top of page

Yksityissijoittaja ei saanut vähentää velkakirjan leikkautumista yrityssaneerauksessa – KHO 2024:28

Vieraan pääoman sijoitusten käsittely yksityishenkilön verotuksessa ei ole yksinkertainen teema. Aihetta on käsitelty myös aiemmissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa, joita käsittelevän oikeustapauskommenttini löydät tästä. Uudessa vuosikirjapäätöksessään korkein hallinto-oikeus arvioi, voiko yksityishenkilö vähentää tulonhankkimismenona hankkimansa velkakirjan pääoman leikkaamisen yrityssaneerauksessa.


Tulonhankkimismenot ja menetykset


Tuloverolaissa ei ole erityistä säännöstä menetysten vähennyskelpoisuudesta, minkä vuoksi ne eivät lähtökohtaisesti ole vähennyskelpoisia. Luottotappiot ovat menetyksiä. Ne voidaan tosin katsoa vähennyskelpoiseksi tulonhankkimismenojen yleissäännöksen perusteella. Tältä osin tuloverolaissa on hyvin ytimekäs säännös:


Veronalaista tuloa ovat jäljempänä säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset).”


Pääomatulojen osalta tuloverolain 54 §:ssä on hyvin lyhyt ja ytimekäs säännös:


Verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.”


Pykälien sisältö on suhteellisen suppea, mutta niiden tulkinnasta on verotus- ja oikeuskäytäntöä vuosikymmenten ajalta. Tuloverolaissa on myös erityissäännöksiä siitä, milloin arvonmenetyksiä voidaan pitää vähennyskelpoisina luovutustappioina. Tämä säännös on luovutustappioiden yleinen pykälä eli 50 §:


Omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuotena sitä mukaan kuin voittoa kertyy. Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio, joka jää vähentämättä omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta, vähennetään puhtaasta pääomatulosta ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä.

Omaisuuden luovutuksesta syntynyttä tappiota ei oteta huomioon pääomatulojen alijäämää vahvistettaessa.


Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisen asunnon luovutuksesta, josta saatu luovutusvoitto olisi 48 §:n nojalla verovapaa, eikä tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota. Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä myöskään 48 §:n 6 momentissa tarkoitetuista luovutuksista aiheutunutta tappiota, jos verovuonna luovutetun mainitun momentin mukaan huomioon otettavan omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1 000 euroa.


Luovutustappioon rinnastetaan myös:


1) sellaisen johdannaissopimuksen raukeaminen tai siitä aiheutunut tappio, jolla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla;

2) sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi pitää lopullisena.


Osakesäästötilillä olevien varojen luovutuksesta syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen. Osakesäästötilin lopettamisesta syntyvien tappioiden verotukseen sovelletaan, mitä 53 b §:ssä säädetään.”


Menetyksistä luovutustappioiksi hyväksytään siis johdannaisten ja arvopaperien arvonmenetykset. Muiden menetysten, kuten luottotappioiden osalta ei ole erityissääntelyä, mutta ne voidaan katsoa vähennyskelpoisiksi yleisten tulonhankkimisvähennysten periaatteiden mukaisesti.


Tapauksen taustat


Yksityishenkilö haki keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua verotukseensa. Henkilö oli vuonna 2018 sijoittanut 374 000 euroa B Oy:n vieraan pääoman velkakirjoihin, joille maksettiin vuosittain korkoa. Henkilö oli sijoittanut varat tulonhankkimistarkoituksessa ilman intressiyhteyttä yhtiöön. B Oy hakeutui taloudellisten vaikeuksien vuoksi yrityssaneeraukseen, joka aloitettiin 20.3.2020. Velkoja leikattiin tässä ohjelmassa 30 prosenttia, mikä aiheutti henkilölle yli 100 000 euron tappion.


Henkilö haki keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:


1) Onko hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus hakijan verotuksessa vähennyskelpoinen tuloverolain 50 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaisena luovutustappioon rinnastettavana arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä?


2) Jos vastaus ensimmäisen kysymykseen on kieltävä, onko hakijan B Oy:ltä olevaan velkakirjaan perustuvaan saatavaan vahvistetun saneerausohjelman mukaisesti tehty leikkaus hakijan verotuksessa vähennyskelpoinen tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaisena tulonhankkimismenona?


3) Realisoituuko verotuksessa vähennyskelpoinen arvonmenetys tai tulonhankkimismeno saneerausohjelman vahvistamisvuonna 2020?


Keskusverolautakunta antoi asiassa ennakkoratkaisun 24.9.2021, jonka mukaan velkasaatavan leikkaus on luovutustappiona vähennyskelpoinen vuonna 2020. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka katsoi 9.9.2022 antamallaan päätöksellä, että kyseinen leikkaus ei ole vähennyskelpoista luovutustappiona. Korkein hallinto-oikeus palautti tuolloin asian keskusverolautakunnalle sen ratkaisemiseksi, oliko leikkaus vähennyskelpoinen yleisenä tulonhankkimismenona.


Keskusverolautakunta antoi uuden ennakkoratkaisun 18.11.2022. Tässä ennakkoratkaisussa keskusverolautakunta katsoi, että luottotappio oli vähennyskelpoinen yleisenä tulonhankkimismenona. Keskusverolautakunnan ratkaisun perusteella tämä menetys realisoitui verotuksessa sinä vuonna, kun se oli lopullinen. Ratkaisu tarkoitti, että A:lla oli oikeus vähentää yli 100 000 euron luovutustappio verotuksessa.


Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti myös tästä ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Keskusverolautakunta vaati, että saneerauksessa tapahtuva velan leikkaus ei voi olla vähennyskelpoista tulonhankkimismenoa. Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa ratkaisunsa 15.3.2024.


Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu


Korkein hallinto-oikeus totesi, että tavalliset velkakirjat eivät ole tuloverolaissa tarkoitettuja arvopapereita. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesi, että joissain olosuhteissa tällaiset luottotappiot voivat olla vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoina. Tavalliset velkakirjat ovat kuitenkin vähennyskelvottomia, ellei niihin liity aktiivista ja tuottohakuista tulonhankkimistoimintaa. Korkein hallinto-oikeus onkin aiemmassa ratkaisukäytännössään (mm. KHO 2013:21) hyväksynyt luottotappioiden vähennyskelpoisuuden tulonhankkimismenona myös yksityishenkilöiltä. Tämä kuitenkin on edellyttänyt riittävän laajaa ja tuottohakuista rahanlainaustoimintaa.


Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vaikka tässä tapauksessa kyse oli suurista summista, ei kyseisen hakijan rahanlainaustoiminta ollut laajaa tai erityisen tuottohakuista. Tässä painoi erityisesti se, että rahanlainaustoiminta ei ollut kovin aktiivista. Tällä perusteella korkein hallinto-oikeus kumosi keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun ja katsoi, että luottotappiot eivät olleet vähennyskelpoisia. Ratkaisu oli äänestyslausunto 4-1, vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos olisi sallinut vähennyskelpoisuuden.


Yhteenveto


Tapauksessa vakiinnutettiin oikeuskäytäntöä menetysten vähennyskelpoisuuden osalta. Yksityishenkilöllä luottotappioiden vähennyskelpoisuus edellyttää lähtökohtaisesti laajaa ja tavoitteellista tulonhankkimistoimintaa.  Suurienkaan rahasummien lainaaminen ei välttämättä vielä tarkoita tätä, jos lainaustoiminta ei ole aktiivista. Yksityishenkilöiden onkin verotuksellisessa mielessä järkevämpää harjoittaa lainaustoimintaa osakeyhtiön kautta, jolloin luottotappiot on helpompi vähentää verotuksessa.

  

Lue lisää oikeustapauskommenttejamme


OTT, KTM (Laskentatoimi ja yritysjuridiikka, väitöskirjatutkija), DI (Tuotantotalous)

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

KHT-tilintarkastaja

Lakimies, toimitusjohtaja

Lakitoimisto KPF


044 9755 196



2 katselukertaa0 kommenttia

Comments


bottom of page