Dna-rekisteri ja dna:n perusteella tuomitseminen

Tämä blogikirjoitus sai innoituksensa hiljattain uutisoidusta tapauksesta, joka koski vuonna 2018 tehtyä kioskiryöstöä. Rikospaikalta oli löytynyt dna:ta, josta otettiin näyte. Tähän näytteeseen täsmännyttä, poliisin dna-rekisteristä ennestään löytynyttä miestä oli pidetty muutama päivä pidätettynä osuman vuoksi. Valvontakameravideossa näkyi, kuinka ryöstäjällä oli ollut kumihanskat ja yksi niistä putosi rikospaikalle. Tästä pudonneesta hanskasta löytyi pidätetyn miehen dna:ta. Dna-osuma tuli, koska pidätetyn dna oli rekisteröity edellisvuonna kannabiksen kasvattamisesta saadun huumausainerikostuomion vuoksi. Dna-osuman myötä pidätetystä tuli pääepäilty. Tutkinnan edetessä kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen henkilö ei ollut ryöstäjä, ja pidätetty vapautettiin.


Tässä kirjoituksessa käyn läpi sitä, milloin dna-näyte voidaan ottaa, esittelen hieman tapauskäytäntöä sekä käsittelen dna-rekisteriä, massatestausta ja dna-osumaan perustuvaa tuomitsemiskäytäntöä.


Dna-tutkimusta käytetään pääasiassa väkivaltarikosten ja onnettomuuksien, kuten tulipalojen ja räjähdysten uhrien tunnistamiseen. Sitä käytetään paljon myös mm. kateissa olleiden ja hukkuneiden tunnistamiseen. Suomessa dna-tutkimusta on käytetty rikostutkinnassa vuodesta 1991. Maailman ensimmäinen rikoksen selvittämiseen tähdännyt analyysi suoritettiin Englannissa vuonna 1987.


Dna-näyte otetaan henkilönkatsastuksessa


Henkilöön kohdistuvasta etsinnästä päättää pääsääntöisesti pidättämiseen oikeutettu virkamies (pakkokeinolain 8:33.1). Heitä ovat mm. poliisiylijohtaja, rikostarkastajat ja komisariot, syyttäjä sekä tietyt tullin tai rajavartiolaitoksen virkamiehet (2:9 §). Lisäksi muu poliisimies saa ilman edellä mainittua päätöstä suorittaa henkilöön kohdistuvan etsinnän mm. silloin, jos se on välttämätöntä asian kiireellisyyden vuoksi (8:33.1).


Dna-näyte otetaan toimenpiteessä nimeltä henkilönkatsastus. Se on pakkokeinolain 8:30 §:n mukainen henkilöön kohdistuvan etsinnän laji, jossa tarkastetaan katsastettavan keho, verinäyte tai muu näyte tai tehdään muu kehoon kohdistuva tutkimus. Yleisesti ottaen henkilönkatsastusta käytetään sen selvittämiseen, onko katsastettavan kehossa sellaisia vammoja tai jälkiä, kuten veritahroja, mustelmia tai raapimajälkiä, jotka täsmäisivät tutkittavaan rikokseen. Dna-näytteitä voidaan saada esimerkiksi verestä, ihosta, hiuksen juuresta tai syljestä.


Toinen henkilöön kohdistuvan etsinnän muoto on henkilöntarkastus. Siinä tarkistetaan henkilön yllä tai mukana olevat vaatteet ja tavarat niiden sisältö. Henkilöntarkastusta ei käsitellä tässä kirjoituksessa enempää.


Pakkokeinolain 8:32 §:ssä säädetään henkilönkatsastuksen edellytyksistä. Henkilönkatsastus, eli mm. dna-näytteen otto, saadaan suorittaa vain tietyissä tilanteissa. Katsastus voidaan tehdä sekä rikoksesta epäillylle että sellaiselle, jota ei epäillä rikoksesta. Näihin on eri edellytykset, joita käsitellään seuraavaksi.


1) Pakkokeinolain 9:4 §:ssä poiketaan dna-näytteen suhteen yleisistä henkilönkatsastuksen suorittamisen edellytyksistä: dna-näyte voidaan ottaa jo silloin, jos henkilöä epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 6 kuukautta vankeutta. Tällaisia ovat monet rikoslajit kuten väkivaltarikokset. Sen sijaan mm. niskoittelu poliisia vastaan, laiton naamioituminen ja tankojuoppous eivät dna-näytteen ottamista mahdollista liian alhaisella maksimirangaistusmahdollisuudellaan, joka on 3 kk vankeutta. Muun kuin dna-näytteen ottamiseen tarkoitetun henkilönkatsastuksen voi tehdä vain rikoksista, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään 1 vuosi vankeutta.


2) Henkilönkatsastus voidaan tehdä joissain tilanteissa myös ilman suostumusta sellaiselle henkilölle, jota ei epäillä rikoksesta,. Tämä on mahdollista silloin, jos on tehty rikos, josta voidaan tuomita ankarimmillaan vähintään neljä vuotta vankeutta. Tällaisia rikoksia ovat mm. terrorismirikokset, törkeä petos, törkeä huumausainerikos ja raiskaus.

Jos henkilönkatsastus tehdään muulle kuin rikoksesta epäillylle, tälle on lisäedellytyksiä. Tutkimuksella tulee olla erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa käyttämällä tutkinnan kohteen oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja. Ylimääräiset DNA-tunnisteet ja vastaavat tutkintatulokset on hävitettävä ja säilytetyt näytteet tuhottava, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.


Kakkoskohdan mukainen ei-epäiltyyn kohdistuva henkilönkatsastus koskee mm. tilanteita, joissa täytyy haravoida suuresta ihmismäärästä osumia rikospaikalta löytyneisiin dna-näytteisiin. Esimerkiksi myöhemmin tässä kirjoituksessa käsiteltävässä Tesoman murhan tutkinnassa suoritettiin noin tuhannen dna-näytteen kerääminen tällä perusteella.


Muissa kuin yllä mainituissa tilanteissa henkilöllä on oikeus kieltäytyä dna-näytteen antamisesta (laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 10 §). Henkilönkatsastuksen ja -tarkastuksen voi suorittaa poliisi, hänen määräämänsä avustaja tai terveydenhuollon ammattihenkilö.


Dna-rekisteri


Keskusrikospoliisin rikostekninen laboratorio määrittää dna-tunnisteet. Pakkokeinolaissa on sääntelyä dna-tunnisteesta. Sen 9:4 §:n mukaan dna-tunniste saadaan tallettaa poliisin henkilörekisteriin poliisilain 1:1 §:n 1 mom. mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Poliisilain momentti kuuluu seuraavasti:


”Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastaminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden ylläpitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä.”


Tilanteessa, jossa dna-tunnistetta ei ole otettu esitutkinnassa ja henkilö on lainvoimaisella tuomiolla todettu syyllistyneen rikokseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään 3 v vankeutta, voidaan häneltä ottaa dna-tunniste hänen vankilassaoloaikanaan tai myös silloin, jos hän mielisairaalassa hoidettavana rangaistukseen tuomitsematta jätettynä.


Dna-näytteen poistaminen rekisteristä ja kielletyt tiedot


Dna-tunniste saadaan tallettaa poliisin henkilötietorekisteriin. Sellaista tietoa ei saa tallettaa, joka sisältää tietoa rekisteröitävän muista henkilökohtaisista ominaisuuksista kuin sukupuolesta. Tällä suojataan käytännössä esimerkiksi sitä, että henkilön arkaluonteisia terveystietoja ei paljastu.


Tietojen poistamisen määräajoista säädetään henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 33 §:ssä. Dna-tunnisteen poistamiseen on useita eri määräaikoja, joista mainittakoon esimerkkeinä seuraavat: 1) poistaminen viimeistään kymmenen vuoden kuluttua viimeisen rikoksesta epäiltyä henkilöä koskevan merkinnän tekemisestä, 2) poistaminen yhden vuoden kuluessa päätöksestä, että esitutkintaa ei toimiteta tai se lopetetaan, 3) poistaminen rekisterinpitäjän saatua tiedon tuomioistuimen lainvoimaisesta ratkaisusta, jonka mukaan rekisteröityä vastaan nostettu syyte on hylätty tai syyteoikeus on vanhentunut, 4) viimeistään 10 vuoden kuluttua rekisteröidyn kuolemasta, jos törkeimmästä rekisteröintiperusteena käytetystä rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta.


Tapaus Tesoman murha ja 1000 dna-näytteen kerääminen


Tesomalla tehtiin vuonna 2014 henkirikos, jonka selvittämiseksi poliisi keräsi 3,5 vuoden aikana noin 1000 dna-näytettä surmapaikan lähellä asuvilta ja henkirikoksen jälkeen sieltä poismuuttaneilta miehiltä. Tapahtumapaikalta oli löytynyt tekovälineeksi epäilty puukko, josta saatiin kerättyä tuntemattoman miehen dna:ta. Perusteet massatestaukseen olivat olemassa, koska kyse oli riittävän vakavan rikoksen selvittämisestä ja rikoksen selvittäminen olisi ollut olennaisesti vaikeampaa käyttämällä muita keinoja. Tekijää ei kuitenkaan ehditty saada tällä tavalla kiinni, vaan hän otti itse yhteyttä viranomaisiin vuonna 2018 ja tunnusti teon.


Myös Ulvilan surmassa suoritettiin massatestaus noin 700 ihmiselle. Karkean arvion mukaan tämän kokoluokan massatestit maksoivat noin 100 000 euroa.


Tuomitseminen dna-osuman perusteella


Viime vuosina dna-analytiikan menetelmät ovat kehittyneet ja herkistyneet merkittävästi. Toisaalta tämä mahdollistaa entistä tehokkaampaa tutkintaa, toisaalta lisää riskiä siitä, että tuloksissa näkyy myös muiden kuin rikoksentekijän dna:ta. Toisinaan esimerkiksi rikostutkijoiden dna:ta saattaa sekoittua rikospaikalle. Tällaisen aiheuttamia haasteita on pyritty vähentämään tallentamalla rekisteriin niiden rikospaikkatutkijoiden dna-tunnisteet, jotka tallentamiseen suostuvat.


Esimerkiksi tapauksessa KKO 2011:91 oli kyse törkeän tuhotyön selvittämisestä. A oli psykiatrisen hoidon asiakkaana kertonut hoitohenkilökunnalle sytyttäneensä aiemmin tulipalon turkisliikkeessä. Hoitohenkilökunta teki asiasta rikosilmoituksen. Esitutkinnassa tulipalopaikan läheltä oli löytynyt jäteastiasta housut, joissa oli todennäköisesti kahden eri henkilön dna:ta. A:n dna sopi toiseen näistä. A:lla oli ollut samannäköiset housut tekoaikoihin, jotka A kertoi vieneensä kirpputorille. Korkein oikeus katsoi, että koska joku muu oli voinut ottaa kyseiset housut käyttöönsä ja jättää ne jäteastiaan, A:n dna:ta sisältävien housujen löytyminen rikospaikan läheltä ei riittänyt osoittamaan A:n syyllisyyttä tuhotyöhön.


Yhteenveto


Dna-näyte otetaan henkilönkatsastuksessa. Tämä on mahdollista kahdessa eri tilanteessa. Pääsääntöisesti näyte voidaan ottaa vain, 1) jos katsastettava henkilö on todennäköisin syin epäilty rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään puoli vuotta vankeutta. Lisäksi dna-näyte voidaan ottaa 2) henkilöltä, jota ei epäillä rikoksesta, jos on tehty rikos, josta voidaan tuomita vähintään neljä vuotta vankeutta, ja tutkimuksella on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa käyttämällä tutkinnan kohteen oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja. Tämä jälkimmäinen eli 2-tilanne on tarkoitettu lähinnä poikkeuksellisiin tilanteisiin, joissa joudutaan poissulkemaan syyttömiä tietystä henkilöjoukosta. Esimerkkinä tästä yllä mainitut Tesoman ja Ulvilan tapaukset, joissa massatestattiin noin 1000 ja 700 ihmistä. Se, milloin tallennetut dna-näytteet tai dna-tunnisteet tulee poistaa rekisteristä, vaihtelee paljon.


Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikosoikeus

Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF


050 5338 295 essi.puhakainen@kpflaki.com




11 katselukertaa0 kommenttia