Hätävarjelu, voimankäyttö ja kamppailulajit


Kirjoitan nyt omaa elämääni koskettavasta aiheesta. Olen harrastanut kamppailulajeja pienestä lapsesta asti. Myös useat asiakkaani ovat olleet kamppailulajiharrastajia tai entisiä sellaisia. Kamppailulajeja harrastavasta henkilöstä herää usein mielikuvia. Usein erityisesti vanhemman ikäpolven joukossa nämä mielikuvat eivät välttämättä ole positiivisia. Iso osa lakialalla ja tuomioistuimissa työskentelevistä ovat myös tätä vanhempaa ikäpolvea. Tämä vaikuttaa myös siihen, miten henkilön kamppailulajitaustaa arvioidaan eri tilanteissa oikeudessa.


Olen aiemmin kirjoittanut tarkemmin, mitä käsitteet voimankäyttö ja hätävarjelu tarkoittavat, joten en tässä kirjoituksessa lähde sitä avaamaan syvällisemmin. Kiinnostuneet voivat lukea aiemman tätä koskevan kirjoituksen: https://www.kpflaki.com/blog/väkivalta-voimakäyttö


Kamppailulajiharrastajat eivät lain mukaan ole missään erityisasemassa missään voimankäyttö- tai väkivaltatilanteessa, eikä kamppailulajeja ei mainita ainuttakaan kertaa Suomen lainsäädännössä. Kamppailulajeihin liittyy sitkeitä huhuja, kuten ”kamppailulajiharrastajan pahoinpitely on aina törkeä” tai ”kamppailulajiharrastaja saa aina pahoinpitelytuomion puolustaessaan itseään”. Nämä eivät Suomessa pidä paikkaansa, toisin kuin useissa muissa valtioissa. Väitteissä on kuitenkin heikkoa totuuspohjaa. Tämän kirjoituksen laadinnasta teki erityisen haastavan se, että kamppailulajitaustaa arvioidaan käytännössä vain henkilön ominaisuutena. Tätä arviointia tekevät mm. tuomarit ja syyttäjät, mutta kamppailulajitaustan vaikutusta ei koskaan kirjoiteta auki, se vain mainitaan henkilöön liittyvänä ominaisuutena.


Kamppailulajit ja hätävarjelu


Kamppailulajitausta tulee usein arvioitavaksi hätävarjelutilanteissa. Kun minua on kuulusteltu voimankäytöstäni järjestyksenvalvojan työssä poliisi on usein kysynyt, onko minulla kamppailulajitaustaa. Olen lukenut tätä myös asiakkaideni kuulustelupöytäkirjoista sellaisissa tapauksissa, jossa asiakas on ollut mukana tappelussa, jossa kaikki osapuolet ovat ottaneet osumaa. Oikeussalissa vastapuolen asianajaja myös tuo usein esiin päämieheni kamppailulajitaustan. Miksi poliisi sitten kysyy tällaista? Miksi sillä on väliä oikeussalissa?


Kun punnitaan sitä, oliko teko pahoinpitely vai hätävarjelua, punnitaan käytännössä sitä, oliko puolustusteko kokonaisuutena arvioiden puolustettava ottaen huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet. Kamppailulajitausta vaikuttaa siihen, miten kohtaa ”puolustautujan henkilö” arvioidaan. Kamppailulajitaustan katsotaan lisäävään henkilön kykyä puolustaa itseään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kamppailulajeja harrastavan henkilön olisi tullut selvitä tilanteesta kevyemmillä voimakeinoilla kuin kamppailulajeja harrastamattoman henkilön. Kamppailulajeja harrastamattomalta henkilöltä on hätävarjelutilanteessa sallittu melko voimakkaitakin voimakeinoja. Kamppailulajeja harrastavan sen sijaan tulisi nykyisen oikeustilan lähtökohtaisesti selvitä tilanteesta aiheuttamatta vastapuolelle kovin vakavaa vahinkoa. Toki tässä otetaan huomioon muitakin asioita, kuten esimerkiksi osapuolten sukupuolet, koko, varustautuminen ja mahdollinen humalatila.


Näistä syistä johtuen syyttäjät ja asianajajat vetoavat usein vastapuolen kamppailulajitaustaan väittäessään, että vastaajan teko ei ollut eivät olleet hätävarjelua vain pahoinpitely. Itse pyrin yleensä näissä tapauksissa perustelemaan, että kamppailulajien osaaminen on nimenomaan säästänyt vastapuolta vahingoilta, koska tilanne on saatu loppumaan siististi. Tällöin tekoa tulisi pitää hätävarjeluna eikä pahoinpitelynä, koska tilanne on lopetettu käyttäen vähemmän voimaa, kuin mitä joku muu olisi käyttänyt.


Kamppailulajit ja voimakeinojen käyttö


Useat edellä mainitut seikat pätevät käytännössä myös voimakeinojen käyttöön. Tämä on tosin erikoista ottaen huomioon, koska laki ei suoraan edes mahdollista kamppailulajitaustan huomioon ottamista. Rikoslain säännös voimakeinojen käytöstä on pääsääntö voimakeinojen käyttöön. Tämän mukaan voimakeinojen puolusteltavuutta arvioitaessa tarkastellaan tehtävän tärkeyttä ja kiireellisyyttä, vastarinnan vaarallisuutta ja tilannetta muutenkin. Voimakeinojen käytössä siis tulisi ilmeisesti lain näkökulmasta katsoa, että kaikki voimakeinojen käyttäjät ovat kyvyiltään samanlaisia. Tällöin kamppailulajitaustaa ei tulisi huomioida voimakeinojen käytössä.

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista tosin mahdollistaa laveamman tulkinnan, koska sen sallimat voimakeinot arvioidaan ottaen huomioon kohdehenkilön käytös, tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus ja muut olosuhteet.


Toisaalta voimakeinojen osalta vastuuvapausperusteesta säädetään joka tapauksessa rikoslaissa, joten tämän ei tulisi vaikuttaa voimakeinojen käytön rangaistavuuden arviointiin. Käytännössä tosin voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on usein otettu huomioon samoja seikkoja kuin hätävarjelussa eli henkilöihin liittyvät olosuhteet. Tällöin henkilön kamppailulajitausta on huomioitu siten, että tilanteesta olisi tullut selvitä vähemmällä voimankäytöllä, kuin kamppailulajeja osaamattomalta henkilöltä voitaisiin edellyttää. Voimankäytössä tämä vaikutus on tosin ilmeisesti lievempi kuin hätävarjelussa.


Kamppailulajit ja pahoinpitely


Kuten edellä kerroin, vastapuolen avustajat ja tuomarit tahtovat joskus saada voimakeinojen käytön ja hätävarjelun tuomittua pahoinpitelynä, jos henkilöllä on kamppailulajitaustaa. Jos taas henkilö tuomitaan rangaistukseen pahoinpitelystä, voi kamppailulajitausta vaikuttaa rangaistukseen. Kovempaa rangaistusta kamppailulajitaustan perusteella vaativat vetoavat usein siihen, että henkilö on tiennyt mitä tekee aiheuttaessaan vammoja ja tämän vuoksi rangaistuksen tulisi olla kovempi. Kamppailulajitausta ei kuitenkaan vastoin joitain huhuja tee pahoinpitelystä aina törkeää. Kamppailulajitausta ei myöskään lasketa ”hengenvaaralliseksi välineeksi” vaikka tällaisia huhuja onkin liikkeellä. Kamppailulajien katsominen vaaralliseksi välineeksi tekisi pahoinpitelystä törkeän. Kamppailulajitausta vaikuttaa siis lähinnä aiheutettujen vammojen ja teon tahallisuuden arviointiin.


Tiivistettynä: kamppailulajitausta voi tulla arvioitavaksi pahoinpitelytilanteissa. Useimmiten kamppailulajitaustaa arvioidaan kuitenkin silloin, kun pohdintaan, onko kyseessä ollut hätävarjelu tai hyväksyttävä voimakeinojen käyttö vai nämä ylittävä pahoinpitely. Pahoinpitelyn asteeseen tai rangaistuksen määrään kamppailulajitaustan ei pitäisi vaikuttaa. Kamppailulajitaustaa ei missään näissä tilanteissa arvioida lain näkökulmasta, koska tätä ei suoraa mainita laissa vaikuttavan tekijänä. Kamppailulajitausta kuitenkin vaikuttaa siihen, miten tekijää ja hänen ominaisuuksiaan arvioidaan ja kamppailulajien vaikutus tähän arviointiin on yleensä tekijälle haitallinen. Vaikutus on kuitenkin paljon vähäisempää, kuin useat huhut antavat ymmärtää.


Eelis Paukku Lakimies, toimitusjohtaja KPF Group Oy



© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon