top of page

Esitutkintakertomusta ei voitu ottaa todisteena huomioon itsekriminointisuojan vuoksi- KKO 2023:79

Tässä oikeustapauskommentissa käsittelen korkeimman oikeuden 26.10.2023 antamaa ratkaisua, jossa korkein oikeus arvioi, voitiinko käräjäoikeudessa vastaajan asemassa olleen B:n esitutkintakertomus ottaa vastaan todisteena hovioikeudessa. B oli nimetty hovioikeudessa todistajaksi ja hän oli kieltäytynyt todistamasta ja asianomistajana oli hänen sisarensa A.


Itsekriminointisuoja


Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa on syyttömyysolettama. Sen mukaan ”Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.” Syyttömyysolettama sisältää myös itsekriminointisuojan, eli kenenkään ei tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen.

 

Itsekriminointisuojasta oikeudenkäynnissä on säädetty oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:ssä. Sen mukaan:


”Jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai häneen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen tai häneen mainitussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen.


Sen estämättä, mitä 17 §:ssä ja edellä tässä pykälässä säädetään asianosaiseen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön vaitiolo-oikeudesta, tuomioistuin voi rikosasiassa päättää, ettei todistajana kuultavalla asianomistajalla, jolla ei ole vaatimuksia, ole vaitiolo-oikeutta, jos on syytä epäillä, ettei hän ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä.”


Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:ssä säädetään itsekriminointisuojan ylettämisestä myös henkilön läheisiin ihmisiin.


”Asianosaisen nykyinen tai entinen aviopuoliso taikka nykyinen avopuoliso, sisarus, sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen, saa kieltäytyä todistamasta.


Jos 1 momentissa tarkoitettu henkilö suostuu todistamaan tuomioistuimessa, suostumusta ei voida peruuttaa, ellei muusta tässä luvussa säädetystä salassapitovelvollisuudesta tai vaitiolo-oikeudesta muuta johdu.”


Jokainen voi itsekriminointisuojaan vedoten kieltäytyä kertomasta hänen tai hänen läheiseensä liittyvässä asiassa, jos on mahdollisuus, että kertomalla henkilö asettaa itsensä tai läheisensä syytteen vaaraan. Mikäli henkilö suostuu tulemaan kuulluksi hänen läheistään koskevassa asiassa, hän ei voi myöhemmin enää peruuttaa suostumustaan.


Lisää itsekriminointisuojasta voit lukea täältä.


Esitutkintakertomus todisteena


Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 47 §:n mukaan:


”Todistelutarkoituksessa kuultavan asianosaisen ja todistajan tulee esittää kertomuksensa suullisesti viittaamatta kirjalliseen kertomukseen. Kuultava saa kuitenkin käyttää muistinsa tukemiseksi kirjallista muistiinpanoa.


Jos kuultava suullisessa kertomuksessaan poikkeaa siitä, mitä hän on aikaisemmin tuomioistuimelle, syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle kertonut, tai ei anna kertomusta, kuultavan aikaisempaa kertomusta saadaan käyttää todisteena siltä osin kuin suullinen kertomus poikkeaa aikaisemmasta kertomuksesta tai kuultava ei ole antanut kertomusta.”


Pykälän mukaan oikeudenkäynnin asianosaisen, eli vastaajan, asianomistajan ja todistajan esitutkintakertomukseen voidaan vedota, jos asianosainen poikkeaa esitutkintakertomuksesta tai ei halua tulla asiassa ollenkaan kuulluksi.


Todisteena ei kuitenkaan saa käyttää sellaista todistetta, joka on hankittu vaitiolo-oikeuksien vastaisesti. Jos todistaja on antanut esitutkinnassa kertomuksen tapahtumista, mutta käräjäoikeudessa kieltäytyy todistamasta vaitiolo-oikeuteen vedoten, ei hänen esitutkinnassa antamaansa kuulustelukertomusta saa käyttää todisteena. (ks. KKO 1995:66)



KKO 2023:79


Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta äitinsä murhasta. A ja B kiistivät syytteen eivätkä halunneet tulla käräjäoikeudessa kuulluksi. Kumpikin vastaaja oli kuitenkin antanut esitutkinnassa kertomuksen, joka otettiin käräjäoikeudessa vastaan näyttönä videotallenteelta. Käräjäoikeus totesi näytön vastaanottamisen yhteydessä, että B:n esitutkintakertomus ei voi olla ainoa ratkaiseva tai olennainen näyttö A:ta koskevan syytteen tueksi.


Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus antoi asiassa tuomion 5.2.2020 ja katsoi A:n syyllistyneen syyntakeettomana tehtyyn murhaan ja jätti rangaistuksen tuomitsematta. A velvoitettiin kuitenkin maksamaan vahingonkorvausta äitinsä kuolinpesälle. B:n osalta syytteet hylättiin. Käräjäoikeuden tuomion mukaan A:n syyllisyyden puolesta puhuivat B:n syyttömyys ja useat muut seikat. Mikään seikka ei osoittanut, että B olisi ollut syyllinen äitinsä murhaan.


B tyytyi tuomioon eikä syyttäjäkään ilmoittanut siihen tyytymättömyyttään, joten tuomio jäi B:n osalta lainvoimaiseksi. A ei tyytynyt tuomioon ja valitti asiasta Helsingin hovioikeuteen. Hovioikeudessa syyttäjä nimesi B:n kuultavaksi, mutta B kieltäytyi todistamasta vedoten itsekriminointisuojaan ja siihen että A oli hänen sisaruksensa. Hovioikeus teki 1.11.2021 päätöksen siitä, voitiinko B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta ottaa vastaan hovioikeudessa todisteena.


Hovioikeus katsoi päätöksessään, että esitutkinta oli toimitettu asianmukaisesti ja B:lle oli kerrottu hänen oikeudestaan kieltäytyä todistamasta. Lisäksi B:n kuulusteluissa oli ollut mukana hänen avustajansa. Hovioikeus totesi, että läheistodistajalla on tuomioistuimessa oikeus vedota kokonaiskieltäytymisoikeuteensa. Sen sijaan oikeudenkäynnissä todistaja ei voi peruuttaa antamaansa suostumusta. Käräjäoikeudessa B oli ilmoittanut, ettei halua tulla kuulluksi, mutta hän ei tässä yhteydessä ollut vedonnut läheissuhteeseen perustuvaan itsekriminointisuojaan. Hovioikeuden mukaan B ei siten voinut hovioikeudessa vedota läheisen kieltäytymisoikeuteen.


Hovioikeus katsoi, että A on syyllistynyt tappoon syyntakeettomana ja korotti A:n maksettavaksi määrättyä vahingonkorvausta. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.


Korkeimman oikeuden ratkaisu asiassa


A valitti ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja B:n esitutkintakertomuksen vastaanottaminen näyttönä kielletään. Lisäksi A vaati, että syyte ja korvausvaatimukset hylätään. Syyttäjä vastasi valitukseen ja vaati, että valitus hylätään.


Korkein oikeus myönsi valitusluvan A:lle koskien hovioikeuden 1.11.2021 julistamaa päätöstä sekä hovioikeuden 31.1.2022 annettua tuomiota siltä osin, kun se koski syytekohtaa 2, yhteisen rangaistuksen määräämistä, vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikuluja.


Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että B:tä oli kuultu käräjäoikeudessa rikosasian vastaajana eikä todistajana. B ei ole käräjäoikeudessa kieltäytynyt kertomasta tapahtumista vedoten itsekriminointisuojaan ja siihen, että A on hänen sisaruksensa. Korkein oikeus katsoi, että B oli antanut esitutkintakertomuksen vapaaehtoisesti. Käräjäoikeudella ei ollut estettä käyttää B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta näyttönä.


B:n rooli on käräjäoikeuden antaman tuomion lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen vaihtunut vastaajasta todistajaksi. Oikeudenkäymiskaaren 17:17.2 mukaan todistaja ei voi myöhemmin peruuttaa suostumustaan, jos on hän kertaalleen suostunut todistamaan tuomioistuimessa. Lainkohdan sanamuodon mukaan todistajalla on mahdollisuus käyttää oikeuttaa vaieta silloin, kun häntä kuullaan ensimmäistä kertaa todistajana tuomioistuimessa. B:tä kuultiin todistajana ensimmäisen kerran vasta hovioikeudessa, joten hänellä oli oikeus vedota kokonaiskieltäytymisoikeuteensa eikä esitutkinnassa annettua kertomusta voitu sen vuoksi ottaa hovioikeudessa vastaan näyttönä.


Korkein oikeus teki asiassa päätöksen 26.10.2023 ja katsoi, ettei B:n esitutkinnassa antamaa kertomusta voi käyttää todisteena käsiteltäessä A:n valitusta tässä asiassa. Hovioikeuden 1.11.2021 antama päätös todisteen käyttämisestä kumotaan. Myös pääasia kumottiin syytekohdan 2 syyksilukemisen, yhteisen rangaistuksen määräämisen, vahingonkorvausten sekä oikeudenkäyntikulujen osalta. Asia palautettiin takaisin hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.



Yhteenveto


Tapaus on siinä mielessä erikoinen, että asiassa oli käräjäoikeudessa kaksi vastaajaa, joista toisen rooli muuttui hovioikeudessa todistajaksi. Tämä roolin vaihtuminen vaikutti siihen, saatiinko esitutkintakertomus ottaa näyttönä vastaan ja pystyikö todistaja käyttämään kokonaiskieltäytymisoikeuttaan vielä hovioikeudessa. Ennakkotapaus kannattaa ottaa huomioon vastaavanlaisissa oikeudenkäynneissä. Mikäli toinen vastaajista tyytyy tuomioon, muuttuu hänen roolinsa asiassa todistajaksi ja hänellä on vielä mahdollisuus kieltäytyä todistamasta vedoten läheiseen ihmissuhteeseen. Turha, tai muuten merkityksetön muutoksenhaku, voi estää kieltäytymisoikeuden käyttämisen hovioikeudessa.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


Julia Sieppi

OTM (väitöskirjatutkija), luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, rikosoikeus

Lakitoimisto KPF


Puh: 050 5300 152




49 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page