Kuka maksaa arvonlisäveron alustatalousmyynneistä?

Arvonlisäverotusta koskeva sääntely on laadittu vuosikymmeniä sitten, ja uudet taloudellisen toiminnan muodot luovat jatkuvasti uusia tulkintaongelmia siitä, miten sääntelyä tulisi soveltaa. Alustatalous on luonut useille oikeudenaloille haasteita, näitä käsitteleviä blogikirjoituksia löydät tämän kirjoituksen lopusta. Viikon blogikirjoitus käsittelee tuoretta tieteellistä artikkeliani. Artikkeli on nimeltään ”Myyjän määritelmä alustataloudessa - alustan arvonlisäverotuksellinen rooli myyjänä, komissionäärinä tai välittäjänä.” Artikkeli on julkaistu Verotus-lehden numerossa 2/2022. Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:


https://www.kpflaki.com/julkaisuluettelo


Tässä blogikirjoituksessa käsittelen artikkelin tuloksia. Artikkelissa on yksi tutkimuskysymys: ”Milloin alustataloustoimija on velvollinen loppukäyttäjälle luovutetun hyödykkeen arvonlisäverosta?”


Miksi verovelvollisuudella on väliä?


Alustataloustoimijalle, kuten Wolt tai Airbnb on merkittävästi väliä sillä, kuka maksaa arvonlisäveron toiminnasta. Alustataloustoiminnassa ansaintalogiikka on usein samanlainen, vaikkakin malleja on useita erilaisia eikä kaikkia niitä voi käsitellä tässä yhteydessä: kuluttajat hankkivat palveluita tai tavaroita yrityksiltä tai toisilta kuluttajilta. Sopimus tavaroiden tai palveluiden luovuttamisesta tehdään alustan kautta, ja myös maksu suoritetaan usein alustan kautta. Palveluiden ja tavaroiden myyjä maksaa alustan palkkion.


Erityisesti sellaisilla alustoilla, joilla yksityishenkilöt tarjoavat palveluita ja tavaroita toisille yksityishenkilöille, arvonlisäverotus on erittäin merkittävä kysymys. Yksityishenkilöt voivat myydä tavarat ja palvelut arvonlisäverottomana, mutta silloin kun alusta toimii myyjänä, tulee sen maksaa arvonlisävero myynneistä. Alustan tavoitteena on verotuksellisesti se, että se maksaa arvonlisäveron ainoastaan omasta palkkiostaan, ja tavaroiden ja palveluiden verovelvollisuus määräytyy ne myyvän yksityishenkilön verovelvollisuusaseman mukaan. Alla oleva esimerkki havainnollistaa eroa verossa.


Arvonlisävero vain palkkiosta


Hyödykkeen tarjoaman pyytämä hinta x, palkkio y. Loppuhinnan määrä:


x + 1,24*y


Eli arvoilla 1000 e ja 100 e loppusumma 1124 e


Arvonlisävero koko osasta


1,24 * (x+y)


Eli arvoilla 1000 e ja 100 e loppusumma 1364 e

Alustan maksamien verojen ja alustalla myytävien tavaroiden ja palveluiden kilpailukyvyn kannalta on hyvinkin merkittävää, kuka maksaa arvonlisäveron ja mistä osasta suoritetta.


Lainsäädäntö


Arvonlisäverolain 2 §:n sisältää pääsäännön siitä, kuka maksaa arvonlisäveron: ”Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa (verovelvollinen) 1 §:ssä tarkoitetusta myynnistä on tavaran tai palvelun myyjä.” Myyjän käsitettä ei kuitenkaan avata arvonlisäverolaissa. Sen sijaan arvonlisäverolain esitöissä todetaan, että myyjä on se, joka myy hyödykkeen. Myynnin käsite taas määritellään arvonlisäverolain 18 §:ssä:


Tavaran myynnillä tarkoitetaan tavaran omistusoikeuden vastikkeellista luovuttamista.

Palvelun myynnillä tarkoitetaan palvelun suorittamista tai muuta luovuttamista vastiketta vastaan.”


Tämän lisäksi arvonlisäverolain 19 §:ssä on erillinen sääntö niin sanotusta komissiokaupasta:


Kun tavara tai palvelu myydään asiamiehen nimissä päämiehen lukuun, katsotaan asiamiehen myyneen tavaran tai palvelun ostajalle ja päämiehen myyneen sen asiamiehelle.”


Tämä tarkoittaa, että arvonlisäverotuksessa tapahtumasarjaa käsitellään seuraavasti:

A myy tavaran B:lle hintaan 1000 €, A:n on maksettava arvonlisäveroa 240 €, B:lle syntyy vähennysoikeus 240 € arvonlisäverosta. Tämän jälkeen B:n katsotaan myyneen tavaran C:lle samaan 1000 € hintaan, jolloin B:n on maksettava 240 € arvonlisäveroa.


Tosiasiassa B on kuitenkin myynyt A:n omistaman tavaran suoraan C:lle, ja tavara ei ole käynyt B:n omistuksessa. Verotuksessa on kuitenkin luotu tästä poikkeava konstruktio. Syynä tähän komissiokaupan sääntelyyn on, että C saa arvonlisäverotuksessa vaadittavan kuitin tai laskun, mutta B:n ei tarvitse paljastaa päämiehensä eli A:n henkilöllisyyttä. Jos arvonlisäverotuksessa tapahtuvan myynnin katsottaisiin tapahtuvan A:lta C:lle, joutuisi A laatimaan C:lle arvonlisäverotuksessa kelpaavan laskun tai kuitin.

EU:n arvonlisäverodirektiivissä vastaava sääntely on artikloissa 14 ja 28.


Tämän sääntelyn perusteella tulisi ratkaista, onko alusta arvonlisäverotuksessa välittäjä, komissionääri vai myyjä. Välittäjä maksaa veron vain palkkiostaan, komissionääri ja myyjä tavaran tai palvelun kauppahinnasta.


Myyjä vai välittäjä


Myyjän ja välittäjän välinen rajanveto on näistä yksinkertaisin. Myyjä omistaa tuotteet, joita myy, ja myyjä tuottaa itse myymänsä palvelut. Alusta ei tyypillisesti omista itse mitään, eikä tuota muita palveluita, kuin alustan, jossa myyjä ja ostaja kohtaavat toisensa. Niin kauan kun alustalla myydään tai alusta myy muiden tuotteita ja palveluita, ei se ole myyjä. Alusta voidaan joissain tapauksissa katsoa palveluntuottajaksi, joka hankkii myyjiltä palvelut alihankintana tai työsuoritteena, jos alusta ottaa itselleen kaikki asiakkailta kerättävät maksut ja palveluntarjoajat saavat kiinteän tai provisioperusteisen palkkion. Tällaisia ongelmia on ollut esimerkiksi Uberin kuljetuspalveluissa, joissa Uber on joissain tapauksissa maailmalla tulkittu palveluntarjoajaksi ja sen kuljettajat työntekijöiksi. Useimmilla alustoilla tämä ei kuitenkaan realisoidu.


Välittäjä vai komissiokauppias


Rajanveto välittäjän ja komissiokauppiaan välillä on vaikeampi. Kumpikaan ei omista myymiään tavaroita tai tuota itse palveluita. Tässä rajanvedossa on useita kriteereitä, joiden perusteella alustan asemaa voidaan tulkita. Näistä keskeisin on laskumerkinnät. Jos kyseessä on komissiokauppa, laskumerkinnät tehdään alustan nimissä, jos taas kyseessä on välityspalvelu, laskumerkinnät ovat päämiehen nimissä. Tarkastellessa esimerkiksi Woltin tai Airbnb:n kuitteja, voi huomata, että laskumerkinnät ovat aina lopullisen palvelun- tai aterian tarjoajan nimissä.


Toinen keskeinen kriteeri on markkinointi asiakkaan suuntaan. Komissiokaupassa asiakkaalle muodostuu tyypillisesti kuva, että palvelut tai tavarat ovat hänen sopimuskumppaninsa myymiä. Välityspalvelun tapauksessa loppuasiakkaalle taas muodostuu kuva, että välittäjä myy jonkun toisen tavaroita tai palveluita.


Kolmas keskeinen kriteeri on riski maksuista. Komissiokaupassa tyypillistä on, että komissionäärillä eli tässä tapauksessa alustalla on kontrolli maksuista. Tällöin komissionäärille ei jää riskiä siitä, että päämies ei maksa hänelle. Välitystoiminnassa taas maksu maksetaan usein suoraan palvelun tai tavaran myyjälle, joka maksaa erikseen palkkion välittäjälle.


Yhteenvetoa


Alustaloudessa on tyypillistä, että alustat pyrkivät saamaan arvonlisäverotuksessa välittäjän aseman. Tällöin ne maksavat arvonlisäveron vain siitä palkkiosta, mitä perivät, tyypillisesti myyjiltä. Välittäjän aseman keskeiset tunnusmerkistöt vaativat kuitenkin, että myydään ja markkinoidaan muiden tavaroita ja palveluita, sekä se, että välittäjä ei ota kontrollia maksuista tai hyödykkeiden laadusta. Alustat pyrkivät kuitenkin saavuttamaan luottamusta ottamalla kontrollia laadusta ja hallinnoimalla maksuja. Tällöin niiden asema muuttuu lähemmäksi komissiokauppiasta. Keskeisin tunnusmerkki tässä rajanvedossa on kuitenkin loppuasiakkaan saaman laskun laskumerkinnät. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, jos loppuasiakkaalle muodostuu yleensä kuva, että alusta on palveluiden tai tavaroiden myyjä. Rajanveto on haastava, ja siitä syntyy todennäköisesti lähivuosina lisää oikeuskäytäntöä.


Lue lisää vero- ja kirjanpito-oikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/vero-oikeus



Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

HT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com







39 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki