Miten suomalainen ympäristörikollisuus eroaa muualla maailmalla tehdyistä ympäristörikoksista? Onko pohjoismaisen hyvinvointivaltion ympäristörikollisuus olennaisesti erilaista verrattuna muihin länsimaihin? Näihin kysymyksiin vastaan tuoreessa akateemisessa artikkelissani nimeltä Environmental crime in a welfare state - a case study on the prosecution of environmental crimes in Finland 2015-2020. Artikkeli on julkaistu kansainvälisessä akateemisessa julkaisussa nimeltä International Journal of Comparative and Applied Criminal Justice IJCACJ. Käsittelen tämän artikkelin sisältöä viikon blogikirjoituksessa. Artikkeli löytyy avoimena julkaisuna kokonaisuutena seuraavan linkin takaa:
Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:
Tässä kirjoituksessa käyn läpi artikkelin keskeisen sisällön ja tulokset.
Kysymyksenasettelu ja toteutus
Tutkimuksessa pyrin selvittämään, millaisia ympäristörikoksia Suomessa oikeastaan tehdään, ja mitkä ovat niiden erityispiirteet verrattuna muihin länsimaihin. Useissa muissa maissa ympäristörikollisuutta on tutkittu laajemminkin. Kävin näitä tutkimuksia läpi omaa artikkeliani varten. Aiempia tutkimuksia löytyi esimerkiksi Yhdysvalloista, Saksasta, Britanniasta ja Irlannista.
Suomalaisesta ympäristörikollisuudesta sen sijaan ei ole aiempaa empiiristä tutkimusta. Tällaista varten keräsin aineistoksi vuosien 2013-2020 ympäristörikostuomiot kaikista käräjä- ja hovioikeuksista. Tuomiot kattoivat merkittävimmät ja yleisimmät ympäristörikokset. Kävin tuomiot läpi löytääkseni niistä erityispiirteitä, joita voi verrata muissa valtioissa tehtyihin tutkimuksiin.
Ympäristörikoksesta ja ympäristönkäytön hallinnasta
Ympäristörikokselle ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää edes Suomessa, saati sitten globaalisti. Erilaiset ympäristöön liittyvät rikokset ovat kuitenkin lähes yhtä yleisiä, kuin ase- ja huumekauppa. Usein näitä rikoksia tekevät samat järjestöt. Globaalisti on kuitenkin tunnistettu viisi ympäristörikostyyppiä, jotka aiheuttavat eniten haittaa:
1) eläinten ja kasvien kansainvälinen laiton kauppa;
2) laiton puukauppa;
3) salakalastus;
4) kemikaalien luvaton kauppa;
5) vaarallisten jätteiden laiton hävittäminen.
Suomessa ensimmäistä kolmea ei pidetä viranomaislähteissä merkittävinä riskeinä. Näistä kolmesta Suomessa riskejä on lähinnä kasvien ja eläinten ostamiseen. Sen sijaan luvaton kemikaalikauppa ja jätteiden laiton hävittäminen ovat selkeitä uhkia myös täällä. Suomessa nämä eivät tosin tiettävästi vielä ole järjestäytyneen rikollisuuden hallussa, toisin kuin joissain muissa Euroopan maissa.
Suomessa keskeinen ympäristönhallinnan työkalu on hallinnollinen menettely. Tämä tarkoittaa, että ympäristöön vaikuttavat hankkeet vaativat ympäristöluvan, jonka noudattamista valvotaan. Jos ympäristölupaa ei noudateta, asia ratkaistaan useimmiten hallinnollisessa menettelyssä uhkasakon, teettämisuhan tai toiminnan keskeyttämisen avulla. Ympäristörikoksia koskevalla lainsäädännöllä eli rikosprosessissa ratkaistaan tapauksia vain poikkeuksellisesti.
Rikosasiana käsitellään kaikki vakavimmat ympäristön pilaamiset. Asia käsitellään rikosprosessissa myös, jos toiminnanharjoittaja ei noudata valvontaviranomaisen määräyksiä. Rikosprosessissa käsitellään myös yksityishenkilöiden tekemät ympäristön pilaamiset, jotka eivät alun alkaenkaan ole olleet hallinnollisen menettelyn piirissä.
Ympäristörikosta on perinteisesti pidetty talousrikoksena Suomessa ja maailmalla. Tämän vuoksi kovempien rangaistusten on oletettu ehkäisevän ympäristörikoksia tehokkaasti. Ympäristörikosten ongelma on perinteisesti ollut, että kiinnijäämisriski on hyvin alhainen, koska rikoksella ei ole yleensä välittömiä ihmisuhreja. Tämän vuoksi ympäristönhallintaa joudutaan toteuttamaan muillakin tavoilla kuin rikoslainsäädännöllä. Olen aiemmin tutkinut, onko ympäristörikos Suomessa talousrikos. Linkin sitä käsittelevään blogikirjoitukseen löydät tämän postauksen alaosasta.
Merkittävimmät ympäristörikokset Suomessa
Olemme aiemmin käsitelleet ympäristörikoksia laajasti rikoslakiprojektimme yhteydessä. Linkin myös niitä käsittelevään postaukseen löydät tämän postauksen alaosasta. Nyt aiheena olevassa tutkimuksessani kävin läpi tuomiot yleisimmistä ja merkittävimmistä ympäristörikoksista, jotka ovat:
- Ympäristön turmeleminen (RL 48:1)
- Törkeä ympäristön turmeleminen (RL 48:2)
- Luonnonsuojelurikos (RL 48:5)
- Törkeä metsästysrikos (RL 48a:1a)
Tämän lisäksi kävin läpi tilastoaineiston myös kaikista muista rikoslain 48 ja 48a -lukujen rikoksista eli ympäristö- ja luonnonvararikoksista. Ensimmäinen havainto oli, että Suomessa ympäristörikoksia tehdään todella paljon kaikkiin vertailumaihin verrattuna. Suomessa ympäristörikoksia tehdään 3,2 kappaletta 100 000 henkilöä kohden vuodessa. Vastaavat luvut ovat vaihdelleet Euroopassa 0,019 ja 0,3 välillä, ja Yhdysvalloissa 1 ja 6 välillä. Nämä luvut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia useista syystä, kuten siitä, että EU-maissa ympäristörikoksiksi luokitellaan usein vain yritysten tekemiä rikoksia. Suomessa taas kaksi kolmesta ympäristörikoksesta on yksityishenkilöiden tekemä rikos, yleensä metsästysrikos.
Ilman yksityishenkilöiden tekemien rikosten huomioimista Suomen vertailuluku on 1,1 rikosta vuodessa 100 000 henkilöä kohden. Tämä on silti enemmän kuin useissa eurooppalaisissa vertailumaissa. Tämä saattaa kertoa kolmesta asiasta: ympäristölainsäädännön tiukkuudesta, korkeammasta kiinnijäämistodennäköisyydestä tai heikommasta hallinnollisesta menettelystä muihin maihin verrattuna. Kerätyllä tutkimusaineistolla on mahdotonta vastata, mistä tämä ero johtuu.
Ympäristörikosten motiivit
Muissa maissa ympäristörikoksiksi luokiteltujen rikosten motiivi on usein taloudellinen. Suomessa taloudellinen motiivi taas on vähemmistössä, noin neljänneksessä rikoksista. Toisaalta tätä vääristää voimakkaasti metsästysrikosten suuri määrä. Metsästys on Suomessa hyvin suosittua verrattuna lähes mihin tahansa muuhun valtioon. Suomessa on myös tehty harvinainen ratkaisu luokitella metsästysrikos ympäristörikokseksi.
Suomessa metsästyksen sääntely on suhteellisen tiukkaa, ja monet lainsäädäntöön kohdistuvat rikkomiset käsitellään rikosasiana tuomioistuimessa. Myös Norjassa on omaksuttu vastaava sääntelyratkaisu, ja sielläkin merkittävä osa ympäristörikoksista on metsästysrikoksia. Suomessa merkittävä osa metsästysrikoksista on luvatonta pyyntiä. Törkeät metsästysrikokset taas tehdään yleensä metsästämällä karhuja tai susia. Metsästysrikosten motiiveja on mahdotonta tutkia oikeustieteen keinoin, vaan kyseessä on enemmän sosiologian puolelle menevä ilmiö, johon liittyy syrjäseutujen susivihaa ja muita vastaavia ilmiöitä.
Muissa ympäristörikoksissa taloudelliset motiivit olivat yleisiä, sillä yli puolet muista ympäristörikoksista - metsästysrikokset pois lukien - tehdään yritystoiminnan yhteydessä. Muut kuin yritystoiminnan yhteydessä tehdyt rikokset ovat yleensä pienimuotoisia, kuten autonromujen hylkäämistä luontoon tai rakennusjätteen polttamista. Sekä yksityishenkilöt että yritykset tavoittelivat usein säästöjä ympäristörikoksella. Usein kyse oli kuitenkin vain huolimattomuudesta.
Maantieteellinen jakauma
Poikkeavan suuri osa ympäristörikoksista tehtiin Oulun, Kainuun, Lapin ja Pohjois-Karjalan alueella. Metsästysrikosten suuri määrä selittää tätä jakaumaa. Muut ympäristörikokset painottuivat teollistuneille ja väkirikkaille alueille, kuten Uudellemaalle, Pirkanmaalle ja Varsinais-Suomeen. Tämän lisäksi kaikilla raja-alueilla harjoitettiin jätteiden salakuljetusta. Jätteiden salakuljetus oli tyypillisesti vaarallisten jätteiden, kuten akkujen, salakuljetusta tarkoituksena viedä ne Afrikkaan tai Aasiaan hävitettäväksi. Tämä on kiellettyä jätelain ja rikoslain nojalla.
Rangaistukset
Syyttäjä ”voitti” yli 80 % jutuista. Tämä on hieman keskiarvoa alempi, sillä keskiarvo syyttäjän voittamille jutuille on 85 %. Toisaalta ympäristörikosten osalta syyttäjän menestys oli poikkeavaa verrattuna muihin vakaviin rikoksiin. Tämä kertoo erityisesti hallinnollisen menettelyn tehokkuudesta, koska vain kaikkein vakavimmat tapaukset, joissa hallinnollinen menettely ei ollut tehokas, päätyivät tuomioistuimeen.
Ympäristörikoksista 27 % johti vankeusrangaistukseen ja 73 % sakkoon. Lähes kaikki vankeusrangaistukset olivat ehdollisia. Yritystoiminnassa tehdyistä rikoksista merkittävämpi osa, 38 %, johti vankeusrangaistukseen. Tämä johtui lähes kokonaan siitä, että rikokset olivat yleensä vakavampia niiden mittakaavan vuoksi. Keskimääräinen yhteisösakko oli 42 000 euroa, mikä on suhteellisen kova rangaistus. Keskimäärin ympäristörikoksista tuomittiin 163 päivää vankeutta, mikä on suhteellisen ankara rangaistus Suomessa.
Kaikkein vakavin seuraamus oli usein kuitenkin rikoshyödyn menettäminen valtiolle. Syyttäjä vaati keskimäärin 275 000 euron rikoshyötyä tuomittavaksi valtiolle. Nämä vaatimukset tosin menestyivät heikommin, ja valtiolle tuomittiin menetettäväksi keskimäärin 56 000 euron rikoshyöty.
Yhteenveto
Suomalaisessa ympäristörikollisuudessa on useita erikoisuuksia. Metsästysrikosten suuri määrä nostaa tuomioiden määrän kansainvälisesti verraten korkeaksi. Ilman näitä olisimme lähempänä EU-maiden tyypillistä tasoa. Muutoin korkeampi taso selittyy pitkälti ympäristörikossääntelyn soveltamisella yksityishenkilöihin, jotka pilaavat ympäristöä roskaamalla tai polttamalla jätteitä. Yritystoiminnassa tehtyjen rikosten osalta olemme sen sijaan EU:n tavallista tasoa.
Toinen suomalainen erikoisuus on järjestäytyneen rikollisuuden ja luonnonvararikosten puute. Suomesta ei juurikaan viedä luonnonvaroja taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi tai myydä luontokappaleita globaalille markkinalle. Suomessa ei myöskään ole järjestäytynyttä jätteisiin liittyvää rikollisuutta. Tämä on yksi Pohjoismaisen hyvinvointivaltion erityispiirre. Nähtäväksi jää, miten se säilyy tulevaisuudessa.
Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
HT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
