Verosuunnitteluun ja veroneuvontaan liittyy hyvin vahvoja mielikuvia ja asenteita. Keskustelu menee myös usein sekaisin joidenkin mieltäessä kaiken verosuunnittelun veronkiertona eli lain rikkomisena. Verosuunnittelu on kuitenkin lähtökohtaisesti aina laillista, toisin kuin veronkierto ja veropetos, joissa rikotaan lakia. Verosuunnittelulla tarkoitetaan verotuksen optimointia hyödyntämällä verojärjestelmän sallimia keinoja. Useat laki- ja talousalan toimijat tarjoavatkin verosuunnittelua ja veroneuvontaa palveluvalikoimassaan. Verosuunnittelua tapahtuu jatkuvasti yrittäjien pohtiessa, mitä kuluja voivat vähentää verotuksessa, yhtiömuotoa miettiessään tai hankintoja tehdessään. Yksi tyypillinen tilanne ulkopuolisen veroneuvojan käyttämiselle on sukupolvenvaihdos. Syynä ovat tähän liittyvät hieman tavallisia monimutkaisemmat verosäännöt, sekä asian suuri intressi. Veroneuvontaa ja – suunnittelua tarjotaan usein myös omaisuudenhoitopalveluiden yhteydessä.
Eettisiä haasteita?
Veroneuvonnan käyttäminen on siis melko yleistä. Ja laillista. Itse pyrin kuitenkin harjoittamaan eettistä ja kestävää liiketoimintaa. Tällä tarkoitan sitä, että en pyri hoitamaan kaikkia mahdollisia asiakastehtäviä mahdollisimman suurella tuloksella, vaan pyrin hoitamaan ne asiakkaan edun mukaisesti silloinkin, kun se ei olisi oman etuni mukaista. Tähän liittyy myös se, että en tarjoa palveluita, joiden koen aiheuttavan haittaa ympäröivälle yhteiskunnalle. Tällaisia voisivat olla vaikkapa avustaminen ympäristöluvan saamiseen ilman perustetta tai avustaminen petosten tekemisessä. Tämä ei toki tarkoita, ettenkö voisi puolustaa oikeudessa tällaisia tekoja tehneitä henkilöitä, oikeusvaltiossa kaikille kuuluu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Verosuunnittelun kohdalla jouduin miettimään, voisinko ottaa sen palveluvalikoimaani. Toisaalta koen veroilla olevan tärkeän tehtävän yhteiskunnan ylläpidossa ja rakentamisessa, ja verojen maksun tuovan hyvää yhteiskunnalle. Toisaalta yksittäisen asiakkaan etu on melkein aina suurempi varallisuus toimenpiteiden jälkeen eli pienemmät verot. Oma etuni on toki auttaa asiakasta, koska asiakas maksaa minulle siitä. Asiamiehen tulee myös ensisijaisesti edustaa päämiehensä etua, koska vastapuolella on oma systeeminsä huolehtimassa muiden sidosryhmien eduista.
Verotulot ja yhteinen hyvä
Koen siis verosuunnittelun aiheuttavan jonkin verran haittaa yhteiskunnalle. Toisaalta niin kauan, kuin verosuunnittelua tehdään lain sallimissa rajoissa, on kyse myös tasa-arvokysymyksestä. Auttaessani yrittäjää tai yksityishenkilöä miettimään verotustaan, tarjoan hänelle mahdollisuuden päästä tasa-arvoiseen asemaan sellaisten samassa tilanteessa olevien henkilöiden kanssa, jotka ovat pystyneet hyödyntämään nämä verosuunnittelun mahdollisuudet. Yhteiskunta on myös nähnyt tiettyjen vähennysten tekemisen hyväksyttävänä asiana, koska on ne verosääntelyssään sallinut. Yhteinen hyvä ei siis välttämättä lisäänny, jos joku maksaa ylimääräisiä veroja: hän joutuu monia muita huonompaan asemaan, jonka lisäksi hänen toimintansa ei muutu yhteiskunnan toivomaan suuntaan, esimerkiksi yrityksen koon kasvattamiseen osakeyhtiömuotoisena. Verosuunnittelussa myös vastapuolella on oma intressivalvojansa, veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Jos en avustaisi asiakastani, asiakkaan intressejä ei edistettäisi, mutta vastapuolen intressejä edistettäisiin. Tämä ei olisi myöskään oikeudenmukainen tilanne asiakkaan kannalta. Näiden vuoksi koen, että veroneuvonnan tarjoaminen, silloin kun se tehdään lain puitteissa, edistää yhteistä hyvää enemmän kuin haittaa sitä ja voin pitää sen palveluvalikoimassani.