Oikeustapaus vuodelta 1919 - Täyskavioinen, saksihammas, aituri ja ontui
- Saana Simula
- 9.6.
- 2 min käytetty lukemiseen
Miten käy hevoskauppojen, jos kaupan kohteena olevan hevosen väitetään sairastavan täyskavioisuutta, olevan saksihammas, aituri ja vielä ontuvan? Hevoskauppoja koskevaa riita-asiaa käsiteltiin vuonna 1919 korkeimmassa oikeudessa asti.
Asian tausta
Lukkala oli myynyt 6.6.1914 Paloniemelle hevosen. Paloniemen mukaan Lukkala oli salannut häneltä myynnin yhteydessä, että hevonen sairasti täyskavioisuutta, oli saksihampainen, aituri ja ontui.
Eteneminen oikeusasteissa
Paloniemi nosti kanteen Lukkalaa vastaan Tammelan kihlakunnanoikeudessa. Kanteessa Paloniemi väitti, että Lukkala oli myydessään hevosen petollisesti salannut Paloniemeltä hevosen sairauden sekä muut heikot ominaisuudet. Kihlakunnanoikeus antoi asiassa päätöksen 12.10.1914 ja julisti hevoskaupan puretuksi. Lisäksi kihlakunnanoikeus velvoitti Lukkalan suorittamaan Paloniemelle hevosesta saamansa kauppahinnan, 375 markkaa 5 % korolla 7.6.1914 alkaen ja maksamaan erinäisiä muita korvauksia.
Lukkala valitti Tammelan kihlakunnanoikeuden päätöksestä Turun hovioikeuteen. Hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hylkäsi kanteen päätöksellään 7.9.1917. Tuomioistuimen mukaan Paloniemeltä oli jäänyt näyttämättä, että Lukkala oli kyseisessä hevoskaupassa tehnyt itsensä syypääksi rikolliseen menettelyyn, jonka vuoksi Lukkala ei ollut kanteessa mainitulla perusteella korvausvelvollinen.
Korkein oikeus ei muuttanut Turun hovioikeuden päätöstä marraskuussa 1919. Oikeusneuvos Fagerströmin mukaan Paloniemi ei ollut esittänyt syytä muuttaa hovioikeuden loppupäätöstä, koska hevoskauppaa ei oltu vaadittu purettavaksi 3 vuorokauden kuluessa kaupanteosta.
Yhteenvetona
1910-luvun lopun riita hevoskaupasta voisi hyvin tapahtua myös tänä päivänä. Paloniemen kihlakunnanoikeudessa nostamassa kanteessa viitatun sanamuodon “petollisesti salannut” perusteella voisi päätellä, että Paloniemi on pyrkinyt osoittamaan Lukkalan syyllistyneen petosrikokseen. Päätelmää tukee myös hovioikeuden päätöksessä käyttämä sanamuoto “rikolliseen menettelyyn”. Petos on edelleen säädetty rikoslain 36 luvun 1.1 §:ssä rangaistavaksi. Kyse on tahallisesta toisen erehdyttämisestä tai erehdyksen hyväksikäyttämisestä, jossa rikoksen uhrille syntyy taloudellista vahinkoa.
Hovioikeuden ja korkeimman oikeuden päätösten perusteella voidaan pitää mahdollisena, että tuomioistuimet ovat arvioineet Paloniemen mahdollista myötävaikutusta ja kaupankohteen tarkastamisvelvollisuuden laiminlyöntiä. Vuonna 1919 kaupanteko on todennäköisesti tapahtunut kasvotusten. Näin ollen Paloniemellä on voinut olla mahdollisuus tarkastaa kaupan kohde. Toisin kuin nykypäivänä, eläinlääkärin suorittama hevosen ostotarkastus, jossa arvioidaan hevosen terveydentila ja kunto ennen kaupantekoa, ei todennäköisesti ole kuulunut 1910-luvulla tavanomaiseen menettelyyn.
Toisaalta emme myöskään tiedä, että oliko jompikumpi tai kumpainenkin kaupan osapuoli verrattavissa tiedoiltaan ja taidoiltaan ammattilaiseen hevoskaupoissa. Selvää kuitenkin lienee, ettei 1910-luvun lopulla vielä säädetty kuluttajansuojasta kuluttajansuojalaissa. Tuomioistuimet ovat voineet arvioida, että kuvattu hevosen sairaus ja muut heikkoudet olisi tullut havaita jo kaupanteon hetkellä tai pian sen jälkeen. Toisaalta tuomioistuimet ovat voineet arvioida, että sairaus ja viat eivät ole olleet edes myyjän tiedossa. Huomionarvoista on, että hevosen ostaneelta on 1910-luvulla edellytetty nopeaa vetoamista kaupankohteen virheeseen, sillä 3 vuorokautta on varsin lyhyt aika. Nykypäivänäkin kaupan kohteessa olevaan virheeseen on syytä silti vedota ripeästi.
Lue lisää teemakirjoituksiamme:
Saana Simula
ON, LuK (geotieteet)
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 3528 438
