Rikoslain 39-luku velallisen rikoksista

Velallisen rikosten kriminalisoinnissa on kyse velkojien etujen suojelemisesta. Lakeja säätäessä on katsottu, että velkojat tarvitsevat erityistä rikosoikeudellista suojaa velallisen epärehellisiä toimia vastaan. Velallisen rikosten rangaistavuus koskee kaikkia velallisia niiden asemasta riippumatta, eli ei ole merkitystä sillä, onko velallinen vähävarainen yksityishenkilö vai miljoonaluokan yritys.


Velallisen rikoksia koskeva luku säädettiin vuonna 1990, ja sitä on sen jälkeen uudistettu pari kertaa. Velallisen paheksuttavaa toimintaa oli kuitenkin kriminalisoitu jo tsaarinaikaisessa rikoslaissa 1800-luvun lopulta alkaen. 90-luvulla velallisen rikosoikeudellista vastuuta laajennettiin siten, että jo tietyt velallisen teot, jotka on tehty tietäen niiden voivan vahingoittaa velkojien etua, voivat olla rangaistavia. Tällaisia tekoja ovat mm. omaisuuden hävittäminen tai lahjoittaminen siten, että maksukyvyttömyys pahentuu olennaisesti. Tätä aiemmin velkojien etua vahingoittavat teot olivat rangaistavia lähinnä konkurssi- tai akordirikoksena tai ulosottopetoksena, ja ne yleensä edellyttivät jonkin täytäntöönpano- tai selvitysmenettelyn vireillä olemista. Velallisen rikosten soveltamisalaa laajennettiin, koska katsottiin, että epärehellisyystilanteet voidaan hoitaa myös vapaamuotoisesti ilman jonkin menettelyn vireillä olemista.


___________________________________________________________________

Velallisen epärehellisyys koskee toimia, joilla velallinen vahingoittaa velkojiensa taloudellista asemaa.


1 § Velallisen epärehellisyys


Pykälä säädettiin vuonna 1990 ja sitä päivitettiin vuonna 2003. Tsaarinaikaisessa rikoslaissa on lueteltu useita eri tilanteita, joissa konkurssiin joutuneen toimia arvioidaan. Yksi näistä koskee kiellettyä riskinottoa:


“Jos velallinen on joutunut konkurssitilaan, ja jos havaitaan, että hän on:

1. talouteensa tai yksityisiin menoihinsa käyttänyt, taikka pelissä tahi muussa siihen verrattavassa toimessa, jonka loppupäätös oli yksinomaan sattumuksen varassa, taikka veijaten vekselikaupoissa, taikka kevytmielisesti johonkin sitoumukseen ruveten, menettänyt summia, jotka eivät olleet kohtuullisessa suhteessa hänen oloihinsa ja varoihinsa; [...] rangaistakoon, ellei hän näytä täysin tyydyttäneensä velkojiansa, huolimattomana tahi kevytmielisenä velallisena vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi.”


Nykymuodossaan velallisen epärehellisyyteen syyllistyy se, joka omaisuutta hävittämällä, ilman hyvää syytä lahjoittamalla tai muuten luovuttamalla, ulkomaille siirtämällä velkojia pakoillakseen tai velvoitteitaan perusteettomasti lisäämällä aiheuttaa itselleen maksukyvyttömyyden tai sitä olennaisesti pahentaa. Kyse on siis siitä, että velallinen pyrkii heikentämään velkojansa taloudellista asemaa siirtämällä varojaan siten, että velkoja ei saisi suoritusta. Teoilta edellytetään syy-yhteyttä maksukyvyttömyyteen, eli tekojen tulee aiheuttaa tai pahentaa maksukyvyttömyyttä tai vaikutelmaa siitä. Jos tätä ei tapahdu eli maksukyvyttömyyttä ei aiheudu tai se ei pahene tai vaikutelmaa siitä synny, kyse ei ole rangaistavasta teosta. Jos varallisuusasemaa heikentävä teko on aiheutunut ennen taloudellista kriisiä, teko ei ole rangaistava, vaikka teon vaikutukset ilmaantuisivat taloudellisen kriisin aikana.


Maksukyvyttömyys tarkoittaa tilannetta, jossa velallinen ei pysty täyttämään erääntyneitä velvoitteitaan kohtuullisessa ajassa. Kannattavatkin yritykset voivat kuitenkin olla ajoittain tässä tilanteessa. Tällaisesta voidaan selviytyä esimerkiksi lisälainoilla. Toimintamahdollisuuksia harkitessaan liikkeen johdon tulisi ottaa huomioon mahdollisesti sovellettavat velallisen toimintaa koskevat pykälät.


Omaisuuden hävittämisellä tarkoitetaan lähinnä omaisuuden tuhoamista. Omaisuuden lahjoittaminen on myös taloudellisessa kriisissä sallittua silloin, kun sitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi vähäiset tavanomaiset lahjat ja siihen rinnastuvat omaisuuden vastikkeettomat luovutukset.


Nämä edellä mainitut teot heikentävät tosiasiallisesti velallisen taloudellista asemaa. Lisäksi rangaistavaa on näennäinen heikentäminen. Tätä koskee pykälässä oleva omaisuuden ulkomaille siirtämistä koskeva kohta tarkoituksena saattaa omaisuus velkojien ulottumattomiin. Ulkomaille omaisuutta siirtämällä voi olla mahdollista onnistua salaamaan omaisuutensa, jota ei sitten otettaisi maksukyvyttömyysmenettelyssä huomioon. Rikos täyttyy silloin, kun omaisuus on siirtynyt siten, että sitä ei saataisi velkojille kansainvälisen yhteistyönkään avulla.


Viimeisenä tekotapana on velvoitteiden perusteeton lisääminen. Tästä on kyse silloin, kun velallinen hankkii lisää perusteettomia velvoitteita ja näin entisestään pahentaa taloudellista kriisitilannettaan. Esimerkiksi selvästi tappiollisen liiketoiminnan jatkaminen tai hyödyttömien hankintojen tekeminen ovat tällaisia tekoja. Yleensä yksityishenkilön tavanomaista kulutusta varten ottamaa luottoa ei pidetä pykälän tarkoittamalla tavalla perusteettomana. Kuitenkin, jos tämä hankkii esimerkiksi kulutusluottoa tietoisena siitä, että ei pysty maksamaan sitä takaisin, voi hän syyllistyä petokseen.


Velallisen epärehellisyydestä annetaan 10-20 tuomiota vuosittain.



Velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistö on seuraava:


Velallinen, joka


1) hävittää omaisuuttaan,


2) ilman hyväksyttävää syytä lahjoittaa tai muuten luovuttaa omaisuuttaan,


3) siirtää omaisuuttaan ulkomaille saattaakseen sen velkojiensa ulottumattomiin taikka


4) lisää perusteettomasti velvoitteitaan


ja siten aiheuttaa maksukyvyttömäksi tulemisensa tai oleellisesti pahentaa maksukyvyttömyyttään, on tuomittava velallisen epärehellisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


___________________________________________________________________

Törkeästä velallisen epärehellisyydestä annetaan enemmän tuomioita kuin perusmuotoisesta teosta, mikä on harvinaista.


1 a § Törkeä velallisen epärehellisyys


Pykälä törkeästä velallisen epärehellisyydestä tuli voimaan vuonna 1994, eli neljä vuotta perustekomuodon säätämisen jälkeen. Tämä on ollut ilmeisen tarpeellista, sillä törkeästä tekomuodosta annetaan vuosittain noin 100 tuomiota, kun taas perusmuotoisesta velallisen epärehellisyydestä annetaan 10-20 tuomiota. On harvinaista, että törkeään tekomuotoon syyllistytään enemmän. Tässä tapauksessa asiaa voi selittää se, että velallisen ryhtyessä epärehellisiin toimiin summat kipuavat usein korkeiksi, koska teot tehdään usein yritystoiminnassa ja pitkällä aikavälillä. Monesti kyse on sadoista tuhansista euroista. Lisäksi perusmuotoiset teot käsitellään usein vain takaisinsaantisääntelyn avulla, jolloin niistä ei anneta vastaavaa tuomiota.


