top of page

Työnantajan vastuu työntekijän rikoksesta

Saamme silloin tällöin kysymyksiä työnantajan vastuusta työntekijän tekemistä rikoksista. Erityisesti silloin, kun rikos kohdistuu johonkin työnantajan asiakkaaseen tai se tehdään muutoin työtehtävissä, työnantajan vastuukysymykset voivat olla keskeisessä roolissa. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi työnantajan vastuun perusteet.


Vahingonkorvausvastuu


Työnantaja on tietyissä tilanteissa vastuussa siitä, jos työntekijä aiheuttaa vahinkoa jollekin. Tätä koskeva, niin sanottu isännänvastuusäännös on vahingonkorvauslain 3:1 §:ssä:


Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.”


Keskeisiä termejä tässä ovat ”virhe” ja ”laiminlyönti”. Huolimattomuudella aiheutetut vahingot kuuluvat laajasti tämän piiriin. Moni rikos on rangaistava myös tuottamuksellisena eli huolimattomuuttaan tehtynä. Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi vammantuottamus ja työturvallisuusrikos. Vahinko tulee kuitenkin aiheuttaa ainakin jotenkin työhön liittyen.


Tahalliset teot ovat lähtökohtaisesti työnantajan vastuulle kuuluvia, paitsi jos tahallinen rikos on ollut työtehtäviin liittymätön ja työtehtävien ulkopuolinen. Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä tehtävä asiakkaan pahoinpitely voi olla työtehtäviin liittymätön teko. Tahallinen pahoinpitelyrikos voi aiheuttaa työnantajalle korvausvastuun, jos pahoinpitely tehdään työnantajan intressissä olevassa toiminnassa, esimerkiksi voimakeinoja käytettäessä työtehtävässä. Nämä ovat vaikeita tapauskohtaisia rajanvetoja, jotka ratkotaan aina tapauksen yksityiskohtien perusteella.


Työnantaja ja työntekijä vastaavat vahingosta periaatteessa yhteisvastuullisesti, mutta työntekijän vastuu realisoituu vahingonkorvauslain 6:2 §:n mukaan vain, jos korvausta ei saada työnantajalta. Jos työntekijä on aiheuttanut vahingon tahallaan, vahingonkärsijä voi periä häneltä täyden korvauksen heti vahingonkorvauslain 4:1 §:n mukaan:


Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa opetukseen liittyvässä työssä vahingon, vastaa hän vahingosta tässä pykälässä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Sama koskee hoitolaitoksessa hoidettavana olevan hoitoon liittyvässä työssä tai vangin vankityössä aiheuttaman vahingon korvaamista.


Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.”


Näissäkin tapauksissa työnantaja tosin joutuu käytännössä useammin maksajaksi, koska häneltä rahat saa työntekijää helpommin. Työnantaja voi toki tällöin vaatia korvausta työntekijältä tämän jälkeen, jos häneltä on saatavissa varoja.

On aiheellista huomauttaa, että säännös kattaa myös vuokratyöntekijät. Myös epäitsenäinen pienyrittäjä, esimerkiksi laskutuspalvelun kautta työskentelevät, lasketaan säännöksen soveltamisalassa työntekijöiksi.


Rikosvastuu


Rikoksen tekijä on aina yksityishenkilö. Sanktio voidaan kuitenkin tietyissä tapauksissa ulottaa oikeushenkilöön, kuten yritykseen. Tällöin yritykselle tuomitaan rangaistukseksi yhteisösakko. Tämän edellytykset ovat rikoslain 9 luvussa. Rikoslain 9:2 §:n mukaan:


Oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi.

Yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen. Yhteisösakkoon ei kuitenkaan tuomita sellaisen asianomistajarikoksen johdosta, jota asianomistaja ei ilmoita syytteeseen pantavaksi, ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.” 


Termi ”oikeushenkilön toiminnassa” määritellään rikoslain 9:3 §:ssä:

Rikos katsotaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän kuuluu oikeushenkilön johtoon tai on virka- tai työsuhteessa oikeushenkilöön taikka on toiminut oikeushenkilön edustajalta saamansa toimeksiannon perusteella.


Oikeushenkilöllä ei ole oikeutta saada rikoksentekijältä korvausta maksamastaan yhteisösakosta, ellei korvausvelvollisuus perustu yhteisöistä tai säätiöistä annettuihin säädöksiin.”


Kriteerit ”toimia puolesta” ja ”toimia hyväksi” ovat melko laajoja. Hyväksi toimiminen kattaa kaikenlaista toimintaa, jossa osakeyhtiö hyötyy toiminnasta, jopa sellaista toimintaa, jota yhtiössä ei ole hyväksytty. Tätä sovelletaan erityisesti työ- ja ympäristörikoksissa, joissa paikallisesti tehty lainvastainen päätös ei yleensä ole yhtiön johdon tiedossa. Osakeyhtiö välttyy vastuusta lähinnä, jos tekijä nimenomaisesti toimii vastoin yhtiön tahtoa ja häntä on valvottu asianmukaisesti.


Osakeyhtiö voidaan tuomita rangaistukseen vain niissä tilanteissa, joissa rikoslaissa erikseen mainitaan, että rikokseen sovelletaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta. Näitä rikoksia ovat esimerkiksi:


- kiihottaminen kansanryhmää vastaan- lahjuksen antaminen- laittoman maahantulon järjestäminen- eläinsuojelurikos- paritus- ihmiskauppa- osa veropetoksista- yritysvakoilu- rahanpesu- rahanväärennys- tietomurto- salakuljetus- työturvallisuusrikos- ympäristörikokset

Muissa rikoksissa yhteisösakkoa ei voi tuomita. Yhteisösakon rahamäärä voi olla 850-850 000 euroa. Tyypillinen yhteisösakko on joitain tuhansia euroja.


Yhteenveto


Työnantaja voi joutua usein vastuuseen työntekijän tekemästä rikoksesta. Erityisen usein realisoituu työnantajan vahingonkorvausvastuu. Sen sijaan työnantajan rikosvastuu on huomattavasti harvinaisempi, koska tämä on rajattu vain tiettyihin rikoksiin, jotka eivät ole työelämän yleisimpiä rikoksia. Tämä kannattaa ottaa huomioon vakuutusturvassa, ja tarkistaa erityisesti se, miten vakuutus kattaa työntekijän aiheuttamia rikosvahinkoja.


Lue lisää työoikeuskirjoituksiamme:


Julia Sieppi

OTM (väitöskirjatutkija), luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, rikosoikeus

Lakitoimisto KPF


Puh: 050 5300 152



 

210 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page