Lapsen sijoittaminen kotiin ja väkivaltainen vanhempi - oikeustapauskommentti KHO 2021:44

Tulisiko teini-ikäinen lapsi sijoittaa sijaishuoltopaikan sijasta kotiinsa, jossa hän on kokenut toistuvasti väkivaltaa vanhemmaltansa, jos lapsi itse haluaa palata kotiin? Mikä arvo on tällaisessa tilanteessa annettava lapsen mielipiteelle, mikä taas katsotaan riittäväksi todennäköisyydeksi siitä, että vahingollinen kohtelu ei enää jatku? Viikon oikeustapauskommentissa käsittelen lapsen huostaanottoa tuoreen oikeustapauksen KHO 2021:44 kautta.


Huostaanotto väkivaltaa epäiltäessä ja kotiin sijoittaminen


Lapsen kertoessa häneen kotona kohdistetusta väkivallasta, on kertomukseen suhtauduttava lähtökohtaisesti vakavasti. Lastensuojelulliset toimenpiteet eivät tällaisessa tilanteessa vaadi, että väitetyistä teoista saataisiin samankaltaista näyttöä kuin mitä rikosoikeudellisten toimenpiteiden osalta vaadittaisiin. Tämä johtuu lapsen edun periaatteesta. Oikeuskäytännössä on yleensä lähtökohtana se, että jos lapsi kertoo toistuvasti ja uskottavasti häneen kohdistetusta väkivallasta, eikä kertomusta ole syytä epäillä, voidaan lapsen kertomus ottaa arvioinnin pohjaksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa viranomaisprosessissa.


Väkivaltatapaukset johtavat yleensä sijaishuoltoon. Sijaishuolto tarkoittaa huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lain 83 §:ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshuoltona taikka muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. (Lastensuojelulain 49 § 1–2 mom.)


Lastenhuoltolain 49 §:n 3 momentin mukaan ”lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi myös vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua.” Lain esitöiden mukaan tällaisessa kotiin sijoittamisessa täytyy olla käsillä jokin erityinen peruste, koska sijaishuollon tarkoituksena on päinvastoin turvata lasta sijoittamalla hänet huonojen kotiolosuhteiden ulkopuolelle. Erityinen peruste on esimerkiksi se, että valmistellaan lapsen kotiin palaamista tai huostaanotto on tehty lapsen välttämättömän sairaudenhoidon turvaamiseksi. Kotiin sijoittaminen on siten perusteltua vain silloin, jos lapsella on edellytykset palata kotiin asumaan.


Lapsen mielipide huostaanotossa


Lapsella on oikeus hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin. (lastensuojelulain 5 §) Tämä tarkoittaa, että lapsen kehitystä arvioidaan yksilönä, ja samanikäisten lasten mielipiteille voidaan antaa hyvinkin eri merkitys heidän kehitystasostaan riippuen. Huostaanottoa valmisteltaessa 12 vuotta täyttäneelle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Myös tätä nuoremman lapsen mielipide tulee selvittää, jos se on mahdollista, mutta se tapahtuu vapaamuotoisemmin. Hyvin pienen lapsen asiaa selvitettäessä asiasta voidaan kysyä esimerkiksi tämän läheisiltä, päiväkodista tai koulusta tai lapsen toimintaa tai leikkejä seuraten.


Lapsen mielipidettä ei tarvitse selvittää, jos se vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä esimerkiksi tarpeettomasti järkyttämällä lasta, tai olisi muuten ilmeisen tarpeetonta. Ilmeisen tarpeetonta se on esimerkiksi silloin, jos vanhemmat hakevat toistuvasti huostaanoton lopettamista, vaikka heidän olosuhteensa eivät ole muuttuneet.


Tapaus KHO 2021:44 hallinto-oikeudessa


Teini-ikäisen lapsen (A) isä oli kohdistanut tähän kotona toistuvasti sekä ruumiillista että henkistä väkivaltaa. Kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö vaati hallinto-oikeudelta A:n ottamista kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja sijoittamista sijaishuoltoon kodin ulkopuolelle. A oli tällöin 15-vuotias. Ennen hallinto-oikeuskäsittelyä A oli ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle sijaishuoltopaikkaan, jossa hän oli alkanut käyttää rajusti päihteitä ja karkaillut toistuvasti. Sijaishuoltopaikkaa vaihdettiin, ja toisessa paikassa tilanne rauhoittuikin ja A lopetti päihteidenkäytön ja aloitti opiskelun.

Hallinto-oikeuden käsittelyssä A ilmoitti haluavansa kotiin, koska hänen välinsä vanhempiin olivat parantuneet eikä hänen isänsä ollut hänen mukaansa ollut puoleentoista vuoteen väkivaltainen häntä kohtaan. A kertoi olevansa vakuuttunut siitä, että isä ei kohdistaisi häneen enää väkivaltaa. Vanhemmat kiistivät kaiken väkivallan, mutta HaO katsoi, että A:n kertomusta aiemmasta väkivallasta ei ollut syytä epäillä.


Hallinto-oikeus katsoi, että saadun selvityksen perusteella A:n terveys ja kehitys olivat vakavasti vaarantuneet kotona. Hallinto-oikeus hyväksyi huostaanoton, koska avohuollon toimenpiteet eivät olleet riittäneet, mutta väkivaltaepäilyistä huolimatta se määräsi A:n huostaanottopaikaksi kodin sijaishuoltopaikan sijaan. Tätä se perusteli sillä, että selvityksestä ei ilmennyt seikkoja, joiden perusteella voisi epäillä vanhempien kykyä huolehtia lapsensa huolenpidosta. Jos A pääsisi kotiin, A ja tämän äiti olivat ilmoittaneet ottavansa kaiken tuen vastaan, eikä A ollut käyttänyt päihteitä kotona. Lisäksi A:n psykiatrinen hoito ei vaarantuisi, jos hän olisi sijoitettuna kotiin. Lisäksi, koska A halusi palata kotiin, HaO:n mukaan ei ollut enää merkitystä sillä, että oliko ensimmäisen kiireellisen sijoituksen yhteydessä A:ssa todettu väkivallan merkkejä vai ei. Hallinto-oikeus päätti A:n sijoittamisesta tämän kotiin.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


Kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö valitti hallinto-oikeuden päätöksestä vaatien päätöksen kumoamista ja A:n sijoittamista sijaishuoltoon kodin ulkopuolelle.


Lastensuojelun palvelupäällikkö totesi valituksessaan muun muassa, että A:n isä oli kohdistanut tähän toistuvasti ja pitkään ruumiillista ja henkistä väkivaltaa. A:n psykologi kertoi yhteenvedossaan, että A kärsi väkivallan aiheuttamasta traumaperäisestä stressihäiriöstä, ja koki suurta ahdistusta ja syyllisyyttä väkivaltakokemuksista sekä ristiriitaa sijoituksesta johtuen. Lisäksi isä oli puoli vuotta ennen hallinto-oikeuden päätöstä kohdistanut A:han väkivaltaa juna-asemalla siten, että aseman vartijat olivat puuttuneet tilanteeseen. Tilanne johtui siitä, että A oli ollut luvattomasti poissa sijaishuoltopaikastaan ja vanhemmat olivat tulleet juna-asemalle lapsen ollessa palaamassa sijaishuoltopaikkaan. Isä ei ollut myöntänyt viranomaiskäsittelyn aikana tekojaan missään vaiheessa, eikä nähnyt toiminnassaan korjattavaa. Lisäksi hän käyttäytyi uhkaavasti lastensuojelun toimitiloissa. A:lla ei ollut hallinto-oikeuskäsittelyn aikana väkivaltatuomioita ainakaan siten, että ne olisivat käyneet ilmi hallinto-oikeuden tuomiosta.

A:n mielipiteelle oli valittajan mukaan annettu liikaa painoarvoa, kun otettiin huomioon väkivallan laatu, toistuvuus ja pitkäkestoisuus. Lisäksi A:n mielipide sijaishuoltopaikasta oli vaihdellut merkittävästi. Valittaja epäili, että keskeistä tässä oli A:n kaipaus äitinsä luokse isän kotona tekemästä väkivallasta huolimatta.


Vastauksessaan A vaati valituksen hylkäämistä. Hänen mukaansa hallinto-oikeus oli ratkaissut asian oikein. A kertoi muun muassa, että nyt kotona välit olivat hyvät, ja että väitetyt väkivaltatapaukset olivat vasta poliisin tutkinnassa eli että niitä ei olisi tapahtunut. Hän kertoi että hän oli vain kapinahengessä väittänyt isänsä kohdelleen häntä väkivaltaisesti, eli valehdellut. A katsoi myös, että nyt 16-vuotiaana hän oli jo sen verran vanha, että hänen mielipidettään tulisi kunnioittaa. A:n vanhemmat eivät olleet käyttäneet mahdollisuutta lausua asiasta.


Ratkaisussaan KHO totesi, että hallinto-oikeuden päätös oli lainvastainen sen osalta, että A sijoitettiin kotiin. Sosiaalitoimi oli kuitenkin tehnyt hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen uuden päätöksen, jossa sijaishuoltopaikkaa muutettiin. Näin ollen KHO jätti valituksen enemmiltä osin lausumatta. Se otti kuitenkin kantaa siihen, oliko hallinto-oikeus saanut sijoittaa A:n kotiinsa.


Lasta ei olisi tullut sijoittaa takaisin kotiin, KHO totesi. Sen mukaan A:n turvallisuutta ja hyvinvointia ei voitu turvata kotona isän käytöksen vuoksi. Avohuoltokaan ei ollut toiminut isän ollessa yhteistyöhaluton ja kiistäessä oman toimintansa puutteet. Lapsen mielipiteelle ei tullut antaa tämänkaltaisessa tilanteessa niin suurta merkitystä, kun oli annettu.


Yhteenveto


Lapsia koskevissa asioissa lapsen edun turvaaminen on ensisijainen tavoite. Huostaanottotilanteessa tulee selvittää lapsen mielipide lapsen iän ja kehitystason mahdollistamalla tavalla. 12-vuotta täyttäneelle tulee antaa hallintolain mukainen mahdollisuus tulla kuulluksi, mutta myös tätä nuoremman lapsen mielipide tulee selvittää. Tilanteessa, jossa lapsi haluaisi palata sijaishuoltopaikasta kotiinsa, jossa hän on kokenut väkivaltaa vanhemmiltansa, tulisi tilannetta tarkastella hyvin kriittisesti. Lapsen sijoittaminen kotiin on lastensuojelulain mukaan mahdollista enintään kuuden kuukauden ajaksi silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua.


Tarkoituksena tulee siis lähtökohtaisesti olla se, että lapsen väliaikaisen kotiiin sijoittamisen jälkeen lapsi voisi palata asumaan kotiin. Ratkaisussa KHO 2021:44 korkein hallinto-oikeus katsoi, että jos lapsi on kokenut kotonaan väkivaltaa, pitäisi huollon kotiin siirtämiseksi olla riittävän suuri todennäköisyys siitä, että lapsen turvallisuus ja kehitys ei vaarannu kotona. Tässä tapauksessa näin ei ollut siksi, että väkivalta oli ollut jatkuvaa ja toistuvaa, eikä väkivaltaa tehnyt vanhempi nähnyt toiminnassaan mitään väärää tai ollut yhteistyöhaluinen viranomaisten kanssa. Tällaisessa tilanteessa koti ei ole soveltuva sijaishuoltopaikka.



Lue lisää oikeustapauskommenttejamme:

https://www.kpflaki.com/blog/categories/oikeustapauskommentit



Essi Puhakainen

OTM

Lakimies, riidanratkaisu

Lakitoimisto KPF


050 5338 295

essi.puhakainen@kpflaki.com




13 katselukertaa0 kommenttia