Velallisen epärehellisyydestä tekee törkeän kolme seikkaa: jos teolla tavoitellaan huomattavaa hyötyä, sillä aiheutetaan huomattava tai erityisen tuntuva vahinko velkojille, tai rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti. Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä.


Hyödyn katsotaan olevan huomattava noin 20.000 euron ylittäessään. Vahingon erityistä tuntuvuutta arvioidaan velkojan taloudellisen tilan kannalta, eli mitä vähemmän varallisuutta velkojalla on, sitä pienempi summa riittää teon katsomiseksi törkeäksi. Rangaistavuus edellyttää tahallisuutta, eli jos ankaroittamisperusteena on teosta aiheutuva huomattava tai erityisen tuntuva vahinko, tekijältä edellytetään käsitystä siitä, että tällaista vaikutusta voi aiheutua. Erityistä suunnitelmallisuutta ilmentää esimerkiksi laittomien tekojen tekeminen pitkän ajan kuluessa ja niin, että osateot pyritään saamaan näyttämään laillisilta. Myös neuvonantajien käyttö ja pitkäaikaiset valmistelutoimet ilmentävät erityistä suunnitelmallisuutta.



Törkeän velallisen epärehellisyyden tunnusmerkistö on seuraava:


Jos velallisen epärehellisyydessä


1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,


2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa velkojille tai


3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti


ja velallisen epärehellisyys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen epärehellisyydestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Velallisen petokseen voi syyllistyä maksukyvyttömyysmenettelyn käynnissä ollessa.


2 § Velallisen petos


Pykälä on vuodelta 1990 ja sitä on päivitetty vuonna 1993. Tuolloin mahdollistettiin se, että tekonsa oikaisemalla velallinen saattaa välttyä velallisen petoksesta annettavalta tuomiolta.


Velallisen petos eroaa velallisen epärehellisyydestä siinä, että ensinnäkin velallisen petoksessa edellytetään maksukyvyttömyysmenettelyn käynnissä olemista. Toisekseen petoksessa tekotapana on omaisuuden salaaminen tai muu teko, jolla pyritään pienentämään vaikutelmaa maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevasta varallisuudesta, eli erehdytetään muita. Epärehellisyydessä tekotapana oli joko varallisuuden tosiasillinen tai näennäinen vähentäminen. Tekoa ei pidetä velallisen petoksena, jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten saa aikaan sen, että väärä tieto ei vaikuta maksukyvyttömyysmenettelyyn.


Velallisen petokseen voi syyllistyä esimerkiksi omaisuutta salaamalla. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että jättää ilmoittamatta maksukyvyttömyysmenettelyssä omaisuuttaan. Velallinen voi myös ilmoittaa kokonaan tai osittain perusteettoman tai valeoikeustoimen, jolla pyrkii pienentämään menettelyn kohteena olevaa varallisuutta. Tätä olisi esimerkiksi perusteettoman velan ilmoittaminen.


Se, milloin rikos tapahtuu, riippuu maksukyvyttömyysmenettelystä. Konkurssissa tämä tapahtuu yleensä velallisen vahvistaessa virheellinen pesäluettelo oikeaksi. Ulosmittauksessa rikos voi täyttyä jo aiemmin, koska velallisen tulee ilmoittaa ulosmittaavalle viranomaiselle varansa, tulonsa ja velkansa jo ulosottoselvitystä varten.


Velallisen petoksesta annetaan noin 0-10 tuomiota vuosittain. Velallisen petos on ensisijainen tavalliseen petokseen nähden, joten jos velallisen petoksen tunnusmerkistö täyttyy, tekijä tuomitaan siitä teosta. Teosta on annettu runsaasti ennakkoratkaisuja. Esimerkkinä voidaan mainita KKO 1995:64, jossa A tuomittiin velallisen petoksesta hänen vahvistettuaan oikeaksi pesäluettelon, josta puuttui osakaslainasaamisia reilun miljoonan markan edestä. Tapauksessa pohdittiin mm. sitä, voitiinko tekoa pitää velallisen petoksena, vaikka kyseiset saamiset ilmenivät ajan tasalla olleesta ja pesänhoitajan käytössä olleesta kirjanpidosta.


Velallisen petoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Velallinen, joka hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä konkurssi-, ulosotto-, velkajärjestely- tai saneerausmenettelyssä


1) salaa omaisuuttaan,


2) ilmoittaa kokonaan tai osittain perusteettoman taikka valeoikeustoimeen perustuvan velvoitteen,


3) antaa muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon velkojien kannalta merkityksellisestä seikasta, tai


4) jättää ilmoittamatta velan,


on tuomittava velallisen petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


(25.1.1993/54)

Jos velallinen oikaisee erehdyttävän tiedon tai muuten ehkäisee tekonsa vaikutuksen menettelyyn, ennen kuin hän vahvistaa pesäluettelon oikeaksi tai erehdyttävä tieto muuten vaikuttaa menettelyyn, ei tekoa pidetä velallisen petoksena.

___________________________________________________________________

Esimerkiksi varallisuutta koskevan väärän tiedon vahvistaminen tuomioistuimessa voi johtaa tuomioon törkeästä velallisen petoksesta.


3 § Törkeä velallisen petos


Pykälä on vuodelta 1990. Velallisen petoksesta tekee törkeän se, jos siinä tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai velallinen vahvistaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon tuomioistuimessa oikeaksi. Lisäksi teon tulee olla kokonaisuutena arvioiden törkeä. Esimerkiksi vähäistä virhettä ei katsota törkeäksi.


Ensimmäinen ankaroittamisperuste eli huomattavan hyödyn tavoittelu. Raja kulkee joissakin kymmenissä tuhansissa euroissa. Toinen ankaroittamisperuste eli väärän tai harhaanjohtavan tiedon antaminen tuomioistuimessa tarkoittaa nimenomaista kannanottoa tietyn tiedon oikeellisuuteen, kuten pesäluettelon oikeaksi vahvistamista. Rikoslaissa on kriminalisoitu perättömän lausuman antaminen tuomioistuimessa, mutta sitä ei sovelleta erikseen tämän pykälän tarkoittamassa tilanteessa.


Törkeästä velallisen petoksesta annetaan vuosittain kymmenisen tuomiota. Esimerkiksi ennakkoratkaisussa KKO 2003:13 A oli ilmoittanut ulosottoviranomaiselle myyneensä omistamansa yrityksen, mutta oli tosiasiallisesti jatkanut yrityksen hallinnointia. Hänellä ei ollut myöskään esittää selvitystä siitä, että yhtiön omistus olisi todellisuudessa vaihtunut. A oli pyrkinyt salaamaan omaisuutta yli miljoonan markan arvosta.



Törkeän velallisen petoksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos velallisen petoksessa


1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä tai


2) velallinen vahvistaa väärän tai harhaanjohtavan tiedon tuomioistuimessa oikeaksi


ja velallisen petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä velallisen petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Myös välinpitämättömyydestä tehty velkojien aseman heikentäminen on kriminalisoitu, kyse on velallisen vilpillisyydestä.


4 § Velallisen vilpillisyys


Pykälä on vuodelta 1990. Velallisen vilpillisyydessä kyse on tilanteesta, jossa velallinen syyllistyy velallisen petokseen ilman hyötymistarkoitusta joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Teko on kriminalisoitu siksi, että toisinaan velallinen voi toimia velallisen petos -pykälässä kuvatulla tavalla velkojia vahingoittavasti ilman hyötymistarkoitusta tai huolimattomuuttaan, mikä vahingoittaa velkojia. Tällaista voi tapahtua esimerkiksi konkurssitilanteessa, jossa velallista ei enää kiinnosta hoitaa yhtiön asioita.


Hyötymistarkoitusta edellytetään, että velallinen voitaisiin tuomita velallisen petoksesta. Käytännössä velallisen vilpillisyyttä koskevassa pykälässä on kriminalisoitu tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tehty tietojen ilmoittamatta jättäminen maksukyvyttömyysmenettelyssä. Jos velallinen oikaisee väärät tiedot ennen kuin tieto on vaikuttanut insolvenssimenettelyyn, voi hän välttyä rangaistukselta.


Velallisen vilpillisyydestä ei ole annettu tuomioita viime vuosina.



Velallisen vilpillisyyden tunnusmerkistö on seuraava:


Jos velallinen tekee 2 §:ssä tarkoitetun teon ilman hyötymistarkoitusta joko tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta, hänet on tuomittava velallisen vilpillisyydestä sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

___________________________________________________________________

Velallisrikkomuksessa on kyse vain vähäisen vilpillisen tiedon antamisesta tai salaamisesta.


5 § Velallisrikkomus


Pykälä on vuodelta 1990. Kyse on velallisen vilpillisyyttä lievemmästä teosta. Velallisen vilpillisyydessä oli kyse siitä, että tekijä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tekee velallisen petoksen eli esimerkiksi jättää ilmoittamatta omaisuuttaan velkojille. Velallisrikkomuksesta voidaan tuomita sakkorangaistus, ja se säädettiin, koska velallinen saattaa antaa niin vähäisen vilpillisen tiedon, että sakkorangaistusta pidettiin perusteltuna. Teon vähäisyys arvioidaan teon taloudellisen vaikutuksen kautta.


Velallisrikkomuksesta ei ole annettu tuomioita viime vuosina.



Velallisrikkomuksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos velallisen petos tai velallisen vilpillisyys, huomioon ottaen velallisen antaman väärän tai harhaanjohtavan tiedon vähäinen merkitys velkojien kannalta taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava velallisrikkomuksesta sakkoon.

___________________________________________________________________

Velkojansuosinnassa suositaan velkojaa muiden velkojien vahingoksi.


6 § Velkojansuosinta


Pykälä säädettiin vuonna 1990, ja sen enimmäisrangaistusta korotettiin vuonna 2003 yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Tämä on rikoslain velallisen rikoksia koskevan luvun viimeinen pykälä, jolla pyritään suojelemaan velkojien oikeuksia. Velkojansuosinnassa on kyse siitä, että maksukyvyttömäksi itsensä tietävä velallinen suosii jotakin velkojaansa muiden velkojien kustannuksella.


Tekotapoja on neljä: erääntymättömän velan maksaminen, ylimääräisen vakuuden antaminen, epätavallisen maksuvälineen käyttäminen ja muu vastaava velkojan asemaa parantava järjestely. “Vastaavia järjestelyjä” on esimerkiksi suostuminen velan eräpäivän aikaistamiseen. Pykälässä mainitut teot ovat rangaistavia vain silloin, jos velallinen on maksukyvytön tai se on selvästi odotettavissa, ja velallinen on siitä tietoinen. Velallisen tulee lisäksi mieltää, että hänen tekonsa heikentävät muiden velkojien asemaa.


Selkein esimerkki velkojansuosinnasta lienee se, että velallisyrityksen omistaja A maksaa yrityksen velkojalle B erääntymättömiä velkoja, ja tämä velkoja B sattuu olemaan sama taho kuin velan maksava A on.


Velkojansuosinnasta annetaan vuosittain muutamia tuomioita, joten sen tunnusmerkistöä sovelletaan harvoin tuomioistuimissa. Velkojien suosimiseen sovelletaan kuitenkin takaisinsaantimenettelyä tuomioistuimen ulkopuolella, joten velkojien suosimiseen pyrkiviä tapauksia on tuomioita enemmän.



Velkojansuosinnan tunnusmerkistö on seuraava:


Jos velallinen, joka tietää itsensä kyvyttömäksi täyttämään velvoitteensa, suosiakseen tiettyä velkojaa muiden velkojien kustannuksella


1) maksaa ennenaikaisesti velan olosuhteissa, joissa maksu ei ole tavanomainen,


2) antaa velkojan saatavasta vakuuden, josta ei ollut sovittu tai jota velallinen ei ollut luvannut velkasuhteen syntyessä,


3) käyttää velvoitteen täyttämiseen epätavallista maksuvälinettä olosuhteissa, jotka huomioon ottaen maksua ei voida pitää tavanomaisena, taikka


4) ryhtyy muuhun sellaiseen velkojan asemaa parantavaan järjestelyyn,


hänet on tuomittava velkojansuosinnasta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.



Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikoslaki


Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF





8 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki