European Green Deal ja Omnibus – EU:n yritysvastuusääntelyn kehitys

Yritysvastuulainsäädäntö on viime vuosina noussut keskeiseksi keskustelunaiheeksi niin EU:ssa kuin koko maailmassa. Yhä useammat yritykset kohtaavat paineita muuttaa toimintatapojaan vastaamaan kasvavia odotuksia ja jopa vaatimuksia ympäristön ja sosiaalisen vastuun osalta. Tämä kehitys on osittain seurausta maailmanlaajuisista ilmiöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, ihmisoikeuksien korostamisesta ja kuluttajien alati kasvavasta vaatimuksesta kestävämpään liiketoimintaan. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelen yritysvastuusääntelyn kehittymistä Euroopan unionissa.

European Green Deal – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma

Komissio esitteli vuonna 2019 kunnianhimoisen European Green Deal -projektin. Sen myötä EU tavoittelee olevansa ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä (The European Green Deal - European Commission). Osana projektia EU on antanut sekundäärinormistoa yhden asetuksen ja kahden direktiivin verran. Taksonomia-asetus (2020/852/EU), Corporate Sustainability Reporting Directive (2022/2464/EU, CSRD) ja Corporate Sustainability Due Diligence Directive (2024/1760/EU, CSDDD). 

Yksinkertaistaen voidaan todeta, että taksonomia-asetus ohjaa Euroopan pääomamarkkinoita tukemaan kestävää liiketoimintaa. CSRD eli kestävyysraportointidirektiivi asettaa yrityksille vaatimuksia vastuullisuudesta raportointiin. CSDDD eli yritysvastuudirektiivi asettaa yrityksille huolellisuusvelvoitteen niiden toimintaan. 

Näiden säädösten myötä on syntynyt tarve ymmärtää, miten lainsäädäntö muokkaa yritysten käytäntöjä ja mikä merkitys sillä on taloudelliselle menestykselle sekä yhteiskunnalliselle vastuulle. Yritysvastuusääntelyä on ollut Euroopan alueella kyllä aiemminkin, mutta se ei ole ollut yhtä kattavaa.

Green Deal -ohjelmassa tavoitteeksi kuvattiin tehdä EU:sta “oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen”. Tämän jälkeen komissio tarkasteli sen laatimisen aikaista sääntelyä aiheeseen liittyen, antoi nipun uutta sääntelyä ja muutti osiltaan vanhaa. Sittemmin komissio puolestaan totesi 11.2.2025 antamassaan tiedonannossa, että sääntelyä onkin nyt liikaa ja EU:n sääntelyä tulee yksinkertaistaa. Tiedonannossa komissio toteaa muun ohella seuraavaa:

“Samalla aiomme keventää merkittävästi kansalaisten, yritysten ja viranomaisten sääntelyrasitusta EU:ssa. Vaurauden lisäämiseksi ja resilienssin parantamiseksi komissio ehdottaa ennennäkemätöntä yksinkertaistamista, jolla luodaan mahdollisuuksia, innovointia ja kasvua. Alamme uudella tarmolla nopeuttaa, yksinkertaistaa ja parantaa EU:n politiikkaa ja lainsäädäntöä ja teemme säännöistä selkeämpiä, helppotajuisempia ja nopeammin täytäntöönpantavia. Aiomme myös syventää yhteistyötämme kaikkien asiaankuuluvien instituutioiden ja sidosryhmien kanssa, jotta saisimme aikaan parempia tuloksia jaetun vastuun kautta.”

Green Deal -ohjelmasta käytiin jonkinasteinen vääntö jäsenvaltioiden kesken ennen sen hyväksymistä. Esimerkiksi yritysvastuudirektiivin osalta alkuperäistä ehdotusta jouduttiin muokkaamaan useaan kertaan, koska käytännössä kaikki EU-maat, jotka kokonsa puolesta ovat vahvassa asemassa unionin päätöksenteossa, vastustivat sitä. Soveltamisalaa (käytännössä: mitä yrityksiä sääntely koskee) nostettiin alkuperäisestä, jolloin yritysvastuudirektiivi soveltuisi vain kaikista suurimpiin yrityksiin. 

Pitkien ja raskaiden neuvottelujen jälkeen direktiivi hyväksyttiin. Riemunjuhlat kestävämmän tulevaisuuden puolesta loppuivat kuitenkin lyhyeen, kun komissio ilmoitti yllä mainitulla tiedonannollaan, että sääntelyä pitää yksinkertaistaa ja tässä tapauksessa vähentää.

Omnibus-direktiivi – muutokset EU:n yritysvastuusääntelyyn

Omnibus-paketti (2026/470/EU) annettiin 24.2.2026. Siinä missä aikaisempi yritysvastuudirektiivin soveltamisala (scope) oli yritykset, joilla on keskimäärin yli 1 000 työntekijää ja joiden maailmanlaajuinen nettoliikevaihto on yli 450 000 000 euroa, Omnibus teki soveltamisalaan seuraavan muutoksen:

“...i) korvataan a alakohta seuraavasti:

1. yrityksellä oli keskimäärin yli 5 000 työntekijää ja sen maailmanlaajuinen nettoliikevaihto oli yli 1 500 000 000 euroa viimeisimpänä tilivuonna, jonka osalta on hyväksytty vuositilinpäätös tai jonka osalta se olisi pitänyt hyväksyä;...”

Alaraja soveltamiselle siis viisinkertaistui työntekijöiden osalta ja yli kolminkertaistui nettoliikevaihdon osalta. Omnibus myös siirsi kaksi vuotta myöhemmäksi kestävyysraportointidirektiivin soveltamisen alkamista niiden suurten yritysten osalta, jotka eivät vielä ole aloittaneet raportointia, sekä listattujen pk-yritysten osalta. Se siirsi myös yhdellä vuodella yritysvastuudirektiivin kansallisen täytäntöönpanon määräaikaa sekä soveltamisen ensimmäisen vaiheen aloittamista (ensimmäinen vaihe koskee suurimpia yrityksiä).

Mielenkiintoista ja jokseenkin haastavaa EU:n oikeusvarmuuden kannalta onkin nyt se, että sääntelyn muuttuessa näin radikaalisti voi syntyä epäsuhtaisia tilanteita kilpailun kannalta. 

Esimerkiksi yritys A on saattanut muuttaa toimintaansa hyvissä ajoin tulevaa sääntelyä silmällä pitäen, jotta sen toiminta on linjassa sääntelyn kanssa. Tällaiset toimet vaativat taloudellista panostusta. Samalla yrityksen A kilpailija, yritys B, on jättänyt viime tinkaan sääntelyn noudattamisen. Resursseilla, jonka se on säästänyt tästä, se on investoinut ja saanut kilpailuetua suhteessa yritykseen A. Lopulta käy ilmi komission ilmoituksen myötä, ettei kummankaan yrityksen olisi tarvinnut soveltaa sääntelyä, vaikka A on siihen jo investoinut.

Yhteenveto – European Green Deal ja Omnibus-direktiivi EU:ssa

Euroopan unionin vastuullisuussääntely alkoi kunnianhimoisesti vuoden 2019 Green Deal -ohjelmalla, jonka myötä EU pyrki ilmastoneutraaliksi muun muassa taksonomia-asetuksen, kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) ja yritysvastuudirektiivin (CSDDD) avulla. Sääntelytaakan kasvaessa komissio kuitenkin julkaisi alkuvuodesta 2025 tiedonannon, jossa se linjasi tarpeen yksinkertaistaa lainsäädäntöä yritysten sääntelyrasituksen keventämiseksi ja innovoinnin mahdollistamiseksi. Tämän suunnanmuutoksen seurauksena helmikuussa 2026 annettu Omnibus-paketti rajasi muun muassa yritysvastuudirektiivin soveltamisalaa ja lykkäsi direktiivien soveltamisaikatauluja. 

Sääntelyn nopea ja radikaali höllentäminen asettaa haasteita EU:n oikeusvarmuudelle ja voi johtaa epäoikeudenmukaisiin kilpailutilanteisiin; etupainotteisesti vastuullisuuteen investoineet yritykset saattavat kärsiä taloudellisen tappion verrattuna resursseja säästäneisiin kilpailijoihinsa, kun suunnitellut velvoitteet eivät lopulta astukaan voimaan odotetussa laajuudessa.

Mikäli Euroopan unionin sääntely ja oikeudelliset kysymykset kiinnostavat laajemminkin, lue myös aikaisempi blogimme: Superliiga, UEFA ja FIFA EU-tuomioistuimessa – mitä C-333/21 tarkoittaa eurooppalaiselle jalkapallolle?

Usein kysytyt kysymykset – European Green Deal ja Omnibus-direktiivi

Mikä on European Green Deal ja mikä sen tavoite on EU:ssa?

European Green Deal on komission vuonna 2019 esittelemä hanke, jonka tavoitteena on muun muassa tehdä Euroopan unionista ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä sekä rakentaa talous, joka on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen.

Mitä keskeisiä säädöksiä European Green Deal sisältää yritysten osalta?

European Green Deal -kokonaisuuteen kuuluu muun muassa taksonomia-asetus (2020/852/EU), kestävyysraportointidirektiivi CSRD (2022/2464/EU) sekä yritysvastuudirektiivi CSDDD (2024/1760/EU). Taksonomia-asetus ohjaa pääomamarkkinoita kestävään liiketoimintaan, CSRD asettaa yrityksille raportointivaatimuksia ja CSDDD asettaa yrityksille huolellisuusvelvoitteen.

Miten Omnibus-direktiivi muutti yritysvastuudirektiivin soveltamisalaa?

Omnibus-paketin (2026/470/EU) mukaan yritysvastuudirektiivin soveltamisraja nostettiin koskemaan yrityksiä, joilla on keskimäärin yli 5 000 työntekijää ja yli 1 500 000 000 euron maailmanlaajuinen nettoliikevaihto, kun aiemmin rajat olivat yli 1 000 työntekijää ja yli 450 000 000 euroa.

Miten Omnibus vaikuttaa CSRD- ja CSDDD-direktiivien soveltamiseen?

Omnibus siirsi CSRD:n soveltamisen alkamista kahdella vuodella niiden suurten yritysten osalta, jotka eivät ole vielä aloittaneet raportointia, sekä listattujen pk-yritysten osalta. Lisäksi se siirsi yhdellä vuodella CSDDD:n kansallisen täytäntöönpanon määräaikaa ja soveltamisen ensimmäisen vaiheen alkamista, joka koskee suurimpia yrityksiä.

Roope Heinonen

KtK, oikeustieteen ylioppilas

Associate

Lakitoimisto KPF

050 533 8431

roope.heinonen@kpflaki.com