Tämäkin kirjoitus on yleisön pyynnöstä ja melko paljon keskustelua herättäneestä aiheesta.Ravintolahenkilökunnan oikeuksia ja velvollisuuksia olen lukijoiden mielenkiinnon vuoksi käsitellyt myös aiempina viikkoina.
(Työntekijän oikeus poistaa asiakas:
https://www.kpflaki.com/blog/ravintolan-tarjoilijan-oikeus-poistaa-asiakas-ravintolasta
Ravintolan oikeudesta valita asiakkaansa: https://www.kpflaki.com/blog/ravintolalla-on-oikeus-valita-asiakkaansa-yksi-väärinymmärretyimpiä-lauseita
Mitä liputtomalle asiakkaalle oikeastaan saa tehdä:
https://www.kpflaki.com/blog/voiko-ilman-lippua-olevan-poistaa-yleisötapahtumasta)
Jokainen ravintola-alalla pidempään töitä tehnyt tietää, että järjestyksenvalvojalla on tietyissä tilanteissa oikeus poistaa asiakas tai estää asiakkaan pääsy ravintolaan tai näiden ollessa riittämättömiä toimenpiteitä ottaa asiakas kiinni. Yleensä alasta tietäville on myös kiistatonta, että näiden oikeuksien käytöstä päättää järjestyksenvalvoja itse, eikä kukaan muu voi määrätä järjestyksenvalvojaa käyttämään näitä valtuuksia.
Tämä johtuu siitä, että laissa yksityisistä turvallisuuspalveluista määrätään nimenomaan järjestyksenvalvojan oikeudesta ja velvollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin, ja näitä lain suoria määräyksiä ei voi ohittaa muun henkilön käskystä, poikkeuksena poliisin tai muun viranomaisen antamat käskyt ja määräykset. Järjestyksenvalvojan toimivaltuudet menevät niin pitkälle, että hän voi keskeyttää yleisötapahtuman, jos sen turvallisuutta ei voida taata. Tässä kirjoituksessa en käsittele järjestyksenvalvojan velvollisuutta noudattaa poliisiin tai viranomaisen määräyksiä.
Järjestyksenvalvojaa ei siis voi muun henkilön toimesta määrätä käyttämään voimakeinoja, tai kieltää käyttämästä niitä, vaan hänen tulee aina tehdä päätös itse. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kukaan ei voi pakottaa järjestyksenvalvojaa käyttämään voimakeinoja, vaan hänen tulee aina tehdä valinta itse. Hän on myös aina rikosoikeudellisesti vastuussa voimankäytöstä, vaikka häntä olisikin käsketty käyttämään niitä. Kaikki tämä tulee selkeästi ilmi järjestyksenvalvojakoulutuksessa ja kertauskoulutuksissa, ja harvalla henkilöllä, jolla järjestyksenvalvojakortti on, on tästä mitään epäselvyyttä. Toisesta suunnasta tästä voi kuitenkin tulla ongelmia: voiko järjestyksenvalvoja syyllistyä työntekijävelvoitteiden rikkomiseen jättäessään noudattamatta esimiehen käskyä käyttää voimakeinoja tai muita toimivaltuuksia asiakkaaseen, tai voiko järjestyksenvalvojan työnantajayritys syyllistyä sopimusrikkomukseen ravintolaa kohtaan, jos järjestyksenvalvoja ei noudata tällaista käskyä?
Esimiehen käskyn noudattamatta jättäminen
Työsopimuslain mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti ja noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Jos työnantajalla olisi toimivalta antaa määräyksiä voimakeinojen käytöstä, tulisi järjestyksenvalvojan noudattaa niitä, tai hän rikkoisi työntekijävelvollisuuksiaan. Työnantajan toimivaltaa on selvennetty oikeuskäytännössä: työnantaja ei voi antaa määräyksiä, jotka olisivat lain tai hyvän tavan vastaisia. Jos järjestyksenvalvoja noudattaisi esimerkiksi vuorovastaavan käskyä ja poistaisi henkilön, joka ei täytä LYTP:ssa asetettuja poiston edellytyksiä, syyllistyisi hän voimakeinoja käyttäessään pahoinpitelyyn eli rikokseen.
Työnantaja ei siis voi käskeä järjestyksenvalvojaa käyttämään voimakeinoja silloin, kun siihen ei ole perustetta. Tilanne on epäselvempi silloin, kun voimakeinojen käytölle olisi peruste. Järjestyksenvalvojalla on tällöin LYTP:sta 25 § johtuva velvollisuus ylläpitää järjestystä toimialueellaan tarvittavin keinoin, joten työnantajan määräys noudattaa lakia ei ainakaan ole lain vastainen. Toisaalta järjestyksenvalvojalla on laaja harkintavalta voimakeinojen käytöstä, eikä järjestyksenvalvojaa enää missään tilanteissa velvoiteta tiettyyn toimenpiteeseen (pääsyn esto, poisto, kiinniotto), vaan hänen tulee valita toimenpiteet sen mukaan, minkä hän katsoo edistävän yleisön turvallisuutta.
Hyvän tavan vastaisuudesta on vaikea löytää oikeuskäytäntöä, ja poikkeusta on sovellettu harvoin. Itse näkisin, että järjestyksenvalvoja voi syyllistyä työntekijävelvollisuuksien rikkomiseen silloin, kun hän ei pidä yllä järjestystä toimialueellaan, mutta ei silloin, jos hän jättää noudattamatta työnantajan käskyä toimia tietyllä tavalla. Tämän perustelen sillä, että järjestyksenvalvojan työtehtävät koostuvat järjestyksenvalvonnasta (ja oheispalveluista) ja jos järjestystä ei valvota, ei järjestyksenvalvoja tee sitä, mihin hänet on palkattu. Toisaalta järjestyksenvalvojalla on henkilökohtainen vastuu ja laaja harkintavalta, ja häntä sitovat tietyt periaatteet, miten järjestystä tulee harjoittaa. Järjestyksenvalvoja voi siis laiminlyödä työntekijävelvoitteitaan, jos hän ei valvo järjestystä, mutta ei kieltäytyessään ryhtymästä tiettyyn toimenpiteeseen.
Tässä on lisäksi hyvä huomata, että työnjohto-oikeuteen ei kuulu oikeus määrätä työntekijää tekemään jotain, mistä voisi aiheutua vakavaa vaaraa hänen hengelleen tai terveydelleen. Tämän vuoksi järjestyksenvalvojan ei tarvitse mennä väliin tilanteeseen, jota hän ei voi turvallisesti hoitaa, vaikka hänen työnsä on valvoa järjestystä.
Käskyjen noudattamatta jättäminen sopimussuhteessa
Järjestyksenvalvontaa tarjoavalla turvallisuusalan elinkeinonharjoittajalla ja ravintolalla voi olla sopimus, jonka mukaan yritys huolehtii järjestyksenvalvonnasta ravintolan vuorovastaavan antamia ohjeita noudattaen. Kuten ensimmäisessä kappaleessa totesin, tämä sopimus ei sido järjestyksenvalvojaa millään tavalla hänen päättäessään toimivaltaansa kuuluvien keinojen käytöstä. Voiko järjestyksenvalvojan toiminta kuitenkin tarkoittaa sopimusrikkomusta ravintolan ja turvallisuusalan elinkeinonharjoittajan välillä?
Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista sääntelee sopimuksia. Tätä lakia koskevaa oikeuskäytäntöä on myös huomattavasti. Oikeuskäytännössä on todettu, että hyvän tavan vastainen sopimus on pätemätön. Hyvän tavan vastainen sopimus on sellainen sopimus, jossa joku määrätään tekemään rikos. Kuten aiemmassa kappaleessa käsittelin, voimakeinojen käyttäminen ilman perustetta voi useissa tapauksissa olla rikos. Tällöin ravintolayrittäjä ei voi vedota tällaiseen sopimusehtoon, ja sopimusrikkomusta ei ole tapahtunut.
Ongelmallisempi on taas tilanne, jossa ravintolapäällikkö määrää järjestyksenvalvojaa ryhtymään toimenpiteeseen, joka sinänsä olisi laillinen. Sopimus voi velvoittaa turvallisuusalan yrityksen huolehtimaan siitä, että ravintolassa ylläpidetään järjestystä. Jos tätä ei noudateta, voi yritys syyllistyä sopimusrikkomukseen. Tässä tapauksessa ravintolapäällikön määräykset painavat enemmän kuin työsuhteessa olevaa järjestyksenvalvojaa, koska sopimuskumppanin suoja hyvän tavan vastaisuudelta ei ole yhtä vahva kuin työntekijän suoja.
Järjestyksenvalvontaa tarjoava yritys siis syyllistyy mahdollisesti sopimusrikkomukseen, jos ravintolapäällikön määräyksiä ei noudateta, jos määräysten noudattaminen ei olisi rikos. Tämä kuitenkin edellyttää, että sopimuksessa on nimenomainen määräys, jossa turvallisuusalan yritys sitoutuu noudattamaan ravintolapäällikön tai muun henkilön ohjeita.
Eelis Paukku
Lakimies, toimitujohtaja
KPF Group Oy
