Tässä blogikirjoituksessa käsittelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa KHO tulkitsi julkisuuslakia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei virasta pidättämistä koskevia päätöksiä voinut salata sillä perusteella, että poliisit olivat epäiltynä rikoksesta. Päätökset luovutettiin niitä pyytäneelle toimittajalle. Tässä blogikirjoituksessa avaan asian taustalla olevaa lainsäädäntöä ja KHO:n päätöstä.
Viranomaisen asiakirjojen julkisuus ja salaisuus
Viranomaisen asiakirjojen julkisuudesta säädetään laissa viranomaisen toiminnan julkisuudesta eli tuttavallisemmin julkisuuslaissa. Lain perusperiaate on lain 1 §:ssä:
”Viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.”
Viranomaisen asiakirja määritellään lain 5 §:ssä. Asiakirjoilla tarkoitetaan melkein kaikkia viranomaisen hallussa kirjallisessa muodossa olevia tiedostoja ja papereita tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Asiakirjan määritelmä itsessään on suhteellisen tarkka ja siihenkin on tiettyjä poikkeuksia, mutta ne eivät liity varsinaisesti käsiteltävään tapaukseen, joten en avaa niitä tarkemmin tässä.
Asiakirjajulkisuuden sisältö käy tiivistettynä ilmi lain 9 §:stä:
”Jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.”
Tämä pykälä tarkoittaa, että viranomaisen täytyy antaa asiakirja sitä pyytävälle taholle, jos asiakirja ei ole salainen. Julkisuuslain 24 §:ssä määritellään salaiset asiakirjat. Luettelossa on 34 kohtaa, mikä antaa mahdollisuuden salata laajan joukon asiakirjoja laista löytyvän perustelun nojalla. Käsiteltävässä tapauksessa sovellettiin luettelon 3-kohtaa:
”Poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain mukaan.”
Tämän pykälän tarkoitus on suojata rikosten selvittämistä. Usein rikosten selvittäminen edellyttää, että julkisuuteen ei vuoda tietoja keskeneräisestä tutkinnasta. Tiedon antaminen kesken tutkinnan voisi vaikeuttaa muiden syyllisten osuuden selvittämistä tai muiden tekojen selvittämistä.
Tämä suoja on ulotettu myös syyttäjän toimintaan siten, että syyteharkinnan asiakirjat ovat salaisia, kunnes asia on ratkaistu joko aloittamalla oikeudenkäynti tai päättämällä jättää syyte nostamatta. Tämän jälkeen tuomioistuin voi vielä erikseen päättää asiakirjojen salaamisesta. Poliisi ja syyttäjä voivat kuitenkin antaa tietoa, jos se ei vaaranna rikostutkintaa.
Tapauksen taustat
Erään median toimittaja pyysi Helsingin poliisilaitokselta tiedot kaikista vuoden 2018 aikana tehdyistä virkamiesoikeudellisista päätöksistä. Nämä kattavat esimerkiksi poliisien virkasuhteiden päättämiset ja virasta pidättämiset. Poliisilaitos kuitenkin salasi kolme päätöstä, jotka liittyivät poliisin pidättämiseen virasta rikosepäilyn vuoksi. Syynä tähän oli, että rikosnimikkeet olivat pyyntöhetkellä salassa pidettäviä esitutkinnan keskeneräisyyden vuoksi.
Toimittaja A valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeus perusteli asiaa sillä, että päätöksiin saattoi sisältyä sellaisia tietoja, jotka voisivat paljastuessaan haitata esitutkintaa. Tämän lisäksi tiedot sisälsivät rikoksista epäiltyjen poliisien henkilötietoja, minkä paljastumisen hallinto-oikeus näki haitallisena syyttömyysolettaman kannalta. Hallinto-oikeus perusteli salaamista myös sillä, että salassapito tulisi päättymään tulevaisuudessa, kun asia päätyisi tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Toimittaja A valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Miksi korkein hallinto-oikeus otti asian käsittelyyn?
Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaan korkeimman hallinto-oikeuden täytyy myöntää valituslupa, jos yksi kolmesta edellytyksestä täyttyy:
1) Lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Tätä kutsutaan ennakkopäätösperusteeksi, jossa annetun ratkaisun tavoitteena on oikeuskäytännön yhtenäistäminen ja lain tulkinnan selkeyttäminen edellyttää korkeimman oikeuden tuomiota.
2) Asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi. Tätä kutsutaan purkuperusteeksi, jota sovelletaan, jos asian käsittelyssä alemmissa tuomioistuimissa on tapahtunut sellainen virhe, että ratkaisu olisi purettava tai poistettava. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvin merkittävää menettelyvirhettä. Vähäisten tulkintaerojen tai kyseenalaisen laintulkinnan vuoksi asiaa ei oteta käsittelyyn.
3) Valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy. Tämän kohdan soveltaminen on erittäin harvinaista. Käytännössä tämä koskee vain kohtuuttomia ratkaisuja, joilla on erittäin suuri merkitys asianosaiselle. Tätä edellytystä on tulkittu hyvin tiukasti ja perustetta sovelletaan erittäin harvoin.
Valituslupa myönnettiin tässä tapauksessa ennakkopäätösperusteella eli julkisuuslain soveltamisen selventämiseksi.
Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset
Myös korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään esitutkintamateriaalin salaamisen olevan tärkeää esitutkinnan tavoitteiden suojaamiseksi. Tämän lisäksi KHO:n mukaan on tärkeää estää tutkinnan kohteen leimaantuminen julkisuudessa rikolliseksi ennen kuin asiaa käsitellään oikeudessa, koska siitä aiheutuu hänelle monenlaista haittaa.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että julkisuuslain 23 §:n 3-kohtaa on sovellettava suppeasti. Korkein hallinto-oikeus totesi, että jos esitutkintaan kuulumaton asiakirja sisältää sellaisia tietoja, jotka voisivat olla mukana myös esitutkinta-aineistossa, ei se tee tästä muusta asiakirjasta salaista. Tämän vuoksi muut asiakirjat eivät muutu salaisiksi, vaikka niissä olisi tietoja, jotka voisivat olla esitutkintamateriaaleissa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tällaisia tietoja tulisi kyllä suojata, mutta julkisuusperiaate menee tämän tarkoituksen ylitse ja lain sanamuotoa ei voida soveltaa laventavasti.
Näillä perusteilla KHO katsoi, että päätökset tuli luovuttaa toimittajalle. Poliisilaitos oli jo aiemmin luovuttanut päätökset toimittaja A:lle, jolloin päätöksen rooliksi jäi olla ennakkopäätös tulevia tietopyyntöjä varten.
Yhteenveto
Tapauksessa tulkittiin julkisuuslain salassapitoperusteiden sisältöä. Poliisilaitos halusi salata poliisien virasta pidättämiseen liittyviä päätöksiä suojatakseen samoihin poliiseihin liittyvää rikostutkintaa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan julkisuuslaki ei mahdollistanut tällaisten tietojen salaamista. Perusteluna tälle käytettiin, että esitutkintaan liittyvä tieto ei voi ”saastuttaa” jotain muuta asiakirjaa niin, että siitäkin tulisi salainen. Tämän vuoksi tällaisten tietojen siirtämistä muihin asiakirjoihin on hyvä välttää.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)
Lakimies, toimitusjohtaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments