Ravintolaopasta ei hyväksytty kirjaksi - KHO 2022:68

Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa jouduttiin tällä kertaa ottamaan kantaa ravintolaoppaan toimituksellisen sisällön määrään ja laatuun. Arvonlisäverotus tuottaa ehkä viihdyttävimpiä tuomioistuinratkaisuja, koska tämän verolajin tarkkojen luokkien ja määritysten vuoksi ylimmät tuomioistuimet joutuvat ottamaan kantaa monenlaisiin kysymyksiin, kuten smoothien nestemäisyyteen, jota koskevan kirjoitukseni löydät tämän postauksen alaosasta. Viikon oikeustapauskommentti käsittelee sitä, voitiinko ravintolaopasta myydä kirjojen alennetulla arvonlisäverokannalla.


Lainsäädäntö


Kuten lähes aina arvonlisäverotuksesta puhuttaessa, pohjana on EU:n yhteinen arvonlisäverojärjestelmä ja arvonlisäverodirektiivi. Alennetut arvonlisäverokannat pohjautuvat tämän direktiivin 98(1) artiklaan:


Jäsenvaltiot voivat soveltaa enintään kahta alennettua verokantaa.

Alennetut verokannat on vahvistettava prosenttiosuutena veron perusteesta, jonka on oltava vähintään 5 prosenttia ja jota saa soveltaa ainoastaan liitteessä III lueteltuihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin.


Jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettuja verokantoja tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin, joita koskee enintään 24 liitteen III kohtaa.”


Suomessa on kaksi alennettua arvonlisäverokantaa, 14 % ja 10 %. Näiden piirissä ovat esimerkiksi ruoka, liikuntapalvelut ja majoituspalvelut eli niistä maksetaan yleistä 24 %:n arvonlisäverokantaa vähemmän arvonlisäveroa . EU-direktiivissä listataan, mitkä tuotteet ja palvelut voivat kuulua alennettujen verokantojen piiriin. Jäsenvaltiot päättävät itse alennettujen verokantojen suuruuden ja mitä EU-direktiivin sallimia tuotteita ja palveluita niihin sisällytetään.


Liitteen III kohdassa 6 määritellään kirjojen mahdollinen vähennysoikeus:


joko fyysisillä alustoilla olevien tai sähköisesti luovutettavien tai molemmissa muodoissa olevien kirjojen, sanomalehtien ja aikakauslehtien luovutukset, mukaan lukien kirjastolainaus (mukaan lukien esitteet, lehtiset ja vastaavat painotuotteet, lasten kuva-, piirustus- tai värityskirjat, nuottikirjat tai -käsikirjoitukset, kartat ja merikortit tai niiden kaltaiset kartat), lukuun ottamatta kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettuja julkaisuja ja kokonaan tai pääasiassa videosisältöä tai kuultavaa musiikkia sisältäviä julkaisuja; voittoa tavoittelemattomien järjestöjen julkaisujen valmistaminen ja tällaiseen valmistukseen liittyvät palvelut;”


Tämä on sisällytetty arvonlisäverolain 85 a §:ään, jossa 10 % veron piiriin määritellään kuuluvan:


fyysisellä alustalla oleva tai sähköisesti luovutettava kirja;”


Jäsenvaltioilla on EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietty harkintavalta siinä, miten ne määrittelevät käyttämänsä käsitteet. Hallituksen esityksessä vuodelta 2018 (303/2018) kirja määritellään seuraavasti:


Kirjalla tarkoitettaisiin yleisön saatavissa olevaa nimikkeellä julkaistua yhden tai useamman tekijän luomaa graafisista elementeistä (kuten teksti tai piirustus) koostuvaa kirjallista teosta. Kirjalla tulisi olla riittävä toimituksellinen sisältö. Kirjan käsitteeseen kuuluisi, että sitä levitetään erillisenä tuotteena.


Kirjana ei pidettäisi kokonaan tai pääasiassa mainontaan tarkoitettuja julkaisuja. Esimerkiksi mainosesitteitä ja hintaluetteloja ei siten pidettäisi kirjoina.


Kirja voisi sisältää tekstiä, kuvia, piirroksia, nuotteja, kaavioita, taulukoita tai muuta sellaista aineistoa. Kirjoina voitaisiin pitää esimerkiksi nuotistoja ja lasten värityskirjoja. Kirjoina ei sitä vastoin pidettäisi esimerkiksi irtokarttoja, postikortteja tai julisteita.


Jotta julkaisua voitaisiin pitää kirjana, sen tulisi olla nykyistä vastaavasti yleisesti myytäväksi tarkoitettu julkaisu. Kirjoina ei siten pidettäisi esimerkiksi yrityksen sisäiseen käyttöön tulevia monisteita tai tilaustutkimuksia.”


Tapauksen taustat


A Oy myi ravintolaopasta, jota näyttämällä sai myös alennusta ravintoloista. Opas sisälsi esittelytekstin ravintoloista sekä valokuvia ravintolasta ja annoksista. Opas rahoitettiin oppaan myyntituloilla, myyntihinta oli 38 euroa kappale. Ravintolat eivät maksaneet mitään oppaaseen pääsemisestä, mutta ne lupasivat antaa alennuksen opasta näyttäville asiakkaille.


A Oy haki Verohallinnolta ennakkoratkaisua siitä, oliko kyseessä arvonlisäverolaissa tarkoitettu kirja, jonka arvonlisäverokanta on 10 %. Verohallinto antoi ennakkoratkaisunsa 8.1.2020 ja totesi, että kyseessä ei ole kirja, ja arvonlisävero on suoritettava 24 %:n mukaan. A Oy valitti ratkaisusta Helsingin hallinto-oikeuteen, joka antoi ratkaisunsa 15.4.2021 hyläten valituksen. Hallinto-oikeus piti merkityksellisenä sitä, että kyseessä oli pääasiassa ravintoloiden esittelytekstejä ja kuvia, kirjassa ei ollut juurikaan toimituksellista sisältöä, ja opas ostettiin lähinnä alennusten vuoksi. Näillä perusteilla hallinto-oikeus arvioi, että kyseessä on enemmänkin mainontaan sopiva julkaisu kuin kirja.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


A Oy valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia otettiin käsittelyyn. A Oy esitti perustelunaan valituksessa, että oppaan toimituksellinen osuus on merkittävä. A Oy:n mukaan ravintoloiden valinta, käännöstyöt, editointi ja valokuvaus on merkittävää työtä. A Oy:n mukaan kirja oli jo itsessään teos, ja se, että liiketoiminnassa yhdistettiin kirjamyyntiä ja markkinointia, ei tehnyt kirjasta mainosjulkaisua. Verohallinto taas katsoi vastaselityksessään, että kuvien ja tekstien editointi ei sellaisenaan ole toimituksellista työtä. Verohallinto korosti, että alennetun alv-kannan tarkoitus on saattaa aineetonta sisältöä paremmin kuluttajien saataville. Verohallinto myös korosti sitä, että ravintoloista ei esitetä mitään tekijän omia arvioita.


Korkein hallinto-oikeus korosti ratkaisussaan alennetun arvonlisäverokannan kulttuuripoliittista merkitystä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että koska oppaan laatijan omaa sisällöntuottoa on niin vähän, ei oppaalla voitu katsoa olevan toimituksellista sisältöä. Korkein hallinto-oikeus myös arvioi, että keskivertokuluttaja hankkii oppaan vain siinä olevien alennusten vuoksi, eikä tutustuakseen oppaassa oleviin ravintoloihin kirjallisessa muodossa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja 24 % verokanta jäi voimaan.


Yhteenveto


Arvonlisäverotuksessa ratkotaan kysymyksiä, jotka ovat toisinaan huvittavia tai epätavallisia. Koska joillekin tuotteille ja palveluille määritellään alempi verokanta, joudutaan tekemään kasuistisista eli tapauskohtaista arviointia siitä, täyttääkö tietty palvelu tai tavara jonkin määritelmän. Tällöin joudutaan pohtimaan esimerkiksi sitä, onko ravintolaopas kirja ja onko smoothie riittävän nestemäistä.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

HT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com



0 katselukertaa0 kommenttia