Voimakeinot, huolellisuus ja vammantuottamus

Tämä blogikirjoitus liittyy aiheeseen, josta olen istunut avustajana useissa oikeudenkäynneissä viimeisen vuoden aikana hyvin vaihtelevin tuloksin. Kyseinen aihe on voimakeinojen käytöstä seuraava vamma ja siitä seuraava rikosoikeudellinen vastuu. Eli käytännössä siihen, mikä on voimakeinojen käyttäjän vahingonkorvausoikeudellinen ja rikosoikeudellinen vastuu, jos voimakeinojen kohde loukkaantuu voimakeinoja käytettäessä. Kirjoitus koskee erityisesti voimakeinoja työkseen käyttäviä ja heidän työnantajiaan sekä yksityisellä että julkisella puolella, kysymys kuitenkin korostuu jossain määrin yksityisellä turva-alalla.


Olen pyöritellyt tähän liittyvää problematiikkaa useiden oikeudenkäyntien yhteydessä ja teen myöhemmin mahdollisesti tieteellistä tutkimusta aiheesta. Tällaiset kirjoitukset saattavat lipsahtaa helposti ylipitkiksi. Tämän vuoksi kirjoitus sisältää sen vuoksi enemmän juridista systematisointia ja vähemmän käytännön esimerkkejä, mutta korjaan tämän ensi viikolla toisessa aihetta käsittelevässä kirjoituksessa.


Voimakeinot


Kirjoitus on rajattu koskemaan voimakeinoja. Voimakeinojen käsitteestä voit lukea tarkemmin kirjoituksesta:


https://www.kpflaki.com/post/v%C3%A4kivalta-voimak%C3%A4ytt%C3%B6


Oikeudellisessa kontekstissa voimakeinot ovat rikosoikeudellinen käsite. Rikoslain 4:6 § määrittelee, että oikeudesta käyttää voimakeinoja säädetään erikseen lailla. Enemmän kertoo kuitenkin se, mihin kohtaan rikoslakia tämä kohta on sijoitettu. Rikoslain luku neljä on otsikoltaan ”vastuuvapausperusteet” mikä tarkoittaa, että tietyissä tilanteissa voimakeinojen käyttö tarkoittaa käytännössä oikeutusta tehdä teko, joka muissa oloissa olisi rikos. Oikeudesta käyttää voimakeinoja säädetään mm. laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista, poliisilaissa ja pakkokeinolaissa.


Rikosoikeudellinen vastuu


Voimakeinojen käyttäminen voi johtaa joissain tapauksissa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Fyysiset keinot voivat olla muita kuin sallittuja voimakeinoja kahdesta syystä: joko keinot ovat liian rajuja ollakseen sallittuja voimakeinoja tai tilanteessa ei ole oikeutusta käyttää voimakeinoja. Rikoslain 4:6 §:n toisessa momentissa todetaan, että


Voimakeinoja käytettäessä saa turvautua vain sellaisiin tehtävän suorittamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavina, kun otetaan huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, vastarinnan vaarallisuus sekä tilanne muutenkin.”


Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että voimakeinojen on oltava järkevässä suhteessa ongelmaan, jota niillä yritetään ratkaista. Jos voimakeinot ylittävät tämän, on kyseessä rikos. Tästä rikoksesta vapautumisesta säädetään rikoslain 4:6 §:n kolmannessa momentissa:


Jos voimakeinojen käytössä on ylitetty 2 momentissa säädetyt rajat, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos on erittäin painavia perusteita katsoa, ettei tekijältä kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon hänen asemansa ja koulutuksensa sekä tehtävän tärkeys ja tilanteen yllätyksellisyys.”


Koska käytetään termiä ”erittäin painavat perusteet” lainsäätäjä on tarkoittanut, että kynnys vapauttaa voimakeinoja liioitellut taho rikosvastuusta on korkea, korkeampi kuin esimerkiksi hätävarjelussa, jossa käytetään termiä ”[muunlaista toimintaa] ei kohtuudella olisi voinut vaatia”. Jos voimakeinojen käytössä ylitetään sallitut rajat, on teko se rikos, joka se olisi ollut ilman oikeutusta käyttää voimakeinoja. Esimerkiksi fyysiset voimakeinot täyttävät tyypillisesti pahoinpitelyn tunnusmerkistön.


Jos fyysisiä voimakeinoja taas käytetään tilanteeseen, jossa tekijällä ei ole oikeutta lain mukaan käyttää voimakeinoja, syyllistytään silloinkin rikokseen. Tässä epäselvyyttä aiheutuu silloin, jos joudutaan tulkitsemaan, onko henkilöllä ollut laista johtuva oikeus tiettyyn toimeen ja siten oikeus käyttää voimakeinoja sen toimen suorittamiseksi. Esimerkiksi kiinniotolle on aina oltava laista johtuva peruste, jonka jäädessä täyttymättä kiinniotto täyttää pahoinpitelyn ja vapaudenriiston tunnusmerkistön, riippumatta siitä ovatko itse fyysiset keinot olleet suhteellisia ja puolustettavia.


Sallitut voimakeinot


Voimakeinoja käytettäessä tyypillisimmät seuraukset ovat henkilöön kohdistuva kipu ja särky sekä joissain tapauksissa ruumiinvamma, tyypillisesti lievä sellainen. Nämä täyttäisivät pahoinpitelyn tai vammantuottamuksen tunnusmerkistön, ellei oikeutusta voimakeinojen käyttämiseen olisi. Tilannetta arvioidaan kuitenkin eri tavalla silloin, jos henkilöllä on oikeus käyttää voimakeinoja. Voimakeinojen käyttö on aina tietoinen valinta, tämän vuoksi rikoslain 21:5 §:n mukainen pahoinpitely täyttyy aina fyysisiä voimakeinoja käytettäessä. Edellytys pahoinpitelyrikoksen täyttymiselle on: ”Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa”. Jos edellytys voimakeinojen käyttämiselle on olemassa ja voimakeinot ovat puolustettavia, ei tämä väkivalta täytä pahoinpitelyn edellytyksiä.


Tilanne muuttuu haastavaksi silloin, jos voimakeinojen käytön kohteelle syntyy ruumiinvamma. Tällöin joudutaan pohtimaan useita kysymyksiä. Tilanne on kaikkein selkein, jos kyseisillä voimakeinoilla pyritään aiheuttamaan kyseisen vamman ja saaden täten aikaan halutun vaikutuksen. Esimerkiksi ampuma-asetta käytettäessä pyritään aiheuttamaan voimakasta kipua lävistämällä iho, lihaksistoa ja muuta kudosta metallikappaleella ja pamppua käytettäessä taas aiheutetaan kipua ja lihaksen puristumista. Jos näiden voimakeinojen seurauksena kohteelle aiheutuu tavoiteltu ruumiinvamma, ,mahdolliset ongelmat voivat liittyä vain siihen, onko keinojen käytölle ollut perustetta.


Voimakeinojen oikea käyttö


Näiden voimakeinojen välittömänä sivutuotteena voi syntyä myös muita, voimakeinoilla tavoiteltuun vammaan liittyviä vahinkoja, kuten verenpurkaumia ja luiden murtumista, jotka ovat suoranaisesti liitännässä päätavoitteeseen ja siten pääosin yhtä ongelmattomia kuin itse päätavoite rikosvastuun näkökulmasta. Jos seuraukset kuitenkin ylittävät tavoitellun, voidaan joutua arvioimaan sitä, onko voimakeinoja käytetty oikein. Esimerkiksi päähän kohdistuneen pampun lyönnin seurauksena aiheutunut aivoverenvuoto ja kallonmurtuma on huomattavasti vakavampi seuraamus kuin lihakseen aiheutunut verenpurkauma. Pampulla päähän lyöminen ei myöskään ole pampun oikea käyttötapa, jos käytetään voimakeinoja, minkä vuoksi voidaan todeta seuraamuksen aiheutuneen voimakeinojen väärästä käyttötavasta. Tällöin ollaan rikosoikeudellisen vastuun piirissä eli on tehty pahoinpitely tai vammantuottamus.


Voimakeinojen oikea käyttö on vielä epäselvempää silloin, kun keinolla ei varsinaisesti pyritä aiheuttamaan vammaa. Esimerkiksi henkilön kuljettamisella tai maahan viemisellä pyritään ainoastaan siirtämään henkilöä paikasta A paikkaan B tai siirtämään häntä vertikaalisessa suunnassa eri asentoon. Näin tehtäessä tavoitteena ei ole aiheuttaa henkilölle vamma. Silloin tällöin vahinkoja kuitenkin sattuu, kohdehenkilö voi esimerkiksi tarttua jostain kiinni kesken kuljetuksen ja rikkoa sormensa tai vastustella alasvientiä pyöräyttäen samalla nilkkansa ympäri. Tällöin joudutaan arvioimaan sitä, onko vamma aiheutunut voimakeinojen käyttäjästä johtuvasta syystä.


Koska vammaa ei ole pyritty aiheuttamaan voimakeinoilla, eivät voimakeinot ole tällöin oikeutus vamman aiheuttamiselle. Jos siis voimakeinojen käyttäjä on aiheuttanut vamman omalla toiminnallaan, on hän rikosoikeudellisessa vastuussa. Jos taas vamma on aiheutunut voimakeinojen vastustelusta tai voimakeinojen oikeasta suorittamisesta tietyissä olosuhteissa, ei kyseinen vamma ole tällöin voimakeinojen käyttäjän syytä, eikä olla rikosoikeudellisen vastuun piirissä.


Vammantuottamus – pahoinpitely


Rajanveto vammantuottamuksen ja pahoinpitelyn välillä on myös keskeistä, jos voimakeinoja käytettäessä on mahdollisesti syyllistytty rikokseen. Tämä on olennaista tekijälle, koska se vaikuttaa teosta määrättävään rangaistukseen. Rajanveto on myös olennainen vahingonkorvausvastuun kannalta. Jos kyseessä on vammantuottamus, tekijän työnantaja on lähtökohtaisesti vastuussa vahingosta, pahoinpitelyssä tekijä taas korvaa vahingon itse. Katso tästä tarkemmin:


https://www.kpflaki.com/post/milloin-ty%C3%B6nantaja-vastaa-ty%C3%B6ntekij%C3%A4n-aiheuttamasta-vahingosta


Rajanveto pahoinpitelyn ja vammantuottamuksen välillä on teon tahallisuus: onko tekijä tahallaan pyrkinyt aiheuttamaan seurauksen vai onko seuraus aiheutettu huolimattomuudella. Jos tilanteeseen ei liittyisi minkäänlaista oikeutta käyttää voimakeinoja, olisi kyseessä melko selkeästi pahoinpitely, koska henkilöön kohdistetaan väkivaltaa. Voimakeinoja käyttäessä tilanne on kuitenkin toinen. Koska henkilöön kohdistettu väkivalta on voimakeinoja käytettäessä lähtökohtaisesti oikeutettua, joudutaan tarkastelemaan itse vammautumistilannetta. Aluksi arvioidaan, onko henkilö pyrkinyt aiheuttamaan vammaa ja onko hänellä ollut oikeus tähän. Jos vammaa ei ole pyritty aiheuttamaan, ei kyseessä ole pahoinpitely. Kyseinen teko voi kuitenkin olla vammantuottamus, jos kyseistä vammaa ei ole pyritty aiheuttamaan ja vammaa ei olisi aiheutunut ilman voimakeinojen käyttäjän huolimattomuutta. Tämä on tyypillisempi tilanne voimakeinoja käytettäessä.


Yhteenveto


Voimakeinot voivat ylittää rikoslain sallimien keinojen rajat kahdella tapaa: joko voimakeinojen käyttöön ei ole oikeutta tai voimakeinoja käytetään suhteettoman paljon. Voimakeinojen suhteeton käyttäminen kattaa myös sellaisia vääriä tapoja käyttää voimakeinoja, jotka aiheuttavat sellaista vahinkoa, jota keinoilla ei tavoitella. Voimakeinoilla on sallittu aiheuttaa ruumiinvamma, jos voimakeinojen määritelmän mukaisena tavoitteena on aiheuttaa ruumiinvamma, kuten pampun tai ampuma-aseen käytössä. Muunlainen ruumiinvamma taas voi tietyissä tapauksissa johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämä on tilanne silloin, jos voimakeinojen huolimaton käyttö aiheuttaa ruumiinvamman.


Voimakeinojen oikeanlainen käyttö ei sen sijaan täytä vammantuottamuksen tunnusmerkistöä eli huolimattomuutta. Myöskään voimakeinojen kohteen vastustelusta aiheutunut vamma ei lähtökohtaisesti ole voimakeinojen käyttäjän syytä. Voimakeinoja käytettäessä tulee kuitenkin muistaa, että huolellisuutta on haastava näyttää toteen silloin, jos vamma aiheutuu. Useissa tapauksissa tuomioistuimet ovat olettaneet huolimattomuutta olleen olemassa jo silloin, jos vamma on aiheutunut, vaikka syyttäjällä tulisi olla todistustaakka huolimattomuudesta.


Lue lisää turva-alan kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/turva-ala


Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group Oy




© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon