Viikon oikeustapauskommentti käsittelee tuoretta korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2022:1. Asiassa oli kysymys runsaasti mediahuomiota saaneesta kunnianloukkaustapauksesta. Vaikka osapuolten nimet on uutisoitu varmasti jo satoja kertoja ja ovat yleisesti tiedossa, en itse toista niitä tässä kirjoituksessa hyvän tavan vuoksi. Käsittelen kirjoituksessa kunnianloukkausta koskevan sääntelyn ja oikeustapauksen sisällön.
Kunnianloukkaus
Olemme toimiston toisen lakimiehen OTM Essi Puhakaisen kanssa käsitelleet kunnianloukkausta useissa aiemmissa blogikirjoituksissa, jotka löytyvät tämän päivityksen alaosasta. Käsittelen tässä kunnianloukkausta koskevan sääntelyn lyhyesti. Kunnianloukkaus on rikoslain 24:9 §:ssä määritelty rikos:
”Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.
Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”
Kunnianloukkauksessa on keskeistä toisen halventaminen. Toista voidaan halventaa sekä valheellisella että todenmukaisella ilmaisulla, esimerkiksi kutsumalla tuomittua seksuaalirikollista raiskaajaksi.
Korkeimman oikeuden tapauksessa oli kysymys pykälän kolmannen momentin tulkinnasta. Kolmas momentti kuuluu:
”Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.”
Pykälän tarkoituksena on ollut mahdollistaa sananvapauden käyttäminen ja merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevien arvostelu. Rangaistaviksi teoiksi on haluttu rajata lähinnä henkilöön käyvät halventamiset, jotka eivät enää liity aseman arvosteluun vaan ovat toisen loukkaamiseen tarkoitettuja. Tätä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä sekä kunnianloukkausta koskevissa rikoslain esitöissä tulkittu niin, että jopa halventava arvostelu voi olla sallittua, jos se liittyy toisen julkisen toiminnan arvosteluun. Henkilön oma julkinen toiminta vaikuttaa luonnollisesti siihen, miten häntä voi arvostella. Korkein oikeus tulkitsi oikeusohjeen seuraavasti:
”Provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi.”
Tapauksen taustat
Henkilö A toimi vapaana toimittajana ja tietokirjailijana. Hän oli kirjoittanut runsaasti informaatiovaikuttamisesta. Henkilö B taas on politiikassa ja sosiaalisessa mediassa näkyvä henkilö, joka on tuomittu useita kertoja erinäisistä rikoksista, kuten kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Toimittaja A:n käsittelemien aiheiden vuoksi erityisesti hän herätti erityisesti äärioikeuspiireissä vahvoja negatiivisia mielipiteitä. Tämän vuoksi B ja toinen henkilö pyrkivät häiriköimään hänen esiintymistään Rovaniemellä kirjakaupassa, ja kertoivat suunnitelmastaan etukäteen Youtube-kanavallaan. Kirjakaupassa järjestettävää tapahtumaa turvasi tämän vuoksi neljä vartijaa ja yksi poliisi, vaikka A itse ei päässyt sairastumisensa vuoksi paikalle. Kuultuaan tapahtumista A kirjoitti 2.11.2016 henkilökohtaiselle, noin 200 seuraajan Facebook-sivulleen seuraavan tekstin:
ˮVähän asiaa suomalaisista natsipelleistä. Minun piti tänään esiintyä R:n ja S:n kanssa Rovaniemellä kirjakaupassa ja sitten vetää Hatun Feministinen kiroiluiltama paikallisessa baarissa. No, tulin kipeäksi, enkä päässyt lähtemään, joten R ja S joutuivat ottamaan vastaan minulle tarkoitetun vastaanottopartion. Tunnettu rasisti B ja Suomen Sisun pohjoissuomalainen aktiivi T saivat tietää minun olevan tulossa Rovaniemelle, joten he päättivät väijyttää minut. Aikomus oli esiintyä salanimillä ja ̓haastatella̓ minua videolle ja ylipäätään häiriköidä. Natsit olivat jutelleet suunnitelmastaan julkisesti Youtubessa, joten sain asiasta vihiä etukäteen. Niinpä kirjakaupassa oli R:n ja S:n turvana neljä vartijaa ja yksi siviiliasuinen poliisi. Mukava tietää, että tällaiset tapaukset otetaan tosissaan.ˮ
Tämän kirjoituksen johdosta B teki asiasta rikosilmoituksen ja syyttäjä päätti esitutkinnan jälkeen nostaa syytteen kunnianloukkauksesta. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta siitä, että hän oli nimittänyt päivityksessään B:tä natsipelleksi ja rasistiksi. Tämän lisäksi B vaati A:lle rangaistusta valheellisen tiedon levittämisestä, koska hänen mielestään väitteet salanimen käyttämisestä ja väijyttämisestä olivat valheellisia. Oulun käräjäoikeus hylkäsi 12.4.2019 antamallaan tuomiolla B:n vaatimukset, koska katsoi, että väiitteet eivät olleet epätosia.
Käräjäoikeus totesi, että toisen kutsuminen natsiksi ja rasistiksi on lähtökohtaisesti halventavaa. Tämän vuoksi arvioitavaa oli, oliko arvostelu hyväksyttävää. Tapauksessa oli riidatonta, että B oli ehdokkaana kuntavaaleissa, sekä oli aiemmin ollut ehdokkaana europarlamentti- ja eduskuntavaaleissa, minkä vuoksi B oli politiikassa toimiva henkilö, jonka hyväksyttävä arvostelu oli sallittua. Käräjäoikeus katsoi, että arvostelu olisi voitu tehdä ilman halventavia sanoja ”natsipelle” ja ”rasisti”, minkä vuoksi A:n käyttämä arvostelu ylitti hyväksyttävänä pidetyn rajan, ja hänet tuomittiin 15 päiväsakkoon kunnianloukkauksesta.
A valitti tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen, joka ratkaisi asian 30.9.2020 antamallaan tuomiolla. Myös hovioikeus katsoi, että ilmaisut olivat lähtökohtaisesti halventavia. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kyseessä ei ollut edes B:n arvostelu politiikassa tai muussa toiminnassa, koska A oli julkaissut kirjoituksensa yksityisellä Facebook-seinällään eikä sellaisella yleisellä foorumilla, jossa arvostelua yleensä tehdään. Hovioikeus totesi, että A:n käyttämät ilmaisut olivat sellaisia, jotka olisivat voineet olla sallittuja poliittisessa arvostelussa. Koska hovioikeuden näkemyksen mukaan A:n Facebook-kirjoituksessa ei ollut kyse tästä, hylkäsi hovioikeus valituksen ja jätti käräjäoikeuden tuomion voimaan.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
A haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, joka ratkaisi asian 11.1.2022. Ratkaisunsa perusteluissa, kohdassa 19, korkein oikeus avasi käsitteiden sisältöä seuraavasti:
”Korkein oikeus toteaa, että ilmaisu ˮnatsiˮ on paitsi kansallissosialistia tai kansallissosialismin kannattajaa kuvaava nimitys, myös voimakkaan negatiivisia mielleyhtymiä sisältävä haukkumasana. Laajassa merkityksessä rasismilla taas tarkoitetaan esimerkiksi toista ihmisrotua kohtaan tunnettua väheksyntää tai vihaa.”
Korkein oikeus totesi, että molempiin ilmaisuihin liittyy niin voimakkaita negatiivisia mielleyhtymiä, että ne ovat todenperäisyydestään huolimatta loukkaavia. Tämän vuoksi ei ollut tarpeen arvioida, oliko B ”kansallissosialisti tai kansallissosialismin kannattaja” tai kokiko hän ”väheksyntää tai vihaa toista ihmisrotua kohtaan”. Tapauksessa oli sinänsä selvää A:n toimittamien todisteiden valossa, että B kirjoitti blogiin ihmisryhmiä halventavia ja vihamielisiä näkemyksiä.
Korkein oikeus tulkitsi hovioikeuden kanssa eriävällä tavalla sitä, onko kyse julkisesta arvostelusta. Korkein oikeus valitsi sananvapautta laajentavan tulkinnan, jonka mukaan sen sisältö ei riipu siitä, mitä välinettä tiedon levittämiseen käytetään. Tämän vuoksi merkitystä ei ollut sillä, että A oli esittänyt ilmaisut yksityisellä Facebook-sivullaan. Kyseisessä tekstissä oli korkeimman oikeuden arvion mukaan kyse B:n arvostelusta politiikassa tai siihen rinnastettavassa toiminnassa, koska B oli muissa vastaavissa tilanteissa aiemminkin kuvannut tilaisuuksia ja häiriköinyt niitä. Tämän vuoksi arvioitavaksi jäi, oliko arvostelu hyväksyttävää.
Korkein oikeus totesi perusteluidensa kohdassa 37: ”Kirjoituksen sisältöä ja tarkoitusta arvioitaessa huomioon otettavia seikkoja ovat julkaisun kohteen aikaisempi käyttäytyminen, se yhteys, missä kirjoitus on julkaistu, kirjoituksen esittämistapa sekä seuraukset kirjoituksen kohteelle.” Erityisen merkittäväksi nousi B:n aiempi toiminta julkisuudessa.
Korkein oikeus totesi, että ”Provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi.”
Koska B itse oli esittänyt useita, hyvin provosoivia ja ihmisryhmiä halventavia kannanottoja julkisuudessa, tuli hänen sietää kovempaa kritiikkiä omasta toiminnastaan. Korkein oikeus totesi, että A:n käyttämät ilmaisut eivät selvästi ylittäneet sitä, mikä on hyväksyttävää. Korkein oikeus kirjoitti perustelunsa niin, että A:n kritiikki ei edellyttänyt loukkaavia ilmaisuja, mutta käytetyt ilmaisut eivät ylittäneet selvästi hyväksyttävän rajaa. Rikoslaissa kuitenkin edellytetään selvää ylittämistä, minkä vuoksi A:ta ei voitu tuomita kunnianloukkauksesta.
Korkeimman oikeuden tuomio oli yksimielinen.
Yhteenveto ja tulevaisuudennäkymät
Ratkaisu herätti paljon reaktioita sosiaalisessa mediassa. Ratkaisusta tehtiin myös valtava määrä vääriä johtopäätöksiä siitä, mitä toisista on sallittua sanoa. Korkeimman oikeuden ratkaisun keskeinen oikeusohje on: jos sanot provosoivia ja halventavia asioita muista julkisuudessa, sinun tulee kestää kovempaa itseesi kohdistuvaa arvostelua. Tämä sinänsä vastaa useiden ihmisten oikeustajua siitä, että muita solvaavan henkilön tulee lähtökohtaisesti kestää itseensä kohdistuvia solvauksia.
Yksi merkittävä virhetulkinta korkeimman oikeuden ratkaisusta oli, että jatkossa muita ihmisiä saisi kutsua natsiksi tai rasistiksi. Tämä ei pidä paikkansa ja korkein oikeus totesi ratkaisussaan selkeästi, että ilmaisut ovat halventavia eikä niitä voi käyttää toisen arvostelussa. Tapauksessa A:ta ei tuomittu rangaistukseen vain, siksi, että B oli itse esiintynyt hyvin provosoivasta ja halventavasti julkisuudessa, ja lisäksi A:n menettely ei selvästi ylittänyt sallittua arvostelua.
Kaikkein pahimmissa virhetulkinnoissa todettiin, että jatkossa muita ihmisiä saisi analogisesti kutsua ”suvakkihuoraksi” tai muuksi vastaavaksi, jos tämä ilmaisu olisi nimittelijän mielestä totta. Yllä selostetun tavoin, tällaista päätelmää ei voi tehdä, ja lausujan kokemus ilmaisun todenperäisyydestä ei vaikuta haukkumasanojen kohdalla siihen, onko teko rangaistavaa vai ei.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comentarios