Tässä blogikirjoituksessa käsittelen tuoretta korkeimman oikeuden ratkaisua, jossa se katsoi kriminalisoinnin olevan sekä perustus- että rikoslain vastainen ja siten sitä ei voitu soveltaa. Tämä tarkoittaa, että syytettyä ei voitu tuomita rikoksesta, josta häntä syytettiin. Kyseessä on alla tarkemmin selostamistani syistä sekä yleinen että harvinainen ratkaisu. Keskeistä tässä tapauksessa oli rikosoikeudellinen laillisuusperiaate.
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja jura novit curia
Olen kirjoittanut laillisuusperiaatteesta usein aiemminkin, nämä postaukset löytyvät tämän postauksen alaosasta. Tuorein kirjoitukseni aiheesta on alla:
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on mainittu sekä perustuslain 8 §:ssä että rikoslain 3:1 §:ssä. Periaatteen määritelmä rikoslaissa kuuluu:
”Rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.
Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen on perustuttava lakiin.”
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että rikoslakia lukemalla tulisi pystyä selvittämään, millainen toiminta on kiellettyä ja mikä ei. Tässä käsittelemässäni oikeustapauksessa kyse oli niin sanotusta blankorangaistustekniikasta eli rangaistussäännöksessä ei määritellä toimintaa, mikä on kiellettyä. Tällainen on esimerkiksi rikoslain 17:15 a §:n mukainen kissan tai koiran turkiksen markkinoillesaattamisrikkomus:
”Joka kiellosta saattaa markkinoille sekä tuoda yhteisöön ja viedä yhteisöstä kissan ja koiran turkista ja tällaista turkista sisältäviä tuotteita annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1523/2007 vastaisesti ammattimaisesti saattaa markkinoille kissan tai koiran turkiksen tai tällaista turkista sisältävän tuotteen, on tuomittava kissan tai koiran turkiksen markkinoillesaattamisrikkomuksesta sakkoon.”
Jotta kielletyn toiminnan sisältö selviäisi, on rikoslakia tutkivan luettava EU-asetusta. Tämä ei välttämättä ole helpoin mahdollinen tapa selvittää kielletty toiminta, mutta se on katsottu korkeimman oikeuden ja perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan lailliseksi, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät. Keskeistä on erityisesti, että rangaistussäännöksestä lähtee selkeä valtuutusketju eli siitä selviää, mitä normeja tulee noudattaa. Tämän lisäksi muissa säännöksissä tulee kirjoittaa kielletty käytös riittävällä tarkkuudella auki: niistä tulee ilmetä niiden rangaistavuus ja kriminalisoinnissa tulee käydä ilmi riittävällä tarkkuudella kielletty toiminta, edellisessä esimerkissä kyseessä olisi ”kissan tai koiran turkiksen markkinoille saattaminen”.
Toinen merkittävä seikka tapauksessa oli jura novit curia eli tuomioistuimen velvollisuus tuntea laki. Periaate on oikeudenkäymiskaaren 17:4 §:ssä, jonka mukaan tuomioistuin soveltaa lakia viran puolesta eli sen on tiedettävä lainsäädännön sisältö ja sovellettava sitä oikein. Tämä tarkoittaa, että tuomioistuin voi soveltaa sellaista lainkohtaa, johon kukaan osapuoli ei ole vedonnut.
Tapauksen taustat
Tapauksessa syytettynä ollut A oli tehnyt räjäytystöitä eikä ollut kaikissa räjäytyksissä varmistanut, että vaarallisella alueella ei ole ihmisiä. Hän oli siten toiminut räjäytys- ja louhintatyön turvallisuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2011, räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetus) 16 §:n vastaisesti. Kyseinen pykälä kuuluu:
”Räjäytystyön johtajan on määriteltävä ja osoitettava suojapaikat ja räjäytyskohteen vaarallinen alue. Ennen jokaista sytyttämistä on varmistettava, ettei vaarallisella alueella ole ihmisiä eikä ylimääräisiä räjähteitä. Räjäytyksestä on annettava työturvallisuuden edellyttämä räjähdyshetkeen kestävä selvästi kuuluva äänimerkki.”
Räjähteiden käytön lakitasoinen normisto on laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005, kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslaki), jonka 78 §:ssä on määräyksiä räjähteiden käytöstä.
”Räjähteitä on käytettävä niin, ettei niistä aiheudu henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahinkoa.
Räjähteiden käytössä tulee noudattaa säädettyjä turvallisuusvaatimuksia sekä valmistajan tai maahantuojan antamia käyttöohjeita.”
Saman lain 125 §:n mukaan tahallaan tai huolimattomuudesta kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti 78 §:n velvoitteita rikkova henkilö voidaan tuomita räjähdesäännösten rikkomisesta sakkoon.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi A:n räjähdesäännösten rikkomisesta, mutta ei tuominnut rangaistusta 3.7.2018 antamallaan tuomiolla. Syy rangaistuksen tuomitsematta jättämiseen ei selviä tapauksesta, mutta yksi todennäköinen syy on teon vähäisyys. Turun hovioikeus ei 7.10.2019 antamallaan tuomiolla muuttanut tätä ratkaisua. A valitti tapauksesta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus otti tapauksen käsiteltäväkseen poikkeuksellisesti viran puolesta eli tutki hovioikeuden ratkaisun virheellisyyden sellaiselta osin, mihin A ei ollut vedonnut valituksessaan.
Miksi asia otettiin korkeimman oikeuden käsittelyyn
Korkein oikeus voi oikeudenkäymiskaaren 30:3 §:n mukaan ottaa asian käsittelyyn kolmella perusteella:
1) Ennakkopäätösperuste eli oikeuskäytännön yhtenäistäminen ja lain tulkinnan selkeyttäminen edellyttää korkeimman oikeuden tuomiota.
2) Purkuperuste. Asian käsittelyssä alemmissa tuomioistuimissa on tapahtunut sellainen virhe, että ratkaisu olisi purettava tai poistettava. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvin merkittävää menettelyvirhettä. Vähäisten tulkintaerojen tai kyseenalaisen laintulkinnan vuoksi asiaa ei oteta käsittelyyn.
3) Muu painava syy. Tämän soveltaminen on erittäin harvinaista. Käytännössä tämä koskee vain kohtuuttomia ratkaisuja, joilla on erittäin suuri merkitys asianosaiselle. Tätä edellytystä on tulkittu hyvin tiukasti ja perustetta sovelletaan erittäin harvoin.
Tapauksen julkisesta selosteesta ei käy ilmi, miksi asia otettiin käsittelyyn, mutta kyseessä on todennäköisesti ollut ensimmäinen tai toinen peruste. Toisaalta asiassa oli merkittävää antaa ennakkopäätös lain tulkinnasta jatkossa, mutta myös tuomion purkaminen sen vuoksi, että lakia on sovellettu väärin, voisi olla mahdollinen peruste, miksi asia otettiin käsittelyyn.
Korkeimman oikeuden johtopäätökset
Korkein oikeus kiinnitti tapauksessa huomion siihen, että räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetus on säädetty työturvallisuuslain nojalla. Tämä tarkoittaa, että asetukseen ei viitata kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslaissa eikä sitä ole säädetty sen nojalla. Koska asetusta ei ole säädetty kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain nojalla, ei henkilöä voida myöskään rangaista sen rikkomisesta. Vaikka henkilö lukisi kaikki kemikaali- ja räjähdeturvallisuuslain nojalla annetut asetukset, ei hänelle käy ilmi, että räjäytys- ja louhintatyön turvallisuusasetuksen rikkominen olisi rangaistavaa. Tällöin asetuksen rikkomisen laittomuus ei käy ilmi laista ja henkilöä ei tämän vuoksi voida tuomita rikoksesta.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion.
Yhteenvetoa
Laillisuusperiaatteen asema on suhteellisen vahva. Korkein oikeus on antanut useita sitä koskevia ratkaisuja, joissa se on usein kumonnut tuomioita, koska se ei ole katsonut rangaistun teon olleen kielletty riittävän selkeästi. Korkein oikeus onkin vuosien varrella pakottanut lainsäätäjää muuttamaan useita lakeja ja täsmentämään niissä olevia rangaistussäännöksiä. Tämä on toteuttanut perustavanlaatuista perusoikeutta siitä, että ketään ei pidä tuomita rangaistukseen ilman lakia.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI(Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments