Kirjoitan tällä viikolla aiheesta, jota olen joutunut hoitamaan työni puolesta yllättävän usein viimeisten kuukausien aikana: työntekijöiden kameravalvonnalla tarkkailemisesta. Työnantajat ovat esimerkiksi tarkkailleet työntekijöiden kahvitaukojen pituuksia, matkapuhelimen käyttöä työaikana sekä työntekijän liikkumista työpaikalla. Työnantajat eivät joko ole tienneet tai välittäneet lakisääteisistä rajoituksista työntekijöiden tarkkailuun, tai he ovat tulkinneet lain edellytyksiä kuvaamiselle hyvin omintakeisella tavalla. Käsittelen tässä kirjoituksessa sitä, milloin työntekijöiden tarkkailu kameravalvonnalla on sallittua, ja milloin ei. Käsittelen myös tähän liittyviä esimerkkitapauksia, joihin olen itse törmännyt työoikeudellisissa toimeksiannoissani.
Kuvaamisen määritelmä ja sääntely
Työpaikalla kuvaamista säädellään yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa. Myös yhteistoimintalaki käsittelee joitain kameravalvontaan liittyviä toimintoja. Yhteistoimintalain määräyksiä tosin sovelletaan sen 2 §:n mukaan vain sellaisissa yrityksissä, joiden työntekijämäärä on yli 30. Yhteistoimintalaki myös velvoittaa 16 §:ssään ainoastaan käymään yhteistoimintamenettelyssä läpi kamaravalvonnan tarkoitus, käyttöönotto ja siinä käytettävät menetelmät. Tämän vuoksi se ei sisällä juurikaan ristiriitatilanteisiin liittyvää sääntelyä.
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä määrittelee tarkemmin kameravalvonnan edellytyksiä 16-pykälässään. Sen mukaan kameravalvonta on lähtökohtaisesti kiellettyä, mutta se voi olla sallittua tietyissä poikkeustapauksissa. Kuvattavat tilat jaetaan kolmeen ryhmään sen mukaan, kuinka sallittua kuvaaminen voi olla:
1. Käymälät, pukuhuoneet ja muut henkilöstötilat. Kuvaaminen näissä tiloissa ei voi olla sallittua missään tilanteessa.
2. Työntekijöiden työpisteet ja työhuoneet. Näissä kuvaaminen voi olla sallittua tietyin edellytyksin, jotka ovat tarkkaan määriteltyjä.
3. Työnantajan muut tilat. Näissä kuvaaminen on myös lähtökohtaisesti kiellettyä, mutta sallittuja tilanteita on paljon enemmän verrattuna muissa tiloissa kuvaamiseen.
Kuvaamiskiellon kannalta ei ole väliä, onko kyseessä vain reaaliaikainen tarkkailu vai tallentuvatko videot johonkin.
Kuvaamiskiellon sisältö
Työpaikalla kuvaamiseen vaaditaan aina jokin laista johdettavissa oleva peruste. Laissa yksityisyyden suojasta työelämässä 16 §:ssä säädetään, että työnantaja saa kuvata
tiloissaan (aiemman listan kohdan 3 tilat) vain seuraavilla perusteilla:
- Työntekijöiden ja muiden henkilöiden turvallisuuden varmistaminen
- Omaisuuden suojaaminen
- Tuotantoprosessien asianmukaisen toiminnan varmistaminen
- Turvallisuutta, omaisuutta tai tuotantoprosessia vaarantavien tilanteiden ennaltaehkäisy
- Turvallisuutta, omaisuutta tai tuotantoprosessia vaarantaneiden tilanteiden selvittely
Näillä perusteilla tarkkailua ei saa kohdistaa yksittäiseen työntekijään tai tämän työpisteeseen. Yksittäistä työntekijää tai tämän työpistettä (aiemman listan kohta 2) saa kuitenkin kuvata seuraavilla tarkkaan rajatuilla poikkeuksilla:
- Tarkkailu on välttämätöntä työntekijän työhön liittyvän ilmeisen väkivallan uhan tai muun terveydelle tai turvallisuudelle aiheutuvan vaaran ehkäisemiseksi.
- Omaisuuden suojaaminen, jos työntekijä käsittelee työssään usein arvoltaan merkittäviä määriä rahaa, arvopapereita tai arvoesineitä. Arvokas määrä tarkoittaa, että puhutaan yleensä satojen, ellei jopa tuhansien eurojen käsittelystä päivittäin.
- Omaisuuden suojaaminen, jos työntekijä käsittelee työssään usein laadultaan merkittävää tavara, esimerkiksi huumausaineita tai lääkkeitä.
- Työntekijä pyytää tätä oman oikeusturvansa vuoksi. Esimerkiksi järjestyksenvalvojat ja vartijat voivat toivoa, että heidän toimintaansa kuvataan siltä varalta, että heidän tarvitse puolustautua asiakkaiden vaatimuksia vastaan.
Aiemman listan 1-kohdan paikoissa (pukuhuoneet jne.) ei koskaan saa kuvata.
Tyypillisiä väitteitä työntekijöiden kuvaamisen perustelemiseksi
Usein työnantajan kuulee perustelevan työntekijöiden kuvaamista juuri sillä, että kuvaamisella suojataan omaisuutta työntekijöiden tekemiltä varkauksilta. Tällä perusteella kuvaaminen on kuitenkin harvoin sallittua, koska työntekijän tulisi käsitellä arvokasta omaisuutta työtehtävissään säännöllisesti. Käsittelyä ei ole esimerkiksi se, että työntekijä on usein samoissa tiloissa niiden kanssa, tai että hän käsittelee niitä esimerkiksi kerran päivässä vuoron alkaessa tai loppuessa. Yleinen ”näpistelyiltä suojautuminen” ei ole sallittua, ellei työntekijän pääasiallisiin tehtäviin kuulu käsitellä rahaa ja arvoesineitä, kuten kassalla tai myyntityössä.
Jotkut työnantajat perustelevat kuvaamista työntekijöiden turvallisuuden suojaamisella. Tälle on kuitenkin melko tiukkoja edellytyksiä. Väkivallan uhka tai muu turvallisuusuhka tulee näyttää toteen. Yksi tapa näyttää tämä toteen tai ainakin esittää vahvaa näyttöä sen puolesta on jo työskentely tietyllä alalla. Näitä aloja ovat turva-ala, sairaanhoitoala, sosiaaliala, ravintola-ala sekä vähittäiskauppa. Tyypillistä näille töille on, että niissä joudutaan kohtaamaan väkivaltainen asiakas.
Mihin tallenteita saa käyttää ja mitä väärästä käytöstä voi seurata
Jos työnantaja on jollain perusteella kuvannut työpaikalla, laki yksityisyyden suojasta asettaa jotain rajoituksia sille, mihin tallenteita saa käyttää. Lain 17 § määrittää, että tallenteita saa käyttää vain niihin tarkoituksiin, joihin tarkkailua on suoritettu. Tämä tarkoittaa, että jos tarkkailua tehdään terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi, niitä ei saa käyttää esimerkiksi näpistysten selvittämiseen. Tärkeämpää kuitenkin on, että tallenteita tai valvontaa ei saa koskaan käyttää sellaisiin perusteisiin, millä kuvaaminen on kiellettyä. Näitä ovat esimerkiksi työaikojen ja kahvitaukojen pituuden valvominen.
Työnantaja saa kuitenkin aina käyttää tallenteita kolmessa tapauksessa:
- Työsuhteen irtisanomisen tai purkamisen perusteen todistaminen
- Häirinnän selvittäminen, jos häirinnästä on perusteltu epäily
- Työtapaturman tai ”läheltä piti” -tilanteen selvittäminen
Jos kuvaamista on tehty näiden sääntöjen vastaisesti, tai tallenteita käytetty vaikka se on kiellettyä, työnantaja voidaan tuomita sakkoon yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain loukkaamisesta. Kaikkein törkeimmät tapaukset voidaan rangaista myös rikoslain mukaisena salakatseluna, tätä olisi pukuhuoneiden tai käymälöiden kuvaaminen.
Yhteenveto
Työnantajalla on usein peruste kuvata työpaikalla. Perusteita alkaa olla vaikeampi löytää, jos kuvataan työpisteitä, työhuoneita tai henkilöstön tiloja. Työntekijän kannattaa kysyä kuvaamisen perusteita etukäteen, koska tallenteiden käytöstä voi myöhemmin tulla riitaa. Kuvaamisen kanssa saa ylipäätäänkin olla hyvin tarkkana, koska rangaistavan kuvaamisen raja ylittyy melko nopeasti.
Eelis Paukku
Lakimies, toimitusjohtaja
KPF Group Oy
Muita työoikeudellisia kirjoituksiani:
Koeaikapurku työntekijän tekemänä https://www.kpflaki.com/blog/koeaikapurku-työntekijän-tekemänä
Työntekijän oikeus kuvata töissä:
https://www.kpflaki.com/blog/voiko-järjestyksenvalvoja-joutua-ongelmiin-valtuuksiensa-käytöstä