Tuoreessa korkeimman oikeuden tapauksessa arvioitiin, saako poliisi kertoa takavarikoiduista varoista ulosottoon, jos varojen omistajalla on ulosottovelkoja. Viikon blogikirjoituksessa käsittelen tätä tapausta sekä poliisin mahdollista vahingonkorvausvastuuta. Oikeustapauksen lopputuloksena oli, että poliisi ei olisi saanut antaa tietoa ulosottoon, mutta valtiolla ei ollut vahingonkorvausvastuuta ulosmitatuista varoista.
Poliisin oikeus antaa tietoja
Poliisilain 1:5 § sisältää poliisin toimivaltaa rajaavan säännöksen:
”Poliisi saa käyttää toimivaltuuttaan vain säädettyyn tarkoitukseen.”
Säännös tarkoittaa, että poliisi saa puuttua ihmisten oikeuksiin vain, jos poliisilla on laista ilmi käyvä oikeus siihen. Säännöksen tarkoitus on estää mielivaltaa julkisen vallan käytössä ja tehdä selkeä raja kielletyn ja sallitun toiminnan välille.
Poliisin vaitiolovelvollisuutta koskeva sääntely on julkisuuslaissa, johon viitataan poliisilain 7:1 §:n toisessa momentissa:
”Muutoin poliisin henkilöstöön kuuluvan virkamiehen vaitiolovelvollisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja muussa laissa sekä tässä luvussa jäljempänä säädetään. Sama vaitiolovelvollisuus on sillä, joka on työsopimussuhteessa poliisiin tai joka hänelle myönnettyjen poliisivaltuuksien nojalla tai muulla perusteella suorittaa poliisitehtävää.”
Poliisin esitutkinta-aineisto on lähtökohtaisesti salassa pidettävää julkisuuslain 24 §:n 3-kohdan mukaan:
”Salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä:
[…]
3) ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain mukaan.”
Tämä pykälä tarkoittaa, että esitutkintamateriaali on lähtökohtaisesti salaista, jos muussa laissa ei nimenomaan säädetä poikkeusta. Yksi tällainen poikkeus on poliisilain 7:2 §:ssä: poliisi saa antaa tietoja muulle viranomaiselle, joka tarvitsee tietoa alla kuvatuissa tilanteissa:
”Poliisin henkilöstöön kuuluvan virkamiehen tai muun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun henkilön vaitiolovelvollisuus ei estä tiedon antamista viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto muuten salassa pidettävästä seikasta taikka henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta tehtävään. Tietojen luovuttamisesta turvallisuuden kannalta merkittävään tehtävään pyrkivän tai siinä olevan henkilön luotettavuuden varmistamiseksi säädetään erikseen laissa.”
Pykälä tarkoittaa, että poliisi saa antaa muulle viranomaiselle tiedon sellaisesta asiasta, jota toinen viranomainen tarvitsee työssään. Yleensä tämä tapahtuu muun viranomaisen esittämällä tietopyynnöllä.
Tapauksen KKO 2023:24 taustat
Henkilö A otettiin 14.3.2017 kiinni epäiltynä törkeästä veropetoksesta. Kiinnioton yhteydessä A:lta löytyi 4 865 euroa käteisiä rahavaroja. Poliisi ilmoitti näistä poliisilain 7:2 §:n nojalla ulosottoviranomaiselle, joka ulosmittasi varat A:n muista veloista. A nosti vahingonkorvauskanteen valtiota vastaan Vantaan käräjäoikeudesta ja vaati valtiota korvaamaan hänelle ulosmittauksen aiheuttaman vahingon. Kanteen mukaan poliisilla ei ollut oikeutta ilmoittaa takavarikosta ulosottoviranomaiselle, minkä vuoksi tiedot oli luovutettu lainvastaisesti. Kanteen mukaan varat olisi tullut palauttaa A:lle, eikä ulosmitata. Valtio vastusti kannetta ja esitti, että poliisilla oli poliisilain 7:2 §:n nojalla oikeus ilmoittaa varoista ulosottoon, koska ulosottoviranomainen tarvitsi tietoja.
Vantaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 30.4.2018. Käräjäoikeus katsoi, että poliisilla oli poliisilain 7:2 §:n nojalla oikeus antaa tiedot oma-aloitteisesti ilman poliisille esitettyä nimenomaista pyyntöä. Käräjäoikeus katsoi, että näillä perusteluilla poliisi ei ylittänyt toimivaltaansa ja hylkäsi kanteen.
A valitti ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen, joka ei 16.10.2018 antamallaan päätöksellä myöntänyt jatkokäsittelylupaa. Korkein oikeus palautti päätöksellään KKO 2020:62 asian hovioikeuteen, joka antoi tuomion 4.3.2021. Hovioikeus arvioi myös ratkaisussaan poliisin toimivaltasäännöstä. Hovioikeus katsoi, että poliisilain 7:2 § sallii poliisin luovuttavan tietoja, mutta se ei antanut poliisille toimivaltaa ryhtyä tietojen luovuttamiseen ilman pyyntöä, koska täsmällinen sääntely tästä puuttui ja tässä tapauksessa poliisi oli luovuttanut tiedot oma-aloitteisesti ilman ulosottoviranomaisen pyyntöä. Hovioikeuden näkemys oli, että julkisen vallan käyttöä ei voitu perustaa näin epäselvään säännökseen. Tällä perusteella hovioikeus katsoi poliisin ylittäneen toimivaltansa. Hovioikeus myös korosti, että poliisin tavoite turvata ulosoton tehokas toiminta on itsessään hyväksyttävä tavoite. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että poliisilla ei ollut vahingonkorvausvelvollisuutta.
A valitti ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus myönsi valitusluvan ja antoi asiassa tuomion 29.3.2023.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkeimman oikeuden perustelu toimivallan osalta oli melko samanlainen kuin hovioikeudella. Korkein oikeus katsoi, että tietojen luovuttamiselle ei ollut poliisin toiminnasta johtuvaa perustetta, vaan tiedot luovutettiin ulosottoviranomaisen toiminnan hoitamiseksi. Tieto A:n varoista oli myös salassa pidettävä julkisuuslain nojalla. Poliisilain esitöiden nojalla säännöksen tarkoitus on ollut säätää poliisin oikeudesta antaa tietoja muille viranomaiselle, vaikka muualla lainsäädännössä se kiellettäisiin.
Korkein oikeus korosti ratkaisussaan sitä, että salassa pidettävien tietojen luovuttaminen muille viranomaisille on julkisen vallan käyttöä ja merkitsee puuttumista henkilön perusoikeuksiin, mikä taas vaatii toimivaltasäännöksen. Yleensä tietojenluovutus voi perustua kahteen seikkaan:
1) toinen viranomainen pyytää tietoa tai
2) laissa on oma säännös, millä edellytyksin tietoa saa luovuttaa oma-aloitteisesti.
Myös apulaisoikeusasiamies oli katsonut 20.6.2018 antamassaan ratkaisussa, että kyseessä on vakiintunut toimintatapa, joka voidaan perustella poliisilain 7:2 §:llä. Korkein oikeus korosti, että jos sääntelyllä puututaan perusoikeuksiin, tulee säännöksen olla riittävän tarkka. Tämän nojalla korkein oikeus katsoi, että poliisilain 7:2 §:ää ei voitu sen epäselvyyden vuoksi pitää toimivaltasäännöksenä oma-aloitteiselle tietojen antamiselle, ja poliisi oli ylittänyt toimivaltansa.
Tämän jälkeen korkein oikeus arvioi, oliko valtiolla vahingonkorvausvastuu. Tässä säännöksenä on vahingonkorvauslain 3:2 §, jonka mukaan julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Korkein oikeus totesi, että tapauksessa tapahtunut toimivallan ylitys on peruste vahingonkorvauksen määräämiselle. Koska summa oli käytetty A:n velkojen lyhentämiseen, A:lle ei ollut aiheutunut vahinkoa, ja korkein oikeus hylkäsi vahingonkorvausvaatimuksen.
Yhteenveto
Ennakkoratkaisu on melko merkittävä poliisin toimivallan kannalta. Poliisi ei saa jatkossa ilmoittaa tietoja oma-aloitteisesti ulosottoviranomaiselle, tai millekään muulle viranomaiselle, jos tästä ei ole laissa nimenomaista säännöstä. Tämä johtaa joko poliisin käytäntöjen merkittävään muuttamiseen tai poliisilain muuttamiseen, riippuen siitä, kumman lainsäätäjä näkee suotavana. Ennakkoratkaisu on ulosottovelkojien kannalta merkittävä, ja helpottaa velallisen omaisuuden piilottelua.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
