemaan uutta kokonaisuudistusta. Yksi merkittävimmistä keskustelun kohteena olevista seikoista on raiskauksen tunnusmerkistö ja suostumuksen ilmaisu. Toisena esimerkkinä voidaan nostaa työryhmän ehdotus siitä, että alle 12-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot tuomittaisiin aina ankarasti siten, että lapsen vapaaehtoisuutta tekoon ei arvioitaisi ollenkaan.


Vuoden 1999 kokonaisuudistuksen jälkeen seksuaalirikoksia koskevan luvun kaikki pykälät ovat olleet muutosten kohteena. Iso osa muutoksista on koskenut lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Niitä koskeva päivitystarve on liittynyt erityisesti kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamiseen, mutta myös kansallisia muutostarpeita on ollut. Yhtenä tärkeimmistä muutoksista voidaan pitää ns. Lanzaroten sopimusta, johon Suomi liittyi vuonna 2011. Sopimuksen nimi on “Euroopan neuvoston yleissopimus lasten

suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan (SopS 87—88/2011).


_________________________________________________________________________


1 § Raiskaus


Raiskauksen määritelmä on tiukentunut huomattavasti lähivuosikymmeninä. Esimerkiksi avioliiton sisäinen raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994. Tätä ennen asiasta oltiin keskusteltu hallituksessa kymmeniä vuosia ja avioliiton sisäiseen raiskaukseen sovellettiin muita pykäliä. Ainakin yksi kansanedustaja vastusti lain tiukentamista mm. sillä perusteella, että avioliiton solmiessaan nainen sitoutui sukupuolisuhteeseen miehensä kanssa. Toisena esimerkkinä sääntelyn tiukentumisesta voidaan antaa, että vasta vuonna 1997 raiskauksen määritelmää muutettiin niin, että uhrina saattoi olla mies. Tätä ennen miehen pakottaminen sukupuoliyhteyteen oli tuomittavaa “vapautta loukkaavana haureutena”. Vuoden 2011 uudistukseen asti sammuneen tai nukkuvan henkilön väkisinmakaaminen tuomittiin sukupuoliyhteyteen pakottamisena raiskauksen sijaan.


Raiskaukseen syyllistyy silloin, jos pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä tai uhkaamalla käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa, tai käyttää hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, ja on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan. Myös raiskauksen yritys on rangaistavaa.


Pykälän mukaisena sukupuoliyhteytenä tarkoitetaan sukupuolielimellä tehtävää tai sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon. Määritelmä löytyy rikoslain 20 luvun 10 pykälästä. Myös esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin miehen sukupuolielimellä tapahtuvassa tunkeutumisessa voi olla kyse raiskauksesta.


Uutta pykälässä on sen 3 momentti, jolla muutettiin aiempaa tapaa erotella raiskauksen törkeysasteita. Nykyisessä 3 momentissa raiskauksen perusmuotoa “lievempi” tekomuoto on ilmaistu seuraavasti: “jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava...”. Aiemmin tämän määritelmän alle kuuluvat teot oli tuomittava sellaisen pykälän mukaan, joka otsikko oli “pakottaminen sukupuoliyhteyteen”. Kyseisessä pykälässä puhuttiin “lieventävien asianhaarojen vallitessa” tehdystä teosta. Muutoksen tarkoituksena oli hallituksen esityksen (216/2013 vp) mukaan poistaa joillain tahoilla mahdollisesti vallinneet virheelliset käsitykset siitä, että tällaista raiskausta olisi pidetty jollain tapaa lievänä.


Raiskausrikos edellyttää tahallisuutta, eli tekijän tulee käsittää, että uhri on taipunut tekijän tahtoon väkivallan tai sen uhan vuoksi tai että uhri ei avuttoman tilansa takia pysty puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, ja että uhri on tämän avuttoman tilan vuoksi alistunut sukupuoliyhteyteen. Hallituksen esityksen (HE 6/1997 vp) mukaan väkivallan tai sen uhan ei tarvitse kohdistua raiskausteon kohteeseen, jotta tekoa voitaisiin pitää raiskauksena. Tämä tarkoittaa, että väkisinmakaaja voi kertoa uhrille käyttävänsä väkivaltaa esimerkiksi uhrin läheiseen, jos uhri ei alistu uhkaajan tahtoon. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan myös teossa käytettyyn väkivaltaan osallistuneet henkilöt voidaan tuomita raiskauksesta, vaikka he eivät olisikaan olleet sukupuoliyhteydessä uhriin.


Vuosina 2009-2018 raiskauksesta on tuomittu 1019 kertaa viime vuosina määrä on ollut 100-140 tuomittua raiskausta vuodessa. Raiskauksen yrityksestä on tuomittu 143 kertaa, 10-19 kappaletta vuodessa. Teko jää yrityksen asteelle, jos sukupuolielimillä tehtyä tai sukupuolielimiin kohdistunutta kehoon tunkeutumista ei ole tapahtunut, mutta sitä on yritetty teon kohteen tahdon vastaisesti tai tämän ollessa puolustuskyvyttömässä tilassa.



Raiskauksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.


Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.


Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.


Yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


Vuodesta 2014 lähtien alaikäisen raiskaaminen on katsottu aina törkeäksi teoksi.


2 § Törkeä raiskaus


Ennen seksuaalirikoksia koskevaa rikoslain kokonaisuudistusta raiskaustuomioita arvosteltiin siitä, että että rangaistukset eivät kuvanneet tekojen törkeyttä varsinkaan vakavimpien tekojen kohdalla. Niinpä 90-luvun lopussa rikoslakiin lisättiin säännös törkeästä raiskauksesta, jolla saatiin porrastettua raiskausrikosten arviointia laajemmin.


Törkeää raiskausta koskevan pykälän mukaan raiskaus voi olla törkeä viidellä eri perusteella. Nämä ovat

1) vakavan seurauksen syntyminen,

2) joukkoraiskaus tai muu erityisen tuntuvan kärsimyksen aiheuttaminen,

3) teon kohdistuminen alaikäiseen,

4) erityisen raaka, julma tai nöyryyttävä tekotapa, ja

5) hengenvaarallisen aseen käyttäminen tai muu vakavan väkivallan uhka. Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä.

1-kohdan sovellettavaksi tulemisessa edellytetään vakavan seurauksen eli vamman, sairauden tai hengenvaarallisen tilan syntymistä, eli pelkkä teon tekeminen vaarallisella tavalla ei riitä. 2-kohdassa ei edellytetä, että kaikki joukkoraiskaukseen osalliset olisivat sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa, vaan teko voidaan katsoa törkeäksi myös jos muut henkilöt esimerkiksi pitelevät uhria paikallaan. Saman kohdan mukaista erityistä henkistä kärsimystä voi aiheuttaa esimerkiksi teon tapahtuminen muiden ihmisten katsellessa tai se, että raiskaus tapahtuu poikkeuksellisen pelottavassa ympäristössä, kuten kaukana asutuksesta. 4-kohdassa raakuudella viitataan teon fyysiseen karkeuteen, julmuudella taas esimerkiksi teon kohdistumiseen puolustuskyvyttömään henkilöön. Teon nöyryyttävyyttä lisää esimerkiksi sen tapahtuminen uhrille läheisten ihmisten nähden. 5-kohdassa mainitaan ampuma- tai teräaseen tai muun hengenvaarallisen välineen käyttäminen tai muulla vakavalla väkivallalla uhkaaminen. Tunnusmerkistö ei siten edellytä, että väline olisi aseeseen rinnastettava, joten esimerkiksi rikkinäisellä lasipullolla uhkaaminen voisi tehdä raiskauksesta törkeän. Tätä on hallituksen esityksessä (6/1997 vp) perusteltu sillä, että raiskausrikoksessa henkilöiden välimatka on tyypillisesti lyhyt, mikä pienentää aseeseen rinnastettavan esineen merkitystä väkivallan uhkassa. Lyhyellä välimatkalla hyvin monia esineitä voidaan käyttää hengenvaarallisesti väkivaltaa käyttämällä.


Vuosina 2009-2018 törkeästä raiskauksesta on tuomittu 198 kertaa. Määrä on vaihdellut vuositasolla paljon, 7 ja 46 tuomion välillä. Keskimääräinen rangaistus on ollut noin 50 kk vankeutta. Myös törkeän raiskauksen yritys on rangaistava.



Törkeän raiskauksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos raiskauksessa


1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,


2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,


3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,


4) rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai


5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla


ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


Seksuaaliseen tekoon pakottamisessa on kyse muusta seksuaalisesta teosta kun raiskauksesta.


4 § Pakottaminen seksuaaliseen tekoon


Seksuaaliseen tekoon pakottaminen otettiin rikoslakiin vuonna 1998. Pykälää ei sisältönsä vuoksi voitu soveltaa silloin, jos tekijä käytti hyväksi uhrin puolustuskyvytöntä asemaa. Vuoden 2011 uudistuksessa pykälää muutettiin niin, että jos seksuaalinen teko tehdään puolustuskyvyttömälle henkilölle, kuten tajuttomalle tai muuten avuttomassa tilassa olevalle henkilölle, teosta voitaisiin rangaista seksuaaliseen tekoon pakottamisena siitä riippumatta, mikä tekijän rooli puolustuskyvyttömyyden aiheuttamisessa olisi.


Vuoteen 2014 asti seksuaalirikoksia käsittelevässä 20-luvussa oli kolmantena pykälänä pakottaminen sukupuoliyhteyteen. Tämä pykälä kumottiin ja sen sisältö siirrettiin raiskauspykälän 3 momentiksi. Muutosta perusteltiin sen tähdentämisellä, että myös sukupuoliyhteyteen pakottamisessa oli kyse raiskauksesta, vaikka se ei teon nimikkeestä käynytkään ilmi. Näin vahvistettiin näkemystä siitä, että myös aiemman 3 §:n mukainen teko oli raiskaus ja siten vahvistettiin käsitystä teon paheksuttavuudesta (hallituksen esitys 216/2013 vp).


Seksuaaliseen tekoon pakottamisessa kyse on muusta seksuaalisesta teosta kuin raiskauksesta. Tullakseen pykälän mukaan tuomituksi, teon tulee sisältää väkivaltaa tai sen uhkaa, ja teon tulee myös loukata sen kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, eli oikeutta päättää itse siitä, millaisiin seksuaalisiin tekoihin ryhtyä. Seksuaalisella teolla tarkoitetaan saman luvun 10 §:n mukaan “sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen”. Tunnusmerkistön mukaan teon tuomittavuus edellyttää, että tekijän on täytynyt ymmärtää, että teko loukkaa olennaisesti toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Teko on siis tuomittava, vaikka tekijän omat moraalikäsitykset eivät pitäisi tekoa rikollisena, jos teko oli yhteiskunnassa vallitsevan käsityksen mukaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava.


Kuten raiskauksessa, myös tässä rikoksessa väkivalta tai sen uhka voi kohdistua uhrin lisäksi myös muihin henkilöihin. Pakottaminen on määritelty hallituksen esityksessä niin, että uhrin tulee selvästi osoittaa vastustavansa tekoon ryhtymistä, ja että hän väkivallan tai sen uhan takia joutuu alistumaan pakotettavaan tekoon. Hallituksen esityksessä (6/1997 vp) annetaan tekoesimerkkeinä mm. seksuaalinen koskettelu ja itsetyydytyksen tai seksuaalisen kanssakäynnin katselemiseen pakottaminen. Saman hallituksen esityksen mukaan teko voi olla uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaava, vaikka se ei liittyisi sukupuolielimiin.


Vuosina 2009-2018 seksuaaliseen tekoon pakottamisesta on tuomittu 274 kertaa. Vuositasolla määrä on vaihdellut noin 10-40 tuomion välillä. Teon yrityksestä on tuomittu 14 kertaa.


Seksuaaliseen tekoon pakottamisen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.


Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.


Yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________

Seksuaalinen hyväksikäyttö liittyy tekijän ja uhrin välisen aseman epätasapainoon.


5 § Seksuaalinen hyväksikäyttö


Seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan pykälän tarkoituksena on suojata sellaisten henkilöiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta, jotka ovat esimerkiksi laitosolosuhteiden tai muiden syiden vuoksi alttiita heitä vahvemmassa asemassa olevien henkilöiden seksuaaliselle hyväksikäytölle. Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöön sisältyy vaatimus siitä, että tekijä käyttää asemaansa hyväkseen taivuttaakseen toisen sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai sellaisen kohteeksi alistumiseen.


Asema voi liittyä tekijän ja uhrin väliseen suhteeseen tai uhrin henkilökohtaisiin puolustautumiskykyä ja tahdonmuodostamis- ja tahdonilmaisukykyä koskeviin ominaisuuksiin. Ollakseen tuomittavaa, teon ei tarvitse sisältää pakottamista, vaan se voi tapahtua myös ilman vastarintaa. Teon tulee kuitenkin sisältää taivuttamista, eli esimerkiksi vetoamista osapuolten asemaan tai siihen, mitä hyötyä taivuttelun kohteelle seuraisi seksuaaliseen toimintaan suostumisesta.


Tullakseen seksuaalisena hyväksikäyttönä tuomituksi, jonkin neljästä lisäedellytyksestä tulee täyttyä:

1) Teon kohde on alaikäinen henkilö ja hän on tekijään nähden alisteisessa asemassa, esimerkiksi koulussa;

2) Teon kohde on alaikäinen, jonka kyky päättää itsenäisesti hänen seksuaalisesta käyttäytymisestään ja osapuolten ikäeron vuoksi on olennaisesti heikompi kuin tekijällä, ja tätä kypsymättömyyttä käytetään törkeästi hyväksi;

3) Teon kohde on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa eikä hän pysty puolustautumaan tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan normaalisti; tai

4) Teon kohde on erityisen riippuvainen tekijästä ja tätä suhdetta käytetään törkeästi hyväksi. Esimerkiksi taloudellinen tai henkinen riippuvuus voi olla tämän kohdan tarkoittamaa riippuvuutta. Riippuvuuden tulee olla erityisen merkittävää, kuten liittyä elämän perusedellytyksiin, toimeentuloon tai vastaavaan. Törkeäksi tämän riippuvuuden hyödyntämisen voi tehdä se, jos sitä hyödynnetään seksuaaliseen tekoon taivuttamiseksi.


Hallituksen esityksen (6/1997 vp) mukaan aseman hyväksikäyttämisellä tarkoitetaan sitä, että tekijä on nimenomaisesti vedonnut voivansa vaikuttaa teon kohteen olosuhteisiin asemansa vuoksi tai antanut ymmärtää, että tällainen mahdollisuus on olemassa, ja näin vaikuttanut toisen päätökseen seksuaaliseen tekoon ryhtymisestä. Myös teon yritys on rangaistava, mutta se edellyttää hallituksen mukaan taivuttamisyritystä, jossa aseman hyväksikäyttö on selvästi osoitettavissa.


Vuosina 2009-2018 seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tuomittu 301 kertaa. Tuomioiden määrä on laskenut vuodesta 2009 vuoteen 2018 jyrkästi (76 tuomiosta kahteen). Teon yrityksestä on tuomittu 12 kertaa.



Seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö on seuraava:


Joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi


1) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa tai valvontansa alainen taikka muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen,


2) kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön, jonka kyky itsenäisesti päättää seksuaalisesta käyttäytymisestään on hänen kypsymättömyytensä sekä osapuolten ikäeron vuoksi olennaisesti heikompi kuin tekijällä, käyttämällä törkeästi väärin tämän kypsymättömyyttä,


3) henkilön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka kyky puolustaa itseään taikka muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi olennaisesti heikentynyt, tai (27.6.2014/509)


4) henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä,


on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________


Ennen vuotta 2014 seksuaalinen häirintä oli määritelty tasa-arvolaissa.


5 a § Seksuaalinen ahdistelu


Seksuaalisesta ahdistelusta tai häirinnästä ei ollut rikoslaissa nimenomaisia säännöksiä ennen vuoden 2014 rikoslain uudistusta. Tätä ennen seksuaalinen häirintä oli määritelty tasa-arvolaissa (609/1986, laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta). Nimenomainen seksuaalisen häirinnän määritelmä otettiin tasa-arvolakiin vuonna 2009. Hallituksen esityksessä (216/2013 vp) tämän pykälän otsikko oli nimetty seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta esitystä koskevassa lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 4/2014 vp) todettiin, että rikoksen nimike tuli vaihtaa kuvaavammaksi. Näin ollen pykälän mukainen teko nimettiin seksuaaliseksi ahdisteluksi.


Seksuaaliseen ahdisteluun syyllistyy se, joka tekee toiselle koskettelemalla sellaisen seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän itsemääräämisoikeutta. Itsemääräämisoikeuden loukkaaminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että koskettelun kohteena olevaa henkilöä kosketaan tämän tahdon vastaisesti. Koskettelun tulee kuitenkin olla seksuaalista. Tuoreessa ratkaisussa KKO 2020:38 syytetty oli istunut asianomistajan vieressä terassilla, pitäen kättä tämän olkapäällä ja puhuen seksuaalisista asioista. Asianomistajan yrittäessä poistua tilanteesta syytetty oli tarttunut tätä ranteesta kiinni, pyrkien estämään lähtemisen. Korkein oikeus hylkäsi syytteen seksuaalisesta ahdistelusta, koska se katsoi, että syytetty ei ollut kosketellut asianomistajaa pykälän tarkoittamalla tavalla seksuaalisesti, vaan asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta oli loukattu lähinnä seksuaalisin puhein.


Hallituksen esityksessä ehdotettiin, että teko kattaisi koskettelun lisäksi “muuhun siihen vakavuudeltaan rinnastettavat tavat”. Lakivaliokunnan mietinnössä todettiin, että tämä esitystapa on ongelmallinen, koska ilmaisu jättäisi rangaistavuuden rajat epäselviksi. Ongelmallisuuden ydin oli siinä, että kriminalisoinnin yleisenä periaatteena on tunnusmerkistöjen tarkkarajaisuus ja epäselvyyden välttäminen. Mietinnössä katsottiin, että tekotapa tulee rajata ensin kosketteluun, ja oikeuskäytännön muodostumisen myötä katsottaisiin, tuleeko tarvetta laajentaa rangaistavuuden astetta koskettelua pidemmälle.


Vuosina 2014-2018 seksuaalisesta ahdistelusta on tuomittu 114 kertaa. Yritys ei ole rangaistava.



Seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistö on seuraava:


Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.


_________________________________________________________________________


6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö


Tämän pykälän sisällön uudistaminen on yhteydessä Suomen liittymiseen Euroopan neuvoston yleissopimukseen lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan vuonna 2011. Kansainvälisesti kyseinen sopimus tuli voimaan kesällä 2010. Yleissopimukseen liittyminen edellytti muutoksia lainsäädäntöön, joista yksi koski lapsen seksuaalisen hyväksikäytön pykälän muuttamista. Ennen vuoden 1998 uudistusta lapsen sittemmin lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tuomittavat teot olivat lapseen kohdistunut haureus -nimikkeen alla.


Sopimukseen liittymisen johdosta mm. korotettiin vähimmäisrangaistusta neljään kuukauteen vankeutta ja sukupuoliyhteyden sisältävät hyväksikäyttörikokset katsotaan lähtökohtaisesti törkeäksi lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Ennen uudistusta vähimmäisrangaistuksen määrää ei oltu määritelty, joten se oli 14 vuorokautta. Uudistuksen seurauksena rangaistuskäytäntö ankaroitui. Teolle esimerkiksi säädettiin vähimmäisrangaistus, neljä kuukautta vankeutta.


Pykälän mukaan, jos 16 vuotta nuoremmalle lapselle tehdään sellainen seksuaalinen teko koskettelemalla tai muuten, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saadaan hänet ryhtymään sellaiseen tekoon, syyllistyy lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Myös tilanteessa, jossa alle 16 vuotiaan kanssa ollaan sukupuoliyhteydessä tavalla, joka ei kokonaisuutena arvioiden ole törkeä, on kyse lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sama koskee tilannetta, jossa rikoksen kohteena on 16-17-vuotias lapsi, ja tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Teon yritys on rangaistava.


Pykälän mukaisena seksuaalisena tekona pidetään hallituksen esityksen (282/2010 vp) mukaan mm. seksuaalissävytteisten juttujen kertomista lapselle, tekijän sukuelinten näyttämistä lapselle ja lapsen suutelemista. Hyväksikäyttö ei siten edellytä fyysistä kontaktia lapseen, ja se voi tapahtua myös esimerkiksi viestintävälineitä käyttäen.


Rikoslain 7 a §:ssä on rajoitussäännös, joka poistaa rangaistavuuden teoista, joissa ainakin toinen osapuoli on alle 16-vuotias tai 17-vuotias, ja seksuaaliset teot tapahtuvat kummankin osapuolen tahdosta eikä osapuolten välillä ole suuria kypsyyseroja iässä tai henkisessä tai ruumiillisessa kypsyydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että pykälän kuvaamalla tavalla ja yhteisymmärryksessä tapahtuva seksuaalinen toiminta nuorten henkilöiden välillä on sallittua.


Vuosina 2009-2018 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tuomittu 1 985 kertaa, eli 150-246 kertaa vuodessa. Rangaistuksen mediaani on ollut valtakunnallisessa tasolla määräaikaisissa vankeusrangaistuksissa 7kk, ehdottomissa rangaistuksissa se on ollut 15kk. Teon yrityksestä on tuomittu 71 kertaa, keskimäärin seitsemästi vuodessa.



Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö on seuraava:


Joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon, on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.


Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa, jos rikos ei 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lisäksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka menettelee 1 momentissa tai edellä tässä momentissa tarkoitetulla tavalla kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa, jos tekijä on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden sekä asuu lapsen kanssa samassa taloudessa.


Yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________

Vuoden 1998 jälkeen törkeä lapseen kohdistuva haureus on nimetty rikoslaissa lapsen törkeäksi seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.


7 § Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö


Kuten teon perusmuodon, myös törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön pykälän sisältöä on uudistettu samassa yhteydessä, kun Suomi liittyi Euroopan neuvoston yleissopimukseen lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan vuonna 2011. Tätä uudistusta ennen lapsen törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaa pykälää on selkeytetty ja tiukennettu. Esimerkiksi ennen vuoden 1998 uudistusta useat eri suojaikärajat tekivät pykälän soveltamisesta sekavahkon.


Seuraavat tekijät tekevät lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä törkeän:

1)

a) lapsi on alle 16-vuotias,

b) lapsi on 16-17-vuotias ja teko on sukupuoliyhteys, tai

c) lapsi on 16-17-vuotias ja tekijä on lapsen kanssa samassa taloudessa asuva vanhempi tai vanhempaan rinnastettavissa oleva henkilö.

Teko voi olla törkeä myös, jos

2)

a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,

b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla (esimerkiksi muiden ihmisten nähden) tai

c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi. Tällaisesta erityisestä luottamuksesta tai muusta riippuvaisesta asemasta on kyse mm. sukulaissuhteissa, asumisjärjestelyissä, valmentaja-valmennettava-suhteissa ja muissa vastaavissa.

Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvostellen törkeä.


Teon ja rangaistuksen arvioinnissa otetaan muun ohella huomioon lapsen ikä ja kehittyneisyys. Hallituksen esityksen (6/1997 vp) mukaan jotkin teot ovat sellaisia, että lapsen nuori ikä ja kehittymättömyys voi jopa vähentää teon vahingollisuutta. Esimerkkinä tästä annetaan pornografisen materiaalin näyttäminen. Myös olosuhteet vaikuttavat arviointiin, esimerkiksi lasten seurustelusuhteessa tapahtuneilla seksuaalisilla teoilla ei yleensä ole samanlaista vaikutusta lapseen kuin jos toinen osapuoli olisi selvästi vanhempi.


Vuosina 2009-2018 lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tuomittu 794 kertaa, keskimäärin 80 kertaa vuodessa. Teon yrityksestä on tuomittu 7 kertaa.



Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö on seuraava:


Jos


1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka


2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä


a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,


b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai


c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi,


ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


Törkeä lapsenraiskaus otettiin rikoslakiin vuonna 2019 rangaistuskäytännön ankaroittamiseksi.


7 b § Törkeä lapsenraiskaus


Vuonna 2019 rikoslakiin lisättiin törkeää lapsenraiskausta koskeva pykälä. Lisäyksellä ankaroitettiin lapsiin kohdistuvien raiskausrikoksien rangaistuksia ja sillä tavoiteltiin myös oikeustilan selkeyttämistä, kun lapsenraiskauksen kriminalisointi keskitettiin yhden pykälän alle. Teon tunnusmerkistöön kuuluu, että teko sisältää sekä törkeän raiskauksen että törkeän seksuaalisen hyväksikäyttörikoksen. Ennen pykälän kirjaamista tämän yhdistelmän sisältävän teon minimirangaistus oli 2 vuotta vankeutta. Pykälän lisäyksen myötä vähimmäisrangaistus nousi neljään vuoteen.


Lapsenraiskauksen kohteena voi olla alle 16-vuotias, ja joissain tapauksissa myös 16- tai 17-vuotias lapsi. Jälkimmäisestä voi olla kyse esimerkiksi silloin, jos tekijänä on samassa taloudessa asuva lapsen vanhempi. Törkeä lapsenraiskaus sisältää raiskauksen lisäksi myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Tullakseen pykälän mukaan tuomituksi, tekojen tulee olla tapahtunut samassa yhteydessä ja samaan lapseen kohdistuen. Lisäksi kummankin teon tulee olla törkeäksi katsottava.


Törkeän lapsenraiskauksen yritystä ei ole säädetty erikseen rangaistavaksi, vaan jos raiskaus tai hyväksikäyttö jää yrityksen asteelle, teosta tuomittaisiin kyseisen rikoksen rangaistussäännösten mukaan.


Pykälän säätämisivuonna 2019 törkeästä lapsenraiskauksesta tuomittiin 4 kertaa.


Törkeän lapsenraiskauksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka syyllistyy 2 §:ssä tarkoitettuun törkeään raiskaukseen ja samalla 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, on tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.


Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tai törkeän raiskauksen yrityksenä.


_________________________________________________________________________

Seksin ostaminen on Suomessa rikollista vain, jos palvelu ostetaan parituksen tai ihmiskaupan uhrilta.


8 § Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö


Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö lisättiin rikoslakiin vuonna 2006. Tällöin seksuaalipalvelujen ostamisesta ehdotettiin tehtäväksi yleisesti rangaistavaa eli sellaista rikosta, jonka täyttymiseen riitti, että tunnusmerkistössä kuvattu teko tapahtuu ilman erityisten teko-olosuhteiden vaatimusta. Tätä aiemmin seksuaalipalvelujen ostaminen ja myyminen oli järjestyslain mukaan kiellettyä, jos se tapahtui yleisellä paikalla. Yleistä rangaistavuutta ei kuitenkaan säädetty, vaan rangaistavuus rajoitettiin parituksen ja ihmiskaupan uhreilta tapahtuviin tekoihin. Tarkoituksena on ollut ihmiskaupan vähentäminen ja paritukseen liittyvien seksuaalipalvelujen kysynnän laskeminen. Samassa yhteydessä pykälän säätämisen kanssa ehdotettiin, että hallitus hyväksyisi Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevat lisäpöytäkirjat. Lisäpöytäkirjojen kansallinen voimaansaattaminen ei edellyttänyt Suomen lainsäädännön muutosta, koska niistä johtuvat kriminalisointivelvoitteet oli täytetty jo aiemmin.


Seksuaalipalvelujen myymistä ei sen sijaan ole tehty rangaistavaksi. Tämä johtui useasta seikasta (HE 221/2005 vp). Erityisesti silloin, jos myyjänä on esimerkiksi parittajan alaisuudessa toimiva prostituoitu, ei olisi hyväksyttävää tai perusteltua kriminalisoida seksin myymistä, kun myyjällä ei olisi juuri mahdollisuuksia toimia toisin. Myymisen kriminalisointi myös voisi johtaa tilanteeseen, jossa prostituoidut eivät olisi halukkaita toimiman todistajana tuomioistuimessa. Tämä heikentäisi prostituoitujen asemaa verrattuna parittajiin ja palvelujen ostajiin. Toimenpiteet saattaisivat myös kohdistua useammin palvelujen myyjiin kuin ostajiin, mitä ei pidetty hallituksen esityksessä perusteltuna. Samat peliteoriaan liittyvät syyt ovat syynä siihen, että monissa maissa lahjuksen antaminen ei ole rangaistavaa.


Prostituutioon liittyviä kriminalisointeja harkittiin jo 90-luvun lopulla, mutta tuolloin arviointi keskittyi prostituution kriminalisoimiseen liittyviin haittavaikutuksiin, rangaistussäännösten muotoilemisen ongelmiin ja siihen, että rikosoikeudellista järjestelmää ei pidetty parhaana keinona prostituutioon liittyvien epäkohtien vähentämiseen. TIlanne kuitenkin muuttui 2000-luvulle tultaessa, kun prostituutio ja paritus lisääntyivät ja toiminta muuttui suunnitelmallisemmaksi. Järjestäytynyt rikollisuus liittyi vahvasti paritukseen, joten rikoslaki alettiin nähdä soveltuvampana keinona ongelmaan puuttumiseen.


Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan se, joka lupaamalla tai antamalla taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa parituksen, törkeän parituksen, ihmiskaupan tai törkeän ihmiskaupan uhrin ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon. Teosta tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen toisen lupaamaa tai antamaa korvausta, ja ryhtyy tällaiseen seksuaaliseen tekoon, sekä se, joka ryhtyy tekoon vaikka hänellä olisi ollut syytä epäillä, että seksuaalipalvelun myyjän olevan edellä mainittujen rikosten uhri. Teon tulee siten olla tahallinen tai tekijällä on vähintään oltava syytä epäillä paritusta, jotta teko olisi rangaistava. Esimerkiksi maksun tapahtuminen palveluiden välikäden kautta aiheuttaa syytä epäillä rikosta. Tästä kysymyksestä väännetään usein paritusta koskevissa oikeudenkäynneissä.


Seksuaalipalvelulla tarkoitetaan hallituksen esityksen mukaan sukupuolielimellä tehtävää tai sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon. Pykälässä käytetty termi “välitöntä taloudellista arvoa edustava korvaus” tarkoittaa, että palvelusta voidaan maksaa myös muuten kuin rahalla, jotta teko olisi pykälän mukaan tuomittava. Tällaisia korvauksia ovat esimerkiksi asunnon tarjoaminen tai matkan kustantaminen. Korvauksella tulee olla taloudellista arvoa. Korvauksesta ei tarvitse nimenomaisesti mainita, vaan rangaistavuuden kannalta riittää, että korvaus tosiasiallisesti suoritetaan seksuaalipalveluihin liittyen.


Teon katsotaan täyttyvän, kun seksuaalipalvelua on alettu suorittaa. Myös tätä edeltävä teon yritys on rangaistava. Hallituksen esityksen (HE 44/2020 vp) mukaan tekijän on tullut ryhtyä konkreettisiin tekoihin rikoksen tunnusmerkistön toteuttamiseksi ja siinä edellytetään, että rikoksen täyttyminen oli tekotilanteessa sekä tosiasiallisesti mahdollista että käytännössä uskottava vaihtoehto. Esimerkiksi puhelinkeskustelu prostituoidun kanssa ei ole lähtökohtaisesti yrityksenä rangaistavaa, mutta kynnys voi ylittyä, jos puhelussa sovitaan korvauksesta.


Seksikaupan kohteena olevan hyväksikäytöstä on tuomittu vuosina 2015-2019 12 kertaa.



Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytön tunnusmerkistö on seuraava:


Joka lupaamalla tai antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen saa 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon, on tuomittava, jollei teko ole 8 a §:n mukaan rangaistava, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.


Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttää hyväkseen kolmannen lupaamaa tai antamaa 1 momentissa tarkoitettua korvausta ryhtymällä sukupuoliyhteyteen tai siihen rinnastettavaan seksuaaliseen tekoon sanotussa momentissa tarkoitetun rikoksen kohteena olevan henkilön kanssa.


Seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tuomitaan niin ikään se, joka tekee 1 tai 2 momentissa tarkoitetun teon, vaikka hänellä on ollut syytä epäillä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun henkilön olevan 9 tai 9 a §:ssä taikka 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun rikoksen kohteena.


Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________

Toisin kuin aikuiselta tapahtuvassa seksuaalipalvelun ostamisessa, nuoren henkilön kohdalla korvauksena voi olla myös muu kuin taloudellista arvoa edustava korvaus.


8 a § Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta


Seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta on laajemmin ja ankarammin rangaistava kuin vastaavien palvelujen ostaminen täysi-ikäiseltä. Pykälä eroaa täysi-ikäisiin sovellettavasta 20:8 §:stä mm. siten, että tässä teossa ei edellytetä nuoren olevan parituksen tai ihmiskaupan uhri. Maksimirangaistus on nuorelta ostettaessa kaksi vuotta, täysi-ikäiseltä seksikaupan uhrilta ostettaessa se on kuusi kuukautta. Lisäksi tässä nuoria koskevassa pykälässä käytetään yksinkertaisesti termiä “korvaus” palvelujen ostajalta vaadittavan “välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen” sijaan. Tämä johtuu siitä, että nuoret ovat useammin tilanteessa, jossa heitä voimakkaammassa asemassa oleva henkilö voi houkutella nuorta seksuaalisiin tekoihin ja tarjota korvauksena jotakin muuta kuin rahaa, mitä nuori voi kokea tarvitsevansa. Hallituksen esityksessä tästä on annettu esimerkkinä opintosuorituksen hyväksyminen. Myös esimerkiksi huumeidenkäytön rahoittaminen on haluttu tämän tunnusmerkistön piiriin.


Seksuaalipalvelujen ostaminen rangaistavuus niin nuorelta tai seksikaupan kohteena olevalta täysi-ikäiseltä ei anna merkitystä palvelun myyjän suostumukselle, eli teko on rangaistavaa siitä riippumatta, onko myyjä antanut suostumuksensa tapahtumaan. Rikosoikeudellisesti tilanne on useissa tapauksissa se, että jos rikoksen kohde on suostunut rikostunnusmerkistössä tarkoitettuun ja hänene kohdistuvaan tekoon, se poistaa teon rangaistavuuden. Tämä periaate kuitenkin pätee vain silloin, kun teko kohdistuu yksityisiin intresseihin. Kun kyse on seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tai seksikaupan kohteena olevalta henkilöltä, rikoksen katsotaan kuitenkin kohdistuvan yleiseen etuun. Tällöin rikoksen kohteen suostumukselle ei anneta merkitystä arvioitaessa, oliko teko rangaistava vai ei.


Pykälän mukaan se, joka antaa tai lupaa alle 18-vuotiaalle henkilölle korvauksen ja saa tämän ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, tuomitaan seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta. Myös se tuomitaan, joka käyttää hyväkseen tällaista seksuaalipalvelua, josta joku muu on antanut tai luvannut korvauksen. Teon katsotaan täyttyvän, kun seksuaalipalvelua on alettu suorittaa. Myös tätä edeltävä teon yritys on rangaistava. Yrityksen rangaistavuudessa edellytetään, että että rikoksen täyttyminen oli tekotilanteessa paitsi tosiasiallisesti mahdollista myös käytännössä uskottava vaihtoehto. Tilannetta tulee arvioida objektiivisesti ja ottaa huomioon seikat, jotka viittaavat tekijän tarkoitukseen. Esimerkiksi hotellihuoneen varaaminen tapaamista varten on seikka, joka antaa viitteitä tekijän tarkoituksesta.


Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta on tuomittu vuosina 2015-2019 yhteensä 13 kertaa.



Seksuaalipalvelujen nuorelta ostamisen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka lupaamalla tai antamalla korvauksen saa kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon, on tuomittava seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.)


Seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta tuomitaan myös se, joka käyttää 1 momentissa tarkoitettuja seksuaalipalveluja, joista toinen on luvannut tai antanut korvauksen.


Yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________



8 b § Lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin


Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (Lanzaroten sopimus) liittymisen myötä rikoslakiin lisättiin rangaistussäännös lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tekoihin (eng. “grooming”). Houkuttelemista on hallituksen esityksen (HE 282/2010 vp) mukaan esimerkiksi se, jos lasta houkuttelee tapaamaan siten, että houkuttelusta käy ilmi tekijän aikomus hyväksikäyttää lasta seksuaalisesti tai valmistaa lapsipornografiaa.


Tunnusmerkistön täyttymiseen riittää, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten käy ilmi, että tekijän tarkoituksena on ollut lapsipornografian valmistaminen tai lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi keskustelu lapsen tapaamisesta näissä merkeissä täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Hallituksen esityksessä annetaan rajanvedosta esimerkkinä tilanne, jossa tekijä on saapunut lapsen kanssa sovittuun tapaamispaikkaan. Tämä ei vielä täytä itsessään rikosta, jos keskustelussa ei ole käytetty ilmaisuja, jotka viittaavat tapaamisen seksuaaliseen luonteeseen. Tilannetta tulee arvioida objektiivisesti ja ottaa huomioon seikat, jotka viittaavat tekijän tarkoitukseen. Esimerkiksi esiintyminen huomattavasti omaa ikäänsä nuorempana, hotellihuoneen varaaminen ja lapsipornografian valmistamiseen liittyvien olosuhteiden luominen ovat tällaisia ulkoisia seikkoja, jotka viittaavat tekijän tarkoitukseen. Niillä on tekijän tarkoituksen arvioinnissa merkitystä, jos se ei käy suoraan ilmi keskustelun sisällöstä.


Pykälän 2 momentin kohta, jossa kriminalisoidaan lapsen houkutteleminen esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa esityksessä koskee sellaista järjestettyä esitystä, jota ulkopuoliset voivat päästä seuraamaan. Esitys voi tapahtua sekä paikan päällä että esimerkiksi netin tai puhelimen välityksellä. Pykälän ilmaisu “sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa” tarkoittaa yleisesti paheksuttavaa materiaalia tai esityksiä, kuten kuvia lapsen sukupuolielimistä, striptease-esityksiä tai lapsen alastoman vartalon muuta esittelyä.


Lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin on tuomittu vuosina 2015-2019 yhteensä 25 kertaa.



Lapsen seksuaalisiin tekoihin houkuttelemisen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka ehdottaa tapaamista tai muuta kanssakäymistä lapsen kanssa siten, että ehdotuksen sisällöstä tai olosuhteista muuten ilmenee tekijän tarkoituksena olevan 17 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta, taikka kohdistaa lapseen tämän luvun 6 tai 7 §:ssä tarkoitettu rikos, on tuomittava lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.


Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin tuomitaan myös se, joka houkuttelee kahdeksaatoista vuotta nuoremman henkilön ryhtymään sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen tekoon 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka esiintymään sukupuolisiveellisyyttä loukkaavassa järjestetyssä esityksessä.


Edellä 2 momentissa tarkoitetun rikoksen yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________

Myös sellaisen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan esityksen seuraaminen, jonka lapsi itse järjestää, on rangaistavaa.


8 c § Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraaminen


Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (Lanzaroten sopimus) liittymisen myötä rikoslakiin lisättiin rangaistussäännös sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta. Teon yritys on säädetty Suomessa rangaistavaksi, vaikka sopimus ei sitä edellyttänyt. Ennen sopimusvelvoitteiden täyttämistä Suomessa ei oltu säädetty rangaistavaksi sellaisen esityksen seuraamista, jossa esiintyy alaikäinen ja jota esitystä seuraava henkilö ei itse ole saanut aikaiseksi.


Pykälän mukaan rangaistavaa on seurata sellaista järjestettyä esitystä, jossa alaikäinen henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla. Järjestetyllä esityksellä tarkoitetaan sellaista parhaillaan käynnissä olevaa esitystä, johon ulkopuoliset voivat osallistua paikan päällä tai teknologian avulla, kuten verkkokamerayhteyden välityksellä. Pykälän tunnusmerkistön mukaan edellytetään, että joku muu henkilö kuin tekijä on järjestänyt esityksen. Jos tekijä itse järjestäisi esityksen, kyseessä olisi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai sen törkeä tekomuoto. Jos esitys tallennetaan, kyse on lapsipornografiarikoksesta. Sukupuolisiveellisyyden loukkaaminen tarkoittaa tässä yhteydessä yleisesti sellaista sisältöä, joka katsotaan lapsopornografiaksi.


Tunnusmerkistössä ei ole rajattu tekoa tilanteisiin, joissa esiintyvä lapsi on pakotettu tai värvätty esiintymään. Tämä tarkoittaa sitä, että myös sellaisen esityksen seuraaminen, jonka lapsi itse järjestää, on rangaistavaa. Yksi syy tähän ratkaisuun on se, että jos esityksen seuraajalta odotettaisiin tietoisuutta lapsen tilanteesta, seuraajan tahallisuuden toteennäyttäminen olisi hankalaa ja teosta tuomitseminen vaikeutuisi. Säännöksen tarkoituksena on suojata lasta.


Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta tai sen yrityksestä ei ole tilastopalvelun mukaan tuomittu vuosina 2015-2017 kertaakaan.



Teon tunnusmerkistö on seuraava:


Joka seuraa järjestettyä esitystä, jossa kahdeksaatoista vuotta nuorempi henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta koskevan esityksen seuraamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________


2000-luvun alussa pohdittiin, syyllistyvätkö lehdet paritukseen niiden julkaistessa ns. päiväkahvi-ilmoituksia.


9 § Paritus


Vuonna 1953 Suomi allekirjoitti ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan yleissopimuksen. Se saatettiin Suomessa voimaan vuonna 1972. Silloisen sanamuotonsa mukaan paritusrikoksessa oli kyse siitä, että tekijä pitää huonetta haureuden harjoittamiseksi tai hankkiakseen hyötyä edistää tai käyttää hyväkseen yleisesti haureuden välikappaleeksi antautuvan henkilön epäsiveellistä elämäntapaa. Parituksessa on kyse toisen seksuaalisesta hyväksikäyttämisestä ja usein myös tämän seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta. Kyse on nimenomaan prostutioidun palveluiden välittämisestä, ei siitä, että henkilö myy omia palveluitaan tai että toinen ostaa sellaisia palveluja. Myös parituksen yritys on rangaistava.


Paritusta pidetään yleiseen järjestykseen kohdistuvana rikoksena, eli sen katsotaan rikkovan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Siitä ei kuitenkaan säännellä rikoslain 17 luvussa jonka otsikko on “rikoksista yleistä järjestystä vastaan”, koska parituksessa on vielä voimakkaammin kyse seksuaalirikoksesta ja rikosten jaottelun vuoksi se on kuulunut ennemmin seksuaalirikoksia koskevaan lukuun. Viranomaiset pyrkivät estämään sellaista toimintaa, jonka se katsoo uhkaavan kansalaisten turvallisuutta ja oikeuksia. Paritus on yksi ihmiskaupan muodoista, joten valtiolla on intressi vähentää paritustoimintaa.


Olennaisena edellytyksenä parituksessa on taloudellisen hyödyn hankkiminen itselle tai toiselle nimenomaan prostituution kautta. Tekotapana voi olla

1) tilan järjestäminen sukupuoliyhteyttä tai muuta seksuaalista tekoa varten korvausta vastaan tai alaikäisen tekemään ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten. Esimerkiksi hotellihuoneen vuokraaminen prostituoidulle muille asiakkaille vuokraamisen ohella ei ole parittamista, ellei kyse ole prostituoidun hyväksikäyttämisestä. Hyväksikäyttöön viittaisi esimerkiksi tavallista korkeamman hinnan periminen tai ns. yhteistyösuhteet. Alaikäistä koskeva kohta tarkoittaa hyötymistä esimerkiksi lapsen osallistumisesta pornografiseen estiykseen.

2) prostituoidun majoittaminen olennaisena osana liiketoimintaansa.

3) prostituoidun yhteystietojen välittäminen tai muu markkinointi tietoisena siitä, että tämä toiminta olennaisesti edistää sukupuoliyhteyden tai seksuaalisen teon tapahtumista.

4) prostituoidun hyväksikäyttäminen muulla tavalla. Tätä on esimerkiksi korvauksen periminen prostituoidulta sitä vastaan, että tämä saa toimia tietyllä alueella.

5) toisen vietteleminen prostituutioon. Tämä tarkoittaa ihmisten värväämistä prostituution harjoittamiseen.


Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan pitää 2000-luvun alun keskustelua lehtien asemasta seksuaalipalveluista vihjailevien lehti-ilmoitusten julkaisemisessa. Tällöin pohdittiin, että voidaanko ilmoitusten julkaisijoiden katsoa markkinoivan prostituutioitujen palveluja ns. päiväkahvi-ilmoituksia julkaistessaan. Vuonna 2004 säädettiin rangaistavaksi prostituoidun yhteytietojen välittäminen, koska sen katsottiin olevan kiinteästi yhteydessä paritukseen ja paritusta haluttiin vähentää. Sosiaali- ja terveysministeriön tutkimuksen mukaan esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi viikossa lähes 1000 tällaiseksi päiväkahvi-ilmoitukseksi luokiteltua ilmoitusta 2000-luvun taitteessa. Myös seksiravintoloiden ja -puhelinlinjojen ilmoituksia tutkittiin. Ilmoitustuloista saadut tulos olivat merkittävät. Myöhemmin merkittävimmät päivälehdet luopuivat tästä ilmoittelusta ja ilmoittelu on sittemmin siirtynyt internetiin.


Prostituution kriminalisointia on käsitelty viime vuosikymmeninä säännöllisesti hallituksen esityksissä, mutta sen rangaistavaksi säätäminen on kerta toisensa jälkeen todettu haitallisemmaksi kuin siitä mahdollisesti koituvat hyödyt. Erityisen suurena ongelmana on pidetty sitä, että kriminalisointi johtaisi prostituoitujen aseman heikkenemiseen. Prostituutiota pitäisi esimerkiksi harjoittaa salassa, mikä johtaisi parittajien vallan kasvamiseen. Myös usein seksuaalisuhteisiin liittyvien taloudellisten aspektien rajaamista on pidetty pulmallisena, koska kaikki taloudelliset seikat eivät liity prostituutioon.


Vuosina 2015-2019 parituksesta on tuomittu yhteensä 20 kertaa. Parituksen yrityksestä ei ole tuomittu kertaakaan. Esimerkkitapauksena voidaan antaa korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2005:17, jossa henkilö omisti 25 huonetta käsittävän kerrostalon, joka oli vahvasti profiloitunut prostituutiopalvelujen tarjoamiseen. Vuokranantaja peri prostituutiota siellä harjoittavilta naisilta huomattavasti korkeampaa vuorokausivuokraa kuin muilta naisilta. Rikoshyöty oli noin usean vuoden ajalta yhteensä noin 150 000 euroa.


Vuosina 2015-2017 törkeästä parituksesta on annettu yhteensä 10 tuomiota.



Parituksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä


1) järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa tekoa varten,


2) vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja siten olennaisesti edistää tekoa,


3) yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi jonkun sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista,


4) muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai


5) viettelee jonkun sellaiseen tekoon,


on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.


_________________________________________________________________________


9 a § Törkeä paritus


Törkeää paritusta koskeva pykälä lisättiin rikoslakiin vuonna 2004. Erityisenä syynä tähän oli se, että ennen lisäystä ankarin mahdollinen rangaistus paritusrikoksesta oli perustekomuodon mukaan kolme vuotta vankeutta. Tämä oli oikeuskäytännössä osoittautunut riittämättömäksi kahdesta syystä: paritustoiminta oli muuttunut aikaisempaa järjestäytyneemmäksi ja suunnitelmallisemmaksi. Lisäksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumista koskeva Euroopan unionin puitepäätös vaati, että silloin kun kyse on suojaikärajaa nuoremman lapsen parituksesta, enimmäisrangaistuksen tulee olla vähintään viisi vuotta.


Perusmuotoisesta parituksesta (RL 20:9 §) tekee törkeän seuraavien seikkojen olemassaolo: huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelu, erityinen suunnitelmallisuus tai parituksen kohdistuminen alaikäiseen henkilöön. Lisäksi edellytetään, että teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä.


Huomattavaa taloudellista hyötyä koskeva edellytys ei tarkoita, että etua pitäisi saada, vaan riittää, että etua on tavoiteltu. Se, mikä katsotaan huomattavaksi taloudelliseksi eduksi, selkeytyy oikeuskäytännön kehittyessä. Törkeästä parituksesta on kaksi korkeimman oikeuden ennakkotapausta. Toisessa (KKO 2014:80) arvioinnin alaisena oli, oliko kyse törkeästä parituksesta vai törkeästä ihmiskaupasta. KKO päätyi törkeään ihmiskauppaan. Tekijän saama rikoshyöty oli noin 15 000 euroa. Toisessa tapauksessa (KKO 2007:38) tekijä tuomittiin sekä parituksesta että törkeästä parituksesta. Tässä tapauksessa rikoshyöty oli jopa noin 500 000 euroa, ja toiminta oli ollut laajamittaista ja kestänyt useita vuosia.


Erityistä suunnitelmallisuutta kuvastaa, jos se on laajamittaista ja ammattimaista. Suunnitelmallisuutta voi ilmentää esimerkiksi yhteistyökumppaneiden hankkiminen ja rikoksen paljastumisen vältteleminen erilaisilla järjestelyillä. Edellä mainitussa tapauksessa KKO 2007:38 kyse oli toiminnasta, jossa tekijällä oli useita yhteistyökumppaneita Suomessa ja ulkomailla, lisäksi tekijä oli aktiivisesti pyrkinyt peittelemään toimintansa paljastumista.


Kolmas ankaroittamisperuste eli parituksen kohdistuminen alaikäiseen on säädetty, koska lapsilla on erityinen suojelutarve. Lisäksi tällä täytettiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumista koskevan Euroopan unionin puitepäätöksen velvoitteet. Aiemmin lapsiin kohdistuvasta parituksesta ei voitu tuomita puitepäätöksen edellyttämiä vankeusrangaistuksia (5-10 vuotta). Perusmuotoisen parituksen maksimirangaistus on Suomessa kolme vuotta vankeutta.


Törkeän parituksen yritys on rangaistavaa. Teosta on tuomittu 9 ihmistä vuosina 2015-2019, yrityksestä ei ole tuomittu ketään.



Jos parituksessa


1) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,


2) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti tai


3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi


ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä parituksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.

Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikoslaki



Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF




33 katselukertaa

© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon
  • Instagram