Viikon blogikirjoitus koskee rahapeliyhdistyksen vastuuta asiakkaansa rahanpesusta. Ahvenanmaan raha-automaattiyhdistys (Paf) tuomittiin tuottamuksellisesta rahanpesusta yhteisösakkoon, kun se ei ollut noudattanut siltä vaadittavaa huolellisuutta rahanpesurikoksen ehkäisemiseksi. Paf:n asiakas oli pelannut kavalletuilla varoilla, ja Paf oli antanut pelaamisen jatkua rahanpesuepäilyksistään huolimatta.
Rahapelijärjestäjien ilmoitusvelvollisuus
Rahanpesusta säädetään rikoslain kätkemis- ja rahanpesurikoksia käsittelevässä 32-luvussa sekä laissa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä. Rahapeliyhteisöt ovat rahanpesulain tarkoittamia ilmoitusvelvollisia ja niiden toimintaan sovelletaan rahanpesulakia. Muita rahanpesulain mukaisia ilmoitusvelvollisia ovat esimerkiksi pankit ja asianajajat.
Tietyssä toiminnassa, kuten rahapeleissä, rikollista rahaa on tehokasta muuntaa ”lailliseksi” eli tehdä rahanpesua. Mankelin läpikäyneestä rahasta voidaan osoittaa ulkopuolisille, kuten pankeille, että rahat ovat jostakin saatuja voittoja ja näin häivyttää rahojen rikollista alkuperää. Rahanpesun estämisessä on kriittistä se, että ensimmäinen pestäviä varoja vastaanottava selvittäisi epäilyttävien varojen alkuperän.
Rahanpesulain 4:1 §:ssä säädetään ilmoitusvelvollisille velvollisuus ilmoittaa KRP:n rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävästä liiketoimesta ja terrorismin rahoittamisen epäilystä. Ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta on tehtävä riippumatta siitä, onko asiakassuhde perustettu tai siitä kieltäydytty, ja siitä, onko liiketoimi suoritettu, keskeytetty tai siitä kieltäydytty. Saman luvun 5 §:n mukaan ilmoitusvelvollisen on keskeytettävä liiketoimi tai kieltäydyttävä siitä, jos liiketoimi on epäilyttävä.
Tapauksen KKO 2021:6 tausta
Rahapeliyhdistys oli kiinnittänyt huomiota asiakkaansa runsaaseen pelaamiseen vuonna 2011 ja se otti tähän yhteyttä selvittääkseen, oliko pelaaminen hallitsematonta. Asiakas pelasi noin 58 000 eurolla kuukaudessa. Paf ei kuitenkaan yrittänyt selvittää rahojen alkuperää, vaikka sen tiedossa oli, että asiakas työskenteli kirjanpitäjänä ja että hänellä oli pääsy asiakkaidensa rahavaroihin.
Paf teki rahanpesuilmoituksen KRP:n rahanpesun selvittelykeskukseen vasta tammikuussa 2012. Asiakas oli pelannut rahapelejä käytettävissä olleisiin varoihin nähden suurilla summilla. Rahapeliyhdistys ei kuitenkaan ollut keskeyttänyt asiakkaan pelaamista ilmoituksen tekemisen jälkeen, vaan asiakkaan oli annettu jatkaa pelaamista noin 9 kuukauden ajan noin 580 000 eurolla. Yksittäisinä päivinä pelipanokset saattoivat olla lähes 20 000 euroa. Asiakas sulki itse pelitilinsä lokakuussa 2012.
Käräjäoikeus oli hylännyt rahapeliyhdistyksen toimitusjohtajaan kohdistetun rahanpesusyytteen. Syyttäjä oli vaatinut tälle rangaistusta törkeästä rahanpesusta ja toissijaisesti tuottamuksellisesta rahanpesusta. Syyte perustui siihen, että toimitusjohtajan oli tietoinen tai hänen ainakin olisi pitänyt olla tietoinen varojen laittomasta alkuperästä, mutta ei keskeyttänyt pelaamista. Toimitusjohtaja vastaa organisaation operatiivisesta toiminnasta ja siitä seuraa toimitusjohtajan erityinen vastuu.
Käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi rahapeliyhdistyksen 50 000 euron yhteisösakkoon siitä syystä, että sen toiminnassa oli syyllistytty tuottamukselliseen rahanpesuun. Syyttäjä oli vaatinut 700 000 euron yhteisösakkoa. Käräjäoikeuden mukaan yhdistys ei ollut noudattanut vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta ehkäistäkseen rikoksen. Myös hovioikeus katsoi yhdistyksen syyllistyneen tuottamukselliseen rahanpesuun ja korotti yhteisösakkoa 250 000 euroon.
Mitä yhteisösakko tarkoittaa
Yhteisösakko voidaan määrätä vain oikeushenkilölle eli esimerkiksi yhtiölle tai säätiölle. Yhteisösakkoon voidaan tuomita vain sellaisista rikoksista, joiden mahdolliseksi seuraamukseksi se on laissa säädetty. Näitä rikoksia on noin 90. Oikeuskäytännössä yhteisösakkoja on tuomittu erityisesti talous-, työ- ja ympäristörikoksista. Määrältään yhteisösakko voi olla 850–850 000 euron välillä. Yhteisösakosta säädetään rikoslain 9 luvussa.
Asian käsittely KKO:ssa
Jutun käsittely korkeimmassa oikeudessa koski oikeushenkilön rangaistusvastuuta eli sitä, voitiinko katsoa rahapeliyhdistyksen toiminnan olleen huolimatonta ja voitiinko se tuomita tässä tapauksessa tuottamuksellisesta rahanpesusta yhteisösakkoon.
Rikoslain 9:1 § 1 mom. mukaan ”yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on tässä laissa säädetty rikoksen seuraamukseksi”. Rikoslain kätkemis- ja rahanpesurikoksia koskevan luvun 14 §:n mukaan rahanpesuun sovelletaan, mitä oikeushenkilön rangaistusvastuusta säädetään. Tämä tarkoittaa, että jos yhteisön toiminnassa on tehty rahanpesua, voidaan se tuomita yhteisösakkoon.
Oikeushenkilön rangaistusvastuulla on kuitenkin vielä lisäedellytyksiä. 9:2 § 1 mom. todetaan, että oikeushenkilö voidaan tuomita yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Oikeushenkilö voidaan tuomita myös, vaikka oikeushenkilön sisäinen rikoksentekijä jäisi epäselväksi (2 mom.), kuten tässä tapauksessa oli jäänyt. Huolellisuusvelvoitteen rikkomisen lisäksi toiminnassa on tullut tehdä rikos. Tässä tapauksessa kyse oli siis tuottamuksellisesta rahanpesusta. Laiminlyönnillä ja rikoksella, tässä rahanpesulla, tulee olla syy-yhteys. Yhtiön laiminlyönnin takia asiakas oli voinut jatkaa rahanpesua.
KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomiota 250 000 euron yhteisösakosta.
Rahapeliyhdistyksen vastuu rahanpesun torjumiseksi
Rikoslain 32:9 §:n mukaan tuottamuksellisesta rahanpesusta on kyse silloin, kun tekijä syyllistyy törkeästä huolimattomuudesta rahanpesuun. Rahanpesua on saman luvun 6 §:n mukaan mm. toimet, joilla otetaan vastaan, muunnetaan ja siirretään rikoksella hankittua omaisuutta hankkiakseen itselle tai toiselle hyötyä tai häivyttääkseen omaisuuden laittoman alkuperän, tai avustaakseen rikoksentekijää välttämään rikosoikeudelliset seuraukset.
Tuottamuksellisessa rahanpesussa on kyse siitä, että tekijällä on ollut painava syy epäillä vastaanottamiensa varojen alkuperää rikolliseksi, mutta on silti tehnyt liiketoimia epäilyksen kohteena olevan tahon kanssa. Tässä tapauksessa rahapeliyhtiö oli varojen alkuperää epäillytkin, joten yhtiön olisi tullut keskeyttää liiketoimet eli tässä tapauksessa lopettaa asiakkaan pelaamisen mahdollistaminen. Epäilykynnys määräytyy tapauskohtaisesti, ja siihen vaikuttavat mm. rahanpesun torjumiseen velvoitetun osapuolen tieto toisen osapuolen taloudellisesta tilanteesta ja objektiivisesti havaittavat olosuhteet. Jos vastaanottava osapuoli on esimerkiksi pankki, sillä on paremmat mahdollisuudet selvittää varojen alkuperä ja siten myös suurempi velvollisuus huolellisuuteen.
Tuomiolta tuottamuksellisesta rahanpesusta voi välttyä, jos ilmoittaa epäilyistään viranomaiselle. Rahanpesulain 4:1 §:n mukaan ilmoitusvelvollisen on ilmoitettava KRP:n rahanpesun selvittelykeskukselle epäilyttävästä liiketoimesta ja terrorismin rahoittamisen epäilystä. Ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta on tehtävä riippumatta siitä, onko asiakassuhde perustettu tai siitä kieltäydytty, ja siitä, onko liiketoimi suoritettu, keskeytetty tai siitä kieltäydytty. Saman luvun 5 §:n mukaan ilmoitusvelvollisen on keskeytettävä liiketoimi tai kieltäydyttävä siitä, jos liiketoimi on epäilyttävä.
Rahapeliyhtiö oli tässä tapauksessa tehnyt ilmoituksen, mutta koska se oli rikosepäilystä huolimatta antanut asiakkaan pelata rahapelejä huomattavan pitkään, 9 kuukautta, ja huomattavalla summalla eli noin 580 000 eurolla, ilmoituksen tekemisen ei katsottu poistaneen rahapeliyhdistyksen tuottamusta. Yhtiön ilmoitus ei johtanut KRP:ssä jatkotoimiin, mutta vastauksessaan KRP totesi, että rahapeliyhtiö voi päättää liiketoimen keskeyttämisestä tai kieltämisestä.
Hovioikeus katsoi, että rahapeliyhdistyksellä oli rahanpesulaissa tarkoitettuna toimijana itsenäinen velvollisuus estää rahanpesu ja keskeyttää epäilyttävät liiketoimet. Ilmoituksen tekeminen KRP:lle ei poistanut rahapeliyhtiön vastuuta jatkotoimista. Lisäksi hovioikeus totesi, että yhtiön sisäiset raportointiprosessit olivat olleet lainvastaisia ja sisäinen vastuunjako rahanpesuepäilyjen osalta oli puutteellinen. Rahanpesulaki sisältää sääntelyä mm. ilmoitusvelvollisen riskiarviosta, jota tulee päivittää säännöllisesti. Nämä seikat osoittivat, että yhtiö ei ollut noudattanut toiminnassaan vaadittua huolellisuutta ja varovaisuutta rahanpesun estämiseksi.
Yhteenveto
ilmoitusvelvollisilla on merkittävä vastuu rahanpesuepäilyjen ilmoittamiseksi ja estämiseksi. Jotta se välttyisi oikeushenkilön rangaistusvastuulta ja yhteisösakolta, tulee sen ensinnäkin ilmoittaa epäilyttävistä tapauksista KRP:n rahanpesun selvittelykeskukselle. Pelkkä ilmoitus ei riitä, vaan ilmoitusvelvollisen tulee myös aktiivisesti pyrkiä estämään epäilyttävien liiketoimien jatkumista, viimekädessä estämällä epäillyn liiketoimet yhtiön kautta. Se, että KRP:n rahanpesun selvittelykeskus ei ryhdy ilmoituksen johdosta jatkotoimiin, ei poista ilmoitusvelvollisen itsenäistä vastuuta rahanpesun estämisestä. Lisäksi ilmoitusvelvollisen raportointiprosesseja koskevien sisäisten ohjeiden, sisäisen vastuunjaon ja muiden rahanpesun torjumiseen liittyvien toimintamallien tulee täyttää rahanpesulain vaatimukset. Kaiken kaikkiaan ilmoitusvelvollisen tulee osoittaa toiminnassaan rahanpesun estämiseksi vaadittua riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta välttyäkseen tuomiolta tuottamuksellisesta rahanpesusta.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
Essi Puhakainen
OTM
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
