Rikoslain 33 luku: Väärennysrikoksista

_________________________________________________________________________


1 § Väärennys


Väärennysrikokset on sisällytetty eri muodoissa jo alkuperäiseen rikoslakiin vuodelta 1889. Yleensä väärennysrikokset ovat luonteeltaan lähinnä todistelurikoksia, jotka loukkaavat tai vaarantavat todistelutarkoituksessa tapahtuvan tiedonvälityksen luotettavuutta. Tässä pykälän tarkoittamassa tapauksessa todistelu on laajempi käsite kuin pelkästään tuomioistuimessa tai viranomaisen luona tapahtuva todisteiden esittäminen. Esimerkkeinä voi mainita vaikkapa henkilöllisyyden todistavat asiakirjat, lääkemääräykset, testamentit tai muut vastaavat todisteet, joilla on tarkoitus vahvistaa tietty tosiasia. Perinteisesti väärennysrikoksilla on tarkoitettu ensisijaisesti tämän tyyppisten todistuskappaleiden ulkoiseen luotettavuuteen, toisin sanoen niiden oikeaperäisyyteen ja koskemattomuuteen, kohdistuvia loukkauksia.


Väärennyksen tekotapoja ovat väärän todistuskappaleen valmistaminen ja todistuskappaleen väärentäminen. Rikoslain 33 luvun 6 §:ssä on erikseen määritelty, mitä näillä tarkoitetaan. Pykälän mukaan todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä. Todistuskappale on väärennetty, jos sen sisältöä on oikeudettomasti muutettu jonkin todistelun kannalta merkityksellisen tiedon osalta.


Väärennysrikos ei edellytä väärän tai väärennetyn todistuskappaleen käyttämistä, vaan rikoksen täyttymiseen riittäisi aikomus saattaa todistuskappale harhauttavana todisteena käytettäväksi. Todisteena käyttämisellä ymmärretään todistuskappaleen käyttämistä nimenomaan todistuskeinona jonkin oikeudellisesti merkityksellisen seikan selvittämiseksi. Ennen vuotta 1990 edellytettiin, että todistuskappaletta myös käytettiin, jolloin käyttämisvaatimus merkitsi sitä, että rangaistava asiakirjaväärennys lähes aina täytti myös petoksen tai sen yrityksen tunnusmerkistön. Toisaalta itse väärennystointa pidettiin rikoksen valmisteluna, joka jäi rankaisematta, jollei asiakirjaa ole vielä ehditty käyttää. Nykymuodossa näin ei enää ole.


Väärennykseltä edellytetään myös, että todistuskappaleen tulee olla tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan harhauttavana todisteena. Todistuskappaleen käyttämisen on määrä tähdätä siihen, että henkilö, jolle se esitetään, erehtyy luulemaan sitä todenmukaiseksi tai väärentämättömäksi ja että hänet juuri tämän todistuskappaleen perusteella saataisiin tekemään tai jättämään tekemättä jotain.


Väärän todistuskappaleen valmistamisen ja aidon todistuskappaleen väärentämisen lisäksi väärennyksen kolmantena tekotapana on väärän tai väärennetyn todistuskappaleen käyttäminen harhauttavana todisteena. Tämä tarkoittaisi useimmiten sitä tilannetta, jossa joku muu kuin käyttäjä itse on suorittanut varsinaisen väärennystoimen, toisin sanoen valmistanut väärän todistuskappaleen tai väärentänyt aidon todistuskappaleen. Käyttäjältä vaaditaan tahallisuutta, eli tietoisuutta todistuskappaleen epäaitoudesta.


Esimerkkinä väärennysrikoksesta voi mainita tapauksen KKO 2019:100. Tuntemattomaksi jäänyt henkilö oli lääkärinä esiintyen soittanut apteekkiin ja antanut lääkemääräyksen. Apteekin varmistaessa lääkemääräyksen oikeellisuutta oli ilmennyt, että kyseinen lääkäri ei ollut määrännyt lääkkeitä. Apteekissa lääkemääräykseen oli kirjattu sen olevan väärennös. Henkilö A oli yrittänyt hakea apteekista lääkemääräyksen mukaiset lääkkeet siinä kuitenkaan onnistumatta. Korkein oikeus katsoi, että A ei ollut syyllistynyt väärennykseen, koska hänen hakiessaan lääkkeitä apteekilla ei enää ollut todellista mahdollisuutta erehtyä lääkemääräyksen alkuperästä. A oli kuitenkin aloittanut rikoksen tekemisen, ja oli johtunut vain satunnaisista syistä, ettei vaaraa rikoksen täyttymisestä ollut syntynyt. Siksi A:n katsottiin syyllistyneen väärennyksen yritykseen.


Väärennys on rikoksena varsin yleinen. Vuosittain teosta on annettu 199-451 tuomiota (vuodet 2015-2019). Väärennyksen yrityksestä oli samalla ajanjaksolla annettu 0-2 tuomiota vuosittain.


Väärennyksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena taikka käyttää väärää tai väärennettyä todistuskappaletta tällaisena todisteena, on tuomittava väärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


2 § Törkeä väärennys


Väärennyksestä tekee törkeän erityisten ankaroittamisperusteiden täyttyminen. Törkeästä väärennyksestä voisi olla kysymys kahdessa eri tapauksessa. Ensimmäisenä tapauksena mainitaan se, että todistuskappale on yleiseltä kannalta tärkeä viranomaisen säilyttämä arkistoasiakirja tai viranomaisen pitämä yleinen rekisteri taikka että todistuskappale on todistusarvoltaan muuten erityisen merkityksellinen. Tärkeitä arkistoasiakirjoja voivat olla esimerkiksi väestö-, kauppa-, yhdistys-, lainhuuto-, kiinnitys- ja patenttirekisterien säilyttämät asiakirjat. Todistusarvoltaan erittäin merkityksellisiä todistuskappaleita ovat tyypillisesti esimerkiksi testamentit sekä osakekirjat ja painetut arvopaperit.


Toisena tapauksena mainitaan se, että rikoksentekijä käyttää väärennysrikosten tekemistä varten hankittua teknistä laitteistoa taikka muuten toimii erityisen suunnitelmallisesti. Teknisinä laitteina voisivat tulla kysymykseen esimerkiksi painokoneet, tietokoneet taikka niihin verrattavat välineet. Niiden aiottuna käyttötarkoituksena tulisi ainakin pääasiallisesti olla väärennysrikosten tekeminen. Hallituksen esityksen (HE 66/1988) mukaan vartavasten hankitun laitteiston käytön ajatellaan yleensä liittyvän nimenomaan laajamittaiseen ja ainakin jossain määrin ammattimaiseen rikolliseen toimintaan. Muissa tapauksissa erityinen suunnitelmallisuus voisi ilmetä esimerkiksi rikoksentekoa varten organisoidusta työnjaosta, teknisen asiantuntemuksen hyväksikäytöstä taikka hankkeen toteuttamista edistävistä tai sen paljastumista ehkäisevistä erityisjärjestelyistä. Jotta rikoksentekijä, joka on käyttänyt väärää tai väärennettyä todistuskappaletta, voitaisiin tuomita törkeästä väärennyksestä, olisi yleensä edellytettävä, että hän on myös itse valmistanut tai väärentänyt kysymyksessä olevan todistuskappaleen. Jos taas joku käyttää toisen valmistamaa todistuskappaletta, voidaan teko siitä huolimatta katsoa törkeäksi kokonaisharkinnan kautta.


Törkeältä väärennykseltä edellytetään, että teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Esimerkkinä törkeästä väärennyksestä voi mainita tapauksen KKO:2003:6. Siinä henkilö A oli teettänyt ulkomailla vääriä Iso-Britannian passeja ja toimittanut ne maksua vastaan Suomessa oleville toimeksiantajille käytettäviksi laittomina matkustusasiakirjoina. Korkeimman oikeuden harkittavana oli kysymys siitä, oliko A syyllistynyt törkeään väärennykseen. Tässä tapauksessa väärien passien valmistamiseen tarvittava tekninen osaaminen on ostettu ulkopuolisilta palveluntarjoajilta.


A on valituksessaan vedonnut siihen, että passia on perinteisesti pidetty asiakirjana, jota käytetään vain henkilöllisyyden osoittamiseksi ja joka ei luo mitään erityisiä oikeuksia haltijalleen. A oli vain tilannut väärät passit Thaimaasta, missä sellaisia tunnetusti valmistetaan ammattimaisesti ja mistä niitä voi periaatteessa tilata kuka tahansa. A:n ainoana motiivina oli hänen kertomansa mukaan ollut auttaa Suomesta turvapaikkaa hakeneita ulkomaalaisia, jotka halusivat poistua maasta ennen karkotusta.


Korkein oikeus totesi päätöksessään passin olevan todistusarvoltaan erityisen merkityksellinen todistuskappale. Korkein oikeus katsoi, että A:n syyksi luettu väärennys on myös kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä, koska se oli käsittänyt ainakin 15 väärän passin teettämisen ja luovuttamisen, hänellä oli ollut Suomessa laaja asiakasverkosto sekä ulkomailla rikollisten palvelujen hankkimiseen tarvittavat yhdyshenkilöt ja lisäksi A oli teettänyt ja luovuttanut väärät passit toimeksiantajilleen palkkiota vastaan. Rikollinen toiminta on perustunut selkeään työnjakoon ja taloudellisen voiton tavoitteluun.


Vuosina 2015-2019 teosta on ja sen yrityksestä on annettu yhteensä 42 tuomiota.


Törkeän väärennyksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos väärennyksessä


1) rikoksen kohteena oleva todistuskappale on yleiseltä kannalta tärkeä viranomaisen säilyttämä arkistoasiakirja tai viranomaisen pitämä yleinen rekisteri taikka jos todistuskappale on todistusarvoltaan muuten erityisen merkityksellinen tai


2) rikoksentekijä käyttää väärennysrikosten tekemistä varten hankittua teknistä laitteistoa taikka muuten toimii erityisen suunnitelmallisesti


ja väärennys on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästäväärennyksestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.


Yritys on rangaistava.

_________________________________________________________________________


3 § Lievä väärennys


Väärennys voidaan katsoa lieväksi, jos teko, huomioon ottaen todistuskappaleen laatu tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Tällöin rikoksentekijä voidaan tuomita sakkoon. Oikeuskäytännössä erittäin lieventäviksi asianhaaroiksi on usein katsottu esimerkiksi väärennyksellä tavoitellun hyödyn vähäisyys sekä syytetyn ja asianomistajan välinen läheinen suhde.


Todistuskappaleen laadulla voidaan tarkoittaa todistusarvoltaan “vähäisempiä” kappaleita, kuten esimerkiksi kassakuitteja ja vastaanottotositteita. Toisaalta alaikäisen pyrkiminen väärennetyllä passilla ravintolaan olisi myös mahdollista katsoa lieväksi, vaikka teko kohdistuu todistusarvoltaan merkittävämpään asiakirjaan, kun huomioidaan teon tavoite ja tekijän ikä.


Muita tekoon liittyviä lieventäviä seikkoja voisivat hallituksen esityksen (HE 66/1988) mukaan olla esimerkiksi poikkeuksellinen tilannekohtainen houkutus taikka iästä tai muusta vastaavasta syystä johtuva puutteellinen kyky ymmärtää väärennysrikoksen paheksuttavuutta. Väärennysrikoksen paheksuttavuutta saattaisi lieventää sekin, että teolla on pyritty suojaamaan tekijän laillisia etuja, esimerkiksi siinä tapauksessa, että kadonneen kuitin tilalle on valmistettu samansisältöinen väärä kuitti. Monissa tapauksissa tekaistun nimen käyttäminen eli omaa nimeä koskeva harhautus on lievemmin arvosteltava teko kuin asiakirjan laatiminen toisen todellisen henkilön nimissä ja hänen vahingokseen.


Korkein oikeus on ottanut kantaa lievään väärennykseen ratkaisussa KKO:2005:79. Tapauksessa jalkapallojoukkueen valmentaja oli antanut erotuomarille allekirjoittamansa ottelupöytäkirjan, josta hänen tietensä oli puuttunut yhden peliin osallistuneen nimi. Valmentaja ei ollut ilmoittanut pöytäkirjassa yhtä yli-ikäistä pelaajaa. Korkein oikeus katsoi, että asiakirja ei ollut väärä eikä väärennetty eikä teko niin ollen täyttänyt väärennysrikoksen tunnusmerkistöä.


Lievästä väärennyksestä on annettu oikeudessa vuosina 2015-2019 yhteensä 24 tuomiota.


Lievän väärennyksen tunnusmerkistö on seuraava:


Jos väärennys, huomioon ottaen todistuskappaleen laatu tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä väärennyksestä sakkoon.

_________________________________________________________________________


4 § Väärennysaineiston hallussapito


Itse väärentämisen ja väärien kappaleiden valmistamisen lisäksi rikollista on myös väärennysaineiston hallussapito. Rikoslain 33 luvun 4 § tuli nykyisessä muodossaan voimaan 1.7.2003. Lainmuutoksella pantiin täytäntöön muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta 28.5.2001 tehty neuvoston puitepäätös 2001/413/YOS. Huomionarvoista pykälässä siis on, ettei se koske rahan tai muiden maksuvälineiden väärentämistä.


Pykälän 1 kohdassa säädetään rangaistus väärän tai väärennetyn todistuskappaleen hallussa pitämisestä ilman hyväksyttävää syytä. Lisäksi edellä mainitun puitepäätöksen 2 velvoitteiden täyttämiseksi tällaisen todistuskappaleen vastaanottaminen, hankkiminen tai kuljettaminen ilman hyväksyttävää syytä on myös rangaistavaa. Säännöksen taustalla on siten EU-sääntelyä.


Pykälän 2 kohdan mukaan ilman hyväksyttävää syytä tapahtuvasta sellaisen välineen tai tarvikkeen hallussa pitämisestä, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikosten tekemiseen, voidaan rangaista väärennysaineiston hallussapitona. Lisäksi myös tällaisen välineen tai tarvikkeen valmistaminen, vastaanottaminen, hankkiminen ja myyminen ovat rangaistavia.


Vaikka puitepäätöksen täytäntöönpano lisäsi myös muita tekomuotoja, kuin vain hallussapidon, pykälän uudelleennimeämistä ei nähty tarpeellisena.

Väärennysaineiston hallussapitoa koskevasta laintulkinnasta esimerkkinä voi mainita korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2013:65. Siinä A:lle oli hänen pyynnöstään lähetetty ulkomailta passi, joka oli osoittautunut väärennetyksi. Passi oli otettu tulliviranomaisen haltuun ennen kuin A oli saanut sen haltuunsa. Korkein oikeus katsoi, että A:n toiminta täytti väärennysaineiston hallussapidon tunnusmerkistön. Se, että lähetykset oli pysäytetty tullissa ennen kuin A oli saanut passeja tosiasiallisesti haltuunsa, oli sellainen satunnainen seikka, jolla ei voitu katsoa olevan merkitystä hallussapidon tunnusmerkistön täyttymisen kannalta. Korkein oikeus kiinnitti perusteluissaan huomiota siihen, että yleiskielen merkityksessä hankkimisena voidaan pitää jo aineiston tilaamista koskevia toimia, jos aineisto niiden seurauksena on tilaajan saatavissa.


Väärennysaineiston hallussapidosta on annettu oikeudessa vuosina 2015-2019 yhteensä 60 tuomiota.


Väärennysaineiston hallussapidon tunnusmerkistö on seuraava:


Joka ilman hyväksyttävää syytä


1) vastaanottaa, hankkii, kuljettaa tai pitää hallussaan väärän tai väärennetyn todistuskappaleen tai


2) valmistaa, vastaanottaa, hankkii, myy, luovuttaa tai pitää hallussaan sellaisen välineen tai tarvikkeen, jota voidaan perustellusti epäillä pääasiallisesti käytettävän väärennysrikosten tekemiseen,


on tuomittava väärennysaineiston hallussapidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

_________________________________________________________________________


5 § Maastomerkin väärennys


Nykyinen maastomerkin väärennystä koskeva pykälä on otettu rikoslakiin vuonna 1990. Tekoon syyllistyy se, joka vaikeuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisten maasto-olosuhteiden todistamista asettaa väärin taikka luvattomasti hävittää, muuttaa tai siirtää rajaa, linjaa tai veden korkeutta osoittavan taikka muun niihin verrattavan maastomerkin. Maastomerkin väärennyksestä on kysymys vain silloin,

kun maastomerkkeihin puututaan tarkoituksena vaikeuttaa maasto-olosuhteiden, esimerkiksi rajan, linjan tai vedenkorkeuden todistamista. Sen sijaan maastomerkkien turmelemisessa pelkästä kiusanteosta olisi todennäköisesti kysymys vahingontekorikoksesta.


Hallituksen esityksen (HE 66/1988) mukaan tunnusmerkistön täyttymiseksi edellytetään nimenomaisesti, että todistelun kohteina olevien maasto-olosuhteiden on oltava oikeudellisesti merkityksellisiä. Kysymykseen tuleva maastomerkki voisi olla yhtä hyvin viranomaisten asettama, vaikkapa kunnanraja, kuin rajanaapurusten sopima, esimerkiksi luonnossa oleva kivi tai kanto. Merkin todistuskohteella tulee kuitenkin olla käytännöllistä merkitystä oikeuselämässä, minkä vuoksi esimerkiksi jalkapallopelin kenttärajat eivät saa väärennyssuojaa. Samoin ajoradan kaistamerkinnät, vaikka ne ohjaavat liikennettä, eivät sellaisinaan ole omiaan vaikuttamaan ihmisten välisiin oikeussuhteisiin. Siitä syystä näihin merkkeihin kajoaminen ei täyttäisi tunnusmerkistöä.

Maastomerkin väärennys on nimikkeenä hyvin harvinainen. Teosta ei ole annettu oikeudessa lainkaan tuomioita vuosina 2015-2019.


Maastomerkin väärennyksen tunnusmerkistö on seuraava:


Joka vaikeuttaakseen oikeudellisesti merkityksellisten maasto-olosuhteiden todistamista asettaa väärin taikka luvattomasti hävittää, muuttaa tai siirtää rajaa, linjaa tai veden korkeutta osoittavan taikka muun niihin verrattavan maastomerkin, on tuomittava maastomerkin väärennyksestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


Lue kirjoituksemme muista rikoslain luvuista:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/rikoslaki

Matias Partanen

OTM, Medianomi

Lakimies

Lakitoimisto KPF





93 katselukertaa0 kommenttia