Mikä EU:n kiertotalouspaketti on ja mitä se muuttaa Suomessa? - Kiertotalouskirjoituksia osa 2

EU:n kiertotalouspaketista ei juuri puhuta, vaikka se tulee seuraavan vuosikymmenen aikana vaikuttamaan kuluttajien arkeen todella merkittävästi. Kiertotalouspaketti tulee muuttamaan melko radikaalisti kauppojen tuotevalikoimaa, jätehuoltoa ja erityisesti jätehuollon hintaa. Kiertotalouspaketista ei kuitenkaan ole juuri uutisoitu, vaikka joistain sen perusteella tehdyistä muutoksista onkin uutisoitu jo useita vuosia. Tässä kirjoituksessa avaan hieman, mistä on kyse, mitä muutoksia on tulossa ja miksi. Esitän myös jonkinlaisia arvioita, millaisia muutoksia nämä muutokset liiketoiminnalle ja kuluttajille.


Mikä kiertotalouspaketti on?


Puhuttaessa EU:n tai komission kiertotalouspaketista tarkoitetaan komission laatimaa ja 2015 julkaistua toimintasuunnitelmaa nimeltä ” Kierto kuntoon - Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma”. Suunnitelman avulla pyritään edistämään kiertotaloutta EU:n alueella. Kiertotaloudella tarkoitetaan suunnitelman mukaan taloutta, jossa ” tuotteiden, materiaalien ja resurssien arvo säilyy taloudessa mahdollisimman kauan ja jossa jätteen syntyminen minimoidaan”.


Suunnitelman perusteella hyväksytään ja laaditaan jätteitä koskevaa lainsäädäntöä sekä rahoitetaan erilaisia toimintoja. Kiertotalouspaketti koskettaa tuotteita niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa. Paketti sisältää sääntelyä tuotteiden valmistukseen, kulutukseen, kierrätykseen ja jätehuoltoon. Kiertotalouspaketissa on tiettyjä painopistealueita: muovit, elintarvikejäte, elektroniikan arvokkaat raaka-aineet, rakennus- ja purkujäte sekä biomassa.


Mitkä kiertotalouspaketin tavoitteet ovat?


Kiertotalouspaketin perustavoitteet liittyvät ympäristöön: raaka-aineiden kierrättäminen säästää energiaa ja sitä kautta myös vähentää hiilidioksidipäästöjä, raaka-aineiden kiertäessä ympäristöön päätyy myös vähemmän jätettä. Taloudellisiin tavoitteisiin liittyy se ajatus, että koko maailman on ennemmin tai myöhemmin siirryttävä kiertotalouteen, ja jos EU:ssa ryhdytään siihen ensimmäisenä, ovat EU:n yritykset kilpailukykyisempiä maailmalla tulevaisuudessa.


Konkreettisempia tavoitteita ovat kaatopaikkajätteen määrän vähentäminen ja kierrätysasteen nostaminen. Nämä tavoitteet pyritään toteuttamaan tavalla, joka luo uutta liiketoimintaa ja innovaatioita raaka-aineiden käsittelyyn. Toisaalta innovaatioiden ja liiketoiminnan kehittämiseksi on myös käytettävä pakkoa, jotta kaikki tahot saataisiin mukaan materiaalivirtojen tehokkaaseen keräykseen ja kulkuun. Tämä pakko liittyy erityisesti jätehuollon järjestämiseen.


Mitä kiertotalouspaketti on tarkoittaa Suomelle?


Jo ennen kuin kiertotaloudesta puhuttiin, jätteen määrää pyrittiin vähentämään. Vuonna 2008 voimaan tullut jätedirektiivi velvoittaa jäsenvaltioita muuttamaan kansallista lainsäädäntöään siten, että vuonna 2020 vähintään 50 % kotitalousjätteestä tai sen kaltaisesta jätteestä kierrätettäisiin. Tämä tavoite on Suomessa huomioitu mm. jäteasetuksen (179/2012) 14 §:ssä, jossa todetaan suoraan, että ”tavoitteena on, että 1 ja 2 momentissa tarkoitetuin toimin vähintään 50 painoprosenttia yhdyskuntajätteestä kierrätetään viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016”.


Ensimmäinen momentti sisältää säännökset siitä, että kuntien ja elinkeinonharjoittajien on järjestettävä paperi-, kartonki-, lasi-, metalli-, muovi- ja biojätteen erilliskeräys ja kierrätys eli käytännössä lajiteltava nämä omiin astioihinsa ja luovutettava ne taholle, joka vie ne kierrätykseen. Toinen momentti viittaa jätelain tuottajavastuusäännöksiin, joita olen tarkemmin käsitellyt kirjoituksessa SUP-direktiivistä eli kertakäyttömuoveja rajoittavasta direktiivistä:


https://www.kpflaki.com/post/tuottajavastuu-ja-sen-alaisen-j%C3%A4tteen-k%C3%A4ytt%C3%A4minen?lang=en


Näitä kansallisia, vuodelle 2016 asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan saavutettu, kierrätysaste oli tuolloin 42 %, jätteestä 55 % poltettiin ja kaatopaikalle sijoitettiin vain 3 %. Kaatopaikalle sijoittaminen on jo nykyisen kaatopaikkadirektiivin vaatimusten puitteissa, joissa edellytetään, että vuonna 2035 alle 10 % jätteestä sijoitettaisiin kaatopaikalle. Vuonna 2017 tilanne ei juuri muuttunut kierrätysasteen ollessa hieman yli 40 %.


Kiertotalouspaketin myötä kierrätystavoitteet vain tiukentuvat. Vuonna 2025 yhdyskuntajätteestä tulisi kierrättää 55 %, vuonna 2030 60 % ja vuonna 2035 65 %. Pakkausjätteestä tulisi kierrättää 65 % jo vuonna 2025 ja vuonna 2030 kierrätysasteen tulisi olla jo 70 %. Käytännössä näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää suuria muutoksia jätteiden keräämiseen ja käsittelyyn.


Tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi jätteenpolton merkittävää vähentämistä. Käytännössä poltettava jäte on omakotitalojen pihoilla olevista jäteasioista kerättyä jätettä ja taloyhtiöiden ”sekajäteastioihin” eli polttokelpoisen jätteen astioihin laitettua jätettä. Jätteenpolton liian suuri määrä tavoitteisiin nähden johtuu kahdesta syystä:


- Useissa paikoissa poltetaan kierrätyskelpoista jätettä taloudellisesti järkevien vaihtoehtojen puutteen vuoksi

- Ihmiset eivät lajittele jätettä joko sen vaikeuden (astioiden etäisyyden ja vähäisyyden), laiskuuden tai tietämättömyyden vuoksi.


Molemmat syyt ovat ongelmallisia, Suomessa tehdyissä jätetutkimuksissa on havaittu, että yli kolmannes ”sekajäteastioihin” laitetusta jätteestä on biojätettä, joka voitaisiin kerätä erikseen ja mädättää polttoaineeksi tai energiaksi. Toinen kolmannes tästä sekajätteestä on tuottajavastuun alaista jätettä, jonka kuluttajien tulisi lajitella ja viedä tuottajien järjestämän jätehuollon piiriin, käytännössä RINKI-ekopisteisiin. Alla linkki yhteen jätteen koostumusta selvittäneeseen tutkimukseen:


https://www.hsy.fi/sites/Esitteet/EsitteetKatalogi/Raportit/Paakaupunkiseudun_seka-ja_biojatteen_koostumus_vuonna_2015.pdf


Jätteen polttamisella on myös rahallinen merkitys. Jätteen kierrättäminen on ilmaista, koska tiettyjen jätteiden, merkittävimpänä pakkausten, tuottajat ovat jätelain 46 §:n nojalla vastuussa jätehuollon kustannuksista. Jätteen polttaminen taas maksaa 70-100 e/tonni ilman kuljetusta ja voittoa. Edellisen selvityksen perusteella sekajätteen määrä kotitaloutta kohden on vuositasolla 177kg. Tämä tarkoittaa 13-18 kustannuksia henkilöä kohden pelkästä poltosta, viisihenkisen perheen kohdalla tämä tarkoittaa 65e-90e kustannuksia vuodessa pelkästä jätteen poltosta ilman kuljetusta ja muita jätehuollon kustannuksia. Jos biojäte ja tuottajavastuun alainen jäte lajiteltaisiin, tarkoittaisi tämä jopa kahden kolmasosan säästöjä jätehuoltomaksuista. Koska jätettä tarvitsisi kerätä harvemmin, tarkoittaisi tämä tosiasiassa vielä suurempia säästöjä jätehuoltomaksuissa.


Mikä tulee muuttumaan?


Miten sääntely sitten tulee muuttumaan Suomessa, jotta nämä tavoitteet saavutetaan? Tätä ei vielä tiedetä, mutta jonkinlaisia spekulointeja voidaan tehdä sen perusteella, mitä komissio suositteli Suomen tekevän vuonna 2016, kun näytti, että vuoden 2020 tavoitteita ei saavutettaisi. Ensimmäinen suositus olisi vai oli, että kunnille asetettaisiin sitovat tavoitteet kierrätysasteesta, jotka olisivat jopa sanktiouhkaisia. Komissio suosittaa myös muutoksia tuottajavastuusääntelyyn, jotta kunnat voisivat järjestää tuottajavastuun alaisen jätteen jätehuoltoa itsenäisemmin ja siten mahdollisesti tehokkaammin. Tämä toteutettaisiin komission suosituksessa kuntien ja tuottajien välisen yhteistyön sääntelystä, mutta myös kunnan toimivaltuuksia lisäämällä. Komissio suosittaa myös, että tuottajat joutuisivat korvaamaan kunnalle jätehuollon kustannukset, jos kunta kerää tuottajavastuun alaista jätettä.


Yksi rahallisesti merkittävimmistä suosituksista liittyy jätteen polttamisen vähentämiseen. Komissio suosittaa Suomea ottamaan käyttöön veron jätteenpoltolle. Tämä asettaisi jätehuoltoyhtiöille merkittävän paineen lisätä kierrätysastetta, koska muutoin jätteenpolttovero nostaisi kustannuksia merkittävästi, eikä kaikkea välttämättä voitaisi siirtää jätehuoltomaksuihin jätehuollon ollessa kilpailtu ala. Toisaalta jätteenpolttovero aiheuttaisi ongelmia monille yhtiöille, jotka ovat investoineet jätteenpolttolaitoksiin.


Eniten kuluttajille näkyvä muutos olisi siirtyminen komission suosittamaan monilokerokeräykseen. Tämä tarkoittaisi, että yhä pienempiin taloyhtiöihin tai jopa omakotitaloihin jouduttaisiin ottamaan pihalle jäteastiat erikseen polttokelpoiselle jätteelle ja biojätteelle sekä yhteinen monilokeroinen astia, johon voidaan laittaa seuraavat pakkaukset: kartonki, muovi, metalli ja lasi. Näiden ilmestyminen pihaan aiheuttaisi jätteen keräysvälin harventumisen ja sitä kautta säästäisi lisää kustannuksia. Keräysvälin harventuminen tosin edellyttäisi, että ihmiset jaksaisivat lajitella jätteensä eri astioihin.


Toinen merkittävä tule muutos on tiettyjen muovituotteiden kielto ja muut muovituotteisiin liittyvät muutokset. Kirjoitin niistä aiemmassa kiertotalouskirjoituksessani:

https://www.kpflaki.com/post/mit%C3%A4-muoveille-tapahtuu-tulevaisuudessa-kiertotalouskirjoituksia-osa-1


Yhteenveto


Komission kiertotalouspaketista ei juuri ole kirjoitettu mediassa. Kiertotalouspaketti tulee kuitenkin aiheuttamaan merkittäviä muutoksia ihmisten arkeen. Vielä suurempia muutoksia kiertotalouspaketti aiheuttaa kunnille, jotka joutuvat suunnittelemaan jätehuoltoa uusiksi. Toki sääntely on hyvin avointa eli Suomi voi valita itse, millä tavoin se pyrkii tavoitteisiin. Komission suosittamista toimista voidaan kuitenkin saada jonkinlaista ennakkoa siitä, miten asiat tulevat muuttumaan lähitulevaisuudessa. Varmaksi voidaan ainakin sanoa, että jätehuollon kustannukset tulevat laskemaan jätteenpolton vähentyessä, mutta tämä saattaa vaatia kuluttajilta enemmän viitseliäisyyttä. Kiertotalouspaketti luo kysyntää myös uudenlaisille innovaatioille tuotannossa sekä jätteiden käsittelyssä.


Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/ymp%C3%A4rist%C3%B6oikeus


Eelis Paukku

Lakimies, toimitusjohtaja

KPF Group Oy





© 2018 KPF GROUP OY

  • Facebook Social Icon
  • LinkedIn Social Icon
  • Twitter Social Icon