Maastopyöräily on lajina lisännyt suosiotaan viime vuosina Suomessa. Lajin harrastajia arvioidaan olevan jopa 330 000. Suomessa lajin harrastajilla on vapaammat olosuhteet johtuen jokamiehenoikeuksista, jotka mahdollistavat jokaiselle liikkumisen omin voimin luonnossa. Jokamiehenoikeus kuuluu ympäristöoikeuden yleiseen käsitteistöön. Jokamiehenoikeudelle tunnusomaista on, ettei toisen omaisuuteen kohdistuva käyttövalta perustu omistusoikeuteen tai erityisiin oikeuksiin. Käyttövaltaa rajoittaa kuitenkin käytön haitattomuus. Jokamiehenoikeuksia ei nimenomaisesti ole kirjattu lakiin, mutta niiden olemassaolo tunnistetaan rikoslaissa. Luonnon virkistyskäyttö perustuu laajasti muuhun kuin näiden alueiden omistamiseen tai hallintaan. Jokamiehenoikeuden katsotaan kuuluvan kaikille, eikä sitä ole rajoitettu esimerkiksi pelkästään Suomen kansalaisille. Tästä syystä Suomi on lisännyt suosiotaan myös lajin ulkomaalaisten harrastajien keskuudessa, ja maastopyöräilymatkailuun satsataankin aktiivisesti osana matkailuelinkeinoa.
Jokamiehenoikeudet eivät anna oikeutta liikkua toisten piha-alueilla, viljelyksillä, taimikoissa tai muilla erityiseen käyttöön otetuilla alueilla, sillä näillä liikkuminen voisi aiheuttaa häiriötä tai haittaa. Myös viranomainen voi rajoittaa jokamiehenoikeutta esimerkiksi puolustusvoimien käyttöön otetuilla alueilla sekä rajavyöhykkeillä. Jokamiehenoikeutta ei voi rajoittaa kieltotauluin, ellei siihen ole lakiin nojautuvaa perustetta. Näin esimerkiksi pyöräilyä ei siis voi kieltää luontoon asetettavin kyltein. Luonnonsuojelualueilla tai kansallispuistoissa maastopyöräilyä voidaan sen sijaan rajoittaa, jos se uhkaa kasvillisuutta tai eläimistöä.
Maastopyöräilyn voidaan katsoa kuuluvan jokamiehenoikeuteen voimassa olevan lainsäädännön perusteella. Jokamiehenoikeuksien perusteella siitä ei kuitenkaan saa aiheutua maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa tai vahinkoa maankäytölle. Maastopyöräily ei siis edellytä maanomistajan lupaa. Lajin harrastajamäärän kasvun ja esimerkiksi gps-paikantimien mahdollistaman reittikartoituksen vuoksi maastopyöräilyliikennettä on keskittynyt samoille reiteille, kun harrastajat jakavat keskenään tietoa hyväksi havaituista reiteistä. Joissain kaupungeissa, kuten Oulussa, on painettu reittikarttoja harrastajien käyttöön.
Vuosia jatkuva, satojen harrastajien toimesta tapahtuva käyttö voi aiheuttaa maaston muuttumista muun muassa rapautumisena sekä puiden juurien vaurioitumisena. Yleensä valmiilla poluilla tai urilla tapahtuva pyöräily ei kuitenkaan aiheuta vauriota. Suomen latu suosittelee, että mikäli maastopyöräilyyn käytetään laajassa mitassa samoja alueita, olisi siitä hyvä sopia maanomistajan kanssa. Virallisilla reiteillä voidaan myös ohjata maastopyöräilyä ja ehkäistä siitä johtuvaa mahdollista maaston kulumista.Metsissä risteilevillä poluilla kuljettaessa on helppo tunnistaa, mitkä niistä ovat maastopyöräilijöiden suosiossa. Silloin tällöin metsässä saattaa törmätä maan pinnan yläpuolella oleviin puiden juuriin, jotka ovat vaurioituneet pyöräilyn seurauksena. Metsänomistajille tuskin kuitenkaan aiheutuu merkittävästi haittaa, sillä maastopyöräily on keskittynyt pääasiassa olemassa oleville poluille.
Myös elinkeinona järjestetty maastopyöräilyaktiviteetti kuuluu jokamiehenoikeuksiin
Yhdistysten ja muiden vastaavien harrastustoimijoiden järjestämiä yhteislenkkejä on mahdollista järjestää jokamiehenoikeuksien nojalla. Se, että toimintaa harjoitettaisiin elinkeinotoimintana, ei sinänsä muuta asiaa. Toiminta ei saa kuitenkaan aiheuttaa maanomistajalle vähäistä suurempaa haittaa. Jos tapahtuma tai toiminta on sellaista, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, sivullisille ja ympäristölle aiheutuvan haitan estämiseksi tai erityisien liikennejärjestelyjen suhteen, kuuluu se kokoontumislain piiriin, jolloin toiminnasta on tehtävä ilmoitus.
Maanomistajan kannalta hankalia ovat sellaiset aktiviteetit, joilla ei ole järjestäjää. Tällaisia voivat olla esimerkiksi sosiaalisen median kautta järjestetyt kokoontumiset, esimerkiksi yhteislenkit. Tällaisissa tilanteissa jokainen liikkuja voi olla itse vastuussa mahdollisesti aiheutuvasta haitasta ympäristölle.
Maastopyörillä liikkumista yksityis- ja metsäteillä ei voi rajoittaa. Jos tien käyttämisestä koituu selvästi lisää kunnossapitokustannuksia, edellytetään yksityistielain 80 §:n mukaista lupaa tieosakkailta tai tiekunnalta. Maastopyöräily harvoin aiheuttaa teiden kulumista suurellakaan mittakaavalla. Kevyet polkupyörät eivät jätä sen enempää jälkiä kuin jalankulkijatkaan.
Kunta voi perustaa maastopyöräilyä varten kuntoilureitin omalle maalleen. Aina reittiä ei voida perustaa yksinomaan kunnan maalle. Tällöin reitti perustetaan ulkoilulain mukaisella ulkoilureittitoimituksella. Maanmittauslaitoksen suorittamaa ulkoilureittitoimitusta edeltää kunnan toimesta laadittu ulkoilureittisuunitelma, jolla voidaan ohjata maastopyöräilyä halutuille alueille. Reittisuunnitelman vahvistaa ELY-keskus. Ulkoilureittisuunnitelmasta ilmenevät reitti ja sen liitännäisalueet sekä kiinteistöt, joiden alueella reitti kulkee. Suunnitelmasta ilmenee myös, mihin ulkoiluun se on tarkoitettu. Ulkoilureittitoimituksen yhteydessä reitti voidaan merkitä maastoon tarvittaessa. Ulkoilulain 8 §:n mukaan maan käyttöoikeuden luovuttamisesta ulkoilureittiä varten sekä vahingosta tai haitasta, jota muutoin aiheutuu alueen omistajalle tai haltijalle tahi paikalliselle paliskunnalle ulkoilureitin pitämisestä ja käyttämisestä, suoritetaan korvaus.
Ulkoilureitti voidaan myös perustaa sopimalla. Sopijaosapuolet voivat haluamallaan tavalla sopia reitin perustamisesta ja ylläpidosta. Asiasta on syytä sopia kirjallisesti, jotta kaikki tärkeä tulee otettua huomioon ja että yhteisymmärrys toteutuu. Suomen Latu on laatinut ulkoilureittien perustamisesta mallisopimuksen. Mallisopimuksessa kiinnitetään huomiota muun muassa osapuolien velvollisuuksiin: kenen tehtävä on ylläpitää ja kunnostaa sekä kuka on vastuussa kustannuksista ja hankinnoista. Myös sopimuksen voimassaoloaikaan on syytä kiinnittää huomiota: reittien käyttö voi jatkua vuosia, jopa vuosikymmeniä. Vakiintuneen reitin käyttö saattaa jatkua, vaikka sopimus ehtisi umpeutuakin. Sopimuksen umpeuduttua reiteillä liikkuminen saattaa jälleen palautua jokamiehenoikeuksien piiriin. Tästä ei kuitenkaan saa aiheutua vähäistä suurempaa haittaa.
Sähköpyörä vai kevyt sähköajoneuvo?
Viime vuosina yleistyneet sähköavusteiset pyörät katsotaan ajoneuvolain mukaisesti moottorittomiksi ajoneuvoiksi. Sähköavusteinen pyörä tarkoittaa sellaisia sähkömoottorilla varustettuja polkupyöriä, jotka rinnastetaan ajoneuvolaissa polkupyöriksi. Sähkömoottorin teho saa olla korkeintaan 250 wattia. Sähköavusteisuus toimii vain poljettaessa ja alle 25 km/h nopeuksissa. Ajoneuvo- ja tieliikennelain muutos salli myös moottorilla varustettujen pyörien käytön liikenteessä. Lakimuutos sallii sellaiset pyörät, joiden teho on enintään 1000 wattia ja huippunopeus 25 km/h. Tällaisten pyörien moottori voi toimia myös ilman polkemista. Jälkimmäisillä ei kuitenkaan ole asiaa maastoon jokamiehenoikeuksien perusteella, sillä niitä ei katsota moottorittomiksi ajoneuvoiksi. Jos kevyellä sähköajoneuvolla mielii liikkua maastossa, tarvitaan siihen maanomistajan lupa. Yli 25 km/h moottorin avustuksella kulkevat sähköavusteiset tai moottorilla varustetun polkupyörät eivät ole tieliikennekelpoisia polkupyöriä, vaan ne on rekisteröitävä mopoiksi. Myöskään tällaisilla ei ole asiaa maastoon ilman maanomistajan lupaa.
Jokamiehenoikeuden käytön yhteydessä tapahtuneet rikkomukset ovat yleensä maanomistajan asianomistaja-asioita. Se tarkoittaa sitä, että vahinkoa kärsineen tulee saattaa asia vireille. Jokamiehenoikeuden väärinkäyttämiseen puuttumiseen voi pyytää virka-apua poliisilta. Myös maanomistaja voi jollain tavalla loukata jokamiehenoikeuden käyttämistä esimerkiksi estämällä kulku, jolloin luonnossa liikkujasta voi tulla asianomainen. Yleensä osapuolten väliset erimielisyydet voidaan ratkaista sopimalla.
Tekstiä varten käytetyt lähteet:
Kuusiniemi, K. (2013). Ympäristöoikeus (2. uud. p.). Helsinki: Sanoma Pro.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38797/SY30_2012_Jokamiehenoikeudet.pdf?sequence=1
Lue myös:
Hätävarjelu, voimankäyttö ja kamppailulajit