Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen korkeimman oikeuden tuoretta ratkaisua, jossa arvioitiin useita rikosoikeuden yleisten oppien kannalta merkittäviä kysymyksiä. Tapauksessa arvioitiin, milloin rikoksen yllytys ja avunanto täyttyvät yhdessä vakavimmassa rikostyypissä eli murhassa. Tapaus koskee niin sanottua Oulun hiekkakuoppamurhaa vuodelta 2018. Tässä blogikirjoituksessa avaan tapauksen taustat ja siinä sovelletut oikeusohjeet.
Yllytys ja avunanto
Yllytystä koskeva sääntely on rikoslaissa 5:5 §:ssä, ja sen sisältö kuuluu:
”Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.”
Sinänsä yksinkertaisen virkkeen tulkinnasta on runsaasti oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Ensimmäinen osa on, että toisen henkilön eli yllytettävän täytyy tehdä tahallinen rikos tai sen rangaistava yritys. Tämä tarkoittaa, että yllyttäjä voidaan tuomita vain, jos päätekijän eli yllytettävän teko on rikoslain mukaan. Päätekijän ei kuitenkaan tarvitse saada tuomiota rikoksesta, jotta yllyttäjä voidaan tuomita. Jos päätekijää ei saada kiinni tai syytettä ei saada nostettua ajoissa, yllyttäjä voidaan kuitenkin tuomita rangaistukseen. Jos päätekijä sen sijaan on esimerkiksi syyntakeeton tai ei tee rikosta tahallaan, voi yllyttäjä vapautua rikosvastuusta.
Pykälän sisältöä täsmennetään rikoslain 5:7 §:ssä:
”Erityinen henkilöön liittyvä olosuhde, joka poistaa jonkin teon rangaistavuuden taikka vähentää tai enentää sitä, koskee ainoastaan mainitussa suhteessa olevaa tekijää, yllyttäjää tai avunantajaa.
Yllyttäjää tai avunantajaa ei vapauta rangaistusvastuusta se, ettei häntä koske sellainen erityinen henkilöön liittyvä olosuhde, joka perustaa tekijän teon rangaistavuuden.”
Tämä hieman vaikealukuinen seikka tarkoittaa sitä, jos esimerkiksi tekijän rangaistusta lievennetään jonkin rikoslain 6:6 §:n kohdan eli lieventämisperusteen nojalla, yllyttäjä ja avunantaja eivät hyödy siitä. Tällaisia lieventämisperusteita ovat esimerkiksi tekijään kohdistunut uhka tai painostus. Sama pätee analogisesti myös koventamisperusteisiin.
Avunantoa koskeva sääntely on rikoslain 5:6 §:ssä ja sen sisältö kuuluu:
”Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä. Rangaistusta määrättäessä sovelletaan kuitenkin, mitä 6 luvun 8 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä 2 ja 4 momentissa säädetään.
Yllytyksestä rangaistavaan avunantoon rangaistaan avunantona.”
Viitattu 6 luvun 8 § on rangaistusasteikon lieventämistä koskeva pykälä, ja sen mukaan avunantajalle voidaan tuomita enintään 3/4 siitä rangaistuksesta, joka päätekijälle tuomitaan. Muilta osin avunantoon sovelletaan pitkälti samoja oppeja kuin yllytykseen eli avunantoon voi syyllistyä vain, jos päätekijä tekee rangaistavan teon, ja avunantaja ei hyödy lieventämisperusteesta.
Tapauksen KKO 2021:90 taustat
Tapauksessa henkilöt A ja B olivat kuljettaneet veljekset C ja X soramonttualueelle Oulussa. Henkilö A oli ojentanut C:lle aseensa ja kehottanut häntä ampumaan veljensä X:n. Sen jälkeen B ojensi oman aseensa A:lle, joka osoitti sillä C:tä. Tämän jälkeen C painoi liipaisinta, ase oli kuitenkin tyhjä. Tämän jälkeen A latasi aseen ja käski C:tä ampumaan, ja C teloitti veljensä X:n niskalaukauksella. Teon motiivi liittyi ainakin osin huumausaineisiin. Teko paljastui poliisille ruumiin löydyttyä ja tekijät vangittiin pikaisesti. Syyttäjä vaati kaikille henkilöille tuomiota murhasta.
Oulun käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 5.7.2019. Käräjäoikeuden mukaan teko oli sinänsä erityisen raaka ja julma. Koska C pakotettiin tekemään rikos uhkauksen alaisena, hänet tuomittiin kuitenkin vain surmasta, eli henkirikoksen lievimmästä tekomuodosta. Käräjäoikeus tuomitsi sekä A:n että B:n yllytyksestä tappoon. Asiassa ei merkittävästi perusteltu rajanvetoa tapon ja murhan välillä.
Syyttäjä, A ja B sekä asianomistaja D valittivat hovioikeuteen tuomiosta. Rovaniemen hovioikeus katsoi 17.4.2020, että teko oli teloitustyyppisenä henkirikoksena erityisen raaka ja kokonaisuutena arvostellen törkeä, ja tuomitsi tekijät murhan asteikon mukaan. Koska A oli käskenyt C:tä ampumaan veljensä, tuomittiin hänet yllytyksestä murhaan elinkautiseen vankeuteen. Sen sijaan koska B oli vain kuljettanut henkilöt paikalle ja ojentanut A:lle oman aseensa, hänet tuomittiin vain avunannosta 9 vuoden ja 9 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeuden mukaan hän ei ollut yllyttänyt C:tä murhaan.
Sekä A että B hakivat asiassa valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus myönsi A:lle ja B:lle valitusluvan ja antoi asiassa tuomion 17.12.2021. Korkein oikeus katsoi, että teko oli lähtökohtaisesti murha, koska se tehtiin erityisen raa´asti ja julmasti, koska se oli teloitustyyppinen teko ja uhri X tiesi koko ajan mitä tapahtui. Teko liittyi huumevelkoihin ja se oli suunnitelmallinen, mitkä myös puolsivat teon luokittelua murhaksi. Ampuja C:n osalta tekoon liittyi kuitenkin lieventämisperuste, koska hänet pakotettiin tai painostettiin tekemään teko. Tämä rangaistusvastuuta lieventävä peruste koskee kuitenkin vain C:tä itseään, minkä vuoksi A ja B eivät voineet hyötyä siitä. Heidän tekonsa arvioitiin siksi murhana.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota eli A tuomittiin yllytyksestä murhaan elinkautiseen vankeuteen ja B avunannosta murhaan 9 vuoden ja 9 kk vankeusrangaistukseen. Tuomiot olisivat olleet suurilta osin samat, jos A olisi ampunut X:n itse eikä olisi painostanut C:tä tekemään tekoa.
Yhteenveto
Yllytyksen ja avunannon käsitteet ovat jossain määrin tulkinnanvaraisia, minkä vuoksi niitä koskevat tuomioistuinratkaisut selventävät oikeustilaa ja ovat usein oikeustieteellisen keskustelun kohteena. Tässä tapauksessa korkein oikeus ratkaisi tapauksen hyvin perustellulla tuomiolla, mihin tullaan viittaamaan myöhemminkin vastaavia kysymyksiä koskevissa tapauksissa. Yllytys ja avunanto ovat sinänsä harvinaisia rikostuomioita, osasyynä se, että ne jäävät usein lievissä rikoksissa tutkimatta ja rankaisematta, koska asian vaatima vaiva on tuomioon nähden suuri.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
תגובות