Syyttäjän tekemä esitutkinnan rajoittamispäätös ei estänyt syytteen nostamista – KKO 2025:18
- Fanni Korhonen
- 14 tuntia sitten
- 4 min käytetty lukemiseen
Syyttäjän keskeisin tehtävä on rikosvastuun toteuttamisesta huolehtiminen yhteiskunnan puolesta. Tässä oikeustapauskommentissa avaan korkeimman oikeuden 6.2.2025 antaman ratkaisun, jossa arvioitiin syyttäjän syyteoikeutta tilanteessa, jossa syyttäjä oli ensin päättänyt rajoittaa esitutkinnan vähäisyysperusteella ja myöhemmin aloittanut asiassa esitutkinnan uudelleen. Esittelen ensin tapausta koskevat keskeiset oikeusohjeet, sen jälkeen tapauksen taustat ja lopuksi korkeimman oikeuden ratkaisun.
Keskeiset oikeusohjeet
Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (jäljempänä rikosoikeudenkäyntilaki) 1 luvun 2–13 §:ssä säädetään syyttäjän syyteoikeudesta. Rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 2 § kuuluu seuraavasti:
”Syyttäjän tehtävänä on nostaa rikoksesta syyte ja ajaa sitä.
Syytteen nostamisen edellytyksistä säädetään 6 §:n 1 momentissa. Lisäksi noudatetaan, mitä asianomistajan syyttämispyynnöstä ja muista erityisistä syytteen nostamisen edellytyksistä muualla laissa säädetään.”
Syytteen nostamisen edellytyksistä säädetään rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 6 §:ssä:
”Syyttäjän on nostettava syyte epäillystä rikoksesta, jos hän katsoo, että:
1) se on laissa säädetty rangaistavaksi;
2) sen syyteoikeus ei ole vanhentunut; ja
3) on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.
Vaikka on olemassa todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tueksi ja muut 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät, syyttäjä saa kuitenkin jättää syytteen nostamatta 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla.”
Syyttäjän tärkeimmät tehtävät ovat syyteharkinta ja syytteen ajaminen. Syyttäjän tehtävä on siis päättää, nostetaanko asiassa esitutkintamateriaalin perusteella syyte vai ei. Rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 7 ja 8 §:ssä on säädetty, millä perusteilla syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta. Syyttämättäjättämispäätöksestä tarkemmin voi lukea juristimme Julia Siepin kirjoittamasta blogitekstistä.
Olen kirjoittanut aiemmin blogitekstin, jossa kerron yleisesti esitutkinnan rajoittamisesta sekä erityisesti vähäisyysperusteesta esitutkinnan rajoittamisessa. Mainittakoon tässä kuitenkin tiivistetysti korkeimman oikeuden ratkaisun kannalta olennaiset säännökset. Esitutkintalain 3 luvun 10 §:ssä säädetään otsikkonsa mukaisesti esitutkinnan rajoittamisesta. Pykälän 1 momentti koskee harkinnanvaraista esitutkinnan rajoittamista, ja se kuuluu seuraavasti:
”Syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.”
Pykälän 3 momentissa sen sijaan säädetään, että esitutkinta on aloitettava uudelleen rajoittamispäätöksenkin jälkeen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä.
Niin kutsuttu vähäisyysperuste on yksi harkinnanvaraisen esitutkinnan rajoittamisen muodoista. Vähäisyysperuste ilmenee syyttämättäjättämispäätöstä koskevasta rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 7 §:n 1 kohdasta:
”Syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta:
1) jos epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä.”
Esitutkinnan rajoittamisen taustalla vaikuttaa ennen kaikkea periaate prosessitaloudellisuudesta. Esitutkinnan rajoittaminen on tärkeä keino säästää kaikkien rikosasian käsittelyketjussa toimivien resursseja ja voimavaroja. Usein päätös esitutkinnan rajoittamisesta vähäisyysperusteella voidaan tehdä jo esitutkinnan alussa.
Tapauksen taustat
Asia sai alkunsa, kun henkilöä A epäiltiin niskoittelusta poliisia vastaan. Epäillyn rikoksen tekopäivä oli 17.2.2021, ja syyttäjä oli tuona samaisena päivänä tehnyt esitutkinnan rajoittamispäätöksen vähäisyysperusteella tutkinnanjohtajan esityksestä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että käynnissä ollut esitutkinta lopetettiin. Syyttäjä oli kuitenkin vähän alle kuukausi myöhemmin tehnyt päätöksen esitutkinnan jatkamisesta, koska asiassa oli tullut ilmi sellaisia uusia seikkoja, joiden vuoksi tutkinnan jatkamiseen oli syyttäjän arvion mukaan perusteltua syytä.
Syyttäjä nosti asiassa syytteen ja vaati A:lle rangaistusta niskoittelusta poliisia vastaan. A vaati ensisijaisesti syytteen tutkimatta jättämistä, koska syyttäjällä ei A:n mukaan ollut asiassa syyteoikeutta esitutkinnan jatkamista koskevan perustellun syyn puuttuessa. Toissijaisesti A kiisti syytteen. Syyttäjä puolestaan esitti vasta-argumentin, että käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa tutkia, oliko asiassa perusteltua syytä jatkaa esitutkintaa, sillä syyttäjä oli päättänyt asiasta harkintavaltansa rajoissa.
Käräjäoikeus arvioi tilannetta eriävästi syyttäjän näkemyksestä. Käräjäoikeus katsoi, että se oli toimivaltainen ratkaisemaan kysymyksen siitä, oliko asiassa ollut esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentin mukainen perusteltu syy aloittaa esitutkinta uudelleen ja oliko syyttäjällä näin ollen asiassa syyteoikeus.
Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan asiassa oli keskeistä arvioida, oliko syyttäjän tietoon tulleet uudet seikat johtaneet siihen, ettei epäiltyä tekoa ollut sen haitallisuus ja siitä ilmenevä epäillyn syyllisyys huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvioiden vähäisenä. Käräjäoikeus katsoi, että oikeusvarmuus ja ennakoitavuus edellyttävät, ettei esitutkinnan jatkaminen voi perustua siihen, että syyttäjä arvioi tilannetta uudelleen jo aiemmin tiedossa olleiden seikkojen perusteella ja päätyy asiassa ainoastaan erilaiseen ratkaisuun kuin ensimmäisellä kerralla arvioidessaan.
Syyte jätettiin tutkimatta, sillä käräjäoikeus katsoi, ettei syyttäjän esittämillä esitutkinnan jatkamista koskevan päätöksen perusteilla ollut laissa tarkoitettua perusteltua syytä aloittaa esitutkintaa uudelleen. Syyttäjä valitti asiasta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Syyttäjälle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko syyttäjällä syyteoikeus vaatia A:lle rangaistusta niskoittelusta poliisia vastaan.
Korkein oikeus korosti ensinnäkin, ettei lainsäädännössä ole säännöstä, jossa syyteoikeuden edellytykseksi olisi säädetty edes esitutkinnan toimittaminen. Korkein oikeus totesi, että esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentin sanamuodolla ”esitutkinta on aloitettava uudelleen, jos siihen asiassa ilmenneiden uusien seikkojen vuoksi on perusteltua syytä” velvoitetaan aloittamaan esitutkinta uudelleen perustellun syyn ollessa käsillä. Säännöksessä ei siten rajoiteta esitutkinnan uudelleen aloittamista mitenkään.
Korkein oikeus vertasi säännöstä syyttämättäjättämispäätöksestä säädettyyn rikosoikeudenkäyntilain 1 luvun 11 §:n 1 momenttiin, jonka mukaisesti syyttäjä saa peruuttaa syyttämättäjättämispäätöksensä vain silloin, ”jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin”. Korkein oikeus totesi, ettei esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentin säännöstä ole perusteltua tulkita siten, että sillä säädettäisiin syyteoikeuden edellytyksistä. Perusteluissaan korkein oikeus totesi, että myöskään se, että esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa sekä kyseisen pykälän 1 momentissa on viitattu syyttämättäjättämispäätöksen edellytyksiin, ei johda siihen, että 3 momenttia arvioitaisiin sen sanamuodosta poiketen.
Ratkaisussa esitettiin myös, että koska esitutkinnan rajoittamispäätöksellä ei oteta kantaa siihen, onko epäilty syyllistynyt rikokseen, ei sitä voida myöskään rinnastaa sellaiseen ratkaisuun, jolla rikoksesta epäilty olisi lopullisesti tuomittu tai vapautettu. Korkein oikeus viittasi tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kohdassa säädettyyn ne bis in idem -kieltoon, jonka mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.
Korkeimman oikeuden mukaan esitutkinnan uudelleen aloittamisen edellytysten täyttymistä ei voida pitää syyteoikeuden edellytyksenä myöhemmin vireille tulleessa rikosoikeudenkäynnissä. Näin ollen korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen. Asia palautettiin käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi, koska syyte käräjä- ja hovioikeudessa oli jätetty tutkimatta.
Yhteenveto
Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan esitutkinnan uudelleen aloittamisen edellytysten täyttymistä ei voida pitää syyteoikeuden edellytyksenä myöhemmin vireille tulleessa rikosoikeudenkäynnissä. Tuomioistuimen tutkimisvaltaan ei kuulu sen arvioiminen, onko syyttäjällä riittävät perusteet määrätä esitutkinta aloitettavaksi uudelleen.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
ON
Trainee
Lakitoimisto KPF
050 5338 295
Comentários