Rikoslain 15 luku koskee oikeudenkäyttöä vastaan tehtäviä rikoksia. Näiden tekojen kriminalisoinnin tarkoituksena on turvata oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaisessa (esimerkiksi esitutkinnassa poliisille) esitettävän todistelun totuudenmukaisuutta ja täydellisyyttä, toisin sanoen sitä, että esitetyt todistukset ja todisteet ovat ns. oikeita jotta niillä voidaan päästä oikeaan lopputulokseen.
Luvun rikokset voidaan luokitella perätöntä lausumaa, väärää ilmiantoa ja todistusaineiston vääristelemistä koskeviin rikoksiin. Rikoslain kokonaisuudistuksessa 1997 kerättiin edellä mainitut rikostyypit samaan lukuun ja lievennettiin epäsuhtaisia ja tarpeettoman ankariksi katsottuja rangaistusasteikkoja.
Hallituksen esityksen (6/1997 vp) mukaan perättömästä lausumasta seuraavaan rangaistukseen vaikuttaa joissain tapauksissa mm. se, onko lausuma vaikuttanut syyttömän ihmisen tuomitsemiseen tai syyllinen ankarampaan rangaistukseen, kuin mihin hänet olisi muuten tuomittu. Perätöntä lausumaa koskeville säännöksille on erityistä se, että rangaistuksesta saattaa vapautua melko pitkälle oikaisemalla totuudenvastaisen lausuman, eli kertomalla asian todellisen laidan. Poikkeuksena tästä on yritys houkutella toinen perättömän lausuman antamiseen, koska se on rangaistava teko, vaikka kohde ei perätöntä lausumaa antaisikaan.
______________________________________________________________________
1 § Perätön lausuma tuomioistuimessa
Tämä teko on ollut rangaistava jo tsaarinaikaisessa rikoslaissa, jossa siitä käytettiin termiä “väärä vala”, jolla se nykyäänkin paremmin tunnetaan. Perättömän lausuman antamiseen voi syyllistyä kahdella tapaa: kertomalla asiasta totuudenvastaisesti (eli valehtelemalla) tai jättämättä kertomatta asioita, joilla olisi merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa. Siihen voi syyllistyä henkilö, joka on todistajana tai asiantuntijana tuomioistuimessa, tai muu henkilö, joka antaa tuomioistuimessa valan tai vakuutuksen nojalla väärän tiedon tai salaa jotakin. Kuitenkaan silloin, jos perättömän lausuman antaja uskoo sen pitävän paikkansa, teko ei ole tämän pykälän mukaisena rangaistavaa. Silloin saattaa olla kyseessä tuottamuksellinen perätön lausuma (15 luvun 4 §).
Annettua tietoa pidetään vääränä myös silloin, jos se vain osittain poikkeaa totuudesta. Tieto voi esimerkiksi olla liioiteltua. Säännöksen sanamuodon mukaan perätön tieto tulee antaa asiassa, joten ollakseen tuomittavaa, tiedon ei tarvitse vaikuttaa asian käsittelyyn tai lopputulokseen. Se, että väärä tieto ei vaikuta lopputulokseen, voi kuitenkin olla peruste lieventää rangaistusta tai olla tuomitsematta siitä rikokseen.
Tiedon salaaminen on rangaistavaa vain, jos se tapahtuu ilman laillista syytä. Kuultavalla on monia eri oikeuksia jättää kertomatta tiettyjä seikkoja, kuten oikeus olla paljastamatta seikkoja, joista hän tai hänen lähiomaisensa saattaisi joutua syytteeseen. Lisäksi joistakin seikoista jopa velvoitetaan olemaan kertomatta, nämä liittyvät erityisesti valtion turvallisuuteen. Salaaminen voi olla rangaistavaa myös silloin, kun kyseistä seikkaa ei ole nimenomaisesti kysytty. Lausuman antajalla on siten tietynlainen aktiivisuusvelvollisuus kertoa kaikki asiaan kuuluvat tiedot.
Pykälän kohdalla on syytä huomata, että se ei koske asianosaista (asianomistajaa tai syytettyä). Suomessa asianosainen ei anna enää totuusvakuutusta, vaan häntä kuullaan vapaasti todistelutarkoituksessa. Siten asianomistajalla ei ole enää yleistä totuusvelvollisuutta. Rikosasiassa asianomistajalla on kuitenkin velvollisuus pysyä totuudessa tehdessään selkoa asiasta ja vastatessaan tiettyihin kysymyksiin (oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 26 §). Sääntelyä lievennettiin mm. siksi, että rangaistusuhan asettaminen saattaisi johtaa siihen, että asianosainen arastelisi kertoa epävarmoja havaintojaan rangaistuksen pelossa. Myös asianosaisten yleinen toimintatapa tuoda esiin itselleen edullisia seikkoja ja jättää mainitsematta haitallisia hankaloittaisi tilanteen arvioimista ja aiheuttaisi sitä, että rangaistusuhka tuskin edistäisi totuuden selvittämistä. Lisäksi asianosaisten totuudesta poikkeamista rajoittaa sekin, että vakavimmissa tapauksissa se on kriminalisoitu. Jos esimerkiksi väärien tietojen antamisen seurauksena ilmiannettu henkilö vangitaan tai tuomitaan virheellisin perustein, asianosainenkin voidaan tuomita väärästä ilmiannosta (15 luvun 6 §).
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 220 kertaa.
Tuomioistuimessa annetun perättömän lausuman tunnusmerkistö on seuraava:
Jos
1) todistaja tai asiantuntija tuomioistuimessa tai
2) muu henkilö tuomioistuimessa valan tai vakuutuksen nojalla antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan,
hänet on tuomittava perättömästä lausumasta tuomioistuimessa vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös kuultaessa henkilöä hänen henkilökohtaisesti läsnä olematta tuomioistuimessa käyttäen videoneuvottelua, puhelinta tai muuta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 tai 56 §:ssä tarkoitettua teknistä tiedonvälitystapaa.
______________________________________________________________________
2 § Perätön lausuma viranomaismenettelyssä
Pykälässä tarkoitettuun rikokseen voi syyllistyä seuraavin tavoin: 1) henkilö antaa valan tai vakuutuksen nojalla oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä perättömän lausuman, 2) muu kuin rikoksesta epäilty antaa rikosasian esitutkinnassa henkilökohtaisesti läsnä ollessaan kuulusteltaessa perättömän lausuman, tai 3) muu kuin henkilö, jonka osalta tehdään poliisitutkinta, joka käsittelee sitä että onko hänelle tuomittava tai määrättävä rangaistukseen verrattava seuraamus, antaa perättömän lausuman. Viranomaismenettelyllä tarkoitetaan tässä säännöksessä oikeudenkäyntiin rinnastettavaa viranomaismenettelyä, joita ovat Hallituksen esityksen mukaan rikosasian esitutkinta, poliisitutkinta tai poliisitutkintaan rinnastettava viranomaismenettely. Tämä rikos oli alkuperäisessä tsaarinaikaisessa rikoslaissa väärä vala -rikoksen alla.
Pykälän 1-kohdan mukaisia henkilöitä ovat esimerkiksi todistajat ja asiantuntijat. Hallituksen esitys 6/1997:n mukaan kohdan mukaisesta tilanteesta voi olla kyse esimerkiksi silloin kun virkamieslautakunnan toimittaessa suullisen käsittelyn ja kuulustelee siinä asianosaisia, todistajia ja asiantuntijoita valan tai vakuutuksen nojalla. Välimiesoikeus ei sen sijaan ole tämän pykälän kohdan tarkoittama menettely. Pykälän 2-kohta koskee nimenomaan esitutkinnassa henkilökohtaisesti tapahtuvaa kuulusteltavana olemista, jolloin hänelle nimenomaisesti ilmoitetaan, että häntä kuulustellaan ja hänen on puhuttava totta. Sen sijaan 2-kohta ei varsinaisen kuulustelun ulkopuolisia toimia, kuten tiedusteluja ja yleistä keskustelua poliisin kanssa. Pykälän 3-kohta kattaa esimerkiksi kuolemansyyn tai palonsyyn selvittämistä koskevia tutkintoja.
Valheellisen tiedon antaminen tai asiassa merkittävän tiedon salaaminen vaarantaa oikeudenhoidon varmuutta myös muualla kuin tuomioistuimessa tehtynä, joten myös se on säädetty rangaistavaksi. Kuitenkin, koska tuomioistuimessa annettua perätöntä lausumaa pidetään selvästi vakavampana tekona, on viranomaismenettelyssä annettu perätön lausuma hieman lievemmin rangaistu: siitä voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeuteen, kun taas tuomioistuimessa tehdystä teosta rangaistuksena on enintään kolme vuotta vankeutta (eli sen vähimmäisrangaistus on vankeusrangaistus).
Esimerkiksi tilanteessa, jossa todistaja kertoo oikeudessa nähneensä tietyn henkilön tietyssä paikassa tietyllä hetkellä, mutta todellisuudessa hänelle on vain kerrottu kyseisestä seikasta eikä hän ole sitä itse nähnyt, todistaja syyllistyy perättömän lausuman antamiseen. Tämä on riippumatta siitä, onko kyseinen rikos todellisuudessa tapahtunut kerrotulla tavalla vai ei.
Pykälän 2 momentti koskee oikeushenkilön, kuten osakeyhtiön, lakimääräistä edustajaa (kuten toimitusjohtajaa), jota kuulustellaan esitutkinnassa oikeushenkilön toimintaan liittyen. Momenttia säädettäessä on pidetty kohtuullisena sitä, että tässä asemassa oleva henkilö rinnastetaan rikosasian epäiltyyn. Siten tällaisen edustajan totuusvelvollisuus on sama kuin rikosasian epäillyllä, eikä häneen voida soveltaa asiassa pykälän 1 momentissa lueteltuja rikoksia.
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 610 kertaa.
Viranomaismenettelyssä annetun perättömän lausuman tunnusmerkistö on seuraava:
Jos
1) joku valan tai vakuutuksen nojalla oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä,
2) muu kuin rikoksesta epäilty rikosasian esitutkinnassa henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa tai
3) muu kuin poliisilain (872/2011) 6 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetussa asemassa oleva poliisitutkinnassa tai siihen rinnastettavassa viranomaismenettelyssä henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa
antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan, hänet on tuomittava perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Oikeushenkilön lakimääräinen edustaja, jota esitutkinnassa kuulustellaan tämän oikeushenkilön rangaistusvastuuta selvitettäessä, rinnastetaan rikoksesta epäiltyyn.
______________________________________________________________________
3 § Törkeä perätön lausuma tuomioistuimessa
Ennen vuoden 1999 uudistusta rikoslaissa ei ollut omaa pykäläänsä törkeälle tuomioistuimessa annetulle perättömälle lausumalle. Sen sijaan lausumia koskevissa säännöksissä oli mainittu erilaisia ankaroittamisperusteita. Ennen uudistusta törkeysporrastukset olivat epäyhtenäisiä, ja ne perustuivat pääosin siihen, mitä vaikutuksia lausumilla on tuomioistuimen tai muun viranomaisen päätöksiin. Uudistuksessa tätä ei pidetty enää perusteltuna, koska päätökset perustuvat yleensä myös muihinkin seikkoihin.
Tuomioistuimessa annettuun törkeään perättömään lausumaan voi syyllistyä kolmella eri tavalla: jos 1) lausuja pitää varmana tai varsin todennäköisenä (eli tavallista todennäköisempänä) sitä, että hänen totuudenvastaisen tai salaamansa seikan johdosta syytön henkilö tuomitaan vankilaan tai muuten ankarampaan seuraukseen, kuin mihin hänet muuten tuomittaisiin, tai että tuomioistuimen väärästä päätöksestä aiheutuu tälle muuten erityisen tuntuvaa vahinkoa (kuten suuri vahingonkorvausvelvollisuus tai tavaran takavarikointi), 2) perätön lausuma koskee erityisen merkityksellistä seikkaa, tai 3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti.
Pykälän 2-kohdan tarkoittamana erityisen merkityksellisenä seikkana pidetään esimerkiksi asiantuntijana kuultavan henkilön lausumaa silloin, kun se ratkaisee asian lopputuloksen. Hallituksen esityksessä tästä annetaan esimerkkinä sen ratkaiseminen, voidaanko kannetta tai syytettä pitää näytettynä vai ei, eli onko väitetty asia tapahtunut syytteessä tai kanteessa kuvatulla tavalla. Seikan merkityksellisyydestä ei sen sijaan kerro se, kuinka taloudellisesti arvokas riita-asian kohde on tai kuinka vakavasta rikoksesta on kyse.
Pykälän 3-kohdan erityisen suunnitelmallisella tekotavalla tarkoitetaan mm. perättömän lausuman huolellista valmistelua, useiden henkilöiden yhteistyötä ja sopimuksia lausumien sisällöstä ja sen varmistamista, että lausuman perättömyys ei paljastuisi.
Jotta tästä rikoksesta voidaan tuomita, teon tulee olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Teon törkeyden arvostelua lieventää, jos sillä on pyritty salaamaan jokin lähiomaiselle häpeällinen seikka. Myös käsiteltävän rikoksen ollessa hyvin lievästi rangaistava, ankaruus lievenee. Hallituksen esityksen mukaan perättömästä lausumasta annetun rangaistuksen tulee olla suhteessa sen teon rangaistavuuteen, jota käsiteltäessä lausuma on annettu. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lausuma on annettu esimerkiksi näpistykseen liittyen, teko ei ole yhtä rangaistava verrattuna siihen, että se olisi annettu murhaan liittyen.
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 4 kertaa. Rikos kuului tsaarinaikaisessa rikoslaissa väärän valan alle. Jos teko aiheutti syytetylle kuolemantuomion, väärän valan antanut voitiin tuomita elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Tuomioistuimessa annetun törkeän perättömän lausuman tunnusmerkistö on seuraava:
Jos 1 §:ssä tarkoitetussa perättömässä lausumassa
1) aiheutetaan vakava vaara, että tuomioistuin tuomitsee syyttömän vankeuteen tai muuhun ankaraan seuraamukseen tai jonkun huomattavasti ankarampaan seuraamukseen kuin mihin hänet muutoin tuomittaisiin tai että tuomioistuin varsin todennäköisesti tekee asianosaiselle muuten erityisen tuntuvaa vahinkoa aiheuttavan väärän päätöksen,
2) totuudenvastaisuus tai salaaminen koskee erityisen merkityksellistä seikkaa tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä perättömästä lausumasta tuomioistuimessa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
______________________________________________________________________
4 § Tuottamuksellinen perätön lausuma
Tuottamuksellinen perätön lausuma tarkoittaa sitä, että henkilö huolimattomuudesta antaa asiassa väärän tiedon tai salaa siihen kuuluvan seikan. Siitä voidaan tuomita vain 1) todistajana tai asiantuntijana tai 2) valan tai vakuutuksen nojalla tuomioistuimessa tai oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä lausuva henkilö. Oikeudenkäyntiin rinnastettavalla viranomaismenettelyllä tarkoitetaan esimerkiksi virkamieslautakunnan suullista käsittelyä. Huolimattomuudella tarkoitetaan tässä sitä, että lausuman antaja ei ole huolellisesti harkinnut lausuman sisältöä ja merkitystä, vaikka sitä olisi häneltä voitu edellyttää ja hän olisi siihen kyennyt. Hallituksen esityksen (6/1997 vp) mukaan esimerkiksi totuudenmukaisenaan pitämän, mutta tosiasiallisesti virheellisen tiedon kertominen saattaa tarkoittaa tuottamuksellista perätöntä lausumaa, jos lausuman antaja ei ole lausuman sisältöä ja merkitystä huolellisesti harkinnut ja sitä olisi häneltä voitu edellyttää ja hän olisi siihen kyennyt. Tämä rikos kuului tsaarinaikaisessa rikoslaissa väärän valan alle.
Huolimattomuudesta annettu perätön lausuma on säädetty rangaistavaksi, koska vakavimmillaan se voi olla moitittavuudessaan verrattavissa tahalliseen perättömään lausumaan. Kumpikin teko voi aiheuttaa yhtä vakavaa vahinkoa, kuten väärän tuomion. Todistajilta ja asiantuntijoilta edellytetään asianosaisiiin nähden suurempaa objektiivisuutta ja erilaista harkintaa, joten myös huolimaton tekomuoto on säädetty rangaistavaksi.
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 3 kertaa.
Tuottamuksellisen perättömän lausuman tunnusmerkistö on seuraava:
Joka
1) todistajana tai asiantuntijana tuomioistuimessa tai
2) valan tai vakuutuksen nojalla tuomioistuimessa tai oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä
huolimattomuudesta antaa väärän tiedon asiassa tai salaa siihen kuuluvan seikan, on tuomittava tuottamuksellisesta perättömästä lausumasta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
______________________________________________________________________
5 § Yritetty yllytys perättömään lausumaan
Toisen henkilön yllyttäminen perättömän lausuman antamiseen on rikos. Tämä koskee pykälää edeltävää kolmea perättömän lausuman kriminalisoitua muotoa, jotka ovat tuomioistuimessa ja viranomaismenettelyssä annettu perätön lausuma sekä törkeä perätön lausuma (15:1-3 §). Tuottamuksellista perätöntä lausumaa tämä pykälä ei sen sijaan koske, koska toimiessaan taivuttelun mukaisesti lausuman antaja syyllistyy tahalliseen perättömän lausuman antamiseen huolimattomuudesta johtuvan teon sijasta. Teko oli kriminalisoitu jo tsaarinaikaisessa rikoslaissa.
Rangaistavuuden edellytyksenä ei ole, että yllytyksen kohde lopulta antaisi perättömän lausuman. Tämä on poikkeus rikoslain yleiseen sääntöön siitä, että yllytys rikokseen on rangaistavaa vain, jos itse pääteko, eli teko, johon yllytettiin, tapahtuu. Jos yllytetty teko tapahtuu, rikoslain pääsäännön mukaisesti yllyttäjää rangaistaan saman teon mukaan (eli jos perätön lausuma annetaan tuomioistuimessa, myös yllyttäjä tuomitaan tuomioistuimessa annetusta perättömästä lausumasta). Jos perätöntä lausumaa ei anneta, yllyttäjä tuomitaan tämän 5 § mukaisesta yritetystä yllytyksestä.
Yllytyksen yrittämisen rangaistavaksi säätämisellä pyritään suojaamaan todistajaa. Todistajan kannalta olisi hankala tilanne, jos hän joutuisi painostetuksi väärän lausuman antamiseen ja tämä painostus olisi rangaistavaa vain, jos todistaja suostuisi ensin antamaan perättömän lausuman. Kun jo yllytys on säädetty rangaistavaksi, teosta voidaan tuomita vaikka perätöntä lausumaa ei annettaisikaan.
Yritetyn yllytyksen rangaistavuuden edellytyksenä on, että yllytysviesti tulee sen henkilön tietoon, jolle se on tarkoitettu. Viestin esittämistavalla ei ole merkitystä, joten se voi olla suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavalla ilmaistu.
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 39 kertaa.
Perättömän lausuman antamiseen yritetyn yllytyksen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka yrittää taivuttaa toista 1–3 §:ssä tarkoitettuun rikokseen, on tuomittava yritetystä yllytyksestä perättömään lausumaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
______________________________________________________________________
6 § Väärä ilmianto
Väärä ilmianto on kriminalisoitu jo alkuperäisessä vuoden 1889 rikoslaissa. Väärä ilmianto tarkoittaa sitä, että viranomaiselle väitetään jonkun syyllistyneen rikokseen vaikka tämä ei ole sellaiseen syyllistynyt, ja samalla aiheutetaan tälle uhka pidätetyksi tai vangituksi joutumisesta tai muun pakkokeinon kohteeksi joutumisesta tai joutumisesta syytetyksi tai tuomituksi rangaistukseen tai rikosoikeudelliseen seuraamukseen.
Jotta säännöstä voidaan soveltaa, väärän ilmiannon tehneen on tullut tietää, että hänen antamansa tieto on väärä, tai ainakin pitää sitä varsin todennäköisesti vääränä. Teko ei siten ole rangaistavaa, jos ilmiantaja on pitänyt väitettä oikeana. Teon tuomittavuus ei kuitenkaan edellytä, että kaikki ilmiantajan antama tieto olisi valheellista. Siten esimerkiksi väite siitä, että henkilö on varkauden sijaan syyllistynyt ryöstöön, eli on käyttänyt tai uhannut käyttää teon yhteydessä väkivaltaa, voisi täyttää väärän ilmiannon tunnusmerkit. Tällöin väitteen kohde olisi vaarassa joutua vastaamaan sellaisesta varkauteen verrattuna vakavammasta teosta, jota hän ei ole tehnyt, eli ryöstöstä. Keskeistä on siten se, että väitteen kohde voi joutua vastaamaan teoista, joihin hän ei ole syyllistynyt. Kyse on vaarantamisrikoksesta, eli teon tuomittavuuteen riittää se, että teon kohteelle on aiheutunut vaaraa virheellisistä seurauksista.
Väärä ilmianto muistuttaa rikoksena perättömän lausuman antamista, sillä kummassakin annetaan vääriä tietoja, mistä voi seurata epäoikeudenmukainen tuomioistuimen tai muun lainkäyttöviranomaisen ratkaisu. Kun rikoslakia säädettiin, väärä ilmianto miellettiin kunnianloukkaukseen verrattavaksi rikokseksi, joten se sijoitettiin vuoden 1889 laissa kunnianloukkausrikosten lähelle. Tämä suhtautuminen kuitenkin muuttui 1900-luvun lopulla, ja väärä ilmianto mielletään nykyään enemmän oikeudenhoitoon kohdistuvaksi rikokseksi.
Vuosina 2009-2018 väärästä ilmiannosta on tuomittu 590 kertaa.
Väärän ilmiannon tunnusmerkistö on seuraava:
Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
______________________________________________________________________
7 § Todistusaineiston vääristeleminen
Kuten perätön lausuma ja väärä ilmianto, todistusaineiston vääristeleminen kohdistuu oikeudenkäyttöön ja siinä tehtävien ratkaisujen totuudelle perustumiseen. Todistusaineiston vääristeleminen eroaa edellä mainituista siinä, että teko kohdistuu tapahtumien, tekojen ym. sijasta todistuskappaleisiin. Todistuskappaleita voivat olla esimerkiksi asiakirjat, esineet ja muut vastaavat. Tästä rikoksesta voidaan tuomita henkilö, joka kätkee, hävittää, turmelee, muuntaa tai muuten vääristelee tuomioistuimessa tai rikoksen esitutkinnassa todisteena olevaa tarpeellista esinettä, asiakirjaa tai muuta todistetta tarkoituksella saada syytön tuomituksi rangaistukseen tai muuten vahingoittaakseen toista. Tuomittavaa on myös se, jos annetaan perättömäksi tai vääristellyksi tiedetty todiste käytettäväksi tai itse käytetään sitä harhauttavalla tavalla tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa. Teon tunnusmerkistön kannalta olennaista on se, että vääristelemisellä pyritään aiheuttamaan vahinkoa henkilölle sellaisesta teosta, johon hän ei ole syyllistynyt.
Rikoksella on mielenkiintoinen juridinen liittymäkohta omistusoikeuteen, koska teko kattaa sekä muun henkilön, että myös rikoksen tekijän omaisuuden. Säännös ja esimerkiksi siihen liittyvä oikeudenkäymiskaaren säännös velvollisuudesta tuoda esine oikeuteen katsastettavaksi rajoittavat omistajan oikeutta vapaasti määrätä omaisuudestaan, eli omistaja ei saa esimerkiksi hankkiutua eroon omaisuudestaan, jos se saattaa johtaa syyttömän tuomituksi tulemiseen. Kuitenkin, todistusaineiston vääristelemistä koskeva pykälä ei rajoita todisteen normaalia käyttöä, vaan sen käyttämistä vääristelemisrikoksen tekemiseen. Tämä tarkoittaa, että pykälän näkökulmasta omaisuutta saa käyttää haluamallaan tavalla, kunhan ei käytä sitä todistusaineiston vääristelemiseksi.
Miten sitten suhtaudutaan rikoksentekijän itsensä pyrkimyksiin esimerkiksi tuhota todistusaineistoa? Lähtökohtaisesti niihin suhtaudutaan ns. rankaisemattomina jälkitekoina, eli niistä ei rangaista erikseen. Sen sijaan, jos tekijä pyrkii toimillaan lavastamaan toisen henkilön tekijäksi, kyse voi olla todistusaineiston vääristelemisestä. Jos tekijä esimerkiksi jättää lavastamistarkoituksessa rikospaikalle johonkn muuhun henkilöön yhdistettäviä esineitä tarkoituksenaan saattaa tämä rikoksesta epäillyksi, kyse on todistusaineiston vääristelemisestä.
Ennen vuotta 1999 todistusaineiston vääristelemistä koskevia nimenomaisia säännöksiä ei ollut Suomen rikoslaissa, vaan tämän rikoksen alle kuuluvia tekoja oli säädetty rangaistavaksi yksittäisinä tekomuotoina, eli tämän rikoksen alle meneviä tekoja oli kirjattu yksityiskohtaisemmin rikoslakiin erillisinä rikoksina. Uudistuksessa teot kuuluvat todistusaineiston vääriteleminen -kattotermin alle.
Vuosina 2009-2018 todistusaineiston vääristelemisestä on tuomittu 8 kertaa.
Todistusaineiston vääristelemisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka saadakseen syyttömän tuomituksi rangaistukseen tai muuten toista vahingoittaakseen kätkee, hävittää, turmelee, muuntaa tai muuten vääristää tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa todisteena tarpeellisen esineen, asiakirjan tai muun todisteen, jolla hänen tietensä on merkitystä asiassa, on tuomittava todistusaineiston vääristelemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Todistusaineiston vääristelemisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa antaa perättömäksi tai vääristellyksi tietämänsä todisteen käytettäväksi tai itse käyttää sitä harhauttavalla tavalla tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa.
______________________________________________________________________
8 § Törkeä todistusaineiston vääristeleminen
Todistusaineiston vääristeleminen on törkeää, jos siinä 1) aiheutetaan vakava vaara, että syytön tuomitaan vankeuteen tai muuhun ankaraan seuraamukseen, 2) rikoksen kohteena on erityisen merkityksellinen todiste tai 3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Luettelo on sama kuin muidenkin oikeudenkäytön vastaisten rikosten törkeysarvioinnissa. Jotta törkeyden arviointi tulee kyseeseen, perusrikoksen eli tässä tapauksessa todistusaineiston vääristelemisen tunnusmerkistön tulee täyttyä (RL 15:7 §)
1-kohdassa vaaran väärästä seuraamuksesta tulee olla vakava, eli tavanomaista suurempi. Muulla ankaralla seuraamuksella kuin vankeudella tarkoitetaan mm. viraltapanoa tai erityisen merkittäviä taloudellisia seuraamuksia, kuten suurta korvausvelvollisuutta tai konfiskaatiota. 2-kohdassa mainittu erityisen merkittävä todiste tarkoittaa todistusarvoltaan tärkeitä todisteita, eli todisteita, joilla on tavallista suurempi merkitys asian lopputulokselle. Tällaisena voidaan pitää hallituksen esityksen (HE 6/1997 vp) mukaan esimerkiksi kriminaaliteknisten tutkimusten tuloksia. Sen sijaan se, että todiste kohdistuisi todistelun kohteena olevaan seikkaan joka olisi taloudelliselta tai muulta merkitykseltään suuri, ei suoraan tarkoittaisi, että kyse on merkittävästä todisteesta. Kyse on siten ennemmin siitä, että kuinka luotettavana ja perinpohjaisena todistetta voidaan pitää. 3-kohdan mukaisena erityisenä suunnitelmallisuutena pidetään samoja toimia kuin muissakin tämän tekomuodon sisältävissä rikoksissa, eli esimerkiksi harkitut valmistelutoimet ja useiden henkilöiden sopiminen keskenään totuudenvastaisista todistuksista ja muista toimista.
Vuosina 2009-2018 todistusaineiston vääristelemisestä on tuomittu 1 kerran.
Törkeän todistusaineiston vääristelemisen tunnusmerkistö on seuraava:
Jos todistusaineiston vääristelemisessä
1) aiheutetaan vakava vaara, että syytön tuomitaan vankeuteen tai muuhun ankaraan seuraamukseen,
2) rikoksen kohteena on erityisen merkityksellinen todiste tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
______________________________________________________________________
9 § Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen
Ennen vuoden 1999 uudistusta rikoslaissa ei ollut nimenomaisia oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevia säännöksiä. Laista löytyi sen sijaan säännöksiä, joita voitiin soveltaa oikeudenkäytössä kuultavaan henkilöön kohdsitettuun uhkaamiseen tai väkivaltaan. Uudistuksessa otettiin tätä rikosta varten oma pykälänsä, koska sillä haluttiin korostaa teon moitittavuutta ja lainkäytölle aiheutuvaa uhkaa.
“Oikeudenkäytössä kuuleminen” tarkoittaa oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa tai poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tapahtuvaa kuulemista. Pykälän mukaiseen rikokseen voi syyllistyä, jos väkivallalla tai sen uhalla estetään tai yritetään estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena tai vaikutetaan tai yritetään vaikuttaa lausuman sisältöön. Toinen tekotapa koskee lausuman antamisen jälkeistä aikaa: samaan rikokseen voi syyllistyä, jos lausuman antamisen jälkeen sen antajaan kohdistetaan väkivaltaa tai häntä uhataan väkivallalla sen vuoksi, mitä tämä on kuultavana lausunut.
Teon on oltava oikeudeton, eli tekijällä ei ole oikeutta lausuman antamisen estämiseen tai sen sisällön muuttamiseen. Jos lausuman antajalla on esimerkiksi salassapitovelvollisuus lausuman kohteena olevasta asiasta, lausuman antamisen saa keskeyttää. Sama koskee myös tahallisen väärän lausuman antamista.
Pykälässä tarkoitettua väkivaltaa on hallituksen esityksen (HE 6/1997 vp) mukaan sekä varsinainen henkilöön kohdistuva väkivalta sekä muu kuin väkivaltarikoksena rangaistava toiminta, kuten toisen omaisuuden rikkominen. Ennen lausumaa tehdyn väkivallan tai uhkailun ei tarvitse kohdistua lausuvaan henkilöön, vaan ne voivat kohdistua myös muihin henkilöihin. Lausuman jälkeisen toiminnan on sen sijaan kohdistuttava lausujaan. Uhkauksen osalta ei edellytetä, että kuultavaa uhattaisiin nimenomaan väkivallalla, vaan myös muunlainen oikeudeton painostaminen on tuomittavaa. Vaikka väkivallalle tai uhkausten laadulle ei ole asetettu erityistä kynnystä, tulee niiden olla olosuhteet huomioiden niin uskottavia, että ne voivat vaikuttaa kohteen käytökseen.
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 531 kertaa.
Oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka oikeudettomasti
1) väkivallalla tai uhkauksella estää tai yrittää estää toista antamasta lausuntoa todistajana, asiantuntijana, muuna kuultavana tai asianosaisena oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa lausunnon sisältöön tai
2) tekee tai uhkaa tehdä väkivaltaa toiselle tai häneen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevalle henkilölle sen vuoksi, mitä tämä on lausunut edellä tarkoitetussa kuulustelussa,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
______________________________________________________________________
10 § Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisen kriminalisointi on selkeä poikkeus Suomen oikeusjärjestyksen yleisestä linjasta, koska Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa rikoksista viranomaisille tai niille, joihin rikokset kohdistuvat. Syynä tähän on hallituksen esityksen (HE 6/1997 vp) mukaan mm. se, että sitä ei pidettäisi Suomen oikeusjärjestykseen sopivana eikä sen valvonta olisi tehokasta. Näistä syistä johtuen ilmiantovelvollisuus on rajattu koskemaan vain kaikista vakavimpina pidettyjä rikoksia, ja joita voidaan pitää luonteeltaan harkittuina ja järjestelmällisesti valmisteltuina, ja jotka kohdistuvat tärkeään suojeltavaan oikeushyvään. Tällisiä oikeushyviä ovat mm. ihmishenki ja yleinen turvallisuus.
Jos henkilö tietää, että jokin tässä pykälässä luetelluista vakavista rikoksista on valmisteilla, hänellä on velvollisuus ilmoittaa siitä viranomaisille tai rikoksen uhan kohteelle ajoissa. Pykälässä lueteltuja vakavia rikoksia ovat mm. sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan (RL 11-luku) ja tietyt maanpetosrikokset (RL 12-luku) ja valtiopetosrikokset (RL 13-luku). Myös tietyt vakavimmat seksuaalirikokset, henkirikokset ja vapauteen kohdistuvat rikokset, yleistä vaaraa aiheuttavat rikokset sekä huumausaine- ja ympäristörikokset kuuluvat ilmoittamisvelvollisuuden piiriin. Pääsääntöisesti velvollisuudesta voi vapautua vain, jos rikoksen tekijä on siitä tietävän henkilön lähipiiriin kuuluva henkilö, kuten nykyinen tai entinen aviopuoliso tai vanhempi tai lapsi. Siitä on kuitenkin poikkeuksia esimerkiksi lakimiesten, pappien ja terveydenhoitohenkilökunnan vaitiolovelvollisuuden osalta. Näitä tilanteita koskevat pykälät löytyvät muista laeista.
Teon tulee olla valmisteilla, eli pelkkä epäilys siitä tai tieto henkilön yleisestä valmiudesta tehdä rikos ei riitä ilmoittamatta jättämisen tuomittavuuteen. Hallituksen esityksen mukaan rikossuunnitelman tulee olla riittävän yksityiskohtainen ja jäsentynyt, että siitä kuuleva harkitseva ja huolellinen henkilö suhtautuu siihen vakavasti ja ottaa sen huomioon omassa toiminnassaan. Rikoksen tulee olla vielä estettävissä, tai tiettyjen rikosten kohdalla rikoksen jatkumisen on oltava katkaistavissa (tästä esimerkkinä panttivangin ottaminen), ja lisäksi rikoksen on tapahduttava tai sitä on yritettävä, jotta ilmoittamisen laiminlyönti olisi tuomittavaa.
Jo tsaarinaikaisesta rikoslaista lähtien tiettyjen törkeimpien rikosten valmistelun ilmoittamatta jättäminen on ollut kriminalisoitu. Ennen vuoden 1999 uudistusta pykälässä luetellut rikokset olivat melko pitkälti samoja kuin nykyään, mutta esimerkiksi mitkään seksuaalirikokset eivät aiemmin kuuluneet ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Uudistuksessa poistettiin rahanväärennysrikosten ilmoitusvelvollisuus, koska kyseessä on lähinnä taloudellinen rikos, eikä setelirahalla ollut enää samanlaista merkitystä kuin 1900-luvun alkupuolella, jolloin teko saattoi aiheuttaa merkittävää vahinkoa kansantaloudelle.
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 12 kertaa. Oikeuskäytäntöä on esimerkiksi koulusurman valmistelun ilmoittamatta jättämisestä.
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka tietää joukkotuhonnan, joukkotuhonnan valmistelun, rikoksen ihmisyyttä vastaan, törkeän rikoksen ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksen, hyökkäysrikoksen valmistelun, sotarikoksen, törkeän sotarikoksen, kidutuksen, kemiallisen aseen kiellon rikkomisen, biologisen aseen kiellon rikkomisen, jalkaväkimiinakiellon rikkomisen, Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisen, maanpetoksen, törkeän maanpetoksen, vakoilun, törkeän vakoilun, valtiopetoksen, törkeän valtiopetoksen, raiskauksen, törkeän raiskauksen, lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön, törkeän lapsenraiskauksen, murhan, tapon, surman, törkeän pahoinpitelyn, ryöstön, törkeän ryöstön, ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan, panttivangin ottamisen, törkeän tuhotyön, törkeän terveyden vaarantamisen, ydinräjähderikoksen, kaappauksen, 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen, törkeän ympäristön turmelemisen tai törkeän huumausainerikoksen olevan hankkeilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa, on tuomittava, jos rikos tai sen rangaistava yritys tapahtuu, törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita rangaistukseen sitä, jonka olisi rikoksen estämiseksi täytynyt antaa ilmi nykyinen tai entinen aviopuolisonsa taikka nykyinen avopuolisonsa, sisaruksensa, sukulaisensa suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, johon hänellä on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde.
______________________________________________________________________
11 § Rikoksentekijän suojeleminen
Rikoksentekijän suojelemiseen syyllistyy, jos rikoksesta tiedon saamisen jälkeen auttaa rikoksentekijää pakenemaan tai hävittää todisteita estääkseen rikoksentekijän kiinnijäämisen. Tämä ei kuitenkaan koske rikokseen osallisia tai rikoksia, joista tuomittava ankarin rangaistus on korkeintaan kuusi kuukautta vankeutta. Niin vähäisistä rikoksista suojelemisen rankaisemista ei pidetä tarpeellisena, joiten esimerkiksi näpistys ja veropetos jäävät pykälän soveltamisalan ulkopuolelle. Rikokseen osallisten osalta hallituksen esityksessä (6/1997 vp) todetaan, että saman rikoksen tekijöitä ja osallisia pidetään yhtenä ryhmänä siten, että ei ole rangaistavaa estää toisen samaan rikokseen syyllistyneen vastuuseen saattamista. Myöskään rikoksentekijälle läheisiä henkilöitä (tietyt sukulaiset ja puolisot) tai rikoksen uhria ei voida tuomita rikoksentekijän suojelemisesta, paitsi jos asianomistajarikoksessa asianomistajan toiminta selvästi loukkaa toisen saman rikoksen asianomistajan oikeuksia, eli aiheuttaa selvää haittaa toisen asianomistajan oikeuksien toteutumiselle. Asianomistajarikos tarkoittaa rikosta, joka otetaan tutkittavaksi vain, jos asianomistaja eli rikoksen kohde sitä vaatii. Mitä vakavampi rikos on, sitä suurempi on syytteen vaara.
Ennen vuoden 1999 uudistusta tästä rikoksesta käytettiin nimitystä “rikoksen suosiminen”. Hallituksen esityksen mukaan pykälän sisältö oli tarpeen uudistaa, koska se oli tarpeettoman laaja ja ankara. Uudistuksessa pykälän sanamuotoa yksinkertaistettiin siten, että pykälässä ei enää luetella yksittäisiä rikoksia, joiden tekijän suojeleminen täyttäisi rikoksentekijän suojelemisen tunnusmerkistön, vaan se on ilmaistu yleisemmällä tavalla.
Vuosina 2009-2018 tästä rikoksesta on tuomittu 80 kertaa.
Rikoksentekijän suojelemisen tunnusmerkistö on seuraava:
Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän saattamista vastuuseen rikoksesta, on tuomittava rikoksentekijän suojelemisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske rikokseen osallista eikä 10 §:n 2 momentissa mainitussa suhteessa rikoksentekijään olevaa henkilöä, eikä rikosta, josta ei säädetä ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.
______________________________________________________________________
12 § Ulkomailla tai kansainvälisessä tuomioistuimessa tehty perätön lausuma
Rikoslain 1 luvussa on säädetty rikoslain soveltamisalasta eli siitä, milloin rikoslakia sovelletaan. Suomen rikosoikeutta voidaan soveltaa myös ulkomailla tapahtuneisiin rikoksiin. Rikoslakia uudistettaessa 90-luvun lopulla perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä pidettiin hallituksen esityksen (6/1997 vp) mukaan sillä tavalla kansallisesti rajoittuneina, että niitä ei voitu soveltaa muihin kuin Suomessa tapahtuneisiin rikoksiin. Erityisesti Euroopan unioniin liittyminen aiheutti tarvetta muuttaa sääntelyä niin, että perättömän lausuman rangaistavuutta saatiin laajennettua. Tarve johtui siitä, että kansainvälistymisen vuoksi sellaiset tapaukset lisääntyivät, joissa oikeusasian käsittely tapahtui kahdessa tai useammassa valtiossa, ja nähtiin tarvetta pyrkiä vähentämään riskiä perättömistä lausumista tällaisissa oikeusprosesseissa.
Pykälässä säädetään, että perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös YK:n peruskirjalla perustettua Kansainvälistä tuomioistuinta ja muita YK:n asettamia tuomioistuimia, yhdistettyä patenttituomioistuinta, Islannin ja Norjan sekä Euroopan unionin ja Euroopan unionin jäsenmaan tuomioistuinta, sekä muunkin ulkomaan tuomioistuinta, kun se antaa Suomen tuomioistuimelle virka-apua.
Ulkomailla tai kansainvälisessä tuomioistuimessa tehdyn perättömän lausuman tunnusmerkistö on seuraava:
Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjalla perustettua Kansainvälistä tuomioistuinta ja muuta mainitun järjestön asettamaa tuomioistuinta, yhdistetystä patenttituomioistuimesta (2013/C 175/01) Brysselissä 19 päivänä helmikuuta 2013 tehdyssä sopimuksessa tarkoitettua yhdistettyä patenttituomioistuinta, Islannin ja Norjan sekä Euroopan unionin ja Euroopan unionin jäsenmaan tuomioistuinta, sekä muunkin ulkomaan tuomioistuinta, kun se antaa Suomen tuomioistuimelle virka-apua.
______________________________________________________________________
12 a § Rikokset Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyttöä vastaan
Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön 70-artikla edellyttää, että sen sopimusvaltiot eli sopimukseen liittyneet valtiot säätävät kansallisen oikeudenkäytön loukkaamattomuutta koskevan lainsäädäntönsä ulottumaan myös Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ulottuviksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa on tehty perätöntä lausumaa, väärää ilmiantoa, todistusaineiston vääristelemistä tai oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskeva rikos, ja rikos on tehty Rooman perussäännön allekirjoittaneen sopimusvaltion alueella tai rikoksentekijä on sen sopimusvaltion kansalainen, tulee tämä pykälä sovellettavaksi.
Perussäännöllä perustettiin ensimmäinen pysyvä Kansainvälinen tuomioistuin (International Criminal Court, ICC) vuonna 1998. Suomi allekirjoitti perussäännön samana vuonna. Tämän tuomioistuimen tarkoituksena on täydentää kansallista toimivaltaa, eli se ei ota asiaa käsiteltäväkseen, jos se on käsiteltävänä tai käsitelty jossain kansallisessa tuomioistuimessa. Poikkeuksena tästä ovat tilanteet, joissa kansallisen tuomioistuimen tehokkuus tai oikeudenmukaisuus voidaan kyseenalaistaa perussäännössä määritellyillä tavoilla, tällöin Kansainvälinen rikostuomioistuin voi ottaa käsittelyyn jo käsitellyn asian. Tuomioistuin perustettiin tuomitsemaan kaikista törkeimpiä ja laajimpia rikoksia, jotka vaarantavat maailman rauhan turvallisuuden ja hyvinvoinnin ja joilla on siten laaja vaikutus kansainväliseen yhteisöön. Näitä ovat mm. joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäysrikos. Nämä on kriminalisoitu myös kansallisessa rikoslaissa.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyttöä vastaan tehtäviä rikoksia koskeva tunnusmerkistö on seuraava:
Perätöntä lausumaa, väärää ilmiantoa, todistusaineiston vääristelemistä sekä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös Kansainvälistä rikostuomioistuinta ja rikosasian esitutkinnalla myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännössä tarkoitettua tutkintaa.
______________________________________________________________________
13 § Rajoitussäännös
Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos:
1) lausuman antaja ennen kuulemisen tai kuulustelun päättymistä oikaisee lausuman tai ilmaisee salaamansa seikan; taikka
2) totuudessa pysyminen on ollut mahdotonta ilman vaaraa joutua vastuuseen omasta rikoksesta tai siihen rinnastettavasta lainvastaisesta teosta.
Perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskevia säännöksiä ei sovelleta rikosasiassa kuultavaan todistajaan:
1) joka on asianomistaja, jolla ei ole asiassa vaatimuksia;
2) jota on syytetty samasta teosta tai teosta, jolla on välitön yhteys siihen tekoon, jota syyte koskee;
3) jolle on annettu sakkomääräys, rangaistusmääräys tai rikesakkomääräys 2 kohdassa tarkoitetusta teosta; (18.11.2016/985)
4) jonka teko esitutkintalain 3 luvun 9 §:n nojalla on päätetty jättää saattamatta syyttäjän harkittavaksi taikka jonka teosta syyttäjä on päättänyt jättää oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan toimenpiteistä luopumista tarkoittavan lainkohdan nojalla syytteen nostamatta.
Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:
Essi Puhakainen
OTM
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
