Ampuma-aserikokset lisättiin rikoslakiin vuonna 2007. Syynä tähän oli rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksuttu keskittämisperiaate, jossa päätettiin keskittää kaikki rangaistusuhkaiset säännökset rikoslakiin. Rikokset tulivat rikoslain 41-luvun tilalle, joka sisälsi aiemmin säännökset kirkollisia määräyksiä koskevien järjestysten rikkomisesta, jotka kumottiin jo vuonna 1970. Rikoksia on tämän jälkeen päivitetty jonkin verran johtuen osin kansainvälisestä paineesta ja osin kotimaisista lainmuutoksista.
_________________________________________________________________________
1 § Ampuma-aserikos
Ampuma-asetta koskeva rikossääntely otettiin rikoslakiin vuonna 2007. Tätä ennen ampuma-aselaki uudistettiin vuonna 1998. Kun rikos siirrettiin rikoslakiin, hallituksen esityksessä käytännössä todettiin, että vuoden 1998 tunnusmerkistö on hyvä, eikä sitä tarvitse päivittää. Jo ampuma-aselakia säädettäessä vuonna 1998 tiedettiin, että säännökset siirretään myöhemmin rikoslakiin. Aikaisempi ampuma-aselaki oli vuodelta 1933, ja jo tällöin ampuma-aseen tai ampumistarvikkeen pitäminen hallussa luvatta oli rangaistava teko. Vuonna 2011 kriminalisointiin lisättiin uudet 7 ja 8 -kohdat EU-direktiivin velvoittamana. Vuonna 2013 EU:n asevientiasetus taas edellytti aseiden luvattoman viennin kriminalisointia, mikä toteutettiin kansallisesti muuttamalla ampuma-aserikoksen sääntelyä. Vuonna 2014 rikoslain sääntelyyn piiriin lisättiin seuraavat aseet: kaasusumutin, raketinheitin, ohjusjärjestelmä ja tehokas ilma-ase. Näissä lisäyksissä taustalla oli ratkaisu KKO:2010:7, jossa todettiin, että kaasusumuttimen pitäminen hallussa ei käynyt riittävän yksiselitteisesti ilmi silloisesta rikossääntelystä.
Ampuma-aserikoksen tunnusmerkistö on hyvin moninainen. Ensimmäisessä momentissa mainittujen tekojen yleisenä edellytyksenä on, että teko on ampuma-aselain vastainen. Tämä ei kuitenkaan ole riittävä blankorangaistuskiellon vuoksi, vaan pykälässä on lueteltava erikseen kielletyt teot. Näitä on seitsemää erilaista: 1) ampuma-aseiden luvaton hallussapito, hankkiminen tai luovuttaminen, 2) ampuma-aseen luvaton kaupallisessa tapauksessa tapahtuva korjaaminen, 3) ampuma-aseen lainaaminen sellaiselle, jolla ei ole oikeutta pitää asetta hallussa, 4) ase-elinkeinoharjoittajan aseisiin liittyvän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti, 5) maahantuotujen aseiden ja ammusten tarkastusvelvollisuuden laiminlyönti, 6) Suomeen tuodun deaktivoidun aseen esittäminen poliisille, 7) asemerkinnän laiminlyöminen ja 8) väärän asemerkinnän tekeminen.
Ampuma-aserikokseen voi syyllistyä myös viemällä ampuma-aseen ulkomaille EU-asetuksen vastaisesti. Vienti on hyvin rajattua ja hallinnollisesti säänneltyä, koska vientikiellon tarkoituksena on ehkäistä aseiden katoamista kolmansiin maihin laittomiksi aseiksi.
Ampuma-aserikoksen yritys on rangaistavaa. Säännökseen kohdistuu myös erityissäännös: luvattomasta hallussapidosta ei rangaista, jos tekijä ilmoittaa siitä erikseen poliisille. Vaikka tämä ei käy sanamuodosta suoranaisesti ilmi, kattaa tämä myös välttämättömän esiteon eli aseen hankkimisen. Ilmoittamisen on oltava oma-aloitteisuutta eli henkilöön ei saa kohdistua viranomaispainostusta, kuten epäilyä tai tutkintaa. Jos henkilö antaa ilmoituksen epäiltyään kiinnijäämisriskin kasvua, ei vapautussäännös sovellu. Tästä voisi olla kysymys esimerkiksi silloin, jos tekijä pysäytetään liikennevalvonnassa ja hän kertoo hallussaan olevasta aseesta.
Ampuma-aserikoksesta annetaan vuosittain 390-450 tuomiota, ja kyse onkin melko yleisestä rikoksesta. Merkittävä osa liittyy luvattomiin aseisiin.
Ampuma-aserikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ampuma-aselain (1/1998) vastaisesti
1) siirtää tai tuo Suomeen, siirtää Suomesta, kaupallisessa tarkoituksessa vie, kauttakuljettaa tai valmistaa taikka pitää kaupan, hankkii, pitää hallussaan tai luovuttaa ampuma-aseen, aseen osan, patruunoita, erityisen vaarallisia ammuksia, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen,
2) kaupallisessa tarkoituksessa korjaa ampuma-aseen, aseen osan, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen taikka muuntaa ampuma-aseen tai aseen osan,
3) lainaa ampuma-aseen, aseen osan, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen sille, jolla ei ole oikeutta sen hallussapitoon,
4) kokonaan tai osittain laiminlyö ase-elinkeinonharjoittajalle ampuma-aselain 25 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa poliisin asetietojärjestelmään ampuma-aseen, tehokkaan ilma-aseen, kaasusumuttimen tai aseen osan yksilöintitiedot, esineen luovuttajan ja luovutuksensaajan nimi sekä esineen korjaamista tai muuntamista koskevan toimeksiannon antajan nimi taikka kokonaan tai osittain laiminlyö mainitussa 25 §:ssä säädetyn velvollisuuden ilmoittaa patruunoista ja erityisen vaarallisista ammuksista tai ilmoittamisen sijasta pitää niistä tiedostoa, (8.9.2017/624)
5) laiminlyö ampuma-aselain 110 §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden tarkastuttaa myyntiä varten valmistetut, korjatut, Suomeen siirretyt tai tuodut ampuma-aseet tai patruunat,
6) laiminlyö ampuma-aselain 112 a §:ssä säädetyn velvollisuuden esittää Suomeen siirretty tai tuotu pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase tai pysyvästi toimintakelvottomaksi tehty aseen osa poliisilaitokselle,
7) laiminlyö ampuma-aselain 110 b §:ssä säädetyn velvollisuuden tehdä valmistus-, täydennys-, tuonti- tai pakkausmerkinnän taikka toimittaa ampuma-ase Poliisihallitukselle merkinnän tekemistä varten taikka
8) tekee väärän valmistus-, täydennys-, tuonti- tai pakkausmerkinnän taikka poistaa tai muuttaa tällaisen merkinnän taikka sarja- tai tunnistenumeron,
on tuomittava ampuma-aserikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ampuma-aserikoksesta on tuomittava myös se, joka kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2012 4 tai 9 artiklan vastaisesti 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla vie ampuma-aseen, sen osan tai olennaisen komponentin taikka ampumatarvikkeen.
Yritys on rangaistava.
Ampuma-aserikoksena ei pidetä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden, erityisen vaarallisten ammusten, ohjus- tai raketinheitinjärjestelmän, kaasusumuttimen taikka tehokkaan ilma-aseen hallussapitoa, jos tällaisen esineen hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun.
_________________________________________________________________________
2 § Törkeä ampuma-aserikos
Törkeä ampuma-aserikos otettiin ampuma-aselakiin vuonna 1998 järjestäytyneen rikollisuuden vuoksi. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyen oli tullut ilmi lukuisia tapauksia, joissa järjestön hallussa oli suuri määrä aseita, jopa konetuliaseita. Ampuma-aserikoksen rangaistusasteikkoa ei siksi pidetty riittävänä tällaisiin tekoihin. Vuonna 2007 tunnusmerkistö siirrettiin sellaisenaan rikoslakiin. Myös EU:n sisärajavalvonnan poistuminen ja sitä kautta kasvanut järjestäytyneen rikollisuuden uhka lisäsivät tarvetta kovemmille kriminalisoinneille. Vuonna 2015 säännöksen piiriin lisättiin ilma-aseet. Tällöin katsottiin, että ampuma-aserikoksen yhteydessä mainitut raketinheitin- ja ohjusjärjestelmät sisältyivät jo kriminalisoinnin kohtaan ”erityisen vaaralliset ampuma-aseet”.
Törkeässä ampuma-aserikoksessa on kolme kvalifikointiperustetta:
1) Aseet. Jos aseita on erityisen suuri määrä tai ase tai aseet ovat erityisen vaarallisia. Suurta määrää ei ole määritelty laissa, mutta suuruusluokka on yli kymmenen asetta. Erityisen vaarallinen ampuma-ase taas määritellään suhteessa “tavalliseen ampuma-aseeseen” kuten kivääriin tai pistooliin. Erityisen vaarallisia ampuma-aseita ovat esimerkiksi singot tai konetuliaseet, tai sellaiset aseet, jotka on naamioitu muiksi esineiksi, koska nämä katsotaan soveltuviksi vain rikolliseen käyttöön. Yleinen esimerkki tällaisesta aseesta on kynäpistooli.
2) Tavoiteltu voitto. Tällä pyrittiin puuttumaan järjestäytyneeseen laittomaan asekauppaan, jossa voitot ja myynti ovat suuria. Vaikka suuria voittoja ei onnistuttaisi saavuttamaan, jo niiden tavoittelu voisi olla rangaistavaa
3) Rikoksen erityinen suunnitelmallisuus. Tämä kolmas kohta on tarkoitettu myös torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta. Toki tämä kohta harvemmin täyttyy ilman 1- tai 2-kohtien täyttymistä, mutta kohta on otettu rikoslakiin ”varmuuden vuoksi”.
Teon on oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, jotta henkilö voitaisiin tuomita törkeästä ampuma-aserikoksesta. Myös teon yritys on rangaistava. Rikoksesta tuomitaan 18-30 henkilöä vuosittain. Määrä kasvoi merkittävästi 2010-luvulla, kun järjestäytynyt rikollisuus ja huumekauppiaat alkoivat kiinnostua laittomien aseiden hankkimisesta ja niitä alettiin varastaa ja välittää enemmän. Yllättävän iso osa tuomioista tulee myös kynäpistooleista sun muista naamioiduista aseista.
Törkeän ampuma-aserikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos ampuma-aserikoksessa
1) rikoksen kohteena on erityisen vaarallinen ampuma-ase taikka suuri määrä ampuma-aseita, tehokkaita ilma-aseita tai aseen osia, (12.6.2015/766)
2) rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä taikka
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä ampuma-aserikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
3 § Lievä ampuma-aserikos
Myös lievä ampuma-aserikos siirrettiin rikoslakiin vuonna 2007 kun ampuma-aselain rangaistussääntely siirrettiin rikoslakiin. Samalla pykälän nimi vaihdettiin ampuma-aserikkomuksesta lieväksi ampuma-aserikokseksi, koska tämän katsottiin sopivan paremmin rikoslain kolmiportaiseen asteikkoon. Pykälää ei ole muutettu sen jälkeen.
Ampuma-aserikos muuttuu lieväksi, jos sen kohteena olevat esineet eivät ole kovin vaarallisia, tai niitä ei ole kovin paljoa. Tekoa arvioidaan myös kokonaisuutena. Lievä ampuma-aserikos tarkoitettiin pääasiassa eri aselupien haltijoiden rikokseksi. Syynä tähän oli se, että samalla voitaisiin harkita luvan peruuttamista ja että luvattomien aseiden kohdalla kyseessä olisi yleensä perusmuotoinen ampuma-aserikos. Tekoa ei ole tarkoitettu kattamaan varsinaisia ampuma-aseita koskevia tekoja. Kyseinen teko voisi siis koskea lähinnä patruunoita tai kaasusumuttimia.
Teosta voidaan tuomita enintään sakkoa, jolloin se voidaan käsitellä sakkomenettelyssä ilman tuomioistuinkäsittelyä. Lievän ampuma-aserikoksen yritys ei ole rangaistava, toisin kuin muiden ampuma-aserikosten. Teosta tuomitaan 20-60 henkilöä vuosittain tuomioistuimissa, lähinnä muiden rikosten yhteydessä. Sakkomenettelyssä tapauksia käsitellään moninkertainen määrä, kokonaismäärän ollessa noin 2000 tapauksen paikkeilla.
Lievän ampuma-aserikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos ampuma-aserikos, huomioon ottaen rikoksen kohteena olleiden esineiden laatu tai määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä ampuma-aserikoksesta sakkoon.
_________________________________________________________________________
4 § Vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen
Vaarallisia esineitä koskevat säännökset otettiin järjestyslaista rikoslakiin vuonna 2007. Järjestyslakiin säännökset otettiin sen uudistuksen yhteydessä vuonna 2002. Jo järjestyslakia säädettäessä tiedettiin, että säännös tultaisiin siirtämään lähivuosina rikoslakiin. Oikeusministeriö kuitenkin ilmoitti lainvalmistelun olevan niin ruuhkautunutta, että säännökset ehdittäisiin ottaa rikoslakiin vasta vaalien jälkeen. Tämän vuoksi säännökset otettiin väliaikaisesti järjestyslakiin. Alun perin vastaava säännös sisältyi vuoden 1977 teräaselakiin, jonka 5 §:ssä oleva rangaistussäännös otettiin myöhemmin järjestyslain 17 §:ksi.
Kyseessä on blankorangaistustekniikkaa käyttäen tehty kriminalisointi. Teko on rangaistava vain, jos se täyttää sekä pykälässä kuvatun toiminnan että rikkoo siinä viitattua pykälää. Teon on ensinnäkin rikottava järjestyslain 9 §:ää, joka koskee vaarallisia esineitä ja kuuluu kokonaisuudessaan:
”Nyrkkirautojen, stilettien ja heittotähtien sekä muuksi esineeksi naamioitujen teräaseiden samoin kuin sähkölamauttimien ja -patukoiden, jousipatukoiden sekä tarkkuussinkojen ja -linkojen valmistus, maahantuonti, kauppa sekä hallussapito yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa on kielletty, jollei 2 tai 3 momentissa taikka 12 §:ssä muuta säädetä.
Teleskooppipatukan kauppa on kielletty, jollei luovutuksen saajana ole yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa (1085/2015) tarkoitettu turvallisuusalan elinkeinoluvan haltija tai voimankäyttökoulutuksen järjestäjä. Teleskooppipatukan hallussapito yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa on kielletty, jollei hallussapitäjänä ole yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitettu turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa oleva vartija tai järjestyksenvalvoja työtehtävässään taikka jollei hallussapitoon ole teleskooppipatukan luovuttamiseen liittyvää hyväksyttävää syytä tai jollei tämän lain 12 §:ssä muuta säädetä. (21.8.2015/1094)
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske valtiota eikä valtion omistamien esineiden hallussapitoa, jos perusteena hallussapidolle on valtion palveluksessa olevan henkilön tehtävien hoitaminen.”
Tämän lisäksi teon on oltava jokin seuraavista: vaarallisen esineen maahantuonti, valmistaminen tai sellaisen myyminen. Myös teon yritys on rangaistava, esimerkiksi esineen tilaaminen ulkomailta. Säännös on rajattu koskemaan kaikkein vaarallisimpia esineitä, ei kaikkia järjestyslain koskemia esineitä, kuten teräaseita. Hallussapito ei ole rangaistavaa tämän pykälän nojalla, vaan sen kriminalisointi sisältyy rikoslain seuraavaan pykälään. Teosta rangaistaan 40-90 henkilöä vuosittain. Teko on niin vakava, että sitä ei voida käsitellä sakkomenettelyssä, joten kyseessä ovat kaikki paljastuneet teot.
Vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka järjestyslain 9 §:n vastaisesti tuo maahan tai valmistaa vaarallisen esineen tai pitää sellaista kaupan, on tuomittava vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
_________________________________________________________________________
5 § Vaarallisen esineen hallussapito
Myös vaarallisen esineen hallussapito siirrettiin rikoslakiin järjestyslaista vuonna 2007. Järjestyslakiin säännös taas otettiin nykymuodossa vuonna 2002. Aikaisemmin pykälä oli järjestyslain 17 §:n eli vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisen kolmas momentti. Koska hallussapidolle ja muille pykälässä mainituille teoille oli eri rangaistusasteikko, nähtiin tarpeelliseksi erottaa ne rikoslaissa eri pykäliksi. Myös tämä säännös sisältyi aiemmin vuoden 1977 teräaselakiin, jolloin hallussapitokriminalisointi oli omassa pykälässään. Erikoista oli pykälien yhdistäminen väliaikaisesti järjestyslakiin. Hallituksen esitykseen on myös jäänyt kirjoitusvirhe tämän pykälän osalta, pykälä mainitaan nimellä ”Vaaralliseen esineen hallussapito”.
Vaarallisen esineen hallussapito on myös sidottu järjestyslain 9 §:ssä mainittuihin vaarallisiin esineisiin. Tämän lisäksi pykälä soveltuu vain tietyissä paikoissa: yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevissa kulkuneuvoissa. Yleinen paikka määritellään järjestyslaissa:
”yleisellä paikalla [tarkoitetaan tässä laissa]:
a) tietä, katua, jalkakäytävää, toria, puistoa, uimarantaa, urheilukenttää, vesialuetta, hautausmaata tai muuta vastaavaa aluetta, joka on yleisön käytettävissä;
b) rakennusta, joukkoliikenteen kulkuneuvoa ja muuta vastaavaa paikkaa, kuten virastoa, toimistoa, liikenneasemaa, kauppakeskusta, liikehuoneistoa tai ravintolaa, joka on yleisön käytettävissä joko jonkin tilaisuuden aikana tai muutoin;”
Tämä rikoslain kriminalisointi on siitä erikoinen, että se kattaa vain kaikkein vaarallisimpina pidetyt esineet, jotka eivät ole ampuma-aseita. Nämä ovat esineitä, joiden valmistaminen ja maahantuonti on kiellettyä. Sen sijaan sellaisten vähemmän vaarallisten esineiden, joita sinänsä saa tuoda maahan ja valmistaa itse, hallussapito kriminalisoidaan eri pykälässä. Nämä erityisen vaaralliset esineet ovat tuomioistuinten tuomioissa yleisempiä. Toisaalta vähemmän vaaralliset esineet, ks. RL 41:6 §, voidaan käsitellä sakkomenettelyssä. Tyypillinen rikoksentekoväline on teleskooppipatukka, nyrkkirauta tai stiletti eli jousikäyttöinen veitsi. Teosta tuomitaan 300–500 ihmistä vuosittain.
Vaarallisen esineen hallussapidon tunnusmerkistö on seuraava:
Joka järjestyslain 9 §:n vastaisesti pitää yleisellä paikalla tai yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa hallussaan vaarallista esinettä, on tuomittava vaarallisen esineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
_________________________________________________________________________
6 § Toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito
Myös tämä rikos siirrettiin rikoslakiin järjestyslaista vuonna 2007. Samalla pykälän nimi muutettiin. Aiemmin nimi oli ”Toisen vahingoittamiseen soveltuvia esineitä tai aineita koskevien säännösten rikkominen”. Järjestyslakiin säännös otettiin vuonna 2002. Myös tämä säännös oli alun perin vuoden 1977 teräaselaissa. Kun säännös otettiin järjestyslakiin, lisättiin siihen paljon erilaisia aseita.
Pykälässä viitataan järjestyslain 10 §:ään, jossa luetellaan toisen vahingoittamiseen soveltuvat esineet ja aineet:
”1) teräaseet, rikotut lasiesineet ja muut näihin rinnastettavat viiltämiseen tai pistämiseen soveltuvat esineet;
2) patukat, ketjut, jouset, vaijerit, kaapelit, pesäpallomailat ja muut näihin rinnastettavat lyömiseen soveltuvat esineet;
3) tikat, kuulat ja muut näihin rinnastettavat heittämiseen soveltuvat esineet;
4) syövyttävät sekä toisen vakavaan vahingoittamiseen taikka lamauttamiseen soveltuvat aineet;
5) ilma-aseet, jousitoimiset aseet, harppuunat, ritsat, puhallusputket ja muut näihin rinnastettavat ampumiseen soveltuvat esineet;
6) terveydelle vaaralliset laserosoittimet.”
Sen lisäksi järjestyslain 10 §:ssä mainitaan ampuma-asetta tai räjähdettä erehdyttävästi muistuttavat esineet, joiden hallussapito myös kielletään rikoslaissa.
Kiellettyä on pitää näitä esineitä hallussaan yleisellä paikalla. Yleinen paikka määritellään järjestyslaissa. Tämä kriminalisointi ei koske yleisellä paikalla olevia kulkuneuvoja, toisin kuin vaarallisten esineiden hallussapito. Tällaisia esineitä saa siis säilyttää autossa, mikä onkin loogista, koska esimerkiksi teräaseita voi joutua kuljettamaan autossa mukanaan monesta syystä.
Teosta tuomitaan vuosittain 150–200 henkilöä. Yleensä näihin tekoihin liittyy muita rikoksia, koska asia voidaan käsitellä sakkomenettelyssä ja suurin osa teoista käsitellään myös tosiasiassa sakkomenettelyssä. Tuomioistuimissa käsitellään siis vain kiistettyjä tapauksia tai tapauksia, joihin liittyy muitakin rikoksia.
Toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidon tunnusmerkistö on seuraava:
Joka järjestyslain 10 §:n vastaisesti pitää yleisellä paikalla hallussaan toisen vahingoittamiseen soveltuvaa esinettä tai ainetta taikka ampuma-asetta tai räjähtävää esinettä erehdyttävästi muistuttavaa esinettä, on tuomittava toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
_________________________________________________________________________
7 § Toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttaminen alaikäiselle
Myös tämä pykälä lisättiin rikoslakiin vuonna 2007, ja pykälä otettiin järjestyslakiin sitä säädettäessä vuonna 2002. Pykälää ehdotettiin aluksi rikoslakiin hallussapitokriminalisoinnin eli 6 §:n yhteyteen. Lakivaliokunta kuitenkin vastusti tätä, koska rikosnimike ”toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapito” sopisi luovuttamiseen huonosti ja siksi pykälä aiheuttaisi sekaannusta. Tämän vuoksi luovuttamisteko erotettiin omaksi pykäläkseen. Säännös otettiin uutena säännöksenä järjestyslakiin, koska huoltajille haluttiin mahdollisuus kontrolloida lapsillaan olevia aseita ja opettaa niiden turvallista käyttöä. Muiden henkilöiden mahdollisuuden luovuttaa alaikäisille aseita katsottiin vaarantavan tämän.
Myös tämä kriminalisointi jakautuu kahteen edellytykseen. Ensimmäinen osa edellyttää järjestyslain 11 §:n rikkomista. Pykälä kuuluu:
”Ilma-aseiden, jousitoimisten aseiden ja harppuunoiden myyminen sekä muu pysyvä luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kielletty ilman hänen huoltajansa suostumusta.”
Rikoslaissa käytännössä toistetaan sama teksti, mutta ei mainita huoltajan suostumusta. Tämä on kuitenkin osa järjestyslain säännöstä, johon pykälässä viitataan, jolloin huoltajan suostumuksen puute on vaadittu osa kriminalisointia. Kiellettyä on myydä tai luovuttaa muuten pysyvästi, esimerkiksi lahjoittamalla, alle 18- vuotiaalle tiettyjä aseita, joita ei katsota ampuma-aseiksi. Näitä ovat ilma-aseet kuten ilmakivääri, sekä jousitoiminen ase kuten varsijousi tai harppuuna. Tilapäinen luovuttaminen on mahdollista, tällä mahdollistetaan esimerkiksi ampumaseurojen toiminta.
Teosta ei ole tuomittu ketään tuomioistuimessa vuoden 2015 jälkeen. Teosta voidaan rangaista myös sakkomenettelyssä.
Toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen alaikäiselle luovuttamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka järjestyslain 11 §:n vastaisesti myy tai muuten pysyvästi luovuttaa alle 18-vuotiaalle ilma-aseen, jousitoimisen aseen tai harppuunan, on tuomittava toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta alaikäiselle sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
_________________________________________________________________________
7 a § Ampumaratarikos
Ampumaratarikos otettiin rikoslakiin vuonna 2015, kun ampumaratasääntelyä päivitettiin viimein 2000-luvulle. Aikaisempi sääntely ampumaradoista oli Venäjän vallan ajalta. Ampumaratoihin nähtiin vuonna 2015 kohdistuvan niin suuria riskejä, että niiden perustaminen ja ylläpitäminen ilman viranomaislupaa ja viranomaisvalvontaa muodostaisi merkittäviä riskejä toisten terveydelle ja turvallisuudeksi.
Näistä syistä ampumaratalain lupa- ja ilmoitusvelvollisuutta tehostamaan otettiin kriminalisointi rikoslakiin. Ampumaradan perustaminen ja ylläpitämine on luvanvaraista toimintaa. Vähäisen ampumaradan, jolla ammutaan alle 10 000 laukausta vuodessa, perustaminen ja ylläpitäminen vaatii vain ilmoituksen. Taho, jota rangaistaan teosta, on radan ylläpitäjä, joka on joko yksityishenkilö tai yhteisön tai säätiön johtohenkilö. Ylläpidolla tarkoitetaan siis radan toiminnan organisointia ja vastuun ottamista radan kunnostamisesta sekä käytettävyydestä.
Ampumaratarikoksesta ei ole tuomittu ketään. Teko voidaan käsitellä sakkomenettelyssä.
Ampumaratarikoksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka ampumaratalain (763/2015) vastaisesti
1) perustaa ampumaradan tai ylläpitää sitä ilman mainitun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua lupaa taikka
2) perustaa vähäisen ampumaradan tai ylläpitää sitä tekemättä siitä mainitun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta,
on tuomittava ampumaratarikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
_________________________________________________________________________
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Eelis Paukku
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
