Vakuustakavarikot ja muut turvaamistoimet puuttuvat osapuolten oikeusasemiin hyvinkin rajusti jo siinä prosessivaiheessa, kun turvaamistoimen kohdetta ei ole vielä tuomittu mistään. Korkein oikeus antoi 19.4.2024 vuosikirjapäätöksen siitä, oliko käsillä oleva rikosepäily riittävän vakava, jotta vakuustakavarikolle oli edellytykset. Tapaus on myös siitä mielenkiintoinen, että siinä käsitellään verorikosta, jossa rikosepäily perustui tulkintaerimielisyyteen verolainsäädännön sisällöstä. Käsittelen tässä oikeustapauskommentissa tapauksen sisällön ja taustat sekä siihen vaikuttavat normit.
Vakuustakavarikko
Pakkokeinolain 6 luku sisältää vakuustakavarikkojen sääntelyn. Luvun 6:1 § sisältää sääntelyn vakuustakavarikon edellytyksistä:
”Omaisuutta saadaan määrätä vakuustakavarikkoon sakon, rikokseen perustuvan vahingonkorvauksen tai hyvityksen taikka valtiolle menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen turvaamiseksi. Edellytyksenä vakuustakavarikon määräämiselle on, että omaisuus kuuluu henkilölle, jota on syytä epäillä rikoksesta tai joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko tai maksamaan hyvitystä taikka menettämään valtiolle rahamäärä, ja on olemassa vaara, että mainittu henkilö pyrkii välttämään sakon, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai rahamäärän maksamista kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla. Vakuustakavarikkoon saadaan panna omaisuutta enintään määrä, jonka voidaan olettaa vastaavan tuomittavaa sakkoa, vahingonkorvausta, hyvitystä tai menettämisseuraamusta.
Oikeushenkilön omaisuutta voidaan panna vakuustakavarikkoon myös, jos on syytä epäillä, että oikeushenkilön puolesta pyritään omaisuuden kätkemisellä tai hävittämisellä taikka muulla näihin rinnastettavalla tavalla välttämään yhteisösakon maksamista. Oikeushenkilön osalta noudatetaan soveltuvin osin tämän luvun säännöksiä rikoksesta epäillyn omaisuuteen kohdistuvasta vakuustakavarikosta.”
Vakuustakavarikon kynnys on suhteellisen matala ”syytä epäillä” -tasoa. Tämä on matalin rikosepäilyn taso, joka vastaa kynnystä, jolloin esitutkinta voidaan aloittaa. Esitutkintalain 3:3 §:ssä on vastaava säännös:
”Esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten on syytä epäillä, että rikos on tehty.”
Tällöin vakuustakavarikon kynnys edellyttää, että käsillä olevien seikkojen perusteella voidaan epäillä rikoksen tapahtuneen ja kohdistaa epäilys tiettyyn henkilöön. Käänteisesti voidaan sanoa sama niin, että tällöin tiettyyn henkilöön kohdistuva rikosepäily ei ole perusteeton.
Tapauksen taustat
Yksityishenkilö A:ta epäiltiin kahdesta törkeästä veropetoksesta, yhtä tuloverotuksessa ja yhtä lahjaverotuksessa. Tapaus liittyi keskeisiltä osin Kiinassa sijaitsevaan asuntoon, jonka A oli hankkinut ensin osin vuonna 2008 ja vuonna 2010 kokonaan. Asunto oli myyty 2020, jolloin luovutusvoittoa syntyi yli kaksi miljoonaa, jolloin pääomatulovero tästä oli 715 978,66 euroa. A ei ollut ilmoittanut tätä luovutusvoittoa Suomen verotuksessa. Verotarkastuksen yhteydessä tämä paljastui ja Verohallinto teki rikosilmoituksen.. Asiassa keskeinen kysymys oli, oliko A yleisesti vai rajoitetusti verovelvollinen Suomessa eli tuliko hänen ilmoittaa tämä luovutusvoitto Suomen verotuksessa. Verohallinnon mukaan A oli tekoaikaan yleisesti verovelvollinen Suomessa, minkä A oli kiistänyt ja katsoneensa olleensa ainoastaan rajoitetusti verovelvollinen Suomessa
Rikostarkastaja antoi 8.11.2022 ja 16.11.2022 päätökset kohdistaa A:n omaisuuteen väliaikainen vakuustakavarikko epäiltyjen vältettyjen verojen määrästä 1 350 000 euroa, josta 50 000 euroa kohdistui lahjaveroon ja 1 300 000 euroa tuloveroon. Rikostarkastaja teki 15.11.2022 Päijät-Hämeen käräjäoikeudelle vaatimuksen vakuustakavarikosta, A asetti 16.11.2022 torjuntavakuuden ulosottomiehelle, jolloin vakuustakavarikon määräämiselle ei ollut edellytyksiä, ja rikostarkastaja kumosi 17.11.2022 väliaikaisen vakuustakavarikon.
Käräjäoikeus antoi 21.11.2022 päätöksen, jonka mukaan asiassa on edellytykset määrätä vakuustakavarikko 1 350 000 euron määrästä. Käräjäoikeus kumosi määräyksen heti torjuntavakuuden vuoksi, mutta totesi selvyyden vuoksi, että ulosottolaitoksen päätös vakuuden hyväksymisestä ja säilyttämisestä pysyy voimassa, vaikka vakuustakavarikko kumottiin. A valitti päätöksestä Itä-Suomen hovioikeuteen ja katsoi, että asiassa ei ole syytä epäillä hänen syyllistyneen tahalliseen veropetokseen tuloverotuksessa asunnon luovutusvoiton ja siihen liittyvän 715 978,66 euron osalta. Itä-Suomen hovioikeus hyväksyi valituksen ja katsoi, että A:ta ei tämän summan osalta ollut syytä epäillä törkeästä veropetoksesta, ja kumosi 27.1.2023 antamallaan päätöksellä vakuustakavarikon tuon määrän osalta ja määräsi ulosottolaitoksen vapauttamaan vakuuden.
Rikostarkastaja haki päätökseen muutosta korkeimmasta oikeudesta, joka myönsi valitusluvan ja ratkaisi asian 19.4.2024 antamallaan tuomiolla.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus kiinnitti huomion siihen, että vakuustakavarikon kynnys on tarkoituksella asetettu hyvin alas ”syytä epäillä”-tasolle. Perusteluna tälle on ollut, että vakuustakavarikko määrätään usein esitutkinnan aikana, jolloin siltä ei ole käytännöllistä edellyttää samaa näytön tasoa kuin syytteen nostamiselta. Korkein oikeus myös korosti, että vaikka vakuustakavarikon ”syytä epäillä”-kynnys on sama kuin esitutkintalaissa, ne eivät välttämättä kaikissa asiayhteyksissä tarkoita samaa. Tämä oikeusohje käytännössä tarkoittaa sitä, että pelkkä esitutkinnan käynnistyminen ei automaattisesti tarkoita vakuustakavarikolle olevan edellytyksiä, vaan tästä tulee tarvittaessa esittää lisää näyttöä.
Korkein oikeus totesi myös, että vakuustakavarikkovaatimuksen esittäjältä ei voida pääsääntöisesti edellyttää selvitystä esitutkinnasta kertyneestä aineistosta. Vakuustakavarikkoasian ei ole tarkoitus olla pääasian esikäsittely. Vakuustakavarikko voidaan siis määrätä, kunhan esitetään riittävän konkreettisia seikkoja epäilyn tueksi, eikä vastapuoli esitä riittävän uskottavaa vastatodistelua tästä.
Korkein oikeus katsoi, että tässä tapauksessa rikostarkastaja oli esittänyt riittävästi näyttöä sen tueksi, että A:ta oli aiheellista epäillä veropetoksesta. Tapauksessa oli syytä epäillä sitä, että A oli tekohetkellä yleisesti verovelvollinen Suomeen, jolloin hänen olisi tullut maksaa Suomeen veroa Kiinassa saadusta asunnon myyntivoitosta. Vaikka A oli esittänyt seikkoja sen puolesta, että häntä voitiin pitää rajoitetusti verovelvollisena, ei tämä ollut riittävää vakuustakavarikon kumoamiseksi. Perusteluna tälle käytettiin, että sen arviointi olisi esittänyt sekä näytön arviointia että rikos ja verosäännösten oikeudellista tulkintaa, mikä ei ollut mahdollista vakuustakavarikkoasiassa.
Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että A:ta oli syytä epäillä törkeästä veropetoksesta koko käsiteltävänä olevasta määrästä. Tältä osin vakuustakavarikon edellytykset olivat täyttyneet koko määrän osalta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja pysytti koko vakuustakavarikon voimassa.
Yhteenveto
Vakuustakavarikon kynnys on matala. Tällä turvataan, että omaisuutta ei hävitetä esitutkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn aikana, ja rikoshyöty saadaan asian lopuksi tuomittua valtiolle. Syyttömänä epäillyn osalta tilanne on toki ikävä, jos vakuustakavarikko aiheuttaa taloudellista vahinkoa. Tuoreen oikeuskäytännön mukaisesti valtio on kuitenkin ankarassa vastuussa takavarikon aiheuttamasta vahingosta, jolloin tilannetta voidaan pitää suhteellisen reiluna myös syyttömänä takavarikon kohteeksi joutunutta.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
KHT-tilintarkastaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
