Rikoshyöty kirjanpitorikoksessa - oikeustapauskommentti KKO 2022:53

Rikoshyöty kirjanpitorikoksessa - oikeustapauskommentti KKO 2022:53

Mikä on rikoshyöty kirjanpitorikoksessa, joka on uhriton rikos? Korkein oikeus otti tähän kysymykseen kantaa ratkaisussaan KKO 2022:53. Viikon oikeustapauskommentissa avaan ratkaisun taustat ja sisällön.


Kirjanpitorikoksesta


Kirjanpitorikos on ammatillisessa mielessä yksi omia suosikkirikoksiani. Olen käyttänyt valtavasti vaivaa tämän rikostyypin akateemiseen tutkimiseen ja olen lukenut satoja tuomioita kirjanpitorikoksista. Kirjanpitorikos on talousrikosten erityistyyppi, jota ei tehdä itsenäisen hyödyn tavoittelun vuoksi vaan yleensä muiden rikosten mahdollistamiseksi tai peittelemiseksi. Olen aiemmin kirjoittanut kirjanpitorikoksen ja verorikoksen suhteesta, sitä käsittelevän kirjoituksen löydät tämän postauksen alaosasta.


Kirjanpitorikoksen tunnusmerkistö on rikoslain 30:9 §:ssä ja sen sisältö kuuluu kokonaisuudessaan:


Jos kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja, kirjanpitovelvollisessa oikeushenkilössä tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu,


1) laiminlyö liiketapahtumien kirjaamista tai tilinpäätöksen laatimista vastoin kirjanpitolainsäädännön mukaisia velvollisuuksia,


2) merkitsee kirjanpitoon vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka


3) hävittää, kätkee tai vahingoittaa kirjanpitoaineistoa


ja siten vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta, hänet on tuomittava kirjanpitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”


Käytännössä kirjanpitorikokseen voi syyllistyä kahdessa tilanteessa: kirjanpito on tehty väärin tai kirjanpitoa ei ole. Molemmat tavat ovat yleisiä talousrikoksissa. Väärin tehdyllä kirjanpidolla voidaan mahdollistaa esimerkiksi verorikoksia. Tekemättä jätetty kirjanpito taas kertoo välinpitämättömyydestä lakisääteisiä velvoitteita kohtaan, maksukyvyttömyydestä, tai halusta estää liiketapahtumien selvittäminen jälkeenpäin.

Kirjanpitorikos voi muuttua törkeäksi kolmella eri perusteella rikoslain 30:9 a §:n mukaan:


Jos kirjanpitorikoksessa


1) liiketapahtumien kirjaaminen tai tilinpäätöksen laatiminen laiminlyödään kokonaan tai olennaisilta osiltaan,


2) väärien tai harhaanjohtavien tietojen määrä on huomattavan suuri, ne koskevat suuria summia tai ne perustuvat sisällöltään vääriin tositteisiin taikka


3) kirjanpito hävitetään tai kätketään kokonaan tai olennaisilta osiltaan taikka sitä vahingoitetaan olennaisilta osiltaan


ja kirjanpitorikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kirjanpitorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”


Käytännössä kirjanpitorikos muuttuu törkeäksi, jos se puuttuu laajoilta osin, koskee volyymiltään merkittävää toimintaa tai se on tehty laajoilta osin väärin. Törkeä kirjanpitorikos liittyy myös usein muihin talousrikoksiin, ja sillä peitellään erityisesti törkeitä velallisen rikoksia ja törkeitä verorikoksia.


Rikoslain 10:2 § sisältää rikoshyödyn menettämistä koskevan sääntelyn:


"Valtiolle on tuomittava menetetyksi rikoksen tuottama taloudellinen hyöty, jolla tarkoitetaan:


1) rikoksella välittömästi saatua omaisuutta;


2) 1 kohdassa tarkoitetun omaisuuden sijaan tullutta omaisuutta;


3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun omaisuuden tuottoa;


4) 1–3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden ja tuoton arvoa;


5) rikoksella saadun säästön arvoa.”


Kirjanpitorikoksessa ei ole varsinaista rikoshyötyä, koska sillä ei saavuteta itsessään mitään rahanarvoista, vaan sillä yleensä peitellään muita rikoksia. Sen sijaan tällä rikoksella voidaan saavuttaa säästöjä, koska kirjanpitoa ei tarvitse järjestää eikä siitä siten synny kustannuksia. Nämä säästöt voivat olla useita satoja euroja kuussa. Ne ovat kuitenkin harvoin kirjanpitorikoksen tavoitteena, pois lukien maksukyvyttömyystilanteessa, jossa varoja kirjanpidon järjestämiseen ei välttämättä lainkaan ole.


Tapauksen KKO 2022:53 taustat


Yrityksen omistaja A oli 1.1.2012-22.1.2016 välisenä aikana käyttänyt yhtiön X Oy varoja omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa 79 771,25 euron verran. Tämän lisäksi X Oy:n kirjanpitoa ei oltu tehty lainkaan 1.12.2015-22.1.2016 välisenä aikana, jolloin X Oy meni konkurssiin. Asiassa nostettiin syyte ja Oulun käräjäoikeus antoi tuomionsa 22.11.2018. Yhtiön varojen käyttö johti tuomioon törkeästä velallisen epärehellisyydestä, minkä lisäksi A tuomittiin rangaistukseen kirjanpitorikoksesta, koska kirjanpito oli tekemättä.

Mielenkiintoinen kohta tuomiosta oli, että yksityishenkilö A tuomittiin menettämään 2760 euroa rikoshyötynä, koska X Oy oli saanut säästöä kirjanpidon tekemättä jättämisestä. Perusteluna tälle oli, että X Oy oli saanut säästöä, joka oli siirretty A:lle luovuttamalla yhtiön varoja A:lle. Tällöin saatu säästö koitui A:n hyväksi ja hänet voitiin tuomita menettämään se valtiolle.


A valitti tapauksesta Rovaniemen hovioikeuteen, joka antoi tuomion asiassa 13.8.2020. Hovioikeus totesi, että oikeuskäytännössä on jo vakiintuneesti katsottu, että kirjanpidon tekemättä jättämisen tuottama säästö voitiin tuomita menetettäväksi siltä, joka on todella saanut hyötyä rikoksesta. Tässä tapauksessa hyötyjänä oli A, koska hän oli nostanut yhtiöstä varoja itselleen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota menettämisseuraamuksen osalta. A valitti tuomiosta korkeimpaan oikeuteen, joka antoi valitusluvan ja antoi asiassa tuomion 27.9.2022.


Korkeimman oikeuden ratkaisu


Korkein oikeus tarkasteli ratkaisussaan ainoastaan menettämisseuraamusta. Aluksi korkein oikeus totesi, että menettämisseuraamus kohdistetaan siihen tahoon, joka on hyötynyt rikoksesta. Korkein oikeus totesi, että on aina tapauskohtaista, kenelle hyöty on jäänyt tapauksissa, joissa rikos on tehty yhtiön toiminnassa. Hyöty on voinut jäädä yhtiöön, tai se on voinut siirtyä yksityishenkilölle. Vaikka henkilö omistaisi yhtiön kokonaan, ei hän välttämättä ole saanut rikoksesta hyötyä yksityishenkilönä.


Korkein oikeus totesi, että tässä tapauksessa kirjanpidon laiminlyömisellä oli saavutettu säästöjä. Nämä säästöt eivät lähtökohtaisesti hyödytä yrityksen omistajaa, vaan yritystä. Tässä tapauksessa omistaja A oli kuitenkin käyttänyt lähes kaikki yhtiön varat omaan henkilökohtaiseen kulutukseensa. Kirjanpitorikoksella saatu säästö oli siis hyödyttänyt A:ta itseään suoranaisesti. A oli siis saanut rikoshyötyä kirjanpitorikoksesta.


Korkein oikeus tarkasteli myös, oliko kirjanpitorikoksella saatu hyöty päällekkäistä velkojille tuomittavien korvausten kanssa. Rikoshyötyä ei voi tuomita menetettäväksi, jos se tuomitaan korvattavaksi kolmannelle. Tässä tapauksessa A oli tuomittu korvaamaan huomattavasti pienempi määrä velkoja kuin mitä hän oli nostanut rahaa yhtiöstä. Kirjanpitorikokset eivät siis heikentäneet velkojien varallisuusasemaa verrattuna siihen, että A olisi hoitanut kirjanpidon asianmukaisesti. Rikoshyötyä ei siis ollut päällekkäinen velkojille maksettavan korvauksen kanssa, ja A voitiin tuomita menettämään se.

Ratkaisu oli äänestysratkaisu 3-2, kaksi eri mieltä ollutta oikeusneuvosta katsoivat, että tässä tapauksessa A ei ollut hyötynyt rikoksesta enempää, kuin mitä velkojille oli tuomittu menetettäväksi.


Yhteenveto


Jatkossa kirjanpitorikoksissa vaaditaan yhä useammin rikoshyödyn menettämistä. Aikaisemmin käytäntö on ollut epäyhtenäinen, mutta nyt korkein oikeus on antanut asiassa ennakkoratkaisun, jota voidaan soveltaa jatkossa. Tämä näkyy lähivuosina oikeuteen viedyissä tapauksissa.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

HT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com



37 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki