Tämä blogikirjoitus syntyi jonkinlaisen ammatillisen itsetutkiskelun, mutta myös tulevien rekrytointipohdintojen seurauksena. Päädyin pohtimaan, miten juristitaustainen tilintarkastaja eroaa muusta ammattikunnasta sekä oman toimintansa järjestämisen että asiakkaiden saaman palvelun kannalta. Suurin osa tilintarkastajista on suorittanut kauppatieteellisen alan korkeakoulututkinnon, vaikkakin tilintarkastajia on paljon myös muilla taustoilla. Juristitaustaisia tilintarkastajia on kuitenkin todella vähän, eikä kyseinen urapolku ole kovinkaan tuttu oikeustieteen opiskelijoille.
Oma taustani on sekä oikeustieteen että laskentatoimen koulutusaloilta, itselläni on näkemystä molempien koulutusten näkökulmista. Merkittävä osa tässä kirjoituksessa esittämistäni havainnoista perustuu myös muiden tilintarkastajien kokemuksiin ja heidän kanssaan käymiini keskusteluihin. Kiinnitän myös huomion siihen, että tarkastelen tässä kirjoituksessa aihetta nimenomaan jo kirjaimet saaneiden tilintarkastajien näkökulmasta, jolloin myös juristitaustaisella tarkastajalla on vähintään kolmen vuoden päätoimista työkokemusta vastaava työkokemus tarkastusalalta. Korostan myös, että alla kuvaamani erot korostuvat lähinnä uran alkuvaiheessa, ja kokenut tilintarkastaja kykeneekin hyödyntämään molemmista koulutustaustoista olevien hyvät puolet jo työnsä kautta hankkimansa kokemuksen vuoksi.
Käsittelen myöhemmässä kirjoituksessani aihetta siitä näkökulmasta, miten tilintarkastustausta auttaa juristin työssä.
Koulutustausta ja suoritetut opinnot
Ensimmäinen ero juristi- ja ekonomitaustaisen tarkastajan välillä tulee luonnollisesti koulutustaustasta. HT-tilintarkastajaksi haluavan tulee olla suorittanut 52 opintopistettä laskentatoimea ja tilintarkastusta, 22 opintopistettä kauppa- ja taloustieteen opintoja ja 15 opintopistettä oikeustieteen opintoja. Opinnot ovat sellaiset, että ne sisältyvät kokonaisuudessaan useimpiin kaupallisen alan korkeakoulututkintoihin, usein jo alemman korkeakoulututkinnon suorittamisen aikana. Oikeustieteellisiä opintoja voi monesti sisällyttää tutkintoon merkittävästi enemmän valinnaisina opintoina. Laskentatoimen ylemmän korkeakoulututkinnon suorittavat henkilöt taas opiskelevat huomattavasti enemmän laskentatoimea sekä kauppa- ja taloustieteitä.
Oikeustieteellisiin opintoihin taas ei lähtökohtaisesti kuulu muita kuin mahdollisesti yksittäisiä opintoja kirjanpidosta, ja kaikki HT-tutkinnon edellyttämät 74 opintopistettä laskentatoimea, tilintarkastusta, kauppa- ja taloustiedettä tulee suorittaa valinnaisissa opinnoissa. Jos oikeustieteen opiskelija tahtoo suorittaa kaikki nämä opinnot, joutuu hän käytännössä suorittamaan opintoja yli ylemmän korkeakoulututkinnon vähimmäisrajan, 300 opintopistettä, koska todennäköisesti kaikissa oikeustieteellisissä tutkinnoissa jo pakollisista opinnoista kertyy huomattavasti yli 200 opintopistettä. Tilintarkastajaksi haluava juristi onkin joutunut opiskelemaan ylimääräistä jo alkuperäisessä korkeakoulututkinnossaan, tai tekemään myöhemmin täydentäviä opintoja.
Koulutustaustassa isoin ero on todennäköisesti menetelmäopinnoissa. Laskentatoimen taustasta olevat tilintarkastajat ovat ainakin opinnoissaan käsitelleet huomattavasti enemmän numeroita ja erilaisia laskennallisia ja jopa kvantitatiivisia menetelmiä. Laskentatoimea opiskelleella juristilla nämä menetelmät ovat yleisesti ottaen heikommin hallussa. Juristitaustainen tarkastaja taas on harjoitellut huomattavasti enemmän lain ja muiden normien tulkitsemista, ja hänelle on huomattavasti helpompaa ottaa selvää tulkinnanvaraisista normeista ja säännöistä. Molemmista taustoista olevan henkilön taustat tulevat käyttöön erilaisissa tilanteissa.
Pienyritykset – neuvontaa ja ongelmanratkaisua
Pienemmissä yhteisöissä kirjanpito on usein hyvin vahvasti käsin tehtyä. Näissä yhtiöissä kirjanpidon ja tilintarkastuksen olennaisuusrajat ovat myös niin pieniä, että yksittäinen kirjaus voi suhteellisen helposti ylittää olennaisuusrajan. Tällöin tarkastuksessa joutuu käyttämään suhteellisesti enemmän aikaa tiettyjen ”normaalivuodesta” poikkeavien kirjausten tarkastamiseen. Tässä taas korostuu sen arviointi, onko tietty kirjaustapa hyvän kirjanpitotavan mukainen ja vastaako se liiketapahtuman sisältöä.
Tämä arviointi edellyttää tarkastajalta kahdenlaisia ominaisuuksia. Ensimmäinen näistä on hyvän kirjanpitotavan ja lainsäädännön tarkastelu. Tässä erityiskysymysten tarkastelu on todennäköisesti helpompaa juristitaustaiselle tarkastajalle, jolle on luontevampaa tutkia normeja ja niiden tulkintaa. Toisaalta taas liiketaloustieteen paremmin hallitsevalle taholle on usein helpompaa ymmärtää mikä liiketapahtuman tosiasiallinen merkitys on ollut, ja miten se olisi järkevin esittää kirjanpidossa.
Pienissä yhtiöissä kirjauksiin vaikuttavat yllättävän usein osakeyhtiölaista aiheutuvat vaatimukset. Tältä osin juristilla on jossain määrin helpompaa tarkastella lainsäädäntöä ja arvioida sitä kautta erilaisia järjestelyjä. Pienissä yhtiöissä myös tarkastuksessa korostuu usein osakeyhtiöoikeudellinen näkökulma, koska omistajia on vähemmän ja toimintaa pyritään harjoittamaan usein käytännössä osakasyrittäjien toimintana, eivätkä osakasyrittäjät aina ole selvillä siitä, miten osakeyhtiölaki rajoittaa heidän toimintamahdollisuuksiaan. Pienissä yhtiöissä, joissa hallinto on harvempien henkilöiden varassa, tarkastuksissa korostuu suuria yhtiöitä enemmän osakeyhtiölain noudattamisen valvonta. Tämä taas on jossain määrin helpompaa juristitaustaiselle tarkastajalle, jolle osakeyhtiöoikeus on opintotaustan vuoksi luontevampaa hallita.
Pienissä yhtiöissä korostuu usein myös yrittäjille, johdolle ja kirjanpidon laatijoille annettava neuvonta. Useissa yrityksissä tilintarkastaja on se lähin ammattilainen, joka hallitsee kirjanpidon, verotuksen ja yhtiöoikeuden. Myös nämä aiheet sisältävät usein hyvin spesifejä erityiskysymyksiä, vaikkakin mukana on paljon myös peruskysymyksiä. Näissäkin juristitaustainen tarkastaja on tyypillisesti suhteellisen vahvoilla, koska hänelle luontevampaa on selvittää normiston sisältöä. Ekonomitaustainen tilintarkastaja taas saa näissä tilanteissa etua siitä, että hänelle on tyypillisesti helpompaa ymmärtää liiketaloudellinen näkökulma, ja ottaa huomioon liiketaloudellisia intressejä.
Suuremmat yhtiöt
Mitä suurempiin yhtiöihin mennään, sitä enemmän tarkastuksessa korostuu nimenomaan laskentatoimen osaaminen. Suurilla yhtiöillä juridisen neuvonnan hyödyt vähenevät, koska niissä oikeudellinen neuvonta hankitaan yleensä siihen erikoistuneelta palveluntarjoajalta. Tarkastukseen liittyvä neuvonta liittyy tällöin huomattavasti enemmän nimenomaan tilinpäätösraportointiin ja tiettyihin hyvin spesifeihin tilinpäätökseen liittyviin kirjauksiin, jotka vaativat johdon harkintaa. Tämä neuvonta taas on huomattavasti enemmän laskentatoimen ydinalueella, vaikkakin tiettyjen kirjausten osalta myös lainsäädännön tuntemisesta ja tulkinnasta on paljon apua.
Suuremmissa yhtiöissä liiketapahtumien määrä on tyypillisesti todella paljon suurempi, ja kirjanpito on huomattavasti pidemmälle automatisoitua. Kun iso osa kirjauksista tehdään hyvin vähällä ihmistyöllä, tarkastustyössä korostuu tilinpäätöksen laatimisprosessin ymmärtäminen, kyky tarkastella hyvin suuria datamassoja sekä riskien arvioiminen. Kauppatieteen ja erityisesti laskentatoimen taustalla olevat tilintarkastajat ovat näissä usein vahvoilla, koska heidän koulutuksensa valmistaa näihin. Juristitaustainen henkilö taas joutuu hankkimaan huomattavasti täydentävää osaamista vastatakseen tällaisiin kysymyksiin.
Yhteenveto
Juristitaustasta on tilintarkastajalle tyypillisesti enemmän hyötyä pienten yhtiöiden tarkastuksessa. Näissä tilintarkastaja joutuu käytännössä tekemään suhteellisesti enemmän spesifiä kirjausratkaisujen arviointia, missä normiston sisällön selvittäminen on hyödyllinen taito. Myös yrittäjiä kiinnostavassa neuvonnassa juristitausta auttaa usein enemmän, koska yrittäjille voidaan antaa laajemmin neuvontaa heitä askarruttavista oikeudellisista kysymyksistä.
Juristitaustaisen tilintarkastajan heikkouksiin lukeutuvat usein heikompi liiketaloudellinen tausta. Tämä vaikeuttaa sekä yritysten toiminnan että yrittäjien toiveiden ja tarpeiden ymmärtämistä. Juristitausta ei myöskään valmenna käsittelemään suurempia informaatiomääriä erilaisilla laskennallisilla, analyyttisillä tai kvantitatiivisilla menetelmillä. Tämä taito on erityisen tarpeen tarkastettaessa suurempia yhtiöitä, joissa taloushallintoprosessi voi olla hyvinkin monimutkainen.
Yhteenvetona, tilintarkastusurasta haaveilevan juristitaustaisen henkilön kannattaa alusta alkaen tunnistaa sekä koulutustaustan antamat vahvuudet että heikkoudet. Nämä auttavat häntä sekä kehittämään itseään että hakeutumaan sellaisiin tehtäviin ja toimeksiantoihin, joissa hänen osaamisesta saadaan eniten hyötyä. Erityisesti sopivien tehtävien valikoiminen ja niihin hakeutuminen on tässä tapauksessa tarkastajan ja asiakkaiden etu.
Lue lisää tilintarkastuskirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
