Voiko huumausaineen välitysrikokseen syyllistyä, vaikka ei edes koskisi huumeisiin? Milloin keskustelupalstan ylläpitäjä katsotaan osalliseksi palstalla käytävään huumekauppaan? Viikon oikeustapauskommentti koskee näitä aiheita. Kirjoitus perustuu tuoreeseen korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2022:11, joka koski Sipulikanava-nimistä TOR-verkossa ylläpidettyä anonyymiä keskustelupalstaa ja sen ylläpitäjän vastuuta sivustolla käydystä huumekaupasta.
Korkein oikeus tuomitsi ylläpitäjän törkeästä huumausainerikoksesta yli viiden vuoden vankeuteen. Alemmat oikeusasteet olivat katsoneet hänen syyllistyneen lievempään avunantorikokseen ja tuominneet hänet huomattavasti lyhyempiin vankeusrangaistuksiin. Sivuston ylläpitäjä oli puolustellut tekoaan muun muassa sananvapaudella ja sillä, että hän ei ollut tietoinen yksittäisistä huumekaupoista, joita sivuston kautta tehtiin
Sivuston ylläpitäjän sananvapauden suoja
Perustuslain 12 §:ssä säädetty sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus ei kuitenkaan suojaa ketään, joka syyllistyy tässä toiminnassaan rangaistavaksi säädettyyn tekoon eli rikokseen.
Sananvapausperusoikeus ei ole rajoitukseton, koska oikeudella ei ole tarkoitus mahdollistaa rikollista toimintaa ja mahdollisuutta välttyä siitä rankaisemiselta. Jos esimerkiksi sivuston tai keskustelupalstan ylläpitäjä julkaisee tai tietyissä tapauksissa mahdollistaa rikollisen materiaalin, kuten lapsipornon tai vihapuheen julkaisemisen, ei sananvapaus suojele häntä.
Asiaa koskevaa lainsäädäntöä kiristettiin vuonna 2011, jolloin keskustelupalstan ylläpitäjälle säädettiin rikoslakiin vastuu valvoa, julkaistaanko sivustolla rasistista materiaalia, ja velvollisuus poistaa tällainen materiaali. Tietoisesta rasistisen materiaalin nähtävänä pitämisestä voidaan tuomita kiihottamisena kansanryhmää vastaan rikoslain 10 § mukaisesti. Kyseinen pykälä kriminalisoi teon, jossa asetetaan rasistista materiaalia yleisön saataville tai muuten levitetään sellaista yleisön keskuuteen, tai pidetään sellaista yleisön saatavilla.
Huumausaineen välitysrikos ja avunanto
Huumausainerikoksesta tuomitaan muiden tekotapojen ohella se, joka myy, välittää, luovuttaa toiselle tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta (rikoslain 50:1 § 4-kohta). Perusmuotoisen huumausainerikoksen maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta, törkeästä tekomuodosta vankeutta voi tulla korkeintaan 10 vuotta.
Huumausaineen välittäminen tarkoittaa rikoslain esitöiden mukaan aineen välittämistä aineen hallussapitäjältä ostajalle sekä ostajan tai myyjän hankkimista huume-erälle. Välittäminen ei siten edellytä sitä, että tekijä saisi haltuunsa huumausainetta, jos tämä kuitenkin saattaa kaupan osapuolet yhteen. Pelkän yleisluonteisen tiedon antamista siitä, mistä huumeita voisi saada tai ostajia löytyä, ei pidetä välittämisenä. Tällainen voisi olla esimerkiksi toteamus ”keskustan torin laidalla käydään huumekauppaa”. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa rangaistavaa avunantoa levittämiseen tai hankkimiseen tai näiden yritykseen, jos tekijällä on varmaa tietoa siitä, missä kauppaa käydään.
Yleispykälä avunannosta rikokseen löytyy rikoslain 5:6 §:stä, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:
”Joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä, tuomitaan avunannosta rikokseen saman lainkohdan mukaan kuin tekijä.”
Rangaistusta voidaan lieventää, jos avunantajan osallisuus on ollut päärikoksen tekijöitä selvästi vähäisempi.
Huumausainerikosten osalta korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että pelkkä passiivinen tai salliva suhtautuminen esimerkiksi avopuolison kannabiksenkasvatusharrastukseen ei tarkoita avunantoa rikokseen. Tästä voit lukea lisää aiemmasta blogikirjoituksestani:
Tapauksen KKO 2022:11 taustat
A oli ylläpitänyt Sipulikanava-nimistä anonyymiä keskustelupalstaa TOR-verkossa. A tiesi, että keskustelupalstalla käytiin laajaa huumekauppaa, ja hän oli myös ohjeistanut kaupankäyntiä sekä parannellut keskustelupalstan toiminnallisuuksia vastaamaan huumausainekaupan tarpeita sen kasvaessa. Käyttäjät olivat esittäneet A:lle kehitysehdotuksia. Keskustelupalstalla myyjät ja ostajat olivat voineet jättää osto- ja myynti-ilmoituksia yhteystietoineen. Varsinainen kaupoista sopiminen on kuitenkin suoritettu Sipulikanavan ulkopuolella.
Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä huumausainerikoksesta katsoessaan, että A oli syyllistynyt huumausaineen välittämiseen, määrät olivat olleet suuria ja osa aineista oli erittäin vaarallisia. Kyseessä olevat noin 30 törkeää ja perusmuotoista huumausainerikosta koskivat muun muassa neljää kilogrammaa kannabista ja hasista, yli neljää kilogrammaa amfetamiinia ja yli 250 grammaa metamfetamiinia.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus ei 11.2.2019 antamassaan tuomiossa katsonut, että A olisi syyllistynyt huumausaineen välittämiseen, koska A:lla ei ollut suoraa tekemistä yksittäisten kauppojen kanssa. Käräjäoikeus tuomitsi A:n avunannoista huumausainerikokseen 3 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistukseen. Se katsoi näytetyksi, että Sipulikanavan kautta oli tehty 7 törkeää huumausainerikosta ja 11 huumausainerikosta, ja A oli toiminnallaan syyllistynyt avunantoon näihin.
Syyttäjä ja A valittivat ratkaisusta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi 20.11.2020 antamassaan tuomiossa samoin kuin käräjäoikeus, että kyse ei ollut huumausaineen välittämisestä vaan avunantorikoksesta, mutta se piti A:n menettelyä vakavampana kuin käräjäoikeus ja tuomitsi A:n 4 vuoden vankeusrangaistukseen. Se katsoi selvitetyksi, että ainakin 18 törkeää huumausainerikosta ja 12 perusmuotoista huumausainerikosta oli tehty. Lieventävänä seikkana kumpikin oikeusaste piti sitä, että A oli auttanut tapahtumien selvittämisessä esimerkiksi avaamalla laitteidensa salauksia tutkijoille. A ei ollut myöskään pyrkinyt hyötymään asemastaan taloudellisesti.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Syyttäjä sai valitusluvan korkeimpaan oikeuteen siitä kysymyksestä, että oliko A:n menettely ollut rikoslain tarkoittamaa huumausaineen välittämistä. Syyttäjä myös jatkoi sen vaatimista, että A tuomitaan törkeästä huumausainerikoksesta ja että rangaistusta korotetaan. A vetosi siihen, että hän ei ollut tietoinen niistä yksittäisistä huumausainekaupoista, jotka oli näytetty tapahtuneen Sipulikanavan kautta ja joissa välittäjänä toimimisesta häntä syytettiin. Hän vetosi myös sananvapauden suojaan.
Koska A oli mahdollistanut kaupankäynnin ylläpitämällään keskustelupalstalla ja sen rooli oli ollut keskeinen kauppojen toteutumisessa, korkein oikeus katsoi, että A oli toiminut näissä rikoksissa välittäjänä. Korkein oikeus totesi, että välitysrikoksen tunnusmerkistö ei edellytä sitä, että tekijä saisi taloudellista tai muuta etua välittämisestä. Tässä tapauksessa A ei ollut saanut suoraa hyötyä kaupankäynnistä lukuun ottamatta korvausta siitä, että myyjät saivat nostaa myynti-ilmoituksensa keskustelualueiden yläosaan pientä summaa vastaan.
Myös A:n tietoisuus kasvaneesta huumausaineisiin liittyvästä kaupankäynnistä loi A:lle rikosoikeudellista vastuuta eikä korkein oikeus pitänyt merkittävänä sitä, että mistä yksittäisistä myynti-ilmoituksista A oli tietoinen. Hän oli toteuttanut kaupankäyntiympäristön siten, että hänen ei tarvinnut esimerkiksi hyväksyä jokaista myynti-ilmoitusta erikseen.
A oli puolustautunut myös sananvapauteen vetoamalla. Sananvapauden osalta korkein oikeus totesi lyhykäisyydessään, että sananvapaudesta ei seuraa se, että A saisi suojaa rikosoikeudelliselta vastuulta syyllistyessään toiminnassaan rangaistavaksi säädettyyn huumausainerikokseen.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota siten, että A:n syyksi luettiin törkeä huumausainerikos avunantorikoksen sijasta. Tekoajaksi katsottiin 12.3.2015-31.10.2017. Vankeutta tuomittiin 5 vuotta 6 kuukautta.
Yhteenveto
Tuore korkeimman oikeuden ratkaisu loi uutta oikeuskäytäntöä siitä, että keskustelupalstan ylläpitäjä voi ylläpitotoimillaan syyllistyä huumausaineen välitysrikokseen myös silloin, jos hän ei ole konkreettisesti tekemisissä yksittäisten huumausainekauppojen kanssa esimerkiksi yhdistämällä myyjiä ja ostajia toisiinsa. Sillä ei ratkaisun mukaan ole väliä, hyötyykö ylläpitäjä kaupankäynnistä. Vastuuarviointiin vaikuttaa ylläpitäjän tietoisuus siitä, että sivustolla käydään huumausainekauppaa sekä se, kuinka keskeisessä roolissa keskustelupalsta on kauppojen mahdollistamisen ja toteutumisen kannalta. Myös aktiiviset toimet, joilla helpotetaan kaupankäyntiä esimerkiksi luomalla alueita tietynlaisten huumausaine-erien myymiseen, ankaroittavat arviointia.
Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:
OTM, tohtorikoulutettava
Lakimies, riidanratkaisu
Lakitoimisto KPF
050 5338 295
