top of page

Voiko poliittiset lakot kieltää?

Suomen oikeusjärjestelmässä ei ole poliittisiin lakkoihin kohdistuvaa nimenomaista sääntelyä, mutta käytännössä niiden sallimiseen, rajoittamiseen ja kieltämiseen sovelletaan sekä Suomen perustuslakia että tavallista lainsäädäntöä. Lisäksi tähän vaikuttaa Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Tässä blogikirjoituksessa käsittelen poliittisten lakkojen kieltämisen mahdollisuutta valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta. Poliittisista lakoista voit lukea lisää tämän linkin takaa.


Kansallinen lainsäädäntö


Poliittisten lakkojen rajoittamista ja kieltämistä arvioitaessa on huomioitava mahdollisuus eri oikeuksien ristiriitatilanteista. Arviointia vaikeuttaa esimerkiksi se, että eron tekeminen puhtaasti poliittisen ja poliittisluonteisen työtaistelun välillä on vaikeaa, koska tavoiteltujen poliittisten muutosten on lähes aina osoitettavissa vaikuttavan myös sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin.


Tällä hetkellä sekä poliittiset että poliittisluontoiset lakot ovat lähtökohtaisesti sallittuja kansallisessa lainsäädännössä. Tätä osoittaa työehtosopimuslain 8 §, joka rajoittaa lakko-oikeutta vain siltä osin, kun lakko kohdistuu työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Virkaehtosopimuslakien soveltamisalalla tilanne on kuitenkin eri: valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n, evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annetun lain 8 §:n ja kunnan ja hyvinvointialueen virkaehtosopimuksista annetun lain 8 §:n mukaan lakot ovat kiellettyjä, mikäli niillä pyritään vaikuttamaan muihin kuin sopimuksenvaraisiin asioihin, kuten poliittisiin päätöksiin.


Ongelmia aiheuttaa työoikeuden ja valtiosääntöoikeuden suhde toisiinsa; valtiosääntöoikeudellisesti ei ole merkitystä sillä, painostetaanko julkista valtaa työstä kieltäytymällä vai vapaa-aikana järjestetyillä mielenosoituksilla. Kysymyksessä on vain painostuksen teho. Työmarkkinoiden ja yritysten näkökulmasta tilanne on eri, sillä varsinainen työajan lakon painostusvaikutus kohdistuu ensi kädessä työnantajaan.


Suomen perustuslain 13 §:n 2 momentin yhdistymisvapaus ja 7 §:n mukainen oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen luovat kansallisessa lainsäädännössä lähtökohdat työtaistelu- ja lakko-oikeuden arviointiin.


Perustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan:


Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi.


 Perustuslain 7 §:n mukaan:


Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.


Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.


Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.


Yleinen työtaisteluoikeus näkyy käytännössä siten, että yksilöille ei saa säätää sellaista työrauhavelvollisuutta, joka merkitsisi työvelvollisuutta.


Poliittisten työtaisteluiden ollessa pääsääntöisesti julkiseen valtaan kohdistettuja mielenosoitustoimenpiteitä, korostuu lisäksi perustuslain 12 §:n mukainen sananvapaus, jonka toisen virkkeen mukaan sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.


Kun puhutaan poliittisesta lakosta, nousee esiin myös perustuslain 2 §, jonka 2 momentin mukaan:


Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.


Lähtökohtaisesti lakko-oikeuden käyttö on säännöksen mukaisten toimintaoikeuksien käyttämistä ja yhteiskunnallisiin oloihin vaikuttamista.


Perustuslain näkökulmasta lakko-oikeuden rajoittaminen voidaan nähdä jokseenkin ongelmalliseksi. Sinänsä poliittisen lakon voidaan katsoa olevan oikeudellisesti oikeastaan mielenosoitus työtaistelun sijasta. Kyseessä olisi siis perustuslain 13 §:n yhdistymisvapauden ohella perustuslain 12 §:n mukaisen sananvapauden rajoittaminen. Perusoikeudet eivät toki ole siten absoluuttisia, että niitä ei voitaisi rajoittaa missään laajuudessa eikä millään edellytyksillä.


Perustuslain 13 §:n 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Perusoikeuden sisältö määräytyy siis täsmällisesti vasta perusoikeussäännösten ja tavallisen lainsäädännön muodostamasta kokonaisuudesta.


Perustuslain 22 §:n mukaisesti julkisen vallan on kuitenkin turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joten poikkeuksien tekemisen tulisi olla hyvin rajattua. Vastaavasti kyseenalaisena voidaan pitää lakko-oikeuden rajoittamista henkilön perustuslain 7 §:n mukaisen henkilökohtaisen vapauden, koskemattomuuden ja turvallisuuden kustannuksella.


Kansainvälisten sopimusten vaikutus


Edellä käsitelty pakkotyön kielto kuuluu Kansainvälisen työjärjestön, eli ILO:n, työntekijöiden perustavaa laatua oleviin oikeuksiin, minkä lisäksi siitä säädetään Euroopan sosiaalisen peruskirjan I osassa ja Euroopan ihmissoikeussopimuksen 4 artiklassa sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, eli KP-sopimuksen, 8 artiklassa.


Lakko-oikeus on nimenomaisesti mainittu esimerkiksi taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksen, eli TSS-sopimuksen, 8 artiklassa. Lisäksi siitä säädetään Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa. TSS-sopimuksen 8 artiklan 3 kohdassa viitataan ILO:n yleissopimukseen nro 87, ja ILO:n piirissä lakko-oikeus on kehittynyt yleissopimuksen nro 87 valvontakäytännön pohjalta. Edellä mainittujen lisäksi Suomessa ylipäätään työtaisteluoikeuteen vaikuttavia ihmisoikeussopimuksia ovat ILO:n yleissopimus nro 98 ja Euroopan ihmisoikeussopimus. Lisäksi KP-sopimuksen 22 artiklassa säädetään yhdistymisvapaudesta.


Poliittisten lakkojen kannalta keskeisessä osassa on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla ja Kansainvälinen työjärjestön yleissopimus nro 87. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa ei ole viitattu, eikä sillä ole muutoinkaan suoraa yhteyttä, ILO:n käytäntöön. Tästä huolimatta sekä ILO:n yleissopimus nro 87 että TSS-sopimus ovat edelleen merkityksellisiä perusoikeuskirjan tulkinnassa.


Euroopan parlamentti julkaisi 2023 tehdyn tutkimuksen poliittisten lakkojen tilanteesta EU:ssa. Yhtenä tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että sovellettaessa perusoikeuskirjan 28 artiklaa, ottaen huomioon myös muut aiheeseen vaikuttavat sopimukset ja säännökset, lakko-oikeutta tulisi voida käyttää protestina sellaista politiikkaa vastaan, joka koskisi

esimerkiksi vanhuuseläkkeiden tason alentamista, työlainsäädännön jouston lisäämistä tai palkkojen nostamisen rajoittamista elinkustannusten mukaisesti. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin myös, että poliittisten lakkojen sääntelyä pitäisi selkeyttää, sillä suuressa osassa jäsenvaltioita tilanne on aiheen osalta epäselvä eikä sääntely ole yhtenäistä.


ILO:n tärkein toimintamuoto työelämän kansainvälisen sääntelyn alalla on kansainvälisten yleissopimusten ja suositusten valmistelu, hyväksyminen ja valvonta. Suositukset eivät ole kuitenkaan oikeudellisesti sitovia. ILO:n erityinen valvonta koskee ammatillista järjestäytymisvapautta ja -oikeutta riippumatta siitä, ovatko valtiot liittyneet niihin vai eivät. ILO:n valvontakäytännössä ei ole kuitenkaan kiinnitetty huomiota poliittisen lakon arviointiin julkisoikeuden kannalta.


ILO:n valvontakäytännössä lähtökohtana on, että lakkojen kestolle ei tulisi asettaa aikarajaa, ja ettei taloudellisia näkökohtia pidä perustella lakko-oikeuden rajoittamisella. Lakko-oikeutta voidaan rajoittaa vain kansallisessa hätätilanteessa ja rajoitetun ajan sekä niillä aloilla, joiden keskeyttäminen vaarantaisi koko väestön tai osan väestöstä hengen, henkilökohtaisen turvallisuuden tai terveyden. Lisäksi lakko-oikeutta voidaan rajoittaa tai kieltää valtion nimissä valtaa käyttäviltä virkamiehiltä.


ILO:n yhdistymisvapauskomitea on todennut, että lakko-oikeus on työntekijöiden ja heidän järjestöjensä perusoikeus siltä osin kuin sitä käytetään keinona puolustaa heidän taloudellisia ja sosiaalisia etujaan. Lakko-oikeutta ei pitäisi rajoittaa koskemaan vain työriitoja, vaan työntekijöiden ja heidän järjestöjensä tulisi tarvittaessa pystyä ilmaisemaan laajemmassa yhteydessä tyytymättömyytensä jäsentensä etuja koskeviin taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin.


Vaikuttaa siltä, että kun poliittiset lakot ymmärretään niiden laajassa merkityksessä, on kieltäminen kansainvälisten sopimusten soveltamisalalla ainakin osittain mahdollista. Tämä johtuu siitä, että esimerkiksi ILO on jättänyt viime kädessä hyvinkin laajan mahdollisuuden poliittisen lakon rajoittamiseen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa, että poliittiset lakot, jotka tehtäisiin vastareaktiona hallituksen tekemään toimeen ja jotka eivät liity taloudellisiin ja sosiaalisiin etuihin, voitaisiin kieltää kokonaan.


Kun käsitellään poliittisluontoisia lakkoja eli työtaistelutoimia, jotka kohdistuvat työntekijöiden taloudellisiin ja sosiaalisiin etuihin, voidaan vastaavan kiellon katsoa johtavan ihmisoikeussopimusten rikkomiseen. Myös kohtuuttomat rajoitukset vastaavan lakko-oikeuden käyttöön voisivat johtaa tähän. Tilannetta kuitenkin monimutkaistaa se, että poliittisiin lakkoihin kohdistuvaan kansainväliseen sääntelyyn liittyy paljon epävarmuutta, mikä edelleen heijastuu muista valtioista Euroopassa ja sen ulkopuolella.


Yhteenveto


Sekä kansallisen lainsäädännön että kansainvälisten sopimusten soveltamisalalla lakko-oikeuden rajoittamisen tulee olla perusteltua ja harkittua. Suomessa poliittisten lakkojen sääntelyn ongelma näyttää olevan ensisijaisesti siinä, että lakolla aikaansaatu painostus on kohdistettu eri osapuoleen kuin mihin se tosiasiallisesti kohdistuu. On katsottu, että jotta välillisesti perusoikeuksiin kuuluva lakko-oikeus saadaan turvattua, on se turvattava myös työoikeuden piirissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lakko-oikeuttaan harjoittavaa työntekijää ei saa irtisanoa lakkoon osallistumisen perusteella.


Kansallisen lainsäädännön perusteella lakko-oikeuden rajoittaminen tai kieltäminen voi olla ongelmallista, mutta ei mahdotonta. Kansainvälisen oikeuden alalla puhtaasti poliittisten lakkojen kieltämistä ei ole sinänsä rajoitettu. Kuitenkin puhuttaessa poliittisluontoisesta lakosta on huomattava, että kansainvälisessä oikeudessa oikeus sellaisen pitämiseen on lähtökohtaisesti turvattu.


Lue lisää työoikeuskirjoituksiamme:


ON, LKV

Julkinen kaupanvahvistaja

Oikeusnotaari

Lakitoimisto KPF


050 5513 013




15 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comentarios


bottom of page