Uusin akateeminen julkaisuni on katsaus, jossa tarkastelen ympäristöoikeutta oikeudenalana sekä kasvihuonekaasupäästöjen roolia siinä. Katsauksessa käyn läpi ympäristöoikeuden historiallista kehitystä sekä sitä, miten ilmastonmuutos ja sen sääntely ovat vaikuttaneet eri oikeudenaloihin ja jopa käsityksiin oikeudenaloista. Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi katsauksen keskeisen sisällön, koko artikkelista kiinnostuneet voivat lukea sen Ympäristöjuridiikka-lehden numerosta 3-4/2024.
Muuhun tieteelliseen tuotantooni voit tutustua seuraavasta linkistä:
Ympäristöoikeuden historiallisesta kehityksestä
Suomessa on säännelty ympäristöä eri tavoin jopa satoja vuosia. Aluksi ympäristön sääntely keskittyi maa- ja vesialueiden omistamisen ja hallinnoinnin sääntelyyn. Rakentamisen ja maankäytön sääntely taas alkoi 1700-luvulla, ja metsien käytön sääntely kehittyi 1800-luvulla. Ympäristöoikeus oli 1900-luvulla vielä osana niin sanottua ”talousoikeutta”. Tämä kuvasi aikansa ajattelua siitä, että ympäristön käyttöä säänneltiin nimenomaan taloudellisten haittojen ehkäisemiseksi, ympäristöä ei saanut käyttää niin, että jonkun toisen tahon taloudellinen käyttö vaikeutuisi.
Ympäristölainsäädäntö alkoi kehittyä pidemmälle 1900-luvun jälkipuoliskolla, jolloin säädettiin yhä useampia erilaisia sektorikohtaisia lakeja. Samalla ajanjaksolla alettiin myös huomioida yhä enemmän luonnonsuojelua, eikä vain taloudellisia intressejä. Toisaalta samaan aikaan moni lainsäädäntö palasi enemmän talousoikeuden luonteiseksi, kun luontoa ja ympäristöä suojelevat säännökset erotettiin erillisiin lakeihin, ympäristönsuojelulakiin ja luonnonsuojelulakiin, ja maa- ja vesilakeihin jäi enemmän taloudellista sääntelyä.
Termiä ”ympäristöoikeus” alettiin käyttää 1990-luvulla kattamaan aikaisemman talousoikeuden osa-alueiden eli maa- ja vesioikeuden lisäksi myös luonnonsuojeluun liittyviä asioita. Ympäristöoikeuden käsite kattoikin monenlaisia sääntelyalueita, minkä vuoksi oikeudellisessa kielenkäytössä yleistyi termejä myös erilaisille suppeammille kokonaisuuksille, kuten luonnonvaraoikeudelle ja luonnonsuojeluoikeudelle.
Ympäristöoikeus on perinteisesti liittynyt vahvasti julkisoikeuteen ja hallinto-oikeuteen.
Ympäristönkäyttö perustuu yhä laajasti erilaisiin lupiin ja niiden valvontaan.
Ympäristöoikeudella on kuitenkin perinteisesti pyritty sääntelemään nimenomaan yksityisten välisiä oikeussuhteita. Myöhemmin käyttöön otetut taloudelliset ohjauskeinot, kuten ympäristöverot ja päästökauppa, istuvatkin hieman haastavasti ympäristöoikeudelliseen ajatteluun.
Ympäristöoikeudesta nyt
Ympäristöoikeus hahmotetaan nykyisellään usein ihmisen ja ympäristön suhteen perusteella. Ympäristöoikeudellista sääntelyä on kuitenkin nykyään runsaasti muilla oikeudenaloilla, ja useissa tapauksissa lainsäädäntö sijoittuu usean oikeudenalan väliin. Esimerkiksi ympäristövahinkojen sääntely sisältää tiettyjä elementtejä ympäristöoikeudesta ja vahingonkorvausoikeudesta. Ympäristöoikeudesta on myös erotettu omia alakokonaisuuksiaan, kuten YVA-oikeus, maankäyttöoikeus tai luonnonsuojeluoikeus.
Tämän lisäksi osa oikeustieteilijöistä on alkanut puhumaan uudenlaisista oikeudenaloista, jotka kattaisivat vielä laajemmin ympäristön sääntelyä ja siten auttaisivat yhteiskuntia ratkomaan 2000-luvun merkittäviä ongelmia. Yksi tällainen oikeudenala on kestävyysoikeus, josta olen kirjoittanut aiemmin pidemmän kirjoituksen. Kestävyysoikeus on käytännössä ollut ympäristöoikeuden alueelle sijoittuvaa tutkimusta, jossa huomioidaan aiempaa laajemmin myös muuta lainsäädäntöä ja taloudellisia ohjauskeinoja.
Kasvihuonekaasupäästöistä ja kansainvälisestä kehityksestä
Perinteinen ympäristöoikeus on kaikkein vahvimmillaan isojen pistemäisten kuormitustekijöiden kanssa. Ympäristöoikeuden ohjauskeinot ovat olleet oikeudellis-hallinnollisia keinoja eli usein erilaisia lupia. Taloudelliset ohjauskeinot taas ovat olleet esimerkiksi veroja, joita on tarkasteltu yleensä vero-oikeuden piirissä. Tästä syystä ympäristöoikeus on usein myös jännitteessä kasvihuonekaasupäästöjä vähentävien hankkeiden kanssa, koska näitä hankkeita ajatellaan usein teollisina hankkeina, joilta ympäristöä pitää suojella.
Sen sijaan eräänlainen ”virtahepo olohuoneessa” on hajakuormitus eli useista pienistä lähteistä koostuvat päästöt, esimerkiksi ajoneuvojen kasvihuonekaasupäästöt. Perinteisillä hallinnollisilla ohjauskeinoilla, kuten lupamenettelyillä, ei käytännössä voida puuttua näihin. Siksi tällaisten päästöjen vähentäminen on jäänyt käytännössä verotuksen varaan. Suuremmat päästöjen aiheuttajat ovat myös EU:n päästökaupan piirissä.
Vuosituhannen vaihteessa EU:ssa yleistyi energiaoikeutena tunnettu oikeudenala, joka sai alkunsa sisämarkkinaoikeutena ja rajat ylittävän kaupan sääntelynä. Myöhemmin EU:n energiaoikeus alkoi sisältää myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvää sääntelyä sekä uusiutuvan energian määrän lisäämistä. EU:n energiaoikeus kehittyi erityisen voimakkaasti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Samaan aikaan myös kansainväliset ilmastosopimukset alkoivat muovaamaan sääntelykenttää, ja kasvihuonekaasupäästöjen rooli alkoi korostua entistä enemmän. Tästä syystä EU-tasolla sekä vähäisissä määrin myös Suomessa on alettu puhumaan ilmasto-oikeudesta, joka kattaisi ilmastosääntelyä.
Ympäristöä edistävää sääntelyä on myös yhä enemmän muilla oikeudenaloilla. Esimerkiksi paljon huomiota saanut kestävyysraportointi asettuu kaikkein luontevimmin kauppaoikeuden tai tilinpäätösoikeuden alaan. Vastaavalla tavalla myös vihreiden hankintojen sääntely on asettunut kauppaoikeuden alle. Perinteistä rajausta ympäristöoikeudesta ympäristönsuojelun oikeudenalana haastaakin myös se, että yhä useammalla muulla oikeudenalalla aletaan huomioimaan ympäristöä.
Ympäristöoikeuden tulevaisuudesta
Ympäristöoikeus ei ole ollut merkittävä osa 2000-luvun keskeisimmän ympäristöhaasteen eli ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, vaan tätä koskeva sääntely on pääasiassa asettunut muille oikeudenaloille, kuten vero-oikeuteen. Ilmastonmuutoksen vaikutusten sopeutuminen taas on kuulunut enemmän ympäristöoikeuden alaan, esimerkiksi rakentamisen ja maankäytön sääntelyn kautta.
Kun ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat saadaan ratkaistua joskus tulevaisuudessa, muiden ympäristökysymysten tärkeys saattaa taas korostua. Erityisen suuren huomion kohteena 2020-luvulla on ollut luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ja edistäminen. Ympäristön rooli perusoikeutena on myös kasvanut koko 2000-luvun,
mikä todennäköisesti lisää ympäristöoikeuden roolia tulevaisuudessa.
Lopuksi
Ympäristöoikeus on oikeudenalana muuttunut nopeasti 1990-luvulta alkaen. Luonnon ja ympäristön merkityksen korostuminen sekä ilmastonmuutos ovat muuttaneet lainsäädäntöä ja ihmisten ajattelua valtavasti. Ympäristöoikeuden alle kuulunut sääntely on levinnyt muille oikeudenaloille, ja ympäristöoikeuden rooli on jäänyt epäselväksi. Tulevaisuudessa ympäristöoikeuden rooli voi kuitenkin korostua, kun aiemmin keskeisen ilmastonmuutoksen sijaan toisenlaiset ympäristökysymykset kuten luonnonsuojelu ja luonnon monimuotoisuus korostunevat tulevaisuudessa.
Lue lisää ympäristöoikeudellisia kirjoituksiamme:
OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)
KHT-tilintarkastaja
Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja
Lakimies, tilintarkastaja
Lakitoimisto KPF
044 9755 196
Comments