Ravintolan tarjoilijan oikeus poistaa asiakas ravintolasta

Olen viime aikoina saanut paljon kysymyksiä siitä, millaisia oikeuksia ravintolan tarjoilijalla tai myyjällä oikeastaan on poistaa asiakas ravintolasta. Tiesin jo etukäteen joutuvani melko haastavan ja moniulotteisen ongelman eteen pyrkiessäni tarjoamaan kysymykseen yksiselitteisen vastauksen, mutta yritän kuitenkin. Tässä kirjoituksessa käsittelen sitä, millä edellytyksin ja millä keinoin tarjoilija tai muu ravintolan työntekijä voi poistaa häiriötä aiheuttavan asiakkaan.


Asiakasta suojaa poistolta kaksi vahvaa perusoikeutta: oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä omaisuuden suojaan, perustuslain 7 § ja 15 §. Aiemmin kirjoitin omaisuudensuojasta ja siitä, miten se suojaa asiakkaan oikeutta saada ravintolapalvelua, jos hän vain täyttää edellytykset palvelun saamiselle.(https://www.kpflaki.com/blog/ravintolalla-on-oikeus-valita-asiakkaansa-yksi-väärinymmärretyimpiä-lauseita) Asiakkaan poistoon liittyy usein myös asiakkaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttuminen, ellei asiakas poistu pelkästään käskemällä. Perustuslaissa säädetään jo, että kenenkään henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua ilman laissa säädettyä perustetta (15 §). Muunlaisissa henkilön koskemattomuuden loukkauksissa syyllistytään lähtökohtaisesti rikokseen.

Omaisuudensuojan osalta löytyy selkeä lakiperuste, jolla ravintola voi puuttua häiritsevän asiakkaan omaisuudensuojaan eli jo syntyneeseen sopimukseen palveluista: laki majoitus- ja ravitsemustoiminnasta. Lain 5 § antaa henkilökunnalle oikeuden kieltäytyä ottamasta henkilöä asiakkaaksi, kieltäytyä tarjoilemasta hänelle ja poistaa hänet liikkeestä, jos hän on häiriöksi tai ei täytä liikkeeseen asetettuja pääsyn edellytyksiä. Asiakkaan oikeutta vaatia palvelua ja saada palvelua, josta periaatteessa on jo syntynyt sopimus, on siis rajoitettu laissa.


Ravintolan oikeus poistaa asiakas on melko selkeä. Poistossa sallitut keinot ovat kuitenkin epäselviä. Lähtökohta kun on, että henkilökohtaiseen koskemattomuuteen puuttumisesta on säädettävä lailla. Pelkkä oikeus poistaa ei määritä poistossa sallittavia keinoja, kuten nähdään esimerkiksi laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista. Lain 42 § säätää järjestyksenvalvojien poisto-oikeudesta, saman lain 48 § kerrotaan kuitenkin erikseen, että tarpeellisia voimakeinoja saa käyttää poiston suorittamiseen. Hallituksen esitys kyseistä laista myös toteaa yksiselitteisesti, että vain voimakeinoista säätävä 48 § oikeuttaa voimankäytön, eivät muut lain kohdat. Majoitus- ja ravitsemustoiminnasta annetusta laista ei löydy samanlaista oikeutusta voimakeinojen käyttöön. Saman lain esityöt myös viittaavat poisto-oikeuden kohdalla ainoastaan ravintolan oikeuteen ja mahdolliseen velvollisuuteen asettaa järjestyksenvalvoja, jolla on oikeus voimakeinojen käyttöön. Tämän perusteella voidaan todeta, että muulla ravintolan henkilökunnalla, kuin järjestyksenvalvojalla ei ole oikeutta poistaa henkilöä voimakeinoin ravintolasta.


Tähän on kuitenkin yksi mahdollinen kiertotie, joka löytyy rikoslaista: hätävarjelu ja pakkotila. Jos asiakas vaarantaa muiden asiakkaiden turvallisuuden aggressiivisella käytöksellään, voi joissain tilanteissa olla perusteltua käyttää asiakkaaseen voimaa oikeudettoman hyökkäyksen tai sen uhan torjumiseksi. Tässä tapauksessa hyökkäyksen torjunta voi tarkoittaa henkilön poistamista ravintolasta voimakeinoin. Hyökkäyksen ei tarvitse olla aloitettu, vaan myös välittömästi uhkaava hyökkäys riittää. Välittömästi uhkaava hyökkäys on sellainen, joka todennäköisemmin alkaisi kuin ei alkaisi ilman väliintuloa. Tällainen voi olla esimerkiksi voimakas huuto ja aggressiivinen käytös. Hätävarjeluperusteella voi kuitenkin poistaa vain omaa tai jonkun toisen henkeä tai terveyttä uhkaavan henkilön.

Toinen mahdollinen peruste käyttää asiakkaaseen voimakeinoja on pakkotila. Pakkotila on kyseessä silloin, kun joku uhkaa jotain suojattua oikeushyvää, kuten omaisuutta, mutta kyse ei ole hätävarjelusta. Omaisuudensuoja voi tulla kyseeseen silloin, kun asiakas vaarantaa ravintolan irtaimistoa tai muiden tahojen omaisuutta. Myös pakkotila voi olla peruste puuttua henkilökohtaiseen koskemattomuuteen.

Sekä hätävarjelun että pakkotilan kohdalla on kuitenkin huomioitava se, että toiminnalla aiheutettu vahinko ei saa missään tapauksessa ylittää suojeltua oikeushyvää. Tämä tarkoittaa sitä, että jos asiakkaalle aiheutuu poistosta vammoja, on työntekijän täytynyt olla todella varma siitä, että suojaa toisen terveyttä poistamalla asiakkaan, tai muuten työntekijää rangaistaan pahoinpitelystä. Voimakeinojen täytyy siis olla hyvin varovaisia, enkä itse turvautuisi voimakasta taluttamista kovempiin otteisiin näillä perusteilla, koska vammojen syntyessä henkilökunta joutuu hyvin todennäköisesti rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos asia otetaan esitutkintaan.


Työntekijöillä on toki myös oikeus hätävarjeluun omalla kohdallaan. Jos asiakas alkaa poistoa vastustellessaan uhkaamaan työntekijän terveyttä tai henkeä, on työntekijällä oikeus sellaisiin voimakeinoihin, jotka ovat tarpeellisia tämän uhan lopettamiseksi. Tässä tapauksessa asiakkaalle syntyneet vammat ovat huomattavasti hyväksyttävämpiä, koska suojattu oikeushyvä on selkeämpi työntekijän puolustautuessa itseensä kohdistuneelta hyökkäykseltä. Toisaalta tässä on myös merkittävä riski: jos työntekijä on ylittänyt tarpeelliset keinot alun perin poistaessaan asiakasta, tuomitaan hänet pahoinpitelystä ja asiakas voi välttyä rangaistukselta hätävarjelun vuoksi.

Näillä perusteilla en ravintolan työntekijänä eli ilman JV-laattaa käyttäisi kovempia voimakeinoja kuin vahvaa taluttamista, ja jos asiakas ei tällä lähde, turvautuisin virkavallan apuun.


Eelis Paukku Lakimies, toimitujohtaja KPF Group Oy


© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon