Miten valtiontukea on käytetty kriisien torjuntaan?

Viikon blogikirjoituksessa käsittelen sitä, miten valtiontukea on EU:n historiassa käytetty erilaisten kriisien torjumiseen ja niiden aiheuttamien haittojen vähentämiseen. Käsiteltäviä kriisejä ovat esimerkiksi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus ja hullun lehmän tauti. Kirjoitus perustuu tuoreeseen artikkeliin, jonka olen kirjoittanut yhdessä Vaasan yliopiston yliopistonlehtori Kristian Siikavirran kanssa. Siikavirta toimi myös väitöstilaisuudessani vastaväittäjänä keväällä 2020. Artikkeli on julkaistu Edilex-sarjassa numerolla 2022/35 ja on nimeltään ”How state aid rules have been used to counter crises?” Artikkeli on saatavilla seuraavan linkin takaa:


http://www.edilex.fi/artikkelit/28128


Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:


https://www.kpflaki.com/julkaisuluettelo


Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi artikkelin keskeiset tulokset.


Valtiontuista


Euroopan unionissa pääsääntö on, että valtion yrityksille maksamat tuet eli valtiontuet ovat kiellettyjä. Tämän kiellon tarkoituksena on varmistaa sisämarkkinoiden toiminta. Jos valtiot voisivat tukea yrityksiä vapaasti, eivätkä voisi torjua muiden valtioiden vastaavia omia tukitoimia tulleilla, tästä aiheutuisi merkittävää haittaa sisämarkkinoiden toiminnalle. Valtiot olisivat pakotettuja tukemaan omia yrityksiään pärjätäkseen kilpailussa, jolloin tukikilpailussa häviäisivät kaikki. Olen kirjoittanut tästä tarkemmin aikaisemmissa blogikirjoituksissa, jotka löydät tämän postauksen alaosasta.


Valtiontukikielto on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklaan. Samassa artiklassa on useita poikkeuksia siitä, milloin tukea saa myöntää. Artikla kuuluu kokonaisuudessaan:


1. Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.


2. Sisämarkkinoille soveltuu:


a) yksittäisille kuluttajille myönnettävä sosiaalinen tuki, joka myönnetään harjoittamatta syrjintää tuotteiden alkuperän perusteella;


b) tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi;


c) tuki sellaisille Saksan liittotasavallan alueille, joihin Saksan jako on vaikuttanut, jos tuki on tarpeen jaosta aiheutuneen taloudellisen haitan korvaamiseksi. Viiden vuoden kuluttua Lissabonin sopimuksen voimaantulosta neuvosto voi komission ehdotuksesta tehdä päätöksen, jolla tämä alakohta kumotaan.


3. Sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää:


a) tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma, sekä 349 artiklassa tarkoitetuilla alueilla, niiden rakenteellinen, taloudellinen ja sosiaalinen tilanne huomioon ottaen;


b) tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen;


c) tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla;


d) tukea kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin ja kilpailun edellytyksiä unionissa yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla;


e) muuta tukea, josta neuvosto päättää komission ehdotuksesta.”


Ensi lukemalta vaikuttaisi, että artikla 107(2)(b) ”[Sisämarkkinoille soveltuu] tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi;” soveltuisi useimpien kriisien torjuntaan eli että valtiontukea voisi myöntää suhteellisen usein tämän kohdan perusteella. Tässä on kuitenkin tiettyjä rajoitteita, koska kohdan nojalla voidaan antaa tukea vain jo syntyneiden vahinkojen korvaamiseen. Tämä ei sovellu kovin hyvin kriisien ennaltaehkäisyyn tai sellaisiin kriiseihin, joissa vahinko on vaikeasti määritettävissä.


Toinen artikla on 107(3)(b) eli ”[Sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää] tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen;”. Tämän artiklan soveltamisala on huomattavasti artiklan 107(2)(b) kohdan soveltamisalaa laajempi, minkä vuoksi se soveltuu paljon paremmin erilaisiin kriiseihin.


Tämän lisäksi on kolmas artikla, 107(3)(c) eli ”[Sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää] tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla;”. Tämä artikla kattaa käytännössä kaikki tuet, jotka komissio vain sallii jäsenmaille. Tätä voidaan käyttää useisiin erilaisiin tukikohteisiin hyvin laajasti.


Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus


Tšernobylin ydinreaktori suli 26.4.1986 Neuvostoliitossa, Ukrainan neuvostotasavallan alueella. Suurin osa laskeumasta osui Keski- ja Pohjois-Eurooppaan. Radioaktiivinen laskeuma saastutti valtavia määriä maataloustuotteita. Tällöin erityisesti Länsi-Saksa tuki vihanneskasvattajia suurilla rahamäärillä, jotta he selviäisivät kriisin yli. Tällöin tuet myönnettiin artiklan 107(2)(b) nojalla, tai tarkemmin sanottuna sen samansisältöisen edeltäjän 87(2)(b) nojalla. Tällöin komissio salli tuen myöntämisen sillä, että ei puuttunut myönnettyihin tukiin. Komission lähestymistapa oli passiivinen. Vasta 1990-luvulla komissio puuttui tällä perusteella myönnettyihin tukiin ja pyrki kieltämään niitä sisämarkkinoita vääristävinä, koska tukien linkki kriisiin oli enää hyvin ohut.


Hullun lehmän tauti


Vuonna 1996 Creutzfeldt-Jacobin-taudin variantti levisi Britanniassa naudoista ihmisiin. Variantti oli prionitauti, joka oli hyvin tappava ja levisi naudanlihan välityksellä. Taudin ilmitulo vuonna 1996 aiheutti paniikin nautakarjaa kohtaan. Suurin osa EU-maista kielsi Britanniasta tuodun naudanlihan maahantuonnin, kuten toimi myös suurin osa maailman maista. Kriisi johti myös massateurastuksiin useissa EU-maissa ja Britanniassa. Suomessa havaittiin vain yksi tautitapaus, tämä tapahtui vuonna 2001.


Tällä kertaa komissio reagoi aktiivisesti sallimalla valtiontukitoimia naudanlihantuottajille. Britannialle sallittiin nautojen ostaminen tuottajilta hävitystä varten, jolloin tuottajat saivat reilun kompensaation. Tämän lisäksi komissio salli suoria tukia naudanlihan tuottajille ja teurastajille sekä tukia eläinjätteen käsittelyyn. Myöhemmin sallittiin tukia kaikille EU:n naudanlihantuottajille, jotta kriisin aiheuttamat vahingot saataisiin korjattua. Myös nämä tuet hyväksyttiin artiklan 107(2)(b) nojalla. Erilaiset tukitoimet tämän kriisin aikana johtivat EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön muutokseen, minkä vuoksi jatkossa artiklaa 107(2)(b) tulkittiin tiukemmin ja sen soveltaminen kriiseissä väheni.


Vuoden 2007 finanssikriisi


Vuoden 2007 joulukuussa alkoi kansainvälinen finanssikriisi, joka johti globaaliin talousromahdukseen vuonna 2008. Pääsyynä kriisille oli rahoitusmarkkinoiden keinottelu Yhdysvalloissa, mikä johti Lehman Brothers -pankin konkurssiin ja epäluottamukseen rahoituslaitoksia kohtaan globaalisti. Pahimmillaan kriisi uhkasi romahduttaa globaalin pankkijärjestelmän. Pelkästään EU:ssa ja Yhdysvalloissa kirjattiin rahoitustuotteista johtuvia tappioita määrä, mikä vastasi 1 % koko maailman bruttokansantuotteesta. Samaan aikaan pankkien lainananto romahti, mikä johti talouskasvun pysähtymiseen ja lamaan. Aiemmin yhtä paha talouskriisi oli kohdannut maailmaan vuonna 1930.


Kriisi edellytti valtioilta rahoituslaitosten pelastamista. Käytännössä tämä edellytti, että valtiot lupasivat pitää pankit pystyssä tappioista huolimatta. EU:n jäsenvaltiot pääomittivat pankkeja ja antoivat niille takauksia 4,5 triljoonan euron edestä. Määrä vastasi 39 % EU:n bruttokansantuotteesta eli 39 % kaikesta EU:ssa tapahtuvan vaihdannan yhteisarvosta.


Tällä kertaa tuet myönnettiin artiklan 107(3)(b) nojalla, joka salli tukien myöntämisen talouskriiseihin. Artiklaa päästiin soveltamaan nopeasti, koska komission julkistettua tiedonanto, että pankkeja saatiin tukea artiklan nojalla, jäsenvaltiot pystyivät tukemaan pankkeja hyvin vapaasti. Komissio antoi useita tiedonantoja erilaisista tuista, joita jäsenvaltioille sallittiin pankkien tukemiseksi.


Euroopan velkakriisi 2010–2014


Euroopan velkakriisin, tai eurokriisin, syynä oli, että sijoittajat menettivät luottamuksen usean euromaan, nimittäin Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan, maksukykyyn. Näiden valtioiden velkaantuminen johti niiden korkojen nopeaan nousuun ja pelkoon maksukyvyn menetyksestä. Tällä kertaa kriisiä ei ratkaistu valtiontuen avulla, vaan Euroopan keskuspankki teki toimenpiteitä. EKP myönsi 489 miljardilla eurolla lainoja yhden prosentin korolla eri pankeille, jotta talous piristyisi eri valtioissa. Komission antamia mahdollisuuksia myöntää valtiontukea ei juurikaan käytetty tässä kriisissä.


Eyjafjallajökull-tulivuoren purkaus


Huhtikuussa 2010 Islannissa purkautui tulivuori, ja purkaus paheni toukokuussa 2010. Tämä levitti tuhkaa ympäri Euroopan ilmatilaa. Tuhka muodosti lentokoneiden suihkumoottoreissa kiteitä, jotka saattoivat estää moottoria toimimasta. Purkaus käytännössä pysäytti lentoliikenteen suurimmassa osassa Eurooppaa keväällä ja kesällä 2010. Purkaus aiheutti muutamassa päivässä 1,5–2,5 miljardin tappiot lentoyhtiöille. Komissio reagoi tällä kertaa nopeasti, ja antoi 4.5.2010 mahdollisuuden myöntää lentoyhtiöille tukia artiklan 107(2)(b) nojalla. EU:n jäsenvaltiot eivät kuitenkaan myöntäneet tukia tällä kertaa.


COVID-19


Pandemian taustoja tai vaikutuksia ei vielä voi kuvata kovin tarkkaan, koska pandemian aiheuttama lopullinen tuho ei vielä ole tiedossa. Pandemia aiheutti useita sulkuja taloudessa ja vaaransi yritysten toimintaa. Myös tällä kertaa komissio toimi nopeasti ja ennakoiden, ja salli useita tukitoimia yrityksille, jotka kärsivät pandemiasta. Jäsenvaltiot myös käyttivät tukimahdollisuuksia laajalti, ja myönsivät yrityksille selviytymistukia kymmenillä miljardeilla.


Lopuksi


Johtopäätöksenä toteamme alussa mainitsemassani artikkelissa, että valtiontukisääntöjä on käytetty yhä proaktiivisemmin kriisien torjuntaan. Aikaisemmissa kriiseissä komission toimintatapa oli lähinnä puuttumattomuus siihen, että kriisin vahinkojen korjaamiseen myönnettiin tukia. Uusissa kriiseissä komissio julkaisi aktiivisesti tiedonantoja, joiden nojalla oli mahdollista myöntää tukea kriisistä kärsiville yrityksille. Valtiontuesta on tullut yhä keskeisempi väline kriisien ratkaisemiseen.


Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/liikejuridiikka



Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

HT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com


10 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki