Tämä poikkeuksellisena päivänä julkaistava blogikirjoitus käsittelee tuoretta oikeustapausta, jota olen seurannut jo tovin. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:37 käsiteltiin sitä, onko rikottu lasipullo sellainen hengenvaarallinen esine, että sillä uhkaaminen tekee ryöstöstä törkeän. Olen aikaisemmin blogissani käsitellyt samaa asiaa koskevaa hovioikeuden ratkaisua:
Tässä blogikirjoituksessa selostan ratkaisun sisällön ja oikeudellisesti merkittävät kohdat.
Ryöstö ja törkeä ryöstö
Ryöstö ja kiristys ovat rikoslaissa omassa luvussaan. Ne eivät ole samanlaisia omaisuusrikoksia kuin esimerkiksi varkaus tai kavallus. Syy tähän on se, että ryöstössä ja kiristyksessä käytetään tai yritetään käyttää väkivaltaa. Ne asettuvat siis väkivaltarikosten ja omaisuusrikosten liittymäkohtaan. Ryöstö on ryöstöä ja kiristystä koskevan luvun ensimmäinen pykälä, törkeä ryöstö toinen.
Ryöstön tunnusmerkistö on, että henkilön hallusta anastetaan omaisuutta tai sitä otetaan luvattomasti käyttöön (eli omaisuutta ei aiota pitää, esimerkiksi pakoauto) väkivaltaa käyttäen tai sillä välittömästi uhkaamalla. Väkivallan uhan on liityttävä nimenomaan kyseiseen tilanteeseen eli henkilöä on uhattava välittömällä väkivallalla, jos hän ei heti luovuta omaisuutta. Jos uhkaus kohdistuu myöhempään hetkeen, on kyseessä kiristys.
Ryöstöön syyllistytään myös, jos uhri pakotetaan luopumaan taloudellisesta edusta, esimerkiksi velan vaatimisesta. Ryöstöön syyllistytään myös, jos väkivallan ja omaisuuden ottamisen järjestys menee sekaisin eli ensin varastetaan omaisuutta ja kun tästä jäädään itse teossa kiinni ja sitten pahoinpidellään ja sitten jatketaan tai yritetään jatkaa varkaus loppuun. Ryöstöstä ei ole kyse silloin, jos henkilöä pahoinpidellään niin sanotusti ”muuten vain” ilman että tarkoituksena olisi ottaa kohteen omaisuutta.
Törkeä ryöstö on nimensä mukaisesti ryöstön törkeä tekomuoto. Ollakseen törkeä, ryöstön tulee täyttää yksi neljästä seuraavasta määritelmästä ja olla kokonaisuutena arvostellen törkeä. Neljä määritelmää ovat:
1) Aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila. Vaikea ruumiinvamma tarkoittaa esimerkiksi pysyvää näkyvää vammaa kasvoihin, silmän menetystä tai kuulon menetystä. Useimmiten törkeä ryöstö kuitenkin täyttyy sillä, ett toiselle aiheutetaan hengenvaarallinen tila, esimerkiksi pistetään veitsellä sisäelimiin. Törkeä ryöstö tällä perusteella rinnastuu pitkälti törkeään pahoinpitelyyn, vaikkakin ryöstö muuttuu törkeäksi hieman helpommin.
2) Rikos tehdään erityisen raa´alla tai julmalla tavalla. Myös tämä rinnastuu pitkälti törkeään pahoinpitelyyn eli jos väkivalta on vakavaa, vaikkakaan
3) Teossa käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta näihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Tästä oli kyse myös KKO:n ratkaisussa.
4) Rikos kohdistetaan henkilöön, joka ammattinsa tai tehtävänsä vuoksi ei voi itseään tai omaisuutta puolustaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi taksiryöstöjä, joissa taksikuskin on työnsä vuoksi ajettava tiettyyn paikkaan.
Sekä ryöstön että törkeän ryöstön yritys on rangaistava.
Tapahtumankulku
Tapauksessa A ja B olivat lukinneet uhrinsa eli X:n tavaratalon naisten WC-koppiin, uhanneet tappaa hänet ja uhanneet häntä rikkinäisellä pullolla. Tekijät olivat 17- ja 18-vuotiaita ja uhri 19-vuotias. A ja B ryöstivät tällä tavalla X:n puhelimen ja pankkikortin. He myös viilsivät X:n sormeen haavan pullolla. A ja B jäivät kiinni teosta, vaikkakaan omaisuutta ei saatu takaisin.
Syyttäjä vaati heille rangaistusta törkeästä ryöstöstä. Tässä kohtaa alkoivat mielenkiintoiset rajanvedot oikeudessa. Aluksi käräjäoikeus arvioi, että vaikka rikottu lasipullo oli hengenvaarallinen esine, joka rinnastuu terä- tai ampuma-aseeseen, teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Tämä kokonaisarviointi perustui tapahtumankulkuun, joka käräjäoikeuden näkemyksen mukaan oli lähempänä tavallista ryöstöä kuin törkeää ryöstöä.
Syyttäjä ja X valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus taas katsoi, että ryöstössä ei ollut käytetty ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Hovioikeus katsoi tuomiossaan, että rikottu lasipullo on kyllä vaarallinen esine, mutta ei samalla tavalla kuin teräase. Tämän pohdinnan taustaa ja aikaisempia ennakkoratkaisuja taustoitin yllä mainitussa blogikirjoituksessa:
Tuomio ei kuitenkaan ollut yksimielinen, vaan yksi tuomari katsoi, että lasipullo rinnastui teräaseeseen ja teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Syyttäjä ja X valittivat asiasta korkeimpaan oikeuteen, korkein oikeus otti asian käsittelyyn.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus otti tuomiossa kantaa kahteen oikeuskysymykseen:
1) Onko rikottu lasipullo sellainen hengenvaarallinen esine, että se rinnastuu teräaseeseen vaarallisuudessaan
2) Jos kysymykseen 1 vastataan kyllä, onko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä
Näiden lisäksi korkein oikeus pohti rangaistuksen mittaamista ja rangaistuslajia eli siitä, tuomitaanko ehdotonta vai ehdollista.
Pohtiessaan hengenvaarallisen esineen määritelmää korkein oikeus perehtyi hallituksen esitöihin. Niissä hengenvaarallisiksi ja teräaseisiin rinnastuviksi esineiksi mainitaan mm. nyrkkirauta, teleskooppipatukka, metalliputket sekä teräaseista mainitaan esimerkkinä tikarit, stiletit ja pistimet. Korkein oikeus toteaa ratkaisussaan, että useat tavalliset esineet voivat olla hengenvaarallisia, kuten laudat, kivet, laukut tai muut vastaavat. Näitä ei kuitenkaan tulkita hengenvaarallisiksi esineiksi, koska ankaroittamisperuste on haluttu rajata vain varsinaisiin aseisiin ja kaikkein vaarallisimpiin esineisiin. Esimerkiksi kumipamppua, pesäpallomailaa, vasaraa tai metallirunkoista tuolia ei ole katsottu hengenvaaralliseksi esineeksi.
Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan rikotut pullot teräaseisiin rinnastettaviksi esineiksi. Perusteluna tälle käytettiin, että pullot oli rikottu niin, että niitä pystyttiin käyttämään kuten teräasetta ja ne soveltuivat samalla tavalla väkivallan tekemiseen. Pulloja oli myös tosiasiassa käytetty kuten teräasetta.
Arvioidessaan sitä, onko teko kokonaisuutena arvostellen törkeä, korkein oikeus viittasi aiempaan ennakkotapaukseen KKO 2018:84 ja totesi, että ryöstön törkeyteen vaikuttavat väkivallan vaarallisuus ja voimakkuus, tavoitellun omaisuuden määrä, teon suunnitelmallisuus ja muut teko-olosuhteet.
Tässä tapauksessa ryöstöä ei pidetty erityisen suunnitelmallisena, koska A ja B päättivät tehdä ryöstön vasta hieman ennen tekoa. Myöskään ryöstöllä saatu omaisuus ei ollut arvokasta. A ja B eivät myöskään olleet juuri kohdistaneet X:än väkivaltaa. Ryöstö katsottiin kuitenkin törkeäksi muista syistä, näitä olivat mm. se, että tekijöitä oli kaksi ja uhri oli uhattu tappaa uhaten häntä teräaseella. Tämä ryöstö katsottiin jopa vakavammaksi kuin kioskiryöstö, jossa myyjää uhattiin pitkällä puukolla.
Johtopäätökset
Johtopäätöksenä voidaan todeta melko ytimekkäästi, että teräaseeseen rinnastuvia vastaavia hengenvaarallisia välineitä ovat esineet, joita voidaan käyttää väkivaltaan kuin teräasetta. Rikottu pullo on tällainen, kuten myös monet muut rikotut lasiesineet tai viiltämiseen sopivat esineet. Näitä käytettäessä ryöstö tai pahoinpitely voi hyvin nopeasti muuttua törkeäksi. Toki tällaisten esineiden hallussapito on rangaistavaa jo järjestyslain nojalla.
Lue lisää kirjoituksiamme voimakeinoista ja väkivallasta:
Eelis Paukku
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), TkK (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
