Viikon aihe jatkaa teollisuuskirjoituksieni sarjaa itselleni erittäin läheisellä aiheella. Teen parhaillaan Lapin yliopistolla tutkimusta siitä, miten valtio voisi sääntelyään muuttamalla lisätä biokaasulaitosinvestointeja. Tutkimus ei ole vielä valmis, mutta ajattelin jo tässä kohtaa nostaa esille tiettyjä havaittuja ongelmia. Yrityksemme on yhteistyökumppanimme MACONin kanssa ollut mukana useissa maatilojen biokaasulaitoksiin liittyvissä hankkeissa. Tämän lisäksi olen myös avustajana tapauksissa, joissa hylkäävistä biokaasulaitosten ympäristölupapäätöksistä on tehty valitus hallinto-oikeudelle.
Mikä on maatilan biokaasuvoimalaitos?
Maatilan biokaasulaitos mädättää eloperäistä ainetta tuottaen siitä metaania ja hiilidioksidia. Kyseessä on hapettomassa ympäristössä tapahtuva reaktio, jossa bakteerit käsittelevät orgaanista ainetta tuottaen hiilidioksidia ja metaania. Metaani poltetaan lämmöksi ja sähköksi tai siitä tehdään liikennepolttoainetta. Eloperäistä ainetta ovat esimerkiksi kasvijätteet ja eläinten lanta. Biokaasuvoimalaitos parantaa maatilojen kannattavuutta tehden niistä käytännössä energiaomavaraisia ja parantaen käytetyn lannoitteen laatua.
Myös kansallisella tasolla maatilojen biokaasuvoimalaitoksilla on useita positiivisia vaikutuksia. Kansallisessa ilmastostrategiassa maatilojen biokaasuvoimalat nähdään keskeisenä tapana edistää maatilojen hiilineutraalisuutta, hajautettua energiantuotantoa ja päästöttömän liikenteen kehittymistä. Maatalouden biokaasuvoimalat ovat yleistyneet eritysesti Saksassa ja Ruotsissa, mutta Suomi on jäänyt merkittävästi jälkeen tässä kehityksessä.
Mitä lupia toiminta vaatii?
Ympäristönsuojelulain tarkoituksena on ehkäistä ympäristön pilaantumista ja ympäristöhaittoja (1 §). Jos toiminta aiheuttaa pilaantumisen vaaraa, sille on oltava ympäristölupa (Ympäristönsuojelulaki 27 §). Ympäristönsuojelulain liite 1 luettelee toiminnat, joille tarvitaan ympäristölupa. Taulukoiden 1 ja 2 13 b -kohdat säätävät luvanvaraisiksi toiminnoiksi eläinperäisen jätteen loppukäsittelyn ja kierrätyksen. Muita perusteita edellyttää ympäristölupaa voivat olla vaarallisten jätteiden käsittely, laajamittainen eli ammattimainen maatilojen jätteen käsittely ja voimalaitoksen tehoon perustuva ympäristölupa.
Maatilan biokaasuvoimalaitos voi vaatia myös sivutuoteasetuksen mukaisen ilmoituksen tekemisen, sopimuksen energiaverkonhaltijan kanssa sekä rakennusluvan. Näitä en käsittele tässä tarkemmin, koska näiden kanssa biokaasulaitosinvestointeja tekevillä tahoilla ei juurikaan ole ollut ongelmia. Sen sijaan ympäristöluvan saaminen on ollut joissain tapauksissa haasteellista.
Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset
Ympäristöluvan myöntämisessä pääsääntönä on ympäristönsuojelulain 49 §. Tämän mukaan ympäristölupa voidaan myöntää, jos toiminta ei aiheuta terveyshaittaa, ympäristön pilaantumista, luonnonolosuhteiden huonontumista, kohtuutonta rasitusta naapureille tai saamelaisten perinteisille elinkeinoille. Biokaasuvoimalaitokset kykenevät täyttämään nämä edellytykset, koska niiden täyttymisessä kyse on lähinnä teknisten ratkaisujen soveltuvuudesta toimintaan ja toiminnan järjestämisen tavoista. Ongelmallisin näistä on usein naapureille aiheutuvan rasituksen pitäminen niin matalana, että lupa voidaan myöntää. Rasituksen matalana pitäminen saattaa edellyttää esimerkiksi voimalaitoksen käyttämistä vain tiettyinä kellonaikoina ja materiaalin toimitusta vain tiettyihin aikoihin.
Käytännössä merkittävimmäksi ongelmaksi on kuitenkin noussut ympäristönsuojelulain 12 §. Tämän pykälän mukaan luvanvaraista toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Saman pykälän mukaan, jos alueella on voimassa maakuntakaava tai oikeusvaikutuksellinen yleiskaava, toimintaa ei saa sijoittaa siten, että se vaikeuttaa alueen käyttämistä kaavan mukaiseen toimintaan.
Jos maatilat sijaitsevat kaavoitetulla alueella, tyypilliset kaavamerkinnät ovat M, ME, MA, MT tai AM. Nämä merkinnät tarkoittavat, että alueelle saa rakentaa vain maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia. Ympäristönsuojelulain perusteluissa todetaan kuitenkin, että 12 § ei estä alueen pääkäyttötarkoituksen kanssa yhteensopivan toiminnan sijoittamista alueelle. Ongelmalliseksi viranomaisten päätöksenteossa onkin noussut, milloin biokaasulaitos on maataloutta palveleva rakennus tai maataloustoiminnan kanssa yhteensopiva toiminta.
Joissain tapauksissa viranomaiset ovat katsoneet maatilan biokaasuvoimalan teolliseksi jätteiden käsittelyksi ja jättäneet sen vuoksi luvan myöntämättä 12 §:ään vedoten. Perusteluna on tällöin käytetty, että tietyistä seikoista johtuen toiminta katsotaan ammattimaiseksi tai teolliseksi jätteiden käsittelyksi, joka ei sovellu maaseutualueelle. Tällaisia seikkoja ovat olleet erityisesti, jos laitoksessa on käsitelty muita kuin pelkästään oman maatilan jätteitä tai jos raaka-aineena käytetään muita kuin maataloudessa syntyviä jätteitä.
Viranomaisen perusteluita voidaan kuitenkin pitää vähintäänkin ongelmallisina lain tarkoituksen näkökulmasta. Muilla kuin karjatiloilla syntyvän eloperäisen jätteen eli biokaasulaitoksen raaka-aineen määrä on kausiluontoisesti vaihtelevaa. Koska laitos joudutaan taloudellisista syistä usein mitoittamaan huippukapasiteetin mukaan, kävisi laitos vajaalla teholla suuren osan vuodesta, jos ulkopuolista raaka-ainetta ei käytettäisi.
Biokaasulaitos mitoitetaan myös yleensä niin, että sen tuottama energia (sähkö ja lämpö) vastaavat maatilan energiantarvetta. Jos tätä energiantarvetta ei voida kattaa ainoastaan omilla jätteillä ympäri vuoden, on ulkopuolisen jätteen käyttö raaka-aineena perusteltavissa yhä maataloutta tukevana toimintana.
Raaka-aineen syntyyn vaikuttaa merkittävästi maatilatoiminnan laatu. Peltotilat tuottavat huomattavasti vähemmän raaka-ainetta kuin karjatilat ja karjatilojen väliset erot ovat myös huomattavia.
Peltotiloilla lopputuotteen tarve ei ole merkittävästi pienempi, vaikka raaka-aineen määrä onkin pienempi. Peltotiloilla tarvitaan usein enemmän lannoitetta eli biokaasulaitoksen toista lopputuotetta energian lisäksi, ja viljan kuivattaminen on hyvinkin energiaintensiivistä toimintaa. Joidenkin ympäristönsuojeluviranomaisten ottama näkökanta, että maaseutualueelle sijoitettavilla biokaasulaitoksilla saisi ympäristönsuojelulain 12 §:n perusteella käsitellä vain maatilan omia jätteitä, ei näistä näkökulmista ole perusteltua.
Oikeustila 12 §:n soveltamisen osalta on tällä hetkellä epäselvää. Olen ollut laatimassa valitusta Vaasan hallinto-oikeudelle, jonka ratkaisu toivottavasti selventää oikeustilaa. Toivon myös jonkin hoitamistani valituksista etenevän korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jolloin asiaan saadaan selkeä oikeustila, eikä nykyinen epäselvä tilanne estä biokaasulaitosinvestointeja.
Lopuksi
Maatilojen biokaasuvoimaloiden yleistyminen voisi auttaa sekä suomalaista maataloutta että Suomen energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Nykyinen sääntely on kuitenkin tulkinnanvaraista, mikä saattaa estää uusia investointeja. Viranomaisten tulkinta ympäristönsuojelulain 12 §:n soveltamisesta saattaa estää luvan myöntämisen biokaasulaitokselle, jos siinä käsitellään muita kuin maatilan omia jätteitä, vaikka kaikki laitoksen toiminnan lopputuotteet menisivät maatilan omaan käyttöön. Pyrin usein puolustamaan viranomaisen päätöksiä, mutta tässä tapauksessa joudun kritisoimaan tiettyjen alueiden ympäristölupaviranomaisten toimintaa voimakkaasti, ja toivomaan oikeustilan nopeaa selviämistä, jotta uusia laitosinvestointeja päästäisiin edistämään.
Lue lisää liikejuridiikkakirjoituksiamme:
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
