Olen aiemmin kirjoittanut useastikin palkkojen oikeanlaisesta maksamisesta ja siitä, kuka vastaa maksamattomista palkoista. Näihin asioihin liittyen on kuitenkin herännyt myös kysymyksiä siitä, kuinka maksamattomia palkkoja vaaditaan takaisin ja miten koko menettely toimii. Tässä blogikirjoituksessa selostan menettelyn yleiskuvauksen, minkä lisäksi kerron omia kokemuksiani palkkariitojen hoitamisesta sekä riitojen mahdollisista käänteistä.
Perustietoa
Työsopimuksella ei voida poiketa työehtosopimuksen tai työaikalain pakottavista määräyksistä. Työaikalain 39 §:n mukaan sopimus, jolla vähennetään työntekijälle työaikalain mukaan kuuluvia etuja on mitätön. Työsopimuslain 2:7 § mukaan taas ”työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä”. Toisin sanoin, yleissitovaa työehtosopimusta huonommista ehdoista ei voi sopia, paremmista ehdoista sen sijaan on mahdollista sopia.
Vaikka töitä olisi tehty nämä ehdot alittavalla korvauksella, voi työntekijä vaatia näitä palkkoja maksettavaksi myöhemmin. Vaatimuksen voi esittää työsuhteen aikana tai sen päätyttyä, ja työnantajan on korvattava nämä maksamatta jääneet palkat. Työehtosopimusta tai työaikalakia huonommilla ehdoilla tehty sopimus ei siis suojaa työnantajaa.
Jos työnantaja ei ole maksanut palkkoja työehtosopimuksen tai työaikalain mukaisesti, työntekijä voi vaatia näitä palkkoja viiden vuoden ajan työsopimuslain 13:9 §:n nojalla. Työaikalain nojalla maksettavia lisiä, jotka kattavat mm. ylityö- ja sunnuntailisät (jos työehtosopimuksessa ei toisin määrätä) taas voi vaatia kahden vuoden ajan työaikalain 38 §:n nojalla. Viiden vuoden vanhentumisaika koskee myös työehtosopimukseen perustuvia saatavia.
Työsuhteen päätyttyä vanhentuminen on kuitenkin katkaistava kahden vuoden kuluessa. Työehtosopimuksen mukaisia saatavia vaadittaessa vanhentumisen voi katkaista vaatimalla saatavia vapaamuotoisesti työnantajalta, työaikalain mukaisissa saatavissa taas on nostettava kanne vanhentumisen katkaisemiseksi.
Palkkasaatavien vaatiminen
Palkkasaatavien vaatimisesta ei ole mitään muotomääräystä. Niitä voidaan vaatia milloin tahansa vapaamuotoisella ilmoituksella työnantajalta. Työnantajan olisi tällainen vaatimus saadessaan maksettava palkkasaatavat viivästyskorkoineen välittömästi. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin keskenään sopia maksuajasta ja maksuehdoista.
Jos työntekijällä ei ole palkkalaskelmia tallella, niitä voi vaatia työnantajalta. Työantajan on säilytettävä työaikakirjanpito kaksi vuotta työaikalain 37 §:n mukaan, ja saman pykälän mukaan tämä on näytettävä työntekijälle hänen pyynnöstään. Palkkalaskelmat taas on kirjanpitolain 2:10 §:n mukaan säilytettävä kymmenen vuotta, mutta ne on annettava työntekijälle vain kerran. Yleensä, jos asiassa halutaan päästä neuvotteluratkaisuun, työnantaja toimittaa nämä palkkalaskelmat työntekijälle pyynnöstä.
Jos työnantaja ei suostu maksamaan palkkoja, seuraava vaihe olisi yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne. Tätä varten tarvitaan tieto siitä, paljonko palkkoja on maksettu ja paljonko palkkoja olisi pitänyt maksaa. Jos työnantaja ei suostu toimittamaan vanhoja palkkalaskelmia, voi työntekijä silti vaatia palkkoja tuomioistuimessa. Tätä varten on vain tehtävä perusteltu arvio maksamattomista palkoista. Tuomioistuin voi tuomita maksamattomat palkat arvion mukaan, jos työnantaja ei toimita näyttöä palkkasaatavien oikeasta määrästä.
Menettelyn yleinen kulku
Olen itse ollut avustamassa useissa tilanteissa, joissa palkkoja on maksettu työehtosopimuksen tai työaikalain tai molempien vastaisesti. Useimmiten asia on edennyt siten, että työntekijä on aluksi itse vaatinut palkkojaan, mutta työnantaja ei ole tähän suostunut. Työntekijälle on yleensä annettu jotain epämääräisiä selityksiä siitä, minkä vuoksi hänelle ei tarvitse maksaa enempää.
Asia ei ole yleensä edennyt tästä mihinkään ennen kuin työnantaja on ollut yhteydessä lakimieheen eli minuun.
Lakimiehen esittäessä vaatimuksia maksamattomista palkoista menettely on yleensä mennyt erittäin sujuvasti. Työnantaja tietää, että ei voi voittaa enää ja on yhdeksässä tapauksessa kymmenestä maksanut maksamattomat palkat ilman isompaa kiistaa.
Tässä tapauksessa työntekijä itse vastaa lähtökohtaisesti lakimiehen kuluista, jotka ovat hyvin vähäisiä, koska asia ei vaadi juuri mitään toimenpiteitä. Lakimiehen palkkiota voi myös vaatia työnantajalta, joka voi suostua asiaan. Työantaja on noin puolessa hoitamistani tapauksista suostunut maksamaan myös lakimiehen palkkion, koska on siten voinut välttää huomattavasti kalliimman oikeudenkäyntimenettelyn.
Jos työnantaja ei vaatimuksesta huolimatta maksa palkkoja, on seuraavana vaiheena vuorossa tuomioistuinkäsittely.
Kyseessä on riita-asian oikeudenkäynti eli ns. siviiliprosessi. Oikeudenkäyntipaikkana on joko vastaajan eli työnantajan kotipaikka tai työntekopaikka. Siviiliprosessissa lähtökohtana on, että hävinnyt osapuoli korvaa voittaneen oikeudenkäyntikulut. Jos palkkoja on maksettu alle työehtosopimuksen tai työaikalain, ei työnantaja voi voittaa tätä oikeudenkäyntiä. Kiistaksi oikeussalissa voi muodostua lähinnä se, kuinka paljon palkkoja on maksamatta. Näissä tapauksissa työnantaja tuomitaan kuitenkin maksamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut.
Henkilökohtaisesti pidän maksamattomien palkkojen vaatimista kaikkein helpoimpana asiatyyppinä. Työnantajalla ei ole siinä voitettavaa, koska on erittäin selkeää, että palkat on maksettava työehtosopimuksen ja työaikalain mukaan. Prosessi voi olla myös hyvin kallis työnantajalle oikeudenkäyntiin mentäessä: lakimiehen on vaatimusta varten laskettava kaikki puuttuvat palkat viivästyskorkoineen.
Omassa toimistossani tämän hoitaa avustaja, jolla on jo useiden tapausten kokemus palkkojen laskemisesta ja prosessi on automatisoitu osittain hyvällä Excel -skriptillä. Tästä huolimatta laskeminen vie huomattavasti aikaa ja lakimiehet laskuttavat käytetyn ajan perusteella. Tämän vuoksi oikeudenkäyntiin mentäessä työnantajalle maksettavaksi määrättävä summa voi nousta helposti tuhansiin euroihin.
Yleisiä painostuskeinoja ja riitatilanteita
Yksi työnantajan tyypillinen toimintatapa on se, että palkkalaskelmia ei toimiteta. Tässä tapauksessa niiden saaminen on kuitenkin kohtuullisen helppoa: työntekijä tai tämän edustaja (eli lakimies) voivat vaatia työsuojeluviranomaista hankkimaan palkkalaskelmat ja työaikakirjanpidon, vaatimus tehdään aluehallintovirastolle. Työnantaja voi kieltäytyä toimittamasta palkkalaskelmia, jos hän voi näyttää, että ne on jo toimitettu työntekijälle.
Toinen tyypillinen painostuskeino on nollatuntisopimuksen tuntien vähentäminen tai lopettaminen. Tässä tapauksessa työntekijä voi vaatia korvauksia laittomasta työsuhteen päättämisestä. Tästä voit lukea lisää:
Näiden lisäksi työnantaja saattaa pyrkiä käyttämään muita painostuskeinoja, kuten uhata työntekijää erilaisilla seuraamuksilla ja ilmiannoilla. Nämä väitteet ovat yleensä perusteettomia ja niitä ei kannata kuunnella. Tyypillistä on uhata sillä, että työnantaja ilmiantaa työntekijän tipit verottajalle. Työnantajan ei kuitenkaan kannata tehdä tätä, koska hän joutuisi myös itse ongelmiin tästä mm. väärin toimitetun ennakonpidätyksen vuoksi. Toinen yleinen uhkauskeino on, että työntekijän mainetta lähdettäisiin pilaamaan alalla. Tämäkin uhkaus on melkein aina perusteeton, koska harva työnantaja kehtaa mainostaa maksavansa palkkoja laittomasti.
Johtopäätökset
Maksamattomia palkkoja kannattaa yleensä aina vaatia. Työntekijä voi saada tästä hyvinkin huomattavia rahasummia. Kokoaikaisilla työntekijöillä maksamattomat palkkasummat ovat vaihdelleet yleensä 5 000-25 000e vuotta kohden. Viiden vuoden aikana tämä on voinut kertyä kuusinumeroisiin lukuihin. Toki tällaisissa tapauksissa työntekijä voi joutua erilaisten painostustoimien kohteeksi erityisesti työskennellessään nollatuntisopimuksella. Työntekijän tunteja ei voi tällä perusteella lopettaa laillisesti, mutta tuntien lopettaminen johtaisi uuteen riitaan ja oikeudenkäyntiin.
Maksamattomien palkkojen vaatimista suosittelen erityisesti silloin, jos työsuhde on vakituinen kiinteällä tuntimäärällä tai työsuhde on jo päättynyt. Jos taas työskentelet nollatuntisopimuksella tai määräaikaisella sopimuksella, kannattaa tämän vaatimuksen esittäminen ajoittaa hyvin henkilökohtaisen taloutesi kannalta, koska palkanmaksu saattaa katketa joksikin aikaa, vaikka muutamien kuukausien päästä voisit saada hyvinkin merkittäviä rahasummia. En kuitenkaan koskaan suosittele jättämään palkkoja vaatimatta. Vaatimisen ajoitusta kannattaa kuitenkin miettiä huomioiden kanneajat.
Minuun voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä tällaisissa asioissa. Palkka-asiat ovat itselleni henkilökohtaisesti tärkeitä, koska minua ärsyttää se, miten jotkut työnantajat saavat kilpailuetua sillä, että eivät maksa palkkoja asianmukaisesti, ja miten työntekijöitä huijataan.
Muita työoikeudellisia kirjoituksia: https://www.kpflaki.com/blog/categories/ty%C3%B6oikeus
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
