Tuomari tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta – KKO 2022:31

Tuomarit ovat harvoin virkarikosoikeudenkäyntien kohteena. Tällainen tapaus päätyi korkeimpaan oikeuteen tämän vuoden alkupuolella. Korkein oikeus katsoi 4.5.2022 antamassaan tuomiossa, että tuomari oli syyllistynyt virkavirheeseen, ja tuomitsi hänelle rangaistuksena varoituksen. Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi tapauksen taustat ja siinä sovelletun lainsäädännön.


Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen


Virkarikoksissa on oma erityisseuraamuksensa kaikkein lievimpiin rikoksiin: varoitus. Tämä tarkoittaa, että tuomioistuin voi antaa varoituksen virkamiehelle, jonka virkarikossyytettä käsitellään tuomioistuimessa. Syy ei ainakaan hallituksen esityksen mukaan ole virkamiesten vastuun vähentäminen, vaan päinvastoin laajentaminen. Varoitusrangaistuksen idea on, että myös kaikkein vähäisimmät rikkeet voitaisiin käsitellä tuomioistuimissa, koska sakolla tai vankeudella rangaistavien tekojen osalta voidaan edellyttää melko kovia rikkomuksia. Hallituksen tahtotila oli vuonna 1989, että vähäisestä huolimattomuudesta ei tulisi määrätä sakkoa, mutta asia tulisi kuitenkin käsitellä tuomioistuimessa ja teosta tulisi antaa sanktio. Tämän vuoksi lievimmistä virkarikoksista mahdollisena lievimpänä rangaistuksena on varoitus. Sama rangaistus on käytössä myös sotilaiden kurinpitorangaistuksena.


Yleissääntely rangaistuksista on rikoslain 6:1 §:ssä:

Yleisiä rangaistuslajeja ovat rikesakko, sakko, ehdollinen vankeus, yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus ja ehdoton vankeus.


Erityinen rangaistus alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta on nuorisorangaistus. Erityinen rangaistus vakavan rikoksen uusineelle on 2 c luvun 11 §:n nojalla tuomittava yhdistelmärangaistus.


Erityisiä rangaistuksia virkamiehiä varten ovat varoitus ja viraltapano.


Sotilaan ja muun 45 luvun alaisen henkilön kurinpitorangaistuksia ovat muistutus, ylimääräinen palvelus, varoitus, poistumiskielto, kurinpitosakko ja aresti. Sovellettaessa muuhun kuin 45 luvun alaiseen henkilöön säännöstä, jossa säädetään seuraamukseksi kurinpitorangaistus, hänet tuomitaan kurinpitorangaistuksen sijasta sakkoon.

Oikeushenkilölle tuomitaan yhteisösakko siten kuin 9 luvussa säädetään.”


Nykyään varoitusta käytetään rangaistuksena ainoastaan yhteen tekoon, RL 40:10 §:n mukaiseen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jonka sisältö kuuluu:


Jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta varoitukseen tai sakkoon.”


Pykälä soveltuu kaikkiin virkarikoksiin, mutta erityisesti RL 40:9 §:n mukaiseen virkavelvollisuuden rikkomiseen, jokaon yleispykälä kaikille sellaisille virkavirheille, jotka ovat merkittäviä, mutta eivät mene erityisen virkarikoksen, kuten lahjuksen ottamisen alle. Rikoslain 40:9 § kuuluu kokonaisuudessaan:


Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin edellä tässä luvussa tai 11 luvun 9 a §:ssä säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.


Virkamies voidaan tuomita myös viralta pantavaksi, jos hän on syyllistynyt 1 momentissa mainittuun rikokseen rikkomalla jatkuvasti tai olennaisesti virkavelvollisuutensa ja rikos osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi tehtäväänsä.”


Kyseessä on laaja kriminalisointi, jotasovelletaan erilaisiin rikkomuksiin. Tämä soveltuu erityisesti sellaisiin virkamiehiin, jotka kohdistavat merkittäviä toimia kansalaisiin, kuten poliisi, syyttäjä ja tuomarit. Jos virkavirhe ei ole vähäinen, voidaan siitä rangaista rikostuomiolla, kuten varoituksella.


Asiassa on hyvä tiedostaa myös tuomioistuinlain 22:1 §, joka sisältää tuomioistuinten virkarikossääntelyn käsittelyjärjestyksen:


Tuomioistuimet käsittelevät tuomioistuimen jäseniä ja tuomioistuimen virkamiehiä koskevat virkarikossyyteasiat seuraavasti:


1) korkein oikeus, jos asia koskee hovioikeuden jäsentä;


2) hovioikeus, jos asia koskee:


a) sen tuomiopiiriin kuuluvan käräjäoikeuden jäsentä, käräjänotaaria tai kansliapäällikköä taikka kansliahenkilökuntaan kuuluvaa, jos asia koskee 19 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tehtävässä tehtyä virkarikosta;


b) sen tuomiopiirin alueella sijaitsevan hallinto-oikeuden jäsentä, kansliapäällikköä, esittelijää, notaaria tai käräjänotaaria;


3) Helsingin hovioikeus, jos asia koskee:


a) markkinaoikeuden jäsentä, kansliapäällikköä tai valmistelijaa;


b) vakuutusoikeuden jäsentä, kansliapäällikköä tai esittelijää;


c) työtuomioistuimen jäsentä, kansliapäällikköä tai esittelijää;


d) muun hovioikeuden kuin Helsingin hovioikeuden kansliapäällikköä, esittelijää tai käräjänotaaria;


4) Turun hovioikeus, jos asia koskee 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja Helsingin hovioikeuden virkamiehiä.”


Korkeimman oikeuden tuomareiden virkarikosasiat käsitellään valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä annetun lain mukaan valtakunnanoikeudessa.


Tapauksen KKO 2022:31 taustat


Käräjätuomari A oli antanut B:lle haasteen niin myöhään, että rikos oli vanhentunut. A ei kuitenkaan ollut huomannut tätä, vaan asiassa pidettiin pääkäsittely, jossa hän tuomitsi B:n vankeusrangaistukseen vahingonteosta. Tapauksessa B:tä ei syytetty mistään muusta rikoksesta. Käräjätuomarin velvollisuus on tarkastaa, että syyteoikeus ei ole vanhentunut. B valitti asiasta hovioikeuteen, joka ei ottanut asiaa käsittelyyn. Rangaistusta ei oltu pantu täytäntöön, koska B oli huomannut itse teon vanhenemisen ja valittanut asiasta korkeimpaan oikeuteen, joka oli purkanut tuomion.


Asiassa tehtiin rikosilmoitus ja syyttäjä nosti syytteen käräjätuomaria vastaan. Asia käsiteltiin ensimmäisenä asteena Helsingin hovioikeudessa, koska asiassa syytettynä oli käräjätuomari. Hovioikeus antoi asiassa ratkaisun 18.1.2021. Hovioikeus katsoi, että tuomari oli huolimattomuuttaan laiminlyönyt virkavelvollisuuttaan sekä antamalla syyteoikeuden vanhentua että tuomitsemalla henkilön rangaistukseen vanhentuneesta teosta. Hovioikeus piti rangaistuksen perusteetonta tuomitsemista vakavana virheenä.


Hovioikeus katsoi kuitenkin, että asiassa oli lieventäviä seikkoja, koska rangaistusta ei oltu pantu täytäntöön ja tuomari ei ollut osoittanut toimessaan välinpitämättömyyttä. Kokonaisuutena hovioikeus kuitenkin arvioi, että teko ei ollut vähäinen, ja tuomitsi A:n rangaistukseen tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hovioikeus katsoi, että teko on niin vakava, että siitä on tuomittava rangaistus. Hovioikeus arvioi varoituksen olevan sopiva seuraus, koska teosta ei ollut aiheutunut haittaa ja kyse oli yksittäisestä tapauksesta.


Syyttäjä valitti asiasta korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että rangaistus kovennetaan sakoksi. Myös A valitti tuomiosta ja vaati, että rangaistus poistetaan kokonaan.


Korkeimman oikeuden ratkaisu


Korkein oikeus painotti sitä, että rikoslain vuoden 1990 muutoksen jälkeen kaikkein vähäisimmistä virkavirheistä ei ollut enää tarkoitus rangaista rikostuomiolla, vaan jättää tuomioistuimiin käsiteltäviksi ainoastaan kaikkein moitittavimmat laiminlyönnit. Eduskunta edellytti tarkkaa harkintaa käytettäväksi tuottamuksellisissa virkavelvollisuuden rikkomuksissa ajettavissa asioissa. Korkein oikeus viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä, jossa se on todennut, että vähäisinä ei pidetä sellaisia tekoja, jotka ilmentävät vain välinpitämättömyyttä. Toisaalta korkein oikeus oli myös todennut, että yksittäiset teot, jotka eivät ilmennä merkittävää huolimattomuutta tai tahallisuutta, eivät ole riittävän vakavia, jotta rangaistus voitaisiin tuomita.


Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että teon vahingollisuus on keskeinen kriteeri arvioitaessa teon rangaistavuutta. Tuomarin toiminnassa haasteen antaminen ajoissa on keskeinen osa tuomarin toimintaa, ja sen osalta sääntely on hyvin selkeää. Rangaistuksen perusteeton tuomitseminen on myös lähtökohtaisesti hyvin moitittava teko. Korkein oikeus totesi myös, että asiassa oli vain yksi syytekohta, minkä vuoksi vanhentuminen olisi ollut helppo havaita. Tämän vuoksi teko osoitti erityistä moitittavuutta.


Korkein oikeus katsoi, ettei teko ollut vähäinen, minkä vuoksi rangaistus tuli tuomita. Koska rangaistusasteikko alkaa varoituksesta, otetaan se yleensä mittaamisen lähtökohdaksi lievemmissä teoissa. Aikaisemmin syyteoikeuden vanhentumista koskevissa asioissa rangaistukseksi on tuomittu varoitus. Myös tuomareiden virkarikoksissa rangaistukseksi oli useimmiten tuomittu varoitus.

Korkein oikeus katsoi, että tässä tapauksessa A:n teko ei osoittanut välinpitämättömyyttä. Vahingon aiheutumisen todennäköisyys tapauksessa ei kuitenkaan ollut suuri, koska B:llä oli oikeus valittaa tuomiosta. Näillä perusteilla korkein oikeus totesi, että varoitus on riittävä seuraamus teosta.


Yhteenveto


Tuottamuksellisesta virkarikoksesta, voidaan tuomita rangaistukseen jo suhteellisen vähäisestä huolimattomuudesta. Tämän vuoksi teosta voidaan tuomita rangaistukseksi varoitus, jos kyse ei ole vakavasta teosta. Varoituksen tuomitseminen on lähtökohta huolimattomuudella tehdyissä teoissa, jos teko ei osoita merkittävää välinpitämättömyyttä tai ole erityisen vahingollinen.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)

HT-tilintarkastaja

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com


43 katselukertaa0 kommenttia