Milloin väärien tietojen antaminen yrityssaneeraushakemuksessa on rangaistavaa petoksena? Kirjoitimme aiheesta artikkelin Lapin yliopiston yliopistonlehtori Anssi Kärjen kanssa. Artikkeli on julkaistu Edilex-sarjassa numerolla 2022/38 ja on saatavilla seuraavan linkin takaa:
Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavan linkin takaa:
Tässä blogikirjoituksessa käyn läpi artikkelin keskeisen sisällön ja tulokset.
Prosessipetos
Prosessipetos on tunnettu Suomessa jo 1900-luvun alussa, jolloin tuomioistuimen erehdyttämisestä voitiin tuomita rangaistus petoksesta. Aihetta tutkittiin oikeustieteellisessä kirjallisuudessa 1950-luvun puolivälin jälkeen melko paljon, mutta sen jälkeen aihe unohtui pitkäksi aikaa. Myöskään korkeimman oikeuden ratkaisuja aiheesta ei juurikaan ole 1920-1960 -lukujen jälkeen. Herätimme aihetta koskevan tutkimuksen henkiin melko pitkän tauon jälkeen, mikä teki tutkimusaiheesta haastavan.
Prosessipetoksessa on yksinkertaisesti kysymys siitä, milloin rikoslain 36:1 §:n mukainen petoksen määritelmä soveltuu oikeudenkäyntimenettelyyn. Petoksen tunnusmerkistö kuuluu:
”Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Petoksen tunnusmerkistö sisältää seitsemän eri edellytystä, joiden on täytyttävä, jotta teko on rangaistava:
a) taloudellisen hyödyn tavoittelu tai vahingoittamistarkoitus,
b) hyödyn oikeudettomuus,
c) erehdyttäminen tai erehdyksen hyväksi käyttäminen,
d) erehdyttämisestä aiheutuva erehdys,
e) erehdyksen vallassa tehty määräämistoimi,
f) määräämistoimesta aiheutuva taloudellinen vahinko ja
g) tahallisuus.
Käytännössä prosessipetoksessa taloudellisen hyödyn tavoittelu, erehdyttäminen, määräämistoimi, tahallisuus ja erehdys ovat suhteellisen selkeitä kriteereitä. Sen sijaan haastavampaa on tarkastella, mikä on oikeudetonta. Kriteeriä ei ole määritelty selkeästi, vaan se on jätetty tarkoituksella avoimemmaksi, jotta petoskriminalisointia voitaisiin soveltaa menettelyihin, joita ei oikeustajun perusteella voida pitää hyväksyttävinä. Oikeudellista hyötymistä on esimerkiksi tehdä hyvä kauppa, mutta oikeudetonta hyötymistä on myydä jotain, mitä ei omista. Oikeudettomuuden kriteerin tulkinta on pitkälti peräisin oikeuskäytännöstä.
Tuomioistuinkontekstissa oikeudettomuudessa on kuitenkin huomioitava, että osapuolilla on oikeus esittää asiat omalta kannaltaan hyvässä valossa, ja asiaa ratkaisevan tuomioistuimen tulee huomioida tämä “vääristymä”. Prosessipetoksen on aiemmassa, vanhassa kirjallisuudessa arveltu tulevan kyseeseen lähinnä silloin, jos esitetään vääriä todisteita tai suoranaisesti valehdellaan tuomioistuimelle.
Yrityssaneeraushakemuksen käsittelystä
Yrityssaneerausta hakee yleensä velallinen eli yritys. Yrityssaneerauslain 69 §:ssä määritellään hakemuksen sisältö:
“Hakemukseen on liitettävä tarpeellinen selvitys velallisesta ja siitä, millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen. Velallisen on lisäksi liitettävä hakemukseensa selvitys velkojistaan, veloistaan ja niiden vakuuksista sekä taloudellisesta tilanteestaan. Jollei kyseessä ole 6 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella tehty hakemus, velallisen on selvitettävä taloudellisten vaikeuksiensa keskeiset syyt, miten velallisen toimintaa on tarkoitus tulevaisuudessa jatkaa sekä millä varoilla saneerausmenettelystä aiheutuvat kustannukset katetaan ja miten velallinen kykenee maksamaan saneerausvelkoihin kuulumattomat velkansa.”
Tämän lisäksi yrityssaneerausasetuksessa on tarkempia vaatimuksia hakemuksen sisällöstä:
“Velallisen hakemukseen saneerausmenettelyn aloittamisesta tulee liittää:
1) kaupparekisterin ote tai, jos kysymyksessä on velallinen, jota ei ole merkittävä kaupparekisteriin, ote yritys- ja yhteisötunnusrekisteristä;
2) jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai yhtiösopimuksesta sekä, jos velallisen toiminta edellyttää viranomaisen myöntämää toimilupaa, selvitys asianomaisen luvan olemassaolosta;
3) velallisen ollessa yhteisö selvitys sen omistussuhteista;
4) jäljennös tilinpäätösasiakirjoista kahdelta viimeisimmältä tilikaudelta sekä, jos viimeisimmän tilikauden päättymisestä on kulunut yli neljä kuukautta, välitilinpäätöksestä, joka ei saa olla kolmea kuukautta vanhempi;
5) selvitys, josta ilmenee toiminnan tosiasiallinen ala sekä toimipaikkojen määrä, sijainti ja niissä olevien työntekijöiden määrä samoin kuin velallisen liikevaihto, varojen arvo sekä velkojen määrä kokonaisuudessaan ja vakuuksien mukaan eriteltynä;
6) velkojaluettelo, johon on merkitty ainakin ne velkojat, joiden saatava ylittää 1 000 euroa ja kunkin velkojan nimi ja osoite, saatavan määrä ja siitä mahdollisesti annettu vakuus sekä takaajien ja vakuuden asettajien nimet ja osoitteet;
7) luettelo merkittävistä varoista;
8) Keskuskauppakamarin hyväksymän tilintarkastajan tai, jos velallisella lain mukaan ei tarvitse olla tällaista tilintarkastajaa, kauppakamarin hyväksymän tilintarkastajan 1 a §:ssä tarkoitettu selvitys;
9) ilmoitus siitä, onko velallista koskeva konkurssihakemus vireillä muussa tuomioistuimessa;
10) muu tarpeellinen selvitys.”
Kohdat 4-7 sisältävät merkittäviä taloudellisia tietoja, joita tarvitaan hakemuksen käsittelemiseksi. Sen sijaan yrityssaneerauslain 69 §:ssä on useita tulkinnanvaraisia kohtia arvioista liiketoiminnan tulevasta kehityksestä. Näistä paras tieto on velallisella. Yleensä tuomioistuimella tai velkojilla ei ole juurikaan mahdollisuuksia arvioida velallisen esittämien arvioiden paikkansapitävyyttä.
Prosessipetoksen täyttymisestä yrityssaneerauksessa
Yrityssaneeraus tarkoittaa yleensä sitä, että velallisen velkoja leikataan. Myös korkojen juokseminen keskeytyy hakemuksen käsittelyn ajaksi. Tämä tarkoittaa, että velallinen hyötyy saneerausmenettelyn alkamisesta ja hakemuksen hyväksymisestä, yleensä sitä enemmän mitä enemmän velkaa on. Velallisen on mahdollista erehdyttää tuomioistuinta antamalla sellaisia tietoja, jotka vaikuttavat ratkaisevasti hakemuksen hyväksymiseen. Tämä tarkoittaa, että tietojen tulee olla olennaisia ja keskeisiä hakemuksen hyväksymisen kannalta.
Käytännössä tällaisia olennaisia seikkoja voisivat olla väärien tietojen antaminen sellaisista seikoista, jotka ovat ratkaisevia menettelyn aloittamiselle. Tällaisia voivat olla esimerkiksi velallisen tekemät rikokset tai puutteellinen kirjanpito, jotka ovat yrityssaneerauslain 7 §:ssä mainittuja esteperusteita. Sen sijaan tulevaisuutta koskevien ennusteiden osalta virheellisten arvioiden tekeminen ei voi olla rangaistavaa kuin vain poikkeuksellisesti, ja se kattaa vain tilanteita, joissa jo ennusteen pohjatiedot, kuten liiketoiminnan volyymi, tulevat sopimukset tai muu vastaava arvioitavissa oleva seikka, on vääristelty tietoisesti. Jonkin seikan ilmoittamatta jättäminen sen sijaan täyttää harvoin petoksen tunnusmerkistöä, koska velallisella ei ole velvoitetta saattaa tiettyjä seikkoja tuomioistuimen tietoon.
Yhteenveto
Yrityssaneeraushakemuksen jättämisessä on mahdollista syyllistyä rikokseen, jos hakemus sisältää tietoisesti annettuja valheellisia seikkoja. Seikkojen on oltava sillä tavalla olennaisia, että ne vaikuttavat tuomioistuimen ratkaisuun saneerausmenettelyn aloittamisesta. Seikkojen on myös oltava sellaisia, että tuomioistuin ymmärtää niiden koskevan totuusarvoista seikkaa. Siten esimerkiksi tulevaisuuden liikevaihtoa koskevan ennusteen osoittautuminen virheelliseksi ei johda rikosvastuuseen.
Lue lisää rikosoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, tohtorikoulutettava), DI (Tuotantotalous)
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
HT-tilintarkastaja
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
