Rikoslaki muuttuu yllättävän usein, vuonna 2020 jopa 11 kertaa, vaikka vain pienestä osasta muutoksia uutisoidaan. Iso osa muutoksista on teknisiä, esimerkiksi silloin, jos laki, johon rikoslaissa viitataan, muuttuu. Rikoslaissa on kuitenkin tehty useita merkittäviä periaatteellisia muutoksia 2000-luvulla. Viikon blogikirjoituksessa käsittelen tuoretta vertaisarvioitua tieteellistä artikkeliani, jossa tutkin näitä dekriminalisointeja. Blogikirjoitus on julkaistu Edilex-sarjassa numerolla 2021/51 ja on saatavilla seuraavan linkin takaa:
Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:
Tässä blogikirjoituksessa avaan artikkeliani ja sen merkittävimpiä tutkimustuloksia.
Dekriminalisointi
Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan teon poistamista rikoslaista. Tämä ei välttämättä tarkoita teon laillistamista, jolloin teon kielto poistettaisiin kaikkialta lainsäädännöstä. Tämä ero on merkittävä, koska rikoslaki on kaikkein voimakkaimmin perusoikeuksiin puuttuva lainsäädäntö, jonka nojalla ihmisiltä voidaan riistää omaisuutta ja jopa heidän vapautensa. Sen sijaan muualla lainsäädännössä olevat kiellot eivät johda näin voimakkaisiin seuraamuksiin. Muiden lakien nojalla annetaan esimerkiksi sakot useimmista lievistä liikennerikkomuksista. Dekriminalisoinnilla voidaan myös tarkoittaa rangaistuksen poistamista, jolloin teko pysyy kiellettynä, mutta siitä ei enää rangaista.
Dekriminalisointi on pitkään ollut puheenaiheena eri yhteiskunnissa. Yksi eniten rikollisuuden määrään vaikuttavista asioista onkin, kuinka suuri osa teoista on määritelty rikolliseksi. Suomessa pyritään edistämään tekorikosoikeutta eli sitä, että ihmisiä rangaistaisiin heidän teoistaan, eikä elämäntavastaan. Aiemmin Suomessa rangaistiin ihmisiä esimerkiksi irtolaisuudesta. Rikosoikeuden on usein haluttu olevan viimesijainen keino yhteiskunnallisiin ongelmiin puuttumisessa, koska se on valtiolle kallista, ja aiheuttaa ihmisille eniten kärsimystä.
Rikosoikeuden tarkoituksena on mahdollistaa ihmisten rauhanomainen yhteiselo. Tämän vuoksi rikoslainsäädännössä asetetaan haitallinen seuraamus sellaisille teoille, jotka estäisivät rauhallisen yhteiselon. Näitä ovat esimerkiksi murha, pahoinpitely, raiskaus ja varkaus. Sen lisäksi rikoslaissa on useita moraalikriminalisointeja, jotka eivät sinänsä liity yhteiskuntarauhaan, vaan ihmisten paheksuntaan, näiden määrä on tosin vähentynyt ajan saatossa. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset huumausaineisiin, uhkapeleihin ja pornografiaan liittyvät kriminalisoinnit sekä sukupuoliyhteyden kieltäminen lähisukulaisten kesken.
Erityisesti tiettyjen huumausaineiden, kuten kannabiksen, dekriminalisoinnista on puhuttu paljon Suomessa viime aikoina. Toistaiseksi tämä ei kuitenkaan ole johtanut lainsäädäntömuutoksiin.
Olen kirjoittanut aikaisemmin historiallisista moraalikriminalisoinneista, tämän blogikirjoituksen löydät seuraavan linkin takaa:
Dekriminalisointiperiaatteet
Oikeustieteissä ja kriminaalipolitiikassa on pohdittu paljon sitä, milloin joku teko on perusteltua kriminalisoida. Tästä on johdettu erilaisia kriminalisointiperiaatteita. Näistä voidaan kääntäen johtaa periaatteet siihen, milloin joku teko voidaan, tai se on, dekriminalisoitava. Artikkelissani johdan aiemmasta tutkimuksesta kuusi tällaista periaatetta.
1) Kriminalisoinnin suojeluvaatimus. Jotta teko voisi olla rikoslaissa, on sen suojeltava jotain yhteiskunnallisesti tärkeää oikeushyvää. Tällaisia ovat esimerkiksi ihmisten omaisuus, henki ja terveys, mutta myös rauha ja kunnia, sekä jopa markkinoiden toiminta. Jos yhteiskunnan kehitys johtaa siihen, että tämä oikeushyvä muuttuu vähämerkitykselliseksi, ei sitä tule enää suojata rikoslaissa.
2) Vaihtoehtojen puute. Jos ongelma voidaan ratkaista muulla keinolla kuin rikosoikeuden käytöllä, tulee se ratkaista muilla keinoin, koska nämä aiheuttavat vähemmän haittaa valtiolle ja ihmisille. Useita liiketoimintaan liittyviä tekoja on helpompi kontrolloida hallinnollisessa menettelyssä, verrattuna rikosoikeuden käyttämiseen.
3) Kriminalissoinnin humaaniusvaatimus. Ihmisoikeussyyt johtavat siihen, että sellaiset kriminalisoinnit, jotka johtavat ihmisarvon loukkaamiseen tai aiheuttavat suhteettomasti kärsimystä, eivät ole perusteltuja. Tämän vuoksi esimerkiksi ihmiskaupan uhreja ei rangaista siitä, että he ovat laittomasti maassa.
4) Suhteellisuusvaatimus. Vaikka kriminalisointi olisi muutoin tarpeen, ei sitä voida ylläpitää, jos se aiheuttaa suhteettomasti haittaa hyötyyn nähden. Alkoholin kieltolain poistaminen on ehkä merkittävin esimerkki tästä. Kieltolaki johti rikollisuuden kasvuun ja samalla merkittävästi hyötyjä suurempiin haittoihin. Samaa argumenttia käytetään nykyään huumausaineiden sallimiseksi.
5) Tarpeellisuusvaatimus. Tämä vaatimus tarkoittaa, että kriminalisointia tarvitaan tietyn haitallisen käyttäytymisen ehkäisemiseksi. Jos tekoa ei esiinny yhteiskunnassa, ei sitä ole tarpeen kriminalisoida. Tämä periaate on kuitenkin joutunut väistymään kansainvälisten velvoitteiden tieltä, ja rikoslaissa kielletään esimerkiksi laiton Etelämanneralueen mineraaliesiintymään kajoaminen (48a:3a §).
6) Toimeenpantavuus. Jos kriminalisointia on mahdoton tai suhteettoman vaikea tai kallis valvoa, ei se ole perusteltu. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos valvonta veisi huomattavasti rajallisia resursseja, heikentäisi kriminalisointi muiden, mahdollisesti tärkeämpien kriminalisointien valvontaa. Tällä perusteella sanotaan usein leikillään, että polkupyörien varastaminen ei ole rangaistavaa. Tämä on osittain totta, koska vain pienestä osasta näitä tekoja rangaistaan, koska kiinnijäämisriski näin vähäisessä teossa on hyvin alhainen.
Mitä tekoja Suomessa on dekriminalisoitu
Tutkimuksessani kävin läpi kaikki rikoslain muutokset rikoslain kokonaisuudistuksen jälkeen. Kokonaisuudistus toteutettiin pääosin 1990-luvulla. Tutkimuksessani listasin, mitkä teot rikoslaista poistettiin ja miksi. Merkittävin syy poistamiselle oli tekninen. Tällöin teko siirrettiin tosiasiassa kokonaan tai osittain toiseen pykälään. Joskus tekoja poistettiin joistain pykälistä myös teon ankaroittamisen vuoksi. Teon poistaminen jostain kohdasta rikoslakia johti usein siihen, että samasta teosta rangaistiin ankaramman pykälän nojalla.
Varsinaisia rangaistavuuden poistamisia tehtiin melko vähän, vain 14 kappaletta. Nämäkin koskivat yksittäisiä tekoja, eikä kokonaisia pykäliä poistettu. Merkittävimmät syyt olivat suhteellisuus ja tarpeellisuus; usein rikosoikeuden käyttäminen katsottiin tarpeettoman kovaksi keinoksi. Useissa dekriminalisoinneissa ei tehtykään varsinaista laillistamista, vaan teko jätettiin rangaistavaksi sakolla erityislain nojalla tai hallinnollisessa menettelyssä. Näissä painotettiin erityisesti kustannussyitä ja pyrittiin vähentämään tuomioistuinten työtaakkaa.
Dekriminalisoinnit ovat lueteltuna taulukossa alla:
Yhteenveto
Suomessa on pyritty pitkään vähentämään vankimäärää ja rangaistavia tekoja. Tosiasiassa kuitenkin rikosten määrää on lisätty voimakkaasti, ja eri tekojen dekriminalisoinnit ovat olleet hyvin harvinaisia. Todella harvoja tekoja on laillistettu 2000-luvulla, ja dekriminalisoinnit ovat pitkälti olleet rangaistusten siirtämistä halvempaan menettelyyn. Joitain yksittäisiä tekoja on poistettu rikoslaista, koska niitä ei ole enää nähty paheksuttavina, tai niistä rankaisemista ei ole enää nähty tarpeellisena. Syynä tähän on ollut yhteiskunnallinen muutos, joko asenteissa tai tekojen määrässä. Tämä muutos on kuitenkin ollut hidasta, eikä ole juurikaan näkynyt rikoslaissa.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
