Kirjoitan taas aiheesta, josta minulta kysytään kohtuullisen usein. Saako ravintolan työntekijä tai ravintolassa työskentelevän vuokrafirman työntekijä päästää asiakkaan maksamalla jonon ohitse, tai antaa tälle muita etuja rahasta, kuten palvella tätä ennen muita? Entä voiko tutulta asiakkaalta jättää maksun perimättä tietystä palvelusta? Vastaus jonon ohitse päästämiseen eroaa hieman sen mukaan, onko kyseessä ulkoistettu palvelu tai vuokrafirman työntekijä tai ravintolan oma työntekijä. Maksun perimättä jättäminen vaikuttaa, onko kyseessä tavaran vai palvelun luovutus. Käsittelen nämä kaikki tilanteet erikseen, mutta aluksi kirjoitan kaikkia näitä koskevista yleisistä säännöksistä. Jos etsit vastausta vain omaa asemaasi koskevaan ongelmaan etkä ole kiinnostunut asian tarkemmasta, hyppää seuraavaan otsikkoon.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, ravintola- tai muu yleisölle tarjottava palvelu on aina sopimusperusteinen, vaikka kirjallista sopimusta tästä ei yleensä tehdäkään ravintolapalveluista. (https://www.kpflaki.com/blog/miksi-asiakas-ei-voi-tulla-ravintolaan-likaisissa-vaatteissa-vaikka-tätä-ei-erikseen-kielletä) Sopimus sitoo sekä asiakasta että ravintolaa. Ravintolaa sopimus sitoo yrityksenä eli oikeushenkilönä, jos toimintaa harjoitetaan yhtiömuodossa. Sopimuksen ehdot taas määräytyvät mainonnan ja tilanteen mukaan.
Ilman erityistä syytä yksittäistä asiakasta ei saa palvella huonommilla ehdoilla kuin mitä yleisesti tarjotaan ilman, muutoin voidaan syyllistyä syrjintään. (https://www.kpflaki.com/blog/ravintolalla-on-oikeus-valita-asiakkaansa-yksi-väärinymmärretyimpiä-lauseita) Asiakasta saadaan kuitenkin kohdella paremmilla ehdoilla kuin muita asiakkaita, esimerkiksi omistajan tutuille saadaan tarjota ilmainen sisäänpääsy tai tietyille ihmisryhmille voidaan tarjota ilmainen juoma, esimerkiksi kyseisenä päivänä syntymäpäiväänsä viettäville henkilöille.
Vaikka sopimus tehdäänkin aina ravintolan kanssa, ei ravintola voi koskaan tehdä sopimusta itse (voitteko kuvitella ravintolan allekirjoittavan sopimuksen) vaan sopimuksen tekee aina ihminen, joka edustaa kyseistä oikeushenkilöä. Ravintolan työntekijät on valtuutettu edustamaan ravintolaa joissain asioissa. Valtuutus perustuu työsopimukseen ja sitä tarkentaviin, yrityksen johdon antamiin määräyksiin. Tämä on välttämätöntä ravintolan toiminnan kannalta, koska jokaisen ruoka- tai juoma-annoksen myynti on erillinen sopimus, ja näitä kaikkia toimia ei voida käytännön syistä hyväksyttää yrityksen johdolla.
Työskennellessään ravintolassa työntekijä toimii siis ravintolan edustajana ja voi tämän vuoksi solmia tiettyjä sopimuksia ravintolan nimissä. Tämä edustusoikeus onkin rajoitettu työntekijän aseman vuoksi eli myyjä ei voi tehdä muita kuin hänen asemaansa kuuluvia sopimuksia. Koska toimivaltuuksia ei ole yleensä määritelty tarkemmin missään, muodostuu valtuutuksen laajuus työpaikan käytäntöjen mukaisesti. Työntekijän tekemät sopimukset sitovat ravintolaa, jos vastapuolelle ei ollut selvää, että kyseinen oikeustoimi on sellainen, jota siinä asemassa oleva työntekijä ei voisi tehdä. Myös vuokratyöntekijä voi toimia ravintolan edustajana, piste hänen edustusoikeutensa määräytyy sen mukaan, mitä yritys ja vuokratyöntekijän välittävä yritys ovat sopineet keskenään työntekijän asemasta sekä mitä työntekijälle on ohjeistettu työpaikalla. Jos toimivalta ylitetään, joutuu työntekijä vastuuseen tästä aiheutuneesta vahingosta. Valtuutuksesta ja kelpoisuudesta säädetään tarkemmin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetussa laissa.
Työntekijän oikeus tarjota parempaa palvelua maksua vastaan tai jättää maksu perimättä palvelusta
Jos ravintolan työntekijä tarjoaa asiakkaalle lisäpalvelua hänelle itselleen maksettavaa erillistä korvausta vastaan, esimerkiksi päästää asiakkaan jonon ohitse hyvää tippiä vastaan, voi toiminta olla sallittavaa riippuen työnantajan hyväksynnästä. Tarjotessaan parempaa palvelua työntekijä toimii kuitenkin työnantajan edustajana, ja työnantaja voi direktio-oikeuttaan käyttäen kieltää rahan vastaanottamisen tällaisesta palvelusta, tai rajoittaa työntekijän edustusoikeutta niin, että työntekijä ei saa tarjota tällaista parempaa palvelua työnantajan nimissä. Direktio-oikeudesta voit lukea tarkemmin kirjoituksestani osoitteesta https://www.kpflaki.com/blog/tipit-oikeuden-näkökulmasta. Työnantaja voi siis kieltää jonon ohi päästämiset tai muut erityispalvelut, joista maksettaisiin työntekijälle korvaus. Jos työntekijä toimisi näin kiellosta huolimatta, rikkoisi hän työntekijävelvollisuuksiaan, mikä voi johtaa varoitukseen tai töiden loppumiseen.
Työnantaja voi kuitenkin myös sallia tällaisen toiminnan joko nimenomaisesti tai passiivisuudellaan. Jos työntekijä on harjoittanut tällaista toimintaa jo pidemmän aikaa siten, että työnantaja on asiasta tietoinen eikä ole puuttunut tällaiseen toimintaan, voi työntekijä olettaa työnantajan. Työnantaja voi myös nimenomaisesti todeta asian olevan ok, jolloin työntekijä voi toimia tällä hyväksynnällä. Työnantaja voi kuitenkin milloin vain muuttaa käytäntöä ja kieltää kyseisen toiminnan. Lisäpalveluiden tarjoaminen tippiä vastaan on siis hyväksyttävää työnantajan sen salliessa.
Jos taas palvelua tai tavaroita tarjotaan jollekulle perimättä siitä maksua, tilanne on hieman erilainen. Puhtaan palvelun tapauksessa (eli että aineita tai tavaroita ei käytetä) tilanne on pelkästään työsopimusoikeudellinen eli kyse on siitä, onko työntekijä noudattanut velvollisuuksiaan. Työajan käyttö muuhun kuin sovittuun ei ole lähtökohtaisesti hyväksyttävää, ja työntekijä rikkoo näin tehdessään työntekijävelvollisuuksiaan, jos työnantajan lupaa tähän ei ole. Suostumus voi olla passiivista tai aktiivista, kuten aiemmin mainitsin.
Työnantajan tavaroiden ja aineiden käytössä tilanne on hieman erilainen. Näitä tavaroita ja aineita saa käyttää palveluiden tarjoamiseen maksutta tietyille ryhmille, jos työnantaja sen sallii. Jos työnantajalle kuuluvia tavaroita tai aineita käytetään ilman työnantajan hyväksyntää, voi työntekijä syyllistyä kavallukseen. Kavallus tapahtuu silloin, kun esine tai aine otetaan haltuun luovutusta varten, tästä voi katsoa tarkemmin ratkaisun KKO 1993:8, jossa toisen omistaman esineen myymisen katsottiin täyttävän kavalluksen tunnusmerkistön. Jos työntekijä syyllistyy kavallukseen, rikkoo hän toki samalla myös työntekijävelvollisuuksiaan.
Vuokratyöntekijän oikeus tarjota parempaa palvelua maksua vastaan tai jättää maksu perimättä työstä
Vuokratyöntekijöiden tapauksessa tilanne on melko samanlainen kuin ”talon kirjoilla” olevien työntekijöiden, on kuitenkin joitain poikkeuksia. Koska vuokratyöntekijä ei ole työsuhteessa ravintolaan, ei ravintolan direktio-oikeus ulotu häneen. Toisaalta hän voi toiminnallaan aiheuttaa sopimusrikkomuksen ravintolan ja työnantajansa välillä.
Vuokratyöntekijä voi toimia myös ravintolan edustajana, tällöin edustusoikeus perustuu sekä ravintolan ja työnantajan välillä tehtyyn sopimukseen että vuokratyöntekijälle annettaviin työohjeisiin. Tämän vuoksi hänen toimivaltansa voi olla erilainen kuin ravintolan työntekijällä, joka tekee vastaavaa työtä. Ulkopuolinen ei voi tosin tietää tätä, jolloin vuokratyöntekijän tekemä oikeustoimi sitoo joka tapauksessa ravintolaa, jos ulkopuolinen on voinut luulla vuokratyöntekijällä olevan kelpoisuus sen tekemiseen.
Vuokratyöntekijä voi syyllistyä ravintolan tavaroita ja aineita käyttäessään samalla tavoin kavallukseen kuin talon kirjoilla oleva työntekijä. Palvelua tarjotessaan hän voi aiheuttaa sopimusrikkomuksen työnantajansa ja ravintolan välillä, ja mahdollisesti rikkoa työntekijävelvollisuuksiaan omaa työnantajaansa kohtaan. Jos taas lisäpalvelua tarjotaan maksutta, voi tästäkin aiheutua sopimusrikkomus ja mahdollisesti työntekijävelvollisuuksien rikkominen omaa työnantajaa kohtaan.
Ulkoistetun palvelun tarjoajan oikeus tarjota parempaa palvelua maksua vastaan tai jättää maksu perimättä työstä
Usein tietty osa palvelusta on ravintoloissa ulkoistettu. Tällaisia ovat tyypillisesti ravintolan eteispalvelu sekä turvallisuuspalvelut. Tällöin nämä työt hoitaa toinen yritys sopimuksen perusteella. Jos palvelu on ulkoistettu, eroaa tilanne taas hieman ravintolan ja vuokrafirman työntekijöiden tilanteesta.
Käyttäessään ravintolan aineita tai tavaroita ilman maksua työntekijä voi syyllistyä kavallukseen riippumatta hänen työnantajastaan, jos ulkoistetun palvelun työntekijän ei pitäisi olla näiden tavaroiden tai aineiden kanssa tekemisissä, on kyseessä näpistys tai varkaus. Jos palvelua tarjotaan maksutta, on tämä työntekijän ja hänen työnantajansa välinen asia, ravintola voi tosin sopimuksessa kieltää joidenkin lisäpalveluiden tarjoamisen, esimerkiksi jonon ohitse päästämisen. Toisaalta työntekijän ei tarvitse noudattaa ravintolan kieltoa tässä asiassa, jos hänen työnantajansa on tämän menettelyn sallinut johtuen siitä, että ravintolalla ei ole häneen työnjohto-oikeutta, vaan ainoastaan hänen työnantajallaan. Toki työnantajalle ei saa aiheuttaa vahinkoa, jollainen tahallinen sopimusrikkomuksen aiheuttaminen olisi.
Lisähuomio
Lisähuomiona vielä se, että jos palveluja ja tavaroita tarjotaan maksutta työnantajan suostumuksella, työnantajalle syntyy tästä arvonlisäverovelvollisuus. Oman käytön arvonlisäverosta säätää arvonlisäverolain 21 §, joka säätää velvollisuudesta suorittaa arvonlisävero käyvästä hinnasta, jos tavara tai aine on luovutettu vastikkeetta. Jos siis jostain löytyy hyvin veronmaksumyönteinen ravintolayrittäjä, tulisi hänen pitää mielessä, että veroa pitäisi maksaa myös ilmaiseksi tarjotuista ruuista ja juomista, eikä merkitä niitä hävikiksi.
Muita ravintola-alaa koskevia kirjoituksia:
Tarjoilijan poisto-oikeus: https://www.kpflaki.com/blog/ravintolan-tarjoilijan-oikeus-poistaa-asiakas-ravintolasta
Mitä tehdä liputta alueella oleskelevalle: https://www.kpflaki.com/blog/alueella-liputta-petos-vai-ei
Työehtosopimuksien soveltamisesta: https://www.kpflaki.com/blog/ei-meillä-ole-tes-ssiä-vai-onko-sittenkin
Sekä ikivihreä syrjintäkysymys: https://www.kpflaki.com/blog/ravintolalla-on-oikeus-valita-asiakkaansa-yksi-väärinymmärretyimpiä-lauseita
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
