Olin tovi sitten kouluttamassa yrittäjiä verotuksesta ja tilinpäätöksestä. Koulutuksessa yhtenä yrittäjiä koskettavana ongelmana nousi esiin, että he haluaisivat hyödyntää 8 % omasta pääomasta jaettavaa matalaa osinkoa enemmän, mutta eivät uskalla tehdä tätä, koska pelkäävät tämän aiheuttavan haittaa sopimuksissa ja tilauksissa, koska omavaraisuusaste laskee. On kuitenkin mahdollista hyödyntää tämä matalammin verotettavan osingon hyöty ilman, että siitä aiheutuu merkittävää haittaa omavaraisuudelle. Käsittelen tätä varojenjakotapaa tässä kirjoituksessa.
Osinkojen verotus listaamattomista yhtiöistä
Tuloverolain 33 b § sisältää muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verokohtelun tuloverotuksessa:
”Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 75 prosenttia verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 150 000 euroa, osingoista 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 75 prosenttia on ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.”
Pykälän ydinsisältö on, että verotuksellisesti tehokasta on jakaa joka vuosi kahdeksan prosenttia matemaattisesta arvosta, joka vastaa usein hyvin lähelle omaa pääomaa, osinkoina. Tällöin tästä maksetaan veroa vain 25 % 30 % eli noin 7,5 %. Tätä hyötyä ei kuitenkaan voi siirtää seuraaville vuosille, jos osinko jätetään yhtenä vuonna jakamatta. Seuraavana vuonna tämän 8 % osuuden ylittävä osinko verotetaan 75 % ansiotulon progressiivinen veroprosentti, mikä voi nousta hyvinkin suureksi.
Lähtökohtaisesti siis verotus ohjaa siihen, että osinkoja maksetaan joka vuosi 8 % omasta pääomasta. Sen sijaan tilinpäätöksen käyttäjillä voi olla erilaisia tarpeita.
Omavaraisuudesta ja sen merkityksestä
Omavaraisuusaste ei ole juridinen termi, eikä sille ole lainsäädännössä annettu erillistä merkitystä. Poikkeuksena tähän on toki negatiivinen oma pääoma, mikä tulee rekisteröidä kaupparekisteriin. Muussa tapauksessa juridisesti heikolla omavaraisuudella tai jopa negatiivisella sellaisella ei ole isoa merkitystä.
Usein kaupalliset toimijat, ja myös julkiset toimijat kilpailutuksissa, arvioivat omavaraisuusastetta. Syynä tähän on se, että tahallisia konkursseja tehdään harvoin silloin, kun yhtiössä on paljon omaa varallisuutta eli omaa pääomaa sisällä. Tästä syystä sopimuskumppanina sellainen yhtiö, jolla on korkea omavaraisuus ja oma pääoma, on usein luotettavampi, ainakin vakavaraisuudeltaan, kuin sellainen, jonka omavaraisuusaste ja oma pääoma ovat heikompia.
Tästä syystä erilaiset luottoluokittajat sekä muut kaupallisia sopimuksia tekevät arvioivat usein omavaraisuutta. Omavaraisuusasteen merkitys korostuu konkurssiherkemmillä toimialoilla, kuten rakentamisessa. Siellä moni taho ei harjoita, ainakaan mitään isompaa, liiketoimintaa sellaisten tahojen kanssa, joiden omavaraisuus on liian heikko.
Osinkojen maksaminen vähentää omaa pääomaa, koska ne maksetaan tilikauden ja aiempien tilikauden voittovaroista. Tämän vuoksi joillakin toimialoilla kasvavissa yrityksissä ei tahdota jakaa osinkoa, jotta omavaraisuus, eli oman pääoman osuus taseen loppusummasta, pysyisi riittävän korkeana. Kasvavissa yhtiöissä tämä voi tarkoittaa useita vuosia kestävää estettä osinkojen jakamiselle. Tämä on kuitenkin mahdollista kiertää.
Osingot pääomalainaksi
Osinkojen haitallinen vaikutus omavaraisuusasteeseen voidaan kuitenkin poistaa kun muistetaan, että niitä ei tarvitse maksaa heti. Osingot vähentävät yhtiön varoja vasta, kun ne maksetaan. Ennakonpidätys 7,5 % osingoista tulee toki maksaa heti, mutta tämä ei haittaa merkittävästi omavaraisuutta.
Osingonjakovelka siirretään usein vieraaseen pääomaan odottamaan parempia aikoja sen maksamiselle. Tämä ei kuitenkaan vielä auta omavaraisuusasteen parantamisessa. Sen sijaan on mahdollista konvertoida tämä osingonjakovelka pääomalainaksi. Olen kirjoittanut tästä aiemmin toisessa blogikirjoituksessa, jonka löydät tästä. Jos osingonjakovelka konvertoidaan pääomalainaksi, se pitää omavaraisuusasteen yhtä korkealla, ja omavaraisuus laskee ainoastaan tuon 7,5 % ennakonpidätyksen verran. Pääomalainat taas voidaan maksaa paremmin tulevaisuudessa, kun yhtiöön on kertynyt enemmän voittoja pitämään omavaraisuutta korkealla.
Osingonjakovelan konvertoiminen pääomalainaksi taas vaatii yhden A4-asiakirjan verran dokumentaatiota kerran vuodessa, joten tätä ei voi pitää kohtuuttomana työnä. Ylempänä viittaamassani kirjoituksessa on myös ohjeet, milloin pääomalaina voidaan merkitä omaan pääomaan, jos luottoluokittajat tai rahoittajat edellyttävät tätä.
Yhteenveto
Omavaraisuusasteen lasku on mahdollista välttää muuntamalla osingonjakovelat pääomalainaksi. Tällöin on mahdollista hyödyntää vuosittain maksettavat verotuksessa halvemmat osingot, ja samalla säilyttää kuitenkin omavaraisuus korkealla tasolla. Tällöin toki osingoista maksettavat rahat saa käyttöön vasta silloin, kun omavaraisuusaste sallii oikeasti maksaa ne, mutta ainakin varat voidaan maksaa matalilla veroilla.
Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
