Miten urheilun lajiliitot ehkäisevät taloudellisia väärinkäytöksiä urheiluseuroissa

Suomalainen urheilukenttä on kaupallistunut yhä enemmän ja urheilun piirissä liikkuu yhä merkittävämpiä rahasummia. Tämä aiheuttaa haasteita perinteisesti yleishyödyllisten yhdistysten varaan rakentuneessa urheilukentässä. Yksi niihin liittyvä mielenkiintoinen ilmiö on taloudelliset väärinkäytökset, kuten kavallukset. Viikon blogikirjoitus perustuu tuoreeseen artikkeliin, jossa olen toisena kirjoittajana. Artikkeli on kirjoitettu yhdessä OTM Jari Rambergin kanssa ja se on julkaistu vuoden 2020 Urheilu ja oikeus -vuosikirjassa. Julkaisu on saatavilla:


- https://www.edilex.fi/urheilu_ja_oikeus/22225.pdf


Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua:


https://www.kpflaki.com/julkaisuluettelo


Tässä blogikirjoituksessa avaan kyseisen artikkelin sisältöä ja lopputuloksia. Artikkelissa perehdyimme aluksi sekä urheilua koskevaan juridiikkaan että kansainväliseen tutkimukseen siitä, miten lajiliitot voivat vaikuttaa jäsenyhdistystensä toimintaan ja mitkä toimet ovat tehokkaita. Tutkimuksen toinen osa oli empiirinen tutkimus, joka toteutettiin haastattelemalla lajiliittoja. Tällä pyrittiin selvittämään, miten lajiliitot ovat pyrkineet ehkäisemään taloudellisia väärinkäytöksiä Suomessa.


Urheilun lajiliitot ja urheiluseurat oikeudellisesti


Lajiliiton perustaminen ei suoranaisesti vaikuta kenenkään toimintaan, ei seurojen eikä urheilijoiden. Sama koskee lajiliittojen erilaisia määräyksiä ja sääntöjä. Lainsäädännössä ei ole normia, jonka mukaan urheilijoiden, seuratoimijoiden tai edes seurojen tulisi noudattaa lajiliittojen määräyksiä. Tämän takia lajiliittojen määräykset ja säännöt tulee saattaa eri toimijoita sitoviksi erillisillä oikeustoimilla. Tyypillisin tällainen oikeustoimi on, että urheiluseura eli yhdistys liittyy lajiliiton eli toisen yhdistyksen jäseneksi.


Yksittäiset urheilijat taas hyväksyvät usein tietyt lajiliiton säännöt itseään sitovaksi hankkimalla lajilisenssin ja sitä kautta sitoutuvat lajiliiton sääntöihin esimerkiksi kurinpidon ja antidopingsääntöjen osalta. Toinen mahdollisuus siihen, että yksittäiset urheilijat tulevat sidotuksi lajiliiton sääntöihin, on se, että lajiliiton jäsenyhdistykset ottavat määräyksiä lajiliiton toimivallasta omiin sääntöihinsä. Tällöin jäsenyhdistysten eli urheiluseurojen jäsenet tulevat sidotuksi lajiliiton sääntöihin välillisesti.

Lajiliitolla on siis mahdollisuus velvoittaa jäsenyhdistyksiään tekemään asioita. Jos urheiluseurat ovat lajiliittoon liittyessään hyväksyneet lajiliiton säännöt ja päätökset itseään sitoviksi, joutuvat ne noudattamaan niitä. Muussa tapauksessa lajiliitto voi kohdistaa kyseisiin urheiluseuroihin säännöissään mainittuja sanktioita tai viime kädessä erottaa ne.


Urheiluseurat taas voivat velvoittaa jäseniään noudattamaan lajiliiton päätöksiä ja sääntöjä, jos tästä mainitaan yhdistyksen säännöissä. Sama on mahdollista palkattujen työntekijöiden kohdalla, koska työntekijän on työsopimuslain 3:1 §:n mukaan noudatettava työssään työnantajan ohjeita ja määräyksiä, joita työnantajalla on toimivalta antaa. Tätä kutsutaan työnantajan direktio-oikeudeksi. Tilanne muuttuu kuitenkin haastavammaksi toimihenkilöiden kohdalla. Toimihenkilöihin yhdistyksellä ei ole tällaista direktio-oikeutta. Käytännössä yhdistyksen ainoaksi keinoksi päätöksiä ja sääntöjä laiminlyöviä toimihenkilöitä kohtaan jää toimihenkilön erottaminen luottamuspulan vuoksi.


Urheilun eettiset ohjeet


Erilaisten urheilun eettisten ohjeiden määrä on kasvanut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Merkittävänä syynä tähän on ollut nimenomaan lajiliittojen vahva asema urheilukentässä. Urheilun ongelmat on myös perinteisesti pyritty ratkomaan itsesääntelyllä eli ilman lainsäädäntöä. Tämä onkin onnistunut ja useimmat urheiluun liittyvät kurinpitotapaukset ja muut konfliktit käsitellään urheiluyhteisön sisällä.


Urheilun eettisiä ohjeita on tutkittu paljon kansainvälisesti. Näissä tutkimuksista ei ole varmuudella pystytty osoittamaan, miten erilaiset eettiset ohjeet vaikuttavat, vai onko niillä lainkaan vaikutusta. Eettiset ohjeet ovat itse urheilun lisäksi koskeneet esimerkiksi seurojen hallintoa ja tasa-arvoa. Suomalaisessa urheiluoikeudessa eettisiä periaatteita on myös pidetty yhtenä urheiluoikeudellisena lähtökohtana. Näiden sisältö on kuitenkin epäselvä eikä niitä ole määritelty kovin tarkkaan. Tämän vuoksi niitä ei myöskään ole juuri sovellettu käytännössä.


Urheilujärjestöt, kuten Olympiakomitea ja SUEK ovat laatineet erilaisia ohjeita seurojen käyttöön. Nämä ohjeet eivät ole oikeudellisesti velvoittavia, vaan niiden tarkoitus on helpottaa seuratoimintaa ja siten vaikuttaa urheilukenttään. Aiemman tutkimuksen perusteella seurat noudattavat tällaisia ohjeita melko hyvin ja erilaisten ohjeistuksien huomiointi paranee erityisesti silloin, kun seuratoimintaa kehitetään ammattimaisempaan suuntaan. Eettisillä ohjeilla onkin tutkitusti onnistuttu vähentämään esimerkiksi sopupelejä. Eettiset ohjeet eivät kuitenkaan ala vaikuttaa taianomaisesti seuroissa heti, kun ne on otettu käyttöön, vaan tehokkaita vaikutuksia saadaan aikaan vasta, kun niistä aletaan viestiä ja kouluttaa.


Taloudellisten väärinkäytösten ehkäisy Suomessa


Kyselytutkimus lähetettiin useille lajiliitoille. Tulosten analysoinnin perusteella voidaan todeta, että lajiliittojen oma taloudenhoito on pääosin kunnossa. Liitoissa pyritään ehkäisemään kavalluksia ja muita väärinkäytöksiä rahankäytön seurannalla ja kontrolleilla. Liitot eivät kuitenkaan systemaattisesti arvioi toimihenkilöiden ja päättäjien sidonnaisuuksia ja esteellisyyksiä, vaan niissä luotetaan siihen, että ”kaikki tuntevat kaikki”. Tämän vuoksi on riskinä, että lajiliittotoimijat pääsevät halutessaan ohjaamaan rahaa, esimerkiksi hankintojen kautta, omalle lähipiirilleen.


Kyselytutkimuksen perusteella jäsenseurojen ohjeistaminen on hyvin vaihtelevaa. Lajiliittojen säännöissä ei juuri ollut määräyksiä jäsenseurojen talouden tai hallinnon hoitamisesta. Lajiliitot eivät juurikaan olleet laatineet ohjeistusta, mutta ne olivat jakaneet seuroille Valo ry.:n ja Olympiakomitean tuottamia ohjeistuksia ja materiaaleja. Suurimmat lajiliitot olivat myös ottaneet käyttöön ja luoneet erityisiä ohjeistuksia seuratoimintaan ja jopa seurojen talousasioiden hoitoon.


Johtopäätökset ja yhteenveto


Yhteenvetona artikkelissa annoimme tiettyjä suosituksia taloudellisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Totesimme, että vapaaehtoisuuteen perustuva järjestelmä on todennäköisesti toimivin, koska useissa seuroissa ei käytännössä ole resursseja ammattimaiseen toimintaan, koska toiminta rakentuu pitkälti vapaaehtoistyön varaan. Siksi tuloksia saataisiin kustannustehokkaammin aikaan lähtemällä tuomaan erilaisia ohjeita seuroihin vapaaehtoisuuden kautta. Tämä tarkoittaisi ensinnäkin ohjeistuksien luontia, tai muiden tahojen, kuten Olympiakomitean ja SUEK:n luomien ohjeistuksien, käyttöönottoa. Toisekseen tämä edellyttäisi, että lajiliitot pyrkisivät aktiivisesti viestimään näistä ja kouluttamaan seuratoimijoita aiheesta.


Johtopäätöksenä totesimmekin, että vaikka lajiliitoilla olisi sinänsä oikeudelliset keinot pakottaa seuroja muuttamaan toimintaansa taloudellisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, todennäköisesti parempiin tuloksiin päästään kuitenkin vapaaehtoisuuden kautta.


Lue lisää kirjoituksiamme urheiluoikeudesta:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/urheiluoikeus


Eelis Paukku

OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka), DI (Tuotantotalous)

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196

eelis.paukku@kpflaki.com




37 katselukertaa0 kommenttia