Perinnön jakaminen tasan ja jäämistön arvon määrittäminen

Tässä kirjoituksessa käsittelen pesänjakajan suorittamaa perinnönjakoa perinnönsaajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Kirjoitus sai innoituksensa tapauksesta KKO 1997:87, jossa perilliset A ja B olivat saaneet perinnöksi osan perheyhtiön osakkeista siten, että pesänjakajan suorittaman perinnönjaon jälkeen A sai enemmistöaseman yrityksessä, koska hän omisti ennestään yhden osakkeen enemmän kuin B. Korkein oikeus katsoi, että jaossa A sai suurempiarvoisen omaisuuden kuin B, ja määräsi pesänjakajan suorittamaan uuden jaon siten että tämä tilanne vältetään. Lisäksi kirjoituksessa käsitellään sitä, ja kuinka pesänjakajan suorittama perinnön arvon määrittäminen tapahtuu.


Lähtökohtana tasajako


Jos perinnönjakoa ei syystä tai toisesta suoriteta osakkaiden sopimuksen mukaisesti, esimerkiksi osakkaiden erimielisyyksien vuoksi, suorittaa pesänjakaja jaon. Tällöin lähtökohtana on tasajako (perintökaaren 23:8 §). Tämä tarkoittaa, että lähtökohtaisesti kaikille osakkaille tulee antaa osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Rahavarat on helppo jakaa tasan. Tilanteissa, joissa tasajakoa ei voi tehdä, kuten rahavaroja jakaa, tulee omaisuus panna samaan osaan, jos mahdollista. Eli jos pesään kuuluu esimerkiksi kiinteistö, tulee pesänjakajan antaa kaikille osakkaille määräosa kiinteistöstä. Jos taas pesään kuuluu esimerkiksi kaksi samanarvoista kiinteistöä ja osakkaita on kaksi, voidaan jako suorittaa siten, että kumpikin saavat kokonaisen kiinteistön.


Tasajaosta voidaan tehdä poikkeus, jos jäämistöön kuuluu maatila, ja tarkoituksena on mahdollistaa perillisen maatalouselinkeinon harjoittaminen. Jos joku perillisistä on halukas maatilan jatkamiseen ja hänellä on siihen riittävät ammatilliset kyvyt ja hän myös täyttää tietyt edellytykset, voi hän vaatia, että maatila maatalousirtaimistoineen säilytetään jakamattomana eivätkä muut saa siitä osuutta. (Perintökaaren 25:1 b §) Jos tilan arvo ylittää maatilan jatkajan osuutta vastaavan arvon, tulee maatilan jatkajan korvata tämä erotus muille perillisille ja yleistestamentin saajalle kohtuullisessa, korkeintaan kahden vuoden määräajassa (25:2 §).


Pesänjakajan suorittama pesän omaisuuden arvostaminen


Kun pesänjakaja on määrätty tai palkattu suorittamaan kuolinpesän omaisuuden jakaminen, yksi keskeisimpiä siihen kuuluvia tehtäviä on pesään kuuluvan omaisuuden arvostaminen. Ennen pesänjaon hetkeä joko sama pesänjakaja tai sitten muu pesänselvittämistä hoitanut henkilö on laatinut perukirjan, jossa pesän omaisuus varoineen ja velkoineen on arvostettu kuolinhetken mukaan. Pesänjakaja ei kuitenkaan ole sidottu perukirjassa esitettyihin arvioihin, vaan hänen tulee lähtökohtaisesti arvostaa omaisuus jakohetken mukaisin arvoin. Pesästä on voitu esimerkiksi maksaa vainajan laskuja tai jonkin omaisuuden arvo voi olla noussut tai laskenut. Pesään kuuluvaa vakuuttamatonta omaisuutta on voinut vaikkapa tuhoutua.


Poikkeuksena jakohetkeen arvostamisesta on tilanne, jossa perittävä on antanut testamentissaan ohjeita omaisuuden arvostamisesta muulla tavalla. Poikkeuksen jakohetken arvosta muodostavat myös perinnönjättäjän eläessään antamat ennakkoperintö, suosiolahja ja testamenttiin rinnastuva lahja, jotka arvostetaan yleensä vastaanottohetken mukaiseen arvoon.


Jos perinnönjakoa moititaan ja jako kumotaan ja palautetaan pesänjakajalle, tulee jakajan arvostaa omaisuus uudelleen, uuden jakohetken arvoon.


Omaisuuden arvo


Omaisuus tulee arvostaa käypään arvoon eli arvoon, joka omaisuudesta todennäköisesti saadaan vapaaehtoisella kaupalla myymällä. Näin ollen esimerkiksi osakkaiden mummonmökkiin kohdistuvalla tunnearvolla ei ole mökin arvioinnissa merkitystä, ellei joku osakkaista halua mökkiä ostaa ja tunnearvo näy hänen ostotarjouksessaan. Esimerkiksi vainajan rahavarat arvostetaan jakohetken mukaisesti, pörssiosakkeet jakohetken myyntikurssin mukaiseen arvoon ja asunto-osake arvioituun myyntihintaan.


Jos esimerkiksi kiinteistön arvosta hankitaan välittäjän arvio, tämä arvio ei kuitenkaan sido pesänjakajaa, elleivät pesän osakkaat nimenomaisesti ole sitoutuneet arviota noudattamaan. Lähtökohtaisesti pesänjakajalla on kuitenkin oikeus arvostaa pesän omaisuus itsenäisesti. Ratkaisut tulee aina perustella. Myös osakkaat voivat selvittää kuolinpesän omaisuuden, kuten ajoneuvojen, arvostamista. Jos jäämistöön kuuluu esimerkiksi arvotauluja tai muuta arvokasta taide-esineistöä, pesänjakaja voi osakkaiden suostumuksella hankkia maksullisen asiantuntijalausunnon omaisuuden arvosta. Suostumukselta ei edellytetä yksimielisyyttä.


Esimerkkitapaus: yrityksen osakkeiden arvostaminen


Kirjoituksen alussa mainitussa tapauksessa KKO 1997:87 oli kyse siitä, että pesän ainoat perilliset A ja B saivat perinnöksi muun muassa perheyrityksen osakkeita, kumpikin 5 kappaletta. Lisäksi jäämistöön kuului kiinteistö, jonka senkin pesänjakaja jakoi puoliksi A:lle ja B:lle. He omistivat jo yhtiön loput osakkeet, A yhden enemmän kuin B. Näin ollen perillisten aiemman erisuhtaisen omistuksen vuoksi A sai perinnön myötä osakeyhtiölain mukaisen enemmistöosakkaan aseman yhtiössä, eli mm. enemmän määräysvaltaa. B oli vienyt asian oikeuteen, koska pesänjakaja ei ollut ennen esinekohtaista jakoa selvittänyt jaettavan omaisuuden arvoja ja perillisten saamien perintöosien arvoja. A taas yhtyi pesänjakajan näkemykseen siitä, että osakkaiden aikaisempi osakeomistus ei vaikuttanut siihen, kuinka perinnönjako tuli suorittaa. Raastuvanoikeus (silloinen alin oikeusaste) ja hovioikeus ratkaisivat asian A:n eduksi.


B sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus totesi asiaa taustoittaessaan, että pesää jakaessaan pesänjakajan mielestä oli tullut soveltaa tasajaon periaatetta ja lisäksi pesänjakaja oli jakokirjaan merkinnyt, että jakoon ei vaikuttanut osakkaiden aiempi omistus jaettavasta yhtiöstä. Korkein oikeus pureutui asiassa perinnönjaon keskeiseen pyrkimykseen eli siihen, että yhdenvertaisuuden tavoitetta pitää pyrkiä täyttämään ja toi esille, miten osakkaiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen asema voidaan jaossa turvata. Paras ratkaisu olisi jaettavan omaisuuden täydellinen arvomääräinen ja esinemääräinen tasajako, jos se tosiasiassa tuottaa tasapuolisen lopputuloksen. Tässä tapauksessa pesänjakaja suoritti osakkeiden ja kiinteistön osalta tasajaon. Täydellinen arvo- ja esinemääräinen tasajako ei kuitenkaan usein ole mahdollista, joten mahdollisimman täydelliseen tasajakoon tulee pyrkiä muin keinoin.


KKO:n mukaan tässä tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa tasajako ei johtanut yhdenvertaiseen lopputulokseen. Vähemmistöosakkaan osakeyhtiölain mukaisista oikeuksista huolimatta A oli enemmistöosakkaana paremmassa asemassa saatuaan määräysvallan yhtiössä. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että A:n saama perintö oli osakkeiden osalta arvokkaampi kuin B:n saama perintö, mikä rikkoi perintökaaren säännöksiä, ja se palautti jaon pesänjakajalle, jonka tuli arvioida omaisuuden arvo uudestaan.


Korkein oikeus otti lisäksi tuomiossaan vielä kantaa B:n vaatimukseen siitä, että B:n pitäisi saada yksi osake A:ta enemmän ja että A:n tulisi tällöin saada kiinteistöstä suurempi osuus. Tätä KKO ei pitänyt perusteltuna, koska tasaomistus olisi johtanut vaikeuksiin yhtiön johtamisessa. KKO totesi, että osakkeet voivat jakautua enemmistö- ja vähemmistöosakkeisiin ja pesänjakajan tulee määrittää niiden arvo, jos A ja B eivät muuta sovi. Osakkeiden arvo tulee huomioida myös kiinteistöä tai sen kauppahintaa jaettaessa.


Yhteenveto


Perinnönjaon lähtökohtana on osakkaiden sopimus siitä, miten vainajan omaisuus jaetaan. Jos tällaista sopimusjakoa ei syystä tai toisesta tehdä, suoritetaan pesänjakajan toimitusjako. Pesänjakaja arvostaa jäämistön lähtökohtaisesti jakohetken arvoon. Jos jako kumotaan tuomioistuimessa ja täytyy suorittaa uusi jako, omaisuus arvostetaan tämän uuden jakohetken mukaan.


Lähtökohtaisesti osakkailla on oikeus saada osuutensa suuruinen osa kaikesta jäämistön omaisuudesta. Tämän oikeuden soveltaminen johtaisi usein epäkäytännöllisiin tilanteisiin, jos esimerkiksi 5.000 euron rahavarat ja 5.000 euron arvoinen auto jaettaisiin puoliksi kahden osakkaan kesken. Tällöin osakkaat voivat sopia tai viime kädessä pesänjakaja määrätä, että toinen saa rahat ja toinen auton, tai että auto myydään ja rahavarat jaetaan.


Osakkaiden oikeus tasajakoon aiheuttaa sen, että pesänjakajan tulee ottaa huomioon jäämistön arvon lisäksi se lisäarvo, joka jaosta koituu osakkaille. Kenties selkeimmin tämä lisäarvo näyttäytyy yhtiön osakkeita jaettaessa, jos tasajaosta aiheutuu se, että joku osakkaista saa perinnön myötä enemmistöosuuden osakkeista. Tällöin hänen saamansa perintö on lähtökohtaisesti arvokkaampi kuin muilla yhtiön osakkeenomistajilla, jotka ovat saaneet samansuuruiset ja -laatuiset perintöosuudet. Lisäarvon kompensointi tulee ottaa jaossa huomioon jollakin tavalla, esimerkiksi antamalla vähemmistöön jääville suurempi osuus muusta omaisuudesta.


Lue lisää perheoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/perheoikeus


Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF


050 5338 295

essi.puhakainen@kpflaki.com




18 katselukertaa0 kommenttia