top of page

Metsäkeskuksella ei ollut oikeutta valittaa kunnan kaavapäätöksestä - KHO 2024:20

Tässä oikeustapauksessa tarkastelen tuoretta korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä, jossa arvioitiin Suomen metsäkeskuksen valitusoikeutta kaavan hyväksymiseen. Tapauksessa korkein hallinto-oikeus päätyi sille kannalle, että Metsäkeskus ei ole sellainen viranomainen, jolla on oikeus valittaa kuntien päätöksistä hyväksyä kaavoja. Tällä perusteella metsäkeskuksen valitus hylättiin. Käyn tässä oikeustapauskommentissa läpi tapauksen taustat ja keskeiset oikeusohjeet.


Viranomaisen mukainen valitusoikeus kaava-asioissa


Kaavoituksessa on useita säännöksiä, joiden perusteella kaavasta on mahdollista valittaa. Kuntalain 137 § sisältää yleiset säännökset kunnallisvalituksesta:


Oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.”


Käytännössä säännös on suhteellisen avoin ja mahdollistaa eri tahojen valitusoikeuden, jos päätös vain suoranaisesti vaikuttaa heidän etuihinsa. Olen kirjoittanut aiemman oikeustapauskommentin, jossa tarkasteltiin syvällisemmin kunnan jäsenen valitusoikeutta. Löydät tuon kirjoituksen tästä.


Maankäyttö- ja rakentamislaissa, vuodesta 2025 alkaen alueidenkäyttölaki, on oma säännöksensä viranomaisten valitusoikeudesta:


Sen lisäksi, mitä kuntalain 137 §:ssä säädetään valitusoikeudesta, viranomaisella on toimialaansa kuuluvissa asioissa oikeus valittaa kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä. Valitusoikeus on myös maakunnan liitolla ja kunnalla, joiden alueella kaavassa osoitetulla maankäytöllä on vaikutuksia.”


Viranomaisten valitusoikeus on myös kirjoitettu hyvin avoimeksi. Valitusoikeus on lähtökohtaisesti kaikissa viranomaisen toimialaan kuuluvissa asioissa. Viranomaisen käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä, mikä voi tuottaa ongelmia joidenkin sellaisten toimijoiden osalta, joissa on sekä yksityis- että julkisoikeudellisia piirteitä.


Suomen metsäkeskus


Suomen metsäkeskuksesta on annettu oma lakinsa. Tämän lain 1 §:ssä määritellään metsäkeskuksen asema ja tehtävät:


Tässä laissa säädetään Suomen metsäkeskuksesta, jäljempänä metsäkeskus. Metsäkeskus on itsenäisenä julkisoikeudellisena laitoksena metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä niiden monimuotoisuuden säilyttämistä ja metsiin perustuvien elinkeinojen edistämistä koskevia tehtäviä hoitava koko maan kattava kehittämis- ja toimeenpano-organisaatio. Metsäkeskuksen tehtävänä on metsiin perustuvien elinkeinojen edistäminen, metsiä koskevan lainsäädännön toimeenpano ja metsätietoihin liittyvien tehtävien hoitaminen.

Metsäkeskus on maa- ja metsätalousministeriön strategisessa ja tulosohjauksessa sekä sen valvonnan alainen.”


Lain 8 § taas sisältää Metsäkeskuksen tehtävät:


Metsäkeskuksen julkisia hallintotehtäviä ovat:


1) metsien kestävään hoitoon ja käyttöön liittyvistä suunnittelu- ja selvitystehtävistä sekä muusta vastaavasta metsiin perustuvien elinkeinojen, ilmasto- ja energiatavoitteiden, metsien monimuotoisuuden säilymisen ja metsätalouden muun ympäristönsuojelun edistämisestä vastaaminen; tehtävät liittyvät muun muassa kansallisen metsäohjelman laatimiseen, alueellisten metsäohjelmien laatimiseen ja edellä mainittujen ohjelmien seurantaan ja toteuttamiseen;


2) metsätalouden valtakunnallisen ja alueellisen yhteistoiminnan ja toiminnallisen yhteistyön edistäminen;


3) metsiin perustuvien elinkeinojen edistäminen yhteistyössä alueellisten ja maakunnallisten elinkeinotoimintaa edistävien organisaatioiden ja toimielinten kanssa;


4) metsätaloutta edistävä koulutus, neuvonta ja tiedotus;


5) metsälaissa, metsätalouden rahoitusta koskevassa lainsäädännössä, Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annetussa laissa, riistavahinkolaissa, metsätuhojen torjunnasta annetussa laissa, metsänviljelyaineiston kaupasta annetussa laissa, yhteismetsälaissa, puutavaran ja puutuotteiden markkinoille saattamisesta annetussa laissa, yhteisaluelaissa ja varainsiirtoverolaissa metsäkeskukselle tai metsäkeskuksille annetut tehtävät sekä kumottujen maatilalain, luontaiselinkeinolain ja porotalouslain mukaisten valtion saatavien turvaamiseen liittyvät tehtävät puun myyntien yhteydessä mainittujen lakien nojalla muodostetuilta tiloilta;


6) metsätalouden ja metsien tilan ja kehityksen seuraaminen sekä niihin liittyvien esitysten ja aloitteiden tekeminen;


7) varautuminen metsätuhoihin ja pelastuslaissa tarkoitetun virka-avun antaminen;


8) tehtäviin liittyvään kansainväliseen yhteistoimintaan osallistuminen;


9) muiden metsäkeskukselle tai metsäkeskuksille säädettyjen tehtävien hoitaminen sekä maa- ja metsätalousministeriön määräämien metsäpolitiikan valmisteluun ja täytäntöönpanoon liittyvien tehtävien hoitaminen.


Metsäkeskuksen tehtävien tarkemmasta järjestämisestä säädetään valtioneuvoston asetuksella.”


Metsäkeskuksella on myös kaavoitukseen liittyviä tehtäviä. Nämä tehtävät mainitaan metsälaissa, jonka 25 §:n mukaan:


Suomen metsäkeskus valvoo tämän lain noudattamista.

Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus antaa tarkempia määräyksiä Suomen metsäkeskukselle tämän lain noudattamisen valvontojen teknisestä toteuttamisesta.

Kaavoitettavien ja kaavoitettujen alueiden osalta Suomen metsäkeskuksen tulee olla riittävässä yhteistyössä kuntien kanssa tämän alueidenkäyttölain tavoitteiden yhteen sovittamiseksi.”


Käytännössä pykälä tarkoittaa, että metsäkeskuksen tulee myös osallistua kaavoitusprosesseihin, jotta se pystyy hoitamaan sille asetettuja tehtäviä.


Tapauksen taustat


Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi 7.6.2021 uuden yleiskaavan, ja oikaisi tätä 15.11.2021 ELY-keskuksen vaatimuksesta. Suomen metsäkeskus ja yksityishenkilöt valittivat kaavasta Helsingin hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valitukset 27.1.2023 antamallaan päätöksellä. Suomen metsäkeskus ja muut muutoksenhakijat hakivat valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta sillä perusteella, että kaava olisi maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n vastainen siinä olevien puiden kaatamisiin liittyvien määräysten vuoksi.


Korkein hallinto-oikeus otti Suomen metsäkeskuksen valituksen käsittelyyn. Korkein hallinto-oikeus tarkasteli asiaa Suomen metsäkeskuksen valitusoikeuden näkökulmasta. Asiassa on sinänsä selvää, että Metsäkeskus ei voi tehdä kunnallisvalitusta, koska se ei ole kunnan asukas eikä kaavoituspäätös vaikuta Metsäkeskuksen etuun tai oikeuteen. Tämän jälkeen arvioitavaksi tuli enää viranomaisen valitusoikeus maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n nojalla.


Suomen metsäkeskus on sinänsä julkisoikeudellinen laitos, joka hoitaa julkisia hallintotehtäviä lain nojalla. Tämä ei kuitenkaan korkeimman hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan antanut sille vielä viranomaisasemaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi myös, että Metsäkeskuksen ja kuntien välinen yhteistyövelvoite ei myöskään antanut Metsäkeskukselle valitusoikeutta kunnan kaavapäätöksistä.


Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että Suomen metsäkeskuksella ei ollut lainkaan valitusoikeutta kaavan hyväksymispäätöksestä. Metsäkeskuksen valitus jätettiin siksi kokonaan tutkimatta. Muiden valittajien osalta valituslupaa ei myönnetty, koska sitä ei nähty tarpeellisena.


Yhteenveto


Viranomaisten valitusoikeus toisten viranomaisten päätöksestä ei ole täysin selkeä asia. Erityisesti julkisoikeudellisten laitosten, joiden asema ei vastaa täysin tavallista viranomaista, tapauksessa valitusoikeutta kaavasta ei välttämättä ole, mikä voi tulla yllätyksenä jopa viranomaisille itselleen. Nämä myös lisäävät jonkin verran valitusprosessien epävarmuutta, koska kaikkien asianosaisten valitusoikeus ei välttämättä ole tiedossa.


Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196





 

16 katselukertaa0 kommenttia

Comentários


bottom of